Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – tervetuloa työpajaan 1.2.!

Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – data-analyysit ja vuorovaikutus

Aika: 1.2. klo 15.30–18.00
Paikka: Espoon Valtuustotalon kahvio, Espoonkatu 5

Työpajan tarkoitus on auttaa kaupunkien hallintoa mukautumaan ja hyödyntämään muutosta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Miten some voi auttaa kaupunkisuunnittelijoita ei vain viestintäkanavana, vaan vuorovaikutuksen ja tiedon tuottamisen välineenä?

Työpajassa analysoidaan yhdessä some-aineistoja ja pohditaan, minkälaiset analyysit ja työ- tai toimintatavat soveltuisivat kaupunkisuunnitteluun, ja minkälaisia tarpeita suunnittelijoilla on analysointityökaluille. Lisäksi suunnitellaan, millaisia esimerkkejä, vinkkejä ja muuta somen käyttöä auttavaa materiaalia kannattaisi koota mukaan kaupunkiaktivismia käsittelevään verkkotietopankkiin.

somekuva

Kaupunkiaktivismi-hankkeen tutkijat käyttävät työpajan tuloksia verkkotietopankin sisältöjen kuten suositusten, tapaustarinoiden ja välinekokoelman kehittämisessä. Pilvi Nummi käyttää tuloksia väitöskirjatyössään, jossa mm. testataan ja kehitetään some-datan analyysivälineiden käyttöä kaupunkisuunnittelussa.

Pajan järjestää Helsingin yliopiston Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke yhdessä Espoon kaupungin, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella väitöstutkimustaan tekevän Pilvi Nummen kanssa.

Pajassa on tarjolla kahvia ja pientä purtavaa.

Ohjelma

15.30 Tervetuloa!

Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle, Helsingin yliopisto: Miten some voi palvella kaupunkisuunnittelua?

Susa Eräranta, Espoon kaupunki: Some suunnittelijan arjessa – kokemuksia, vinkkejä ja kehittämistarpeita

Mika Rantala, Espoon kaupunki: Mitä some antoi suunnittelutyöhön Tehtävä Leppävaarassa -hankkeessa?

Pilvi Nummi, Aalto-yliopisto: Sosiaalinen media paikkamuistojen kartoituksessa ja
esimerkkejä somen data-analyysista kaupunkisuunnittelussa Suomessa ja maailmalla

Vuokko Heikinheimo, Helsingin yliopisto: Paikkatietoon perustuvat some-data-analyysit: Esimerkkejä ja mahdollisuuksia

Tauko

16.50 Johdatus työpajatyöskentelyyn

Työskentely ryhmissä:

  1. Espoon kaupungin some-ohje: Miten somea voi käyttää valmistelussa? Millaisia foorumeja somessa on kaupunkisuunnitteluun? Mitä tietoa somessa voi jakaa?
  2. Pyöräily ja liikkuminen: Millaiset some-analyysit ja työ/toimintatavat soveltuisivat pyöräilyn ja yleisemmin liikkumisen käsittelyyn kaupunkisuunnittelussa? Millaisia tarpeita analysointityökaluille on?
  3. Tapiola: Miltä Tapiola näyttää somessa? Työpajaa varten on kerätty Tapiolaan liittyviä some-julkaisuja. Mitä julkaisut kertovat Tapiolasta? Olisiko aineistosta hyötyä alueen suunnittelussa? Miten aineistoa olisi tarpeen käsitellä tai analysoida? Minkälaiset some-analyysit, työvälineet ja työ/toimintatavat olisivat Tapiolan suunnittelussa avuksi? Ota oma tietokone (tai muu laite) mukaan, niin pääset katsomaan kerättyjä aineistoja.
  4. Loput ryhmien aiheet tarkennetaan ilmoittautuneiden ehdotusten perusteella.

17.45 Yhteinen keskustelu

Yhteenveto ja jatkotoimet

18.00 Työpaja päättyy

Ilmoittauduthan pajaan 19.1. mennessä täällä. Kannattaa ilmoittautua nopeasti, osallistujamäärä on rajattu.

Kutsu pdf-muodossa

Lisätietoja

Maija Faehnle, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus, maija.faehnle at gmail.com

Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto, pasi.maenpaa at helsinki.fi

Johanna Pellinen, Espoon kaupunki, johanna.pellinen at espoo.fi

Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana
Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmä
#kaupunkiaktivismi

 

 

Varjokaava kohtaa kaavoittajan: tapaus Hernesaari

Kaupunkikulttuuria edistävä Urban Helsinki -ryhmä on tehnyt vaihtoehtokaavan ja ehdottanut, ”että Hernesaaren kaavoittamisen lähtökohdaksi otetaan nykyisiä suunnitelmia selkeästi kaupunkimaisempi ratkaisu.” Kun kaupunkisuunnitteluviraston osayleiskaavaehdotuksen mukaan alueelle sijoittuisi noin 6 000 asukasta ja 3 000 työpaikkaa, niin Urban Helsinki -ryhmän kaksi visiomaista esitystä (kuva alla) noin kaksinkertaistavat nämä. Suuremmalla väkimäärällä he tavoittelevat monipuolisempia palveluja tälle kantakaupunkia laajentavalle alueelle (ks. myös Hesarin juttu).

uh_hernesaarikuvat-copy

Ryhmän ehdotukset eivät saaneet Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa alueen kaavoittajalta Matti Kaijansinkolta kovin innostunutta vastaanottoa. Hänen mielestään suunnitelmat eivät ole järin korkeatasoisia tai kehityskelpoisia.

Kaavoittajia moititaan usein huonosta asenteesta heidän projektinsa tontille tulevia ”ulkopuolisia” kohtaan. Syntyy helposti tilanne, jossa dialogia itse asiasta eli suunnittelun kohteesta ja sisällöistä ei synny, vaikka se lienee vaihtoehtokaavoituksen päällimmäinen tarkoitus. Siksi kannattaa mennä asennoitumisten taakse ja hakea yhteistä keskustelupintaa asiaperusteiden kautta.

Haastattelin Kaijansinkkoa luodakseni tarkempaa kuvaa siitä, miksei Urban Helsingin vaihtoehtokaava häntä elähdyttänyt. Tapauksen yleisempi kiinnostus koskee sitä, miten virallinen kaupunkisuunnittelu ottaa vaihtoehtosuunnittelua vastaan. Voiko varjokaavoilla vaikuttaa ja miten se parhaiten onnistuisi – sekä aktivistien että viraston kannalta?

Yksitoikkoista ruutukaavaa

Kaijansinkon mielestä Urban Helsingin suunnitelmien ruutukaavaratkaisu vaikuttaa yksinkertaiselta eikä sisällä mitään kiinnostavaa oivallusta tai omaperäisyyttä. Toisteinen ruutukaava tuottaa tasapaksua kaupunkimattoa, jonka yksiulotteisuutta pitkät katulinjat ja autopaikat vielä korostavat. Esitykset ovat yleispiirteisiä ja yksityiskohdat puuttuvat. Ohjenuoramainen ihanne, että kaupungissa pitäisi olla 200 metrin välein jokin paikka, ei hänen mielestään suunnitelmissa toteudu.

Kaupunkitilan näkökulmasta ehdotukset ovat tuulisia ja liikenneratkaisut hankalia toteuttaa järkevästi. Kapeiden umpikorttelien alimpiin kerroksiin tuskin ulottuisi auringonvaloa. Vaihtoehtosuunnitelmien osayleiskaavaehdotusta suurempi asukasmäärä lisäisi liikennettä ulos johtavalla Telakkakadulla epäilyttävän paljon. Kyse on kuitenkin todellisesta pussinperäalueesta.

Liikenteen lisäksi suurempi asukasmäärä tuottaisi enemmän tilaa vaativia pysäköintipaikkoja, joita pitäisi löytyä 200 metrin säteeltä. Pysäköinti kadunvarsiin vaikuttaa paljon korttelirakenteeseen.  Ihannetilanteessa jokainen rakennushanke toteuttaisi omat paikkansa, yleensä pihakannen alle. Silloin pysäköinti käytännössä määrää korttelin rakennusoikeuden. Pysäköinnin suhteen pyritään aina kohtuuhintaisiin ratkaisuihin. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei suosi pysäköintitaloja, koska autovarastot ovat kaupunkikuvallisesti hankalia ja niistä tulee helposti kovin korkeita (jopa 30 metriä). ”Helppo ratkaisu olisi, että paikkojen rakentamisvaatimuksesta luovuttaisiin, mutta siihen aika ei vielä ole kypsä”, Kaijansinkko sanoo.

Kaijansinkon mukaan suunnitelmat näyttävät myös sisältävän turhan yksipuolisesti asuntoja ja toimitilaa, ja osa asumisesta on vielä satamatoimintojen takia huonosti siihen soveltuvassa paikassa. Osayleiskaavaehdotuksessa tällaisessa kohdassa on liikuntatoimintoja, jotka edustavat kasvavaa liiketoimintaa kaupungeissa.

Data ja sen avoimuus

Kaijansinkon mielestä Urban Helsingin suunnitelmat eivät ole toteuttamiskelpoisia tiettyjen reunaehtotietojen kannalta. Hänen mielestään kaikkea suunnittelun dataa ja analyysitietoa ei voikaan olla saatavissa avoimeen käyttöön, koska sitä syntyy koko ajan suunnitteluprosessin edetessä. Teknistaloudellisten tekijöiden huomioiminen ja ratkaiseminen eivät myöskään näytä kiinnostavan aktivisteja niin paljon kuin itse kaavan piirtäminen.

Melu ehdollistaa kaavoja paljon ja sitä koskevat normit ovat tarkkoja. Lisäksi on olemassa sellaista hiljaista tietoa, jota kaupunkisuunnitteluvirasto ei haluakaan jakaa avoimesti. Esimerkiksi tietoa vanhoilla satama-alueilla tyypillisten likaisten ja myrkyllisten alueiden, lähinnä vanhojen kaatopaikkojen sijainnista ja sisällöstä ei haluta ehdoin tahdoin avata.

Esimerkiksi Vuosaaren sataman tinayhdistejupakka vuonna 2003 sai aikaan kaavoittajan kannalta ylimääräisiä hankaluuksia, koska asiasta nousi mediassa kohu. Turvallisuuskysymyksissä julkisuus kaavoittajien mielestä usein synnyttää ylilyöntejä. Kaavoittajan tehtävä on tuottaa rakennettavaksi hyvämaineisia tontteja, joita halutaan rakennuttaa ja asuttaa – tietysti ympäristöstä ja terveydestä säädettyjen normien ja asiantuntijoiden mittausten mukaan huolehtien.

Ajoituksen ongelma

Urban Helsingin vaihtoehtokaavat ovat Kaijansinkon mielestä ennen kaikkea pahasti myöhässä. Aluetta on suunniteltu toistakymmentä vuotta ja sen palikat ovat asettuneet kohdalleen jo kauan sitten. Teknisiä kysymyksiä on tarkasteltu tehdyillä suunnitelmilla ja alueen infraa aletaan rakentaa jo vuonna 2018 ja taloja vuonna 2020.

Vaihtoehtosuunnittelun parantamiseksi pitäisi juuri ajoitus saada kohdalleen. Paras ajankohta kaavoittajan näkökulmasta vaihtoehtosuunnitelmille olisi ideointivaihe eli heti suunnittelutilanteen auetessa. Tällaisen Kaijansinkko pyysi aikoinaan Pro Eira -liikkeen suunnalta Hernesaarta koskien. Lisäksi virasto teetti ideasuunnitelmat kolmella eri arkkitehtitoimistolla sekä lasten ja nuorten Arkki-arkkitehtuurikoululla, joten silkasta yksisilmäisyydestä Hernesaaren kaavoitusprosessia ei voi moittia. Näistä saatiin sisällöllisiä ideoita kaavoitukseen.

Virallisen ja vaihtoehtosuunnittelun eriparisuutta synnyttää myös se, että kerrosalat lasketaan kaavoituksessa eri tavoin kuin esimerkiksi Urban Helsinki tekee. Kaijansinkko huomauttaa myös yleisesti, että kerroskorkeutta ei voi käytännössä kasvattaa kahdeksasta kymmeneen, kuten usein ehdotetaan, vaan kerroksia pitää sitten olla ainakin 12–14, jotta rakentaminen on kannattavaa. Määräysten mukaan portaisiin tarvitaan silloin toinen poistumistie, mikä kasvattaa rakentamisen kustannuksia.

Lähtötiedot jakoon!

Kaavoittajan toivomuksena vaihtoehtosuunnittelijoille olisi myös paneutuminen suunnitelman sisältöön, ei vain kaupunkimuotoon. Kaivattaisiin mielenkiintoisuutta ja nyansseja sekä kolmiulotteisuuden sekä valon ja varjot huomioivaa ajattelua ja esitystapaa. Kaijansinkko kehottaa varaamaan audienssin kaavoittajalle ennen vaihtoehtosuunnittelua, jolloin tämä voisi tarjota peliin suunnittelun faktat ja reunaehdot. ”Se on meidän työmme”, hän sanoo.

Tämä on tärkeää, koska vastaavaa varsinaista dataa ei välttämättä ole vielä olemassa muuten jaettavassa muodossa. ”Jos on intoa kehittää, totta kai otetaan mielellään vastaan.” Hyvä referenssi suunnittelujärjestelmän ulkopuolisesta suunnittelusta on Kaijansinkon mielestä Helsinki-Tampere Visions -kirja ja -näyttely vuodelta 1993.

Melkki: tyhjä taulu

Tällä hetkellä vastikään hyväksytty yleiskaava avaisi esimerkiksi Melkin saaren kohteeksi, josta kaavoittaja Kaijansinkko ottaisi mielellään vastaan ideoita ja tutkielmia, koska sen suunnittelu on alkutekijöissään. Kaavoittajan mielessä ei ole saaren suhteen vielä juuri muita suunnittelua ehdollistavia ajatuksia kuin sillattomuus ja upeiden rantojen säilyttäminen.

Tutkimushankkeemme näkökulmasta olisi kiinnostavaa, jos esimerkiksi Urban Helsinki tai Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä järjestäisi Melkin avoimen ”esikaavoitusprosessin” ja tuottaisivat sen pohjalta esisuunnitelman virallista kaavoitusprosessia varten. Järjestelyihin voisi vaikka hankkeemme tulla mukaan.

Verkkotietopankki aktivismista – tule mukaan kehittämään!

Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuloksena syntyy verkkotietopankki, joka  tarjoaa kaupunkiyhteisöjen toimijoille ja muille kiinnostuneille tietoa kaupunkiaktivismeista, niiden merkityksistä ja mahdollisuuksista sekä kansalaisten, hallinnon ja muiden toimijoiden hyvästä kohtaamisesta. Tiedon ohella tarjolla on ideoita ja välineitä toimintaan kaupunkien kehittämisessä.

Aktivismipakin (työnimi) kohderyhmänä ovat erityisesti julkisen hallinnon toimijat ja lisäksi kansalaisaktiivit verkostoineen. Se palvelee myös yrityksiä, tutkijoita ja opiskelijoita.

Pakki tehdään mahdollisimman käyttäjälähtöiseksi. Klikkaamalla itseä kiinnostavaa aihetta etusivulla saa näkyville kaikki kyseiseen aiheeseen liittyvät sisällöt. Tavoite on, että niin julkisen hallinnon toimija kuin kansalaistoimijakin löytää eväitä toimintaan juuri omaan rooliinsa sopivasti. Alla olevassa kuvassa on tämänhetkinen rautalankahahmotelma etusivun sisällöiksi (käsitteitä kuten muutakaan ei ole tässä lyöty lukkoon).

aktivismipakki_viimeisin_etusivu

Aktivismipakin sisältöä suunniteltiin työpajassa 9.11.2016 osana Keskusteleva kaupunki -seminaaria. Kooste pajan tuloksista on täällä. Työstö jatkuu seuraavaksi työpajan tulosten avulla jalostetuissa dokumenteissa:

Teemat ja tapaustarinat
: Aktivismipakin etusivulle tulevat avainsanat alakohtineen ja lista tapauksista, jotka esitellään tarkemmin, mm. mitä tapahtui, mitä opittiin.

Huoneentaulut fiksulle aktiiville, valveutuneelle kansalaisryhmälle, rohkealle virastolle ja rohkealle viranhaltijalle.

Voimavarabarometri: suunnitelma välineeksi, joka auttaa kaupunkiorganisaatioita mukauttamaan arviointitoimintaansa kansalaisyhteiskunnan muuttuneita toimintatapoja ja niiden tuomia mahdollisuuksia huomioon ottavaksi.

Kaikki kiinnostuneet, auttakaa meitä tekemään tietopankista mahdollisimman hyödyllinen! Tarvitsemme ja arvostamme kovasti kommenttejanne, ajatuksianne ja ehdotuksianne. Niitä voi kertoa
– suoraan yllä mainittuihin dokumentteihin Google-tunnuksella, huoneentauluihin Hackpadissa myös Facebook-tunnuksella
– kommenttikentässä tässä alla
Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä
– suoraan meille, ks. yhteystiedot
– keväällä 2017 järjestämissämme tilaisuuksissa, joista tiedotamme Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä ja Kaupunkiaktivismi-sähköpostilistalla.
Jos haluat mukaan sähköpostilistalle, laita viesti Maijalle tai Pasille, ks. yhteystiedot.
– tapaamisissa, joita voi meille mieluusti myös ehdottaa. Meitä voi kutsua omiin tapaamisiinne ym. tai jutellaan vaikka lounastreffeillä, miten tehdä Aktivismipakista juuri teitä palveleva!

Aktivismipakki välineineen viimeistellään julkaistavaksi kevään 2017 aikana.

img_3237