Aktivismien syntytarinoita, jakamistaloutta ja terveisiä hallinnolle

Kävimme 12.3.2015 kolmen KatuMetro-hankkeen voimin tutustumassa Yhteismaa ry:n toimintaan Yhteismaan aktiivin Jaakko Blombergin luona. Jakamistalouden hengessä Jaakko kutsui tapaamisen koolle kotiinsa – siinäpä yksi idea kaikenlaisen kokoustamisen vaihtelullistamiseen yleisemminkin! Tapaamisessa olivat Jaakon lisäksi mukana Arcadasta Mats Nylund ja John Grönwall, Haaga-Heliasta Minttu Harmaala ja Merja Drake sekä me Pasi ja Maija Kaupunkiaktvismi-hankkeesta.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kehittämään jakamistaloutta kaupungeissa

Haaga-Helian KatuMetro-hankkeessa ”Sharing City – Helsingistä jakamistalouden edelläkävijä” lisätään ymmärrystä siitä, mitä hyötyä Helsingille voisi olla panostamisesta jakamistalouteen ja herätetään keskustelua konkreettisista toimista.

Hankkeessa kartoitetaan edistyksellisiä jakamistalouden esimerkkejä ulkomailta. Esimerkiksi Soulissa ollaan jo pitkällä, siellä on jopa lainsäädännöllä velvoitettu kaupunginjohtaja jakamistalouden edistämiseen. Berliinistä löytyy jakamistaloutta tukevia palveluita kokoava SharingCityBerlin-sivusto. Syksyllä kartoituksen tuloksia käsitellään työpajoissa suomalaisten kaupunkien edustajien kanssa. Hanke järjestää myös jakamistaloutta käsittelevän kurssin opiskelijoille.

Arcadan KatuMetro-hankkeessa ”Jakamistalous: Urbaanin osallistumisen ja kansalaisaktivismin uusi muoto” rakennetaan suomalaisten metropolialueiden erityispiirteisiin perustuva, kansainvälisesti kiinnostava jakamistalouden malli. Lisäksi kehitetään menetelmiä jakamistalouden kehityksen mittaamiseen ja vertailuun maailman kaupungeissa. Hankkeessa selvitetään kyselyllä ihmisten suhtautumista jakamistalouteen ja verkkoetnografian menetelmillä mm. jakamistalouden vaikutuksia kaupunkikulttuuriin. Tietoa hankitaan myös haastatteluilla, esimerksi Sharetriben – jakamistalouden WordPressin – edustajaa on haastateltu Sharetriben menestystarinasta.

Yhteismaa rakentaa kaupunkikulttuuria aktivismikonsepteilla

Yhteismaa perustettiin vuonna 2012, kun Siivouspäivä lähti laajenemaan ihmisten innostuessa siitä laajemminkin kuin sen alulle laittajat ennakoivat. Todettiin, että vastaavia yhteisöllisiä tapahtumia halutaan tehdä lisää ja siinä järjestäytyminen on avuksi.

Syntykipinän Siivouspäivä sai some-keskustelusta, jossa sittemmin Yhteismaan perustajaksi ja yhdeksi avainhenkilöksi päätynyt Pauliina Seppälä pohti, miksi vanhojen tavaroiden kiertoon saamisen pitää olla niin työlästä. Eivätkö ihmiset vaan voisi yksinkertaisesti käyttää kaupunkitilaa kirpputorina?

Ensimmäisellä kerralla Siivouspäivä järjestyi ilman avustuksia. Löytyi koodari ja graafikko, jotka tekivät tapahtumalle nettisivun ilmaiseksi. Helsingin rakennusvirastossa ehdittiin pelätä kaaosta ja sieltä soitettiin, että tapahtuma pitää perua. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Sittemmin kaupunki kuitenkin ryhtyi jopa Siivouspäivän kumppaniksi ja oli kumppanina suureksi avuksi.

Yhteismaan projekteista yksi, Parkkipäivä, on syntynyt tilausluontoisesti. Ilmastoinfo otti Yhteismaahan yhteyttä ja Parkkipäivä kehittyi ideoinnissa heidän kanssaan.

Illallinen taivaan alla oli menestys heti ensimmäisellä kerralla. Kaikki netissä jaossa olleet 700 paikkaa varattiin parissa minuutissa! Yhteishenkeä ei ole sadekaan haitannut – illallisen osuessa sadehetkeen illallistajat ovat vain avanneet sateenvarjonsa ja jatkaneet syömistä.

Yhteismaa on rakentanut uudenlaista osallistumisen kulttuuria uudistamalla paitsi julkisen myös yksityisen tilan käyttöä. Olohuonenäyttelyssä ja Kotiteatterifestivaalissa ihmiset avaavat kotejaan yhteiseksi iloksi taiteen merkeissä. Idea kävi kehittymään, kun Jaakon kotonaan majoittama saksalainen taiteilija halusi järjestää näyttelyn, mutta varaa tilan hankkimiseen ei ollut.

Aktivistit voivat saada paljon aikaan nopeastikin. Kotiteatterifestivaali järjestyi helmikuussa 2015 vain parin kuukauden päästä siitä, kun ideoijat kokoontuivat ensimmäisen kerran sitä miettimään.

Uusia osallistumismuotoja yhdistää osallistumisen lyhytkestoisuus ja helppous. Tapahtumiin voi osallistua spontaanistikin ja ilman pidempää sitoutumista. Ruotsista Suomeen helmikuussa 2015 tuotu Hoffice vaikuttaa lupaavalta juuri tämän helppouden vuoksi.

Hofficessa kodista tai jostain muusta paikasta tehdään päiväksi pop-up-toimisto, jonne etenkin muutoin itsenäisesti työskentelevät kokoontuvat tekemään töitään yhdessä.

Osallistujia on houkuttanut mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, virkistyä työn lomassa yhteisöllisemmin ja työskennellä tehokkaasti. Hoffice-toimistossa on yksin omassa kodissa työskentelemiseen nähden vähemmän häiriötekijöitä, kuten kutsuvia siivousaskareita. Kunkin 45 minuutin työjakson alussa kukin kertoo, mitä aikoo tehdä, ja tuloksista raportoidaan tauolla. Tämä luo tehokkuuteen kannustavaa positiivista ryhmäpainetta.

Nappi Naapuri on Yhteismaan pian valmistuva naapuriapuun kannustava viestintäväline. Toisin kuin paikalliset Facebook-ryhmät, Nappi Naapuri ei rakenna aluerajoja vaan karttapohja mahdollistaa avun välittämisen periaatteessa missä vain. Se tekee sen, mitä moni yritys on yrittänyt – ja sillä saattaa siksi olla myös kaupallista tulevaisuutta. Palvelu olisi ollut liian vaativa koodattavaksi vapaaehtoisvoimin, mutta koodaus onnistui tilaustyönä, kiitos onnistuneen joukkorahoituskampanjan. Palvelu on herättänyt laajaa kiinnostusta jo ennen valmistumistaan. Sen ostamista käyttöön valmistelevat ainakin Lahti, Turku ja Oulu.

Parhaillaan Yhteismaassa suunnitellaan uutta projektia nuorten työttömien kanssa. Meneillään on myös Siivouspäivän laajentaminen Siivouspäivä joka päivä -konseptilla. Tarvittavan uuden verkkosivun joukkorajoituskampanja on tätä kirjoitettaessa hyvässä vauhdissa.

Yhteismaa on edistänyt myös innovaattoreiden verkostoitumista kansainvälisesti. Tarve konkretisoitui, kun Siivouspäivän ollessa ehdolla pohjoismaisen innovaatiopalkinnon saajaksi tuli esille, että ideoijat tahoillaan eivät juuri tiedä toisistaan. Tästä sai alkunsa Social Innovators Connected -verkosto. Se kokoa nykyisellään osallistujia ympäri maailmaa Syyriaa ja Keniaa myöten. Verkosto organisoi innovaatioiden esittelytapahtumia, joissa ei peritä osallistumismaksua.

Kohti yhteisöllisempää, hauskempaa ja vastuullisempaa kaupunkielämää

Yhteismaan toiminnan ydin on siirtymisessä kulutuskulttuurista osallistumiskulttuuriin. Ihmiset eivät vain passiivisesti kuluta, vaan luovat uutta, tuoden mukaan jotakin omaa. Syitä tähän kehitykseen ja Yhteismaan toiminnan kasvuun ovat somen nousu ja ihmisten maailmankuvan muuttuminen enemmän yhteisöllisyyttä ja ei-materiaalisia merkityksiä arvostavaksi. Yhteisöllisyys on ihmisille tasa-arvoisuutta ja ei-hierarkkisuutta – on eri asia tehdä asioita yhdessä kuin yksin.

Yhteismaa edistää yhteisöllisempää, hauskempaa ja samalla vastuullisempaa kaupunkielämää, mottona ”fun and functional”. Vastuullisuuteen ohjataan hienovaraisesti ja myönteisesti: esimerkiksi kehotetaan tuomaan illalliselle posliiniastiat sen sijaan, että kiellettäisiin tuomasta kertakäyttöisiä.

Yhteismaan aktiiveina on nykyisin kolme päätekijää, yksi ajoittain työskentelevä nettiapuri, vapaaehtoisia sekä vaihtelevasti harjoittelijoita, parhaillaankin kymmenkunta. Rahoitusta toiminnalle hankitaan apurahoja hakemalla, yritysyhteistyön kautta ja joukkorahoituksella. Yhteismaa ei tavoittele bisnestä. Tapahtumiin ei haluta osallistumismaksuja. Maksullisuus tärvelisi yhteisöllisyyden idean ja muuttaisi tapahtumien luonnetta ratkaisevasti.

Virkamiehet, uskaltakaa sallia!

Yhteismaan näkemys on, että hallinnon pitäisi panostaa aktivistien toimintaan paljon enemmän. Yhteismaalle apua olisi erityisesti taloudellisesta tuesta, koska rahan niukkuus on nykyisellään toiminnan merkittävin rajoite. Ideoita olisi toteutettavaksi enemmän kuin mihin nykyresurssit venyvät. Esimerkiksi Siivouspäivän vieminen maailmalle on rahan puutteen takia edelleen vasta tavoite. Apurahojen hankinnassa Yhteismaa on usein väliinputoaja, kun sen toiminta ei lukeudu sosiaalityöhön eikä myöskään tieteen tekemiseen.

Juridisia esteitä ei ole tullut vastaan. Hallintokulttuurissa sen sijaan on aktivistisen toiminnan kannalta parannettavaa. Virastojen kanssa on tehty jo paljon hyvääkin yhteistyötä, mutta ennakkoluuloisuus ja kieltämisen perinne elävät vielä vahvana. Osallistumiskulttuuri kansalaisyhteiskunnassa on kokeillen uutta luovaa ja sitä edistäisi kokeilumyönteisyyden ja uskalluksen kehittäminen myös hallinnossa. Siihen kuuluu olennaisesti virastojen välisen yhteistyön edistäminen.

Kannustavat kokemukset tapahtumista auttavat osaltaan kääntämään virkamiesten suhtautumista sallivammaksi, mistä Siivouspäivä on hyvä esimerkki. Varmuuden vuoksi kieltämistä tulee kuitenkin vastaan myönteisistä kokemuksista huolimatta. Kesällä 2014 Jaakko tiedusteli kaupungin suhtautumista ideaan Aleksis Kiven kadun sunnuntaikirpputorista. Vastausta ei tullut, mutta Jaakko ryhtyi toimeen ja sai aikaan menestyksekkään kirpputorikäytännön, joka jatkui koko kesän ilman ongelmia. Tiedusteluun, sopisiko käytäntöä jatkaa seuraavana kesänä, tuli kaupungilta vastaus, että on jo olemassa Siivouspäivä eikä muuta vastaavaa tarvita.

Yhteismaan kokemus on, että jos lähtee luvan kysymisestä perinteisen kaavan kautta, lupaa ei usein tule. Tehokkaampaa on ottaa yhteyttä suoraan johtajiin. Joissain tapauksissa virastot ovat myöntyneet vasta, kun siihen on tullut kehotus ylhäältä kaupunginjohtajan kautta.

Monenlainen kansalaistoiminta onnistuu jo nyt ilman, että hallinnolta tarvitaan siihen mitään. Esimerkiksi kotien käyttö Hofficeihin ja Olohuonenäyttelyihin on kansalaisten keskinäinen asia – vaikkakin hallinto voi kyllä hyötyä siitä esimerkiksi voidessaan esitellä eläväistä paikalliskulttuuria valttina alueen markkinoinnissa. Yhteismaan painava ehdotus on, että yhteisöllisten tapahtumien järjestäminen julkisissa tiloissa tehtäisiin yhtä helpoksi kuin se nyt on yksityisissä tiloissa. Julkisen tilan käytössä pelkän ilmoituksen pitäisi riittää. Tällaiseen käytäntöön voi katsoa mallia esimerkiksi Soulista.

Yhteistyösuunnitelmia

Haaga-Helian järjestämään kurssiin kuluu ideakilpailu, jossa opiskelijat tuotettavat jakamistalouden ideoita Jätkäsaareen. Suunnittelimme, että Jaakko ja me muut tulemme mukaan kilpailutöiden arviointiraatiin.

Haaga-Heliasta ja Arcadasta voisi löytyä Yhteismaalle harjoittelijoita. Yhteismaan toimintaa tukevaa yhteistyötä voisi kehittää myös kurssien yhteydessä esimerkiksi Arcadan kulttuurituottamisen, online-median ja dokumenttien tekemisen opiskelijoiden kanssa.

Keskustelussa kehittyi myös suunnitelma, että otamme Kaupunkiaktivismi-hankkeemme tulevaan hankekumppanien työpajaan yhdeksi teemaksi jakamistalouden ja Yhteismaan ja Haaga-Helian ja Arcadan edustajat tulevat sinne mukaan. Pajassa on tarkoitus jakaa ja kehittää ajatuksia ainakin aktivistisen toiminnan rajoitteista ja keinoista toiminnan helpottamiseen.

Advertisement

Ohjausryhmän starttikokouksessa tarkennettiin hankkeen tavoitteita ja työsuunnitelmaa

Hankkeen ohjausryhmän ensimmäisessä kokoontumisessa  10.3.2015 puhuttivat muun muassa normitalkoot, aktivismien manageeraus ja osallisuutta koskevat säädökset. Muistio ja diat löytyvät materiaalisivulta. Herääkö niistä ajatuksia? Kerro mieluusti kommentteja vaikka tässä alla!

Vuotalo ruokkii paikalliskulttuureja ja etsii uusia tapoja kylvää aktivismin siemeniä

Kaupunkiaktivismi-hanke vieraili 6.3.2015 Vuotalolla tapaamassa Helsingin Kulttuurikeskuksen Vuotalon toimijoita. Palaverissa olivat mukana Kulttuurikeskuksesta Tuuli Tokkola, Riitta Aarniokoski, Monika Silander-Stolt, Kati Hurme ja Päivi Mikkola. Keskustelimme Vuotalon, Stoan ja yleisemmin kaupungin kulttuuritoimen toiminnan yhteyksistä kansalaisten aktivismeihin ja tarpeista, joihin hanke voisi auttaa vastaamaan.

Yhteisöllisyys on Kulttuurikeskuksen toiminnassa tärkeä teema. Paikalliset kulttuurikeskukset kuten Vuotalo ja Stoa ovat alueillaan ”tukijalkoja”, joiden ympärille voi syntyä monenlaista yhteisöllistä toimintaa. Keskukset eivät luo paikalliskulttuuria vaan auttavat ihmisiä luomaan sitä. Vuosaaressa on esimerkiksi rakentunut vuosien myötä elokuvankatselukulttuuria, kun Vuotalollla on pitkäjänteisesti esitetty erilaisia vähemmän tunnettuja elokuvia ja järjestetty niihin liittyviä oheistapahtumia. Kävijämäärät kertovat elokuvaharrastuksen suosion kasvusta.

Kulttuurikeskuksen toimijat käyvät vuoropuhelua kaupunkilaisten, taidealan toimijoiden ja kaupungin hallinnon välillä. Kulttuurikeskuksen toimijat sekä osallistavat kaupunkilaisia kulttuuritoimintaan että pyrkivät tukemaan heidän omaa aktiivisuuttaan.

Tämä on osa kulttuurikeskusten ns. aluetehtävää. Aluetyöhön kuuluvat aluefoorumit, jotka toimivat kanavana Kulttuurikeskuksen ja järjestöjen yhteistyölle. Esimerkki aluetyöstä on myös alussa oleva Orastus-projekti, jossa järjestetään monenlaisia osallistumismahdollisuuksia ja luodaan monia ryhmiä puhuttelemaan pyrkivää taidetta. Projektissa on mukana taiteilija, joka mm. käsittelee kasvimetaforan avulla maahanmuuttoaihetta. Kulttuurikeskus on kokeillut myös asukasraatia keinona saada kaupunkilaisia mukaan suunnitteleman kulttuuripalveluja. Kokemukset siitä eivät kuitenkaan olleet kovin kannustavia.

Aktiivisuuden tukemista on mm. kaupunkilaisten auttaminen heidän omien ideoidensa toteuttamisessa, kuten tapahtumien järjestämisessä. Maahanmuuttajien järjestöt tarvitsevat toisinaan apua kieliasioissa. Kulttuurikeskus on auttanut niitä mm. vuokralomakkeiden täyttämisessä. Facebook on madaltanut ihmisten kynnystä ottaa vuotalolaisiin yhteyttä. Esimerkiksi mahdollisuutta näyttelyn järjestämiseen on helppo kysyä Vuotalon Facebook-sivun kautta.

Osallistaminen tähtää kaupunkilaisten aktivoitumiseen pidemmällä aikavälillä. Kulttuurikeskuksen toiminta antaa täkyjä, joihin kaupunkilaiset voivat tarttua ja joista he voivat saada innostuksen jatkaa toimintaa itse. Vuotalolla mm. järjestetään lapsille ja nuorille kaupunkiviljelykursseja, joilla lapset ja nuoret perustavat omia kaupunkiviljelmiä. Vastuu viljelmien hoidosta on lapsilla ja nuorilla itsellään – kaupunki ei tule pelastamaan, jos viljelmä jää hoitamatta.

Kokemukset lasten ja nuorten viljelytoiminnasta ovat olleet myönteisiä. Viljelmät ovat tuoneet kesäisin eloa Vuosaaren ytimessä sijaitsevalle Mosaiikkitorille. Tori ei kuitenkaan viljelmien kanssakaan toimi julkisena tilana niin hyvin kuin voisi. Tori ei houkuttele pysähtymään ja viettämään aikaa. Olisi hyvä, jos asukkaat tavalla tai toisella innostuisivat ottamaan toria yhteisenä tilana haltuun. Ideat siitä, miten Kulttuurikeskus tai joku muu voisi sellaista edistää, olisivat tervetulleita.

Kulttuurikeskus pyrkii jatkuvasti löytämään toimintamuotoja, jotka innostaisivat ihmisiä osallistumaan taiteen tekemiseen ja paikalliseen kehittämiseen uusin tavoin, etenkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole aktiivisia. Mm. tulevaa Vuosaaren Taiteiden yötä suunnitellaan hyvin toiminnalliseksi niin, että se toisi herätteitä monenlaiseen aktiivisuuteen.

Stoassa suunnitellaan ensimmäistä Idän yhteistä kyläjuhlaa. Sillä pyritään kannustamaan ihmisiä rakentamaan kaupunginosien omien identiteettien ohella yhteistä Idän identiteettiä. Vuosaaressa moni identifioituu vuosaarelaiseksi ja Kontulassa kontulalaiseksi, mutta itäisillä kaupunginosilla on myös jotain yhteistä, jota voisi hyödyntää rikkautena. Idän kyläjuhla olisi selvästi erilainen kuin vaikkapa Käpylän tai Kumpulan kyläjuhla. Parhaimmillaan ensimmäinen Idän kyläjuhla voisi innostaa itähelsinkiläisiä kehittämään kyläjuhlaperinnettä itse eteenpäin.

Uusia aktivoivia taidemuotoja on suunnitteilla myös osana Kulttuurikeskuksen Helsinki-mallia, jossa taidelaitokset ulottavat toimintaansa eri puolille kaupunkia. Vuosaari on Jakomäen, Maunulan ja Kaarelan kanssa yksi mallin uusista kohdealueista. Esimerkiksi Kontulassa mallin mukaisella toiminnalla on onnistuttu tavoittamaan mukaan ihmisiä, jotka eivät Kulttuurikeskuksen aktiviteetteihin muuten ole osallistuneet. Idea Helsinki-malliin on saatu pitkäjänteisestä kulttuuripolitiikastaan tunnetusta Lyonista. Lyonissa on onnistuttu edistämään myönteistä paikalliskehitystä, kun esimerkiksi tanssitalo on tietoisesti tuotu ”vaikeaan” lähiöön.

Lyonin mallissa Helsinkiä on inspiroinut myös miellekartta, jossa kulttuuria hahmotetaan jatkumona ihmisten arjen asioista (mm. äidinkieli, ruoka, uskonto) kulttuurihallintoon. Arjen kulttuuri otettu yhdeksi Vuotalon taidetoiminnan teemaksi vuodelle 2016. Siinä yhteydessä aktivismeja voi pohtia esimerkiksi siltä kannalta, miten arjen kulttuurit muokkautuvat aktivistisen toiminnan kautta, kuten aktivistien kehittäessä ruoka- ja muuta kierrätystä tai organisoidessa ruokapiiritoimintaa. Nykyarkea voi tarkastella menneiden aktivismien muovaamana. Vuosaaressa esimerkiksi uimahallissa käymisen kulttuuri on pääsyt syntymään, koska aktiiviset asukkaat aikoinaan antoivat kaupungille kipinän uimamahdollisuuden järjestämiseen – rakentamalla eräänä kesäyönä paikalle itse maauimalan perusteet!

Tuntuma on, että asukastoiminnassa on usein ehkä viiden vuoden elinkaari, jonka jälkeen toiminta alkaa hiipua, ellei uusia osallistujia saada mukaan. Esimerkiksi Aurinkolahti-Seura on järjestänyt ilotulituksia ja nykyään niiden jälkiä siivoamassa on enää suunnilleen yksi ihminen. Esimerkit uudenlaisista aktivismeista olisivat hyödyllisiä, sekä esimerkit tavoista, joilla kaupungin toimijat voisivat niiden syntymistä edistää.

Etenkin nuorista moni osallistuu mieluummin johonkin muuhun kuin järjestötoimintaan. Mahdollisuus saada rahoitusta jonkin idean toteuttamiseen tai muuta avustusta toisaalta vaatii yleensä järjestöntapaisen virallistetun organisaation. Voisi pohtia tapoja, joilla tukimuotoja saataisiin helpommin myös epävirallisten toimijaryhmien ulottuville niin, ettei lupaavien tukea tarvitsevien ideoiden toteuttaminen kaadu turhaan muotovaatimuksiin. Esimerkit paikalliskehittämisestä joukkorahoituksella aikaan saadun kulttuuritoiminnan avulla olisivat mielenkiintoisia.

Yksi mahdollisuus on innostavien esimerkkien esittely lyhytluennoilla Vuotalon järjestämien keskustelutapahtumien yhteydessä. Tutkijat voisivat kertoa vaikka ulkomailla jo toimivista kaupunkiaktivismeista, jollaisia Suomessa ei vielä ole tullut vastaan. Erityisen vaikuttavaa olisi, että jonkin innovatiivisen aktivismin aikaan saaja tai edistäjä olisi kertomassa toimintansa tarinaa itse.

Keskustelua ihmisten tavoista toimia alueensa kehittäjinä itse voisi herättää myös Upé-lautapelillä*, jossa pelaajat luovat unelmien aluetta kulttuuritaloineen. Pelaajilta on tullut uusia ideoita, esimerkiksi yksi lapsiryhmä keksi, että perustetaan fillarikerho. Pelaaminen järjestyy parhaiten, kun osallistujat kutsutaan etukäteen ja he ovat siten valmistautuneet viettämään pelin äärellä tuokion aikaa. Uusia tilaisuuksia pelin käyttöön etsitään. Pelituokiota voisi tarjota myös vaikka työporukoille tyky-toiminnaksi.

Pelaaminen voisi olla ohjelmanumerona jossakin tulevassa aluefoorumissa. Vuotalolaiset ehdottivat, että Kaupunkiaktivismi-hankkeen tutkijat tulisivat mukaan pelaamaan – mainiota, se olisi arvokas mahdollisuus! Pelaaminen voisi myös olla tapa tuoda aktivismiesimerkkejä muualta rikastamaan paikallista ideointia, kun tutkijat toisivat pelaajina näistä esimerkeistä virikkeitä keskusteluun.

Kulttuurikeskuksen ja Vuotalon toiminnalle olisi apua Vuosaareen keskittyvästä kulttuurikartoituksesta. Toiveena olisi löytää graduntekijä sellaista toteuttamaan. Työtä voisi inspiroida mm. vancouverilainen kulttuuriosaamiskartta. Graduntekijä voisi saada sisällöllistä tukea tekemiseen myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen gradutiimissä, jossa tähän mennessä on kolme graduntekijää. Me hanketiimissä pidämme idean mielessä ja koitamme auttaa tekijän löytymistä. Lukijat, tietoa tästä gradumahdollisuudesta saa mieluusti levittää! Yhteyttä voi ottaa meihin tai Vuotalolla Tuuli Tokkolaan, etunimi.sukunimi@hel.fi.

Hyödyllistä olisi myös apu Kulttuurikeskuksen toiminnan tuloksellisuuden mittaamisen ja arvioinnin kehittämiseen siltä kannalta, että mittarit kertoisivat toiminnan tärkeistä tuloksista ja vaikutuksista. Mittareita on moni taho yrittänyt kehittää, mutta toimintaa ohjaavat edelleen perinteiset määrälliset mittarit kuten salissa järjestettyjen esitysten määrä, esitysten osallistujamäärä ja kävijöiden tyytyväisyys lukuarvona. Talon ulkopuolella esimerkiksi Mosaiikkitorilla järjestetty toiminta ei mittareissa näy. Olisi hyödyllistä saada mittaamisessa näkyväksi esimerkiksi sitä, miten Kulttuurikeskus on onnistunut edistämään asukkaiden aktivoitumista toimimaan itse ja tukemaan heidän itse järjestämäänsä toimintaa.

Stoassa on valittu aktivismi vuoden 2016 teemaksi. Sen yhteydessä voi tarjoutua monia mahdollisuuksia Kulttuurikeskuksen ja Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteistyölle. Hanke voisi esimerkiksi olla mukana luomassa vuoropuhelutilaisuuksia, joissa hankkeen siihenastisia tuloksia tuotaisiin inspiroimaan erilaisten toimijoiden kohtaamista ja aktivistisen toiminnan innovointia ja edistämistä yhdessä.

Sovittiin, että palataan vuoropuhelujen järjestämisen, pelin käytön, aktivismiesimerkkien esittelyn ja muiden yhteistyöideoiden toteuttamiseen tarkemmin sitä mukaan kun Kulttuurikeskuksen tapahtumien ajankohtia tarkentuu ja hankkeen työ etenee.

*Upé-pelin ovat kehittäneet Helsingin ja Espoon kulttuurituottajat Pimu Consulting Oy:n kanssa.

 

 

 

Kansalaisten ymmärtäminen keskiöön osallisuuden edistämisessä

Kuntalaiset keskiöön -projektin päätösseminaarissa 26.2.2015 tehtiin tilannekatsausta kuntalaisten osallisuuden ja kuntademokratian edistämistyöstä ja sen tulevaisuusnäkymistä.

Yksi kehityssuunta on osallistumista järjestävien viranhaltijoiden verkostoiminen. Kuntaliitto on rakentamassa avointa kuntademokratian toimijoiden verkostoa koko maan tasolla. Helsingin seudulla Helsingin osallisuus- ja neuvontayksikkö tuo viranhaltijoita yhteen alkajaisiksi uudenlaisessa Osallisuustori-tapahtumassa.

Valtakunnallisen verkoston toimintaa mietitään muun muassa vertaispalvelujen, vaikuttamisen ja uuden luomisen näkökulmista (kuva alla). Verkostoiminen voi olla yksi tapa luoda edellytyksiä innostumiselle paikallisessa kehittämisessä, osallisuuden ja demokratian kannalta ja myös yleisemmin.

Kuva Kaija Majoisen esityksestä.

Ihmisen innostuminen vaikkapa osallisuuden edistämiseen ei ole itsestään selvää, etenkään jos edistäminen näyttäytyy ensisijaisesti velvoittavana työtehtävänä.

Kansalaisten omaehtoinen toiminta taas ponnistaa keskeisesti omasta innostuneisuudesta. Moni puhuja toi esiin, että aidosti motivoituneet voivat saada paljon aikaan myös ilman erityisiä lisäresursseja. Heli Aallon esittelemässä Siun sote -hakkeessa sote-palvelujen kehittäminen edistyi vauhdilla, kun organisaatioista löytyi tahdon myötä jopa uskomatonta joustoa. Eikä hyviä tuloksia olisi syntynyt ilman vapaaehtoistoimijoiden merkittävää panosta ja yhteistä pyrkimystä voimavarojen yhdistämiseen.

Kuntalaisen tuomisessa kunnan toiminnassa keskiöön on monin paikoin jo edistytty, mutta helppoa se ei ole. Tätä havainnollisti muun muassa kokemus viranhaltijatyöpajoista: kun oikein yritetään miettiä asioita kuntalaislähtöisesti, näkökulma pysyy siinä noin kolme sekuntia, minkä jälkeen puhe kääntyy viranhaltijan tai organisaation näkökulmaan.

Toimivat konkreettiset ratkaisut osallisuuden edistämisessä voivat olla hyvin paikallisia. Jyväskylän Huhtasuolla yhteisöllisyys ja osallisuus saivat roimasti potkua siitä, kun kaupunki mahdollisti asukkaiden idean toteuttamisen: Huhtasuolle rakennettiin talkoovoimin laavu. Moinen ei olisi tullut kaupungille mieleenkään, kertoi esimerkkiä esitellyt Tytti Solankallio-Vahteri. Laavusta on tullut hyvin suosittu. Se on jo ”se paikka, jossa Jyväskylässä kuuluu näyttäytyä”!

Yksi Kaupunkiaktivismi-hankkeemme ajatuksista on, että hallinnon pyrkimyksiä myönteisen paikalliskehityksen ja kansalaisten osallisuuden edistämisessä voi auttaa syvempi ymmärrys aktivistisen toiminnan kehittymisestä ja innostuksesta sen taustalla. Kansalaisyhteiskunnan vertaispalvelu-, paikalliskehittämis- ja muut verkostot toimivat myös vertailukohteina ja idealähteinä motivoivan verkostotoiminnan kehittämiselle hallinnon sisällä.

Osallisuuden edistämisen yhtenä kompastuskivenä on esitetty, että resursointi helposti keskittyy osallistumisen järjestämiseen enemmän kuin osallisuutta edistävän kansalaisten toiminnan mahdollistamiseen. Voisiko kaupunkiaktivistien ja osallistumista kehittävien viranhaltijoiden välisiä kohtaamisia edistämällä syntyä oivalluksia entistä vaikuttavammista tavoista osallisuuden tukemiseen? Miten keskustelua resursoinnista olisi hyödyllistä käydä? Millaisia ratkaisuja kannattaisi koetella konkreettisilla kokeiluilla?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittaessa aktivistien kuunteleminen on avuksi.