Ympäristökeskuksessa pohdituttavat lähiöt, vastuullisuuden kannustaminen ja kokeilujen rahoituskäytännöt

Kävimme 24.3.2015 Helsingin ympäristökeskuksessa tapaamassa kehittämistehtävissä toimivia Mira Jarkkoa ja Anu Norrosta.

Ympäristökeskuksen toimintaa ja samalla näkökulmia asukkaiden aktiivisuuteen suuntaavat olennaisesti ekologisen kestävyyden tavoitteet kuten ilmastotyössä päästövähennykset ja energiatehokkuus. Tehtävänä on saada yhteiskunnan monet toimijat toimimaan tavoitteiden hyväksi.

Paljon työtä on ennen kaikkea muiden kuin jo aktiivisten ja ympäristön hyväksi jo toimivien ihmisten aktivoimisessa ympäristövastuullisuuteen. Samalla ovat merkittäviä ekologisen kestävyyden tavoitteita edistävät aktivismit – ympäristökeskus tarvitsee aktivisteja avukseen. Näitä aktivismeja voisi kutsua vaikka ekoaktivismeiksi. Niiden kirjo on laaja, ruokapiiritoiminnasta ja kierrätysaktivismeista Energiaremontti 2015-kampanjaan, pyöräilynedistämisaktivismiin ja luonnon monimuotoisuuden aktivismeihin (joista Helsingissä parhaillaan kuohuttaa paikallinen kala-aktivismi).

Kaupunkisuunnitteluvirasto on saanut yksittäisestä aktivismista, Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmästä, selvää tukea tärkeälle tavoitteelleen täydennysrakentamisesta. Ympäristökeskuksen ekologisen kestävyyden tavoittelua tukee pikemminkin joukko erilaisia aktivismeja, koska ekoaktivismit keskittyvät ekologisuudessa usein johonkin yksittäiseen asiaan. Aktivismien tukeminenkin on tasapainoilua tavoitteiden kokonaisuudessa – aktivismi yksittäisessä aiheessa ei saisi viedä liikaa huomiota muilta tavoitteilta.

Lähiöiden kehittäminen kaipaa taloyhtiöiden yhteistyötä ja alueellista koordinointia

Ilmastokeskustelut keskittyvät usein uusiutuvan energian käytön edistämiseen, joka on myös aktivismin aiheena kuuma. Kuitenkin merkittävä osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy rakennusten energiankulutuksesta. Tavoitteita päästöjen vähentämisestä ja varsinkaan hiilineutraaliudesta ei pystytä saavuttamaan pelkällä satsauksella uusiutuviin energianlähteisiin, ellei myös rakennusten energiankulutusta pystytä vähentämään. Tässä lähiöiden peruskorjaushankkeisiin vaikuttaminen on iso kysymys. Avaintoimijoita peruskorjauksessa ovat isännöitsijät, taloyhtiöt, asukkaat ja rakennuttajat.

Osana energianeuvontaa kehitetään taloyhtiöiden hallituksille energiakoulutusta. Kehittämistyössä pohditaan, miten taloyhtiöitä voisi kannustaa investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin korjausrakentamisessa myös yhteistyössä keskenään. Kohdealueina ovat Helsingissä Kontula, Vantaalla Havukoski ja Espoossa Suvela. Hankkeessa on mm. tuotettu videoita.

Kontulassa toimi aiemmin aluekoordinaattori, jonka ansiosta yhteistyötä alueen toimijoiden välillä syntyi luontevasti. Aluekoordinaattorin jäätyä eläkkeelle yhteistyöfoorumin vetäminen on jäänyt alueellisten toimijoiden vastuulle. Vaikka toiminta alueella on aktiivista, ei ympäristökeskusta ole kutsuttu alueellisen yhteistyöfooruminen kokoontumisiin. Mahdollista on, ettei yhteistyöfoorumi ole jatkanut toimintaa ulkopuolisen koordinaattorin jäätyä pois tehtävästä.

Kokemus lähiöiden kehittämisessä on, että tarvitaan aluekoordinaattorin tyyppinen taho, joka linkittää eri hankkeita alueella ja luo paikallisille toimijoille tilaisuuksia kohdata alueen kehittämisen äärellä. Paikalliset Facebook-ryhmätkään eivät toimi ilman, että joku aktivoituu moderaattoriksi. Kohtaamismahdollisuuksien jatkuvuus luo edellytyksiä myös saada kehittämishankkeiden tulokset jäämään elämään alueella hankkeiden päättymisen jälkeen.

Pohdimme tapaamisessa, että ympäristövastuullisuuden edistämisessä ympäristökeskukselle voisi olla avuksi mennä mukaan keskusteluihin, joihin ihmiset lähiöissä ovat jo aktivoituneet esimerkiksi täydennysrakentamisen yhteydessä.

Ympäristövastuullisuuden aktivointia: Ilmastotiekartta, Ilmastokatu, Vihreät ovet ja Ilmastokumppanit-verkosto

Tuore Helsingin ilmastotiekartta kertoo asukkaille, yrityksille ja kaupungin toimijoille, mitä heidän tulee tehdä, jotta Helsingistä saadaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ympäristökeskuksen toimijat haluaisivat jatkaa ilmastokartan laadinnassa aloitettua keskustelua toimenpiteistä eri toimijoiden kanssa syvemmin. Keskusteluilla voidaan lisätä ymmärrystä kaupungin toiminnasta ja välttää väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Aktivistien uskottavuus voi kärsiä, jos heidän väitteillään ilmastonmuutoksesta ja tarvittavista toimenpiteistä ei ole kunnon tietopohjaa. Huhupuheet on yksi aktivismien haaste.

Ilmastokatu-hankkeessa on tarkoitus kehittää Iso-Robaa ilmastoratkaisujen esimerkkialueena. Hankkeeseen kuuluu vastaavantyyppinen kohde Vantaalla. Asukkaiden, taloyhtiöiden ja yritysten mukaan saaminen on hankkeessa ydinasia. Palvelumuotoilun menetelmillä pyritään saamaan toimijoiden tarpeita esille jo varhain mahdollisimman hyvin.

Ilmastokadun suunnittelussa yksi yhteistyökumppani on Dodo ry. Dodon toimijat ottivat ympäristökeskukseen yhteyttä ja kertoivat ideastaan, jota ympäristökeskus olikin jo tahollaan Iso-Roballe miettinyt. Hyvä esimerkki aktivistien ja kaupungin kohtaamisesta: kumpikin oli miettinyt samaa ja voimat päädyttiin yhdistämään. Ympäristökeskus on käynyt keskustelua yhteistyömahdollisuuksista myös Piggy Paggy -kuljetuspalvelun kehittäjien kanssa.

Ympäristökeskus on mukana järjestämässä osin Ravintolapäivästä inspiroitua Vihreät ovet -tapahtumaa, jossa ihmiset saavat ilmoittaa energiatehokkuuden esimerkkikohteita muille tutustuttavaksi. Vuonna 2014 kohde-ehdotuksia ei tullut niin paljoa kuin toivottiin. Nyt tulevassa tapahtumassa kokeillaan uutta tapaa, etukäteen suunniteltuja kohdekierroksia.

Ilmastonmuutosta hillitsee myös Ilmastokumppanit-verkoston toiminta, jossa yritykset ja muut toimijat tekevät omia ilmastositoumuksiaan ja toteuttavat niitä yhdessä uusien kokeilujen ja hankkeiden kautta. Kannustinta luo muun muassa yhteinen sitoumusten toteutumisen seuranta.

Normit ohjaavat antamaan tietyille äänille painoarvoa

Asukkaiden aktivismi näyttäytyy ympäristöviranomaisen kannalta myös tarpeena huolehtia yhteisöllisten tapahtumien järjestämisessä ympäristönäkökohdista kuten melun ja jätehuollon huomioon ottamisesta. Tapahtumien laajetessa syntyy roskaa ja muita lieveilmiöitä. Melunormeja on noudatettava vaikka festivaali tuottaisi monelle festivaalivieraalle iloa. Naapuriasukkaille tapahtumat saattavat olla erittäin häiritseviä, etenkin jos niitä on useita samassa paikassa ja vieläpä peräjälkeen.

Tapahtumien melua koskevat normit ovat Euroopan maissa pitkälti samanlaisia, mutta eroja on niiden noudattamisessa ja valvonnassa. Meikäläisiä tiukempia ollaan esimerkiksi Göteborgissa. Siellä tapahtuman venymisestä voi saada mojovat sakot. Alkuvastustuksen jälkeen tämä käytäntö on siellä vakiintunut ja tapahtumien järjestäjät ovat siihen sopeutuneet.

Rennompaa eteläeurooppalaista otetta Suomeen haikailtaessa on pohdittava, mitä asioita normiohjauksen väljentämisellä tänne haluttaisiin – Etelä-Euroopassakin väljyydellä on kääntöpuolensa. Normien soveltamisessa on oltava selvät harkintaperusteet. Hygieniasäännöksissä harkintaperuste on pop-up-toiminta: sellaiseksi lukeutuvassa Ravintolapäivässä hygienianormeja ei tarvitse noudattaa.

Tapahtumien sallimisessa pohditaan myös tilanteita, joissa ihmiset eivät korjaakaan tapahtumiensa jälkiä vaikka tarkoitus olisi ollut. Jos roskat korjaa kaupunki, verorahat siihen ovat pois jostain muusta. Kaupungin hätiin tulo ei myöskään kannusta ihmisiä ottamaan vastuuta itse jatkossakaan.

Tapahtumajärjestäjille on laadittu Siisti tapahtuma -opas: neuvoja kyllä löytyy järjestäjille, jotka ympäristöasioita haluavat huomioida. Kaikkiaan ympäristökeskuksella on kuitenkin aika vähän keinoja vaikuttaa tapahtumien siisteyteen. On pohdittu, pitäisikö virkamiesten ottaa esimerkiksi Ravintolapäivän Facebook-ryhmässä aktiivisempi rooli. Tapahtumien järjestäjien kautta pyritään jatkuvasti vaikuttamaan. Ehkä ongelmallisimpia ovat kaljakellunnan tapaiset tapahtumat, joilla ei ole varsinaista järjestäjää tai edes tunnettua foorumia, josta osallistujiakaan voisi koettaa tavoittaa.

Ennakkosuunnitteluvelvoite ja virastojen eriytyneisyys vaikeuttavat aktivismien tukemista

Ympäristökeskuksen mahdollisuuksia edistää asukkaiden aktivismia ja toimia aktivistien kanssa yhteistyössä rajoittaa se, että ulkopuolista rahoitusta, esim. EU-rahaa haettaessa rahojen käyttö on väistämättä pitkälti etukäteen suunniteltua. Kaikki rahoittajat vaativat pitkälle valmista hankesuunnitelmaa. Tällöin kehittämisessä on heikosti mahdollisuuksia edetä kokeilevasti, suuntaamalla työtä tekovaiheessa vastaan tulevien tarpeiden ja mahdollisuuksien – kuten viriäviin aktivismeihin liittyvien sellaisten – mukaan.

Uudenlaisten ratkaisujen kokeileminen kaupunkitilassa usein onnistuu vasta useiden virastojen innostuessa kokeilusta. Kun jonkin idean edistäminen ei ole välttämättä helppoa virkamiehelle tai virastolle, kansalaiselle se voi olla vielä vaikeampaa – jos kysymys on toimijoiden suostumuksen hankkimisesta ennen idean toteuttamista.

Aiemmin kuulimme Yhteismaan kokemuksen, että uuden toiminnan toteuttaminen ei välttämättä onnistu, jos siinä lähdetään tarpeesta hankkia ensin lupa perinteistä virallista kautta. Eroksi virkamiehistä kansalaisroolissa toimivat aktivistit voivat yksinkertaisesti ryhtyä toimeen. Pohdimme tapaamisessa, että kaupunkiaktivistinen toiminta voi olla sysäys julkiseen keskusteluun, jossa esimerkiksi katutilan käytön sääntelyä neuvotellaan uudelleen. Vaikkapa pystyttämällä jonkin energiatehokkuuskeksinnön paikkaan, jossa kaupunki ei sitä salli, kaupunkiaktivistit voivat saada helposti herätettyä median huomion.

Advertisement