Tätä WordPress-sivustoa ei enää päivitetä. Tervetuloa sen sijaan kaupunkiaktivismi.fi-tietopankkiin! Tietopankki kokoaa Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeen tulokset ja päivittyy jatkossa. Keskustelu jatkuu myös
Näkemisiin ja keskustelemisiin!
Kaupunkiaktivismi-tiimi / pasi m. ja maija f.
Mitä kaikkea on kaupunkiaktivismi ja mikä saa aktivistit toimeen? Onko kyse muutamien puuhastelusta vai uudesta demokratiasta? Mikä on neljäs sektori ja mitä hallinnon kannattaa sen kanssa tehdä? Mitä ja missä päin kaupunkia tapahtuu juuri nyt?
Tervetuloa kuulemaan kaupunkiaktivismin tutkimustuloksista ja tapaamaan kaupunkiaktivisteja ratikkakierrokselle 14. kesäkuuta!
Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeessa (2015–2017) on tutkittu, miten kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta palvelee kaupunkien kehittämistä ja miten julkisen hallinnon kannattaa sitä tukea.
Hankkeen tuloksista kerrotaan tilaisuudessa, joka alkaa tulosten ja Aktivismitietopankin julkistamisella. Tietopankki palvelee kaupunkien hallintoa ja kansalaisaktiiveja sekä lisäksi yrityksiä, tutkijoita ja opiskelijoita.
Ratikkakierroksella pääosassa ovat aktivistit lähiöistä hipstereihin, ruoka-aktivisteista joukkorahoittajiin, katutaiteilijoista varjokaavoittajiin. Mukaan kutsutaan myös kaupunginhallinnon edustajia ja alan tutkijoita. Debatti on sallittu!
Aika: 14.6.2017 klo 15–16 ja 16–19
Paikka: Metsätalo, Unioninkatu 40, 2. krs, sali 2 (kierreportaat sisäänkäynnin vierestä), lähtö ratikkakierrokselle Rautatientorin laidalta Mikonkadun tilausajopysäkiltä
HUOM! Ratikkakierrokselle pyydämme ilmoittautumaan ennakkoon osoitteeseen pasi.maenpaa at helsinki.fi, mukaan mahtuu 25 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.
Tapahtuman järjestää Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Ohjelma:
15.00–15.20 Kaupunkiaktivismi voimavarana – sysäyksiä hallinnon, talouden ja demokratian uudistumiseen, dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
15.20–15.30 Kaupunkiaktivismi-tietopankki: tietoa, välineitä ja ideoita avuksi toimijoiden kohtaamiseen kaupunkien kehittämisessä, tutkija Maija Faehnle, Helsingin yliopisto
15.30–15.45 Kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan mahdollistaminen, apulaispormestari Anni Sinnemäki, Helsingin kaupunki
15.45–16.00 Kysymyksiä ja keskustelua
16.00 siirtyminen Rautatientorin laitaan ja lähtö ratikkakierrokselle
19.00 Paluu Rautatientorille
Ratikasta voi poistua milloin vain haluamallaan pysäkillä. Tarjolla aktivistihenkistä syötävää ja juotavaa!
Lisätietoja:
https://kaupunkiaktivismi.wordpress.com/ (14.6. lähtien myös http://www.kaupunkiaktivismi.fi)
https://www.facebook.com/groups/kaupunkiaktivismi/
Tilaisuuden tunnus Twitterissä: #kaupunkiaktivismi
Pasi Mäenpää, tutkija, dosentti, Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos, pasi.maenpaa at helsinki.fi, p. 040 592 3933
Maija Faehnle, tutkija, Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos & Suomen ympäristökeskus SYKE, maija.faehnle at gmail.com, p. 0295 25 1109, Twitter: @maija_f
Miten kuntalainen ja hallinto kohtaavat onnistuneesti? Mitä mahdollisuuksia aktivismi, vertaisverkostot ja jakamistalous tuovat kunnille?
Tervetuloa Kuntademokratiaverkoston ja Kaupunkiaktivismi-hankkeen järjestämään tapaamiseen 7.6.!
Ohjelmassa ensin Kuntatalolla mm. kuntien edustajien ja tutkijoiden näkökulmia, osallistavan budjetoinnin oppaan julkistus, klinikoita ja yllätysnumero ja klo 15 alkaen kaksi vaihtoehtoista visiittiä, joilla tutustutaan aktivismeihin, niiden toimijoihin ja toiminnan paikkoihin lähikulmilla. Tutustumiskohteina mm.
Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan täällä. IImoittautua ehtii 31.5. asti. Voit hyvin osallistua myös vain joko Kuntatalon ohjelmaan tai visiitille. Nähdään!
http://dodo.org/2017/05/23/visio-pasilan-etelaisen-ratapiha-alueen-tulevaisuudesta/
Helsingin kaupungintalon pääaulassa (käynti Pohjois-Esplanadi 11-13) on 29.3. klo 15-18 avoin vastaanotto, jossa voi poiketa tutustumaan Kaupunkiaktivismi-verkkotietopankin luonnoksiin, kertoa kommentteja avuksi tietopankin viimeistelyyn ja jutella tietopankin kokoajien kanssa. Aulassa voi samalla käydä ennakkoäänestämässä!
Verkkotietopankki tarjoaa tietoa, välineitä ja ideoita avuksi kaupunkilaisten ja hallinnon hyvään kohtaamiseen kaupunkilaisten omaehtoisen aktiivisuuden ja itseorganisoitumisen kannalta. Välineitä kuten huoneentauluja, suosituksia, esimerkkitarinoita ja arviointivälineitä on kehitetty Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeessa. Tietopankki viimeistään julkaistavaksi alkukesästä 2017.
Lisätietoa tietopankista täällä. Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke järjestää tilaisuuden yhteistyössä Helsingin kaupungin Asukasyhteistyön kanssa. Tilaisuus on osa valtakunnallista Demokratiaviikkojen ohjelmaa.
Nähdään!
Viitisenkymmentä aktiivia kokoontui 1.2.2017 työpajaan pohtimaan, miten kaupunkisuunnittelu voi mukautua ja hyödyntää muutosta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Miten somesta saatava data voi auttaa kaupunkisuunnittelijoita ei vain viestintäkanavana, vaan vuorovaikutuksen ja tiedon tuottamisen välineenä?
Järjestimme työpajan yhdessä Espoon kaupungin, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella väitöstutkimustaan tekevän Pilvi Nummen kanssa.
Tuloksena kiteytyi muun muassa seuraavia suosituksia kaupunkiorganisaatioille:
Kaikki suositukset ja muut ajatukset työpajasta voi lukea koosteesta Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – data-analyysit ja vuorovaikutus – kooste työpajasta 1.2.2017 (pdf).
Työpajatyöskentelyä pohjustettiin viidellä esityksellä:
Ryhmätöissä käsiteltiin neljää teemaa:
Espoon some-ohje: Alustukseksi Johanna Pellinen Espoon kaupungilta kertoi ohjeista, joilla Espoon kaupunki ohjeistaa työntekijöitään sosiaalisen median käytöstä. Ohjeet löytyvät sivun http://www.espoo.fi/some alalaidasta. Ryhmässä koottiin somen käyttöön liittyviä haasteita ja etsittiin ratkaisuja niihin.
Pyöräily ja liikkuminen: Espoon kaupungin Heini Peltosen vetämässä ryhmässä pohdittiin tarpeita ja kehittämisehdotuksia somen käyttöön kaupunkisuunnittelussa pyöräilyn ja yleisemmin liikkumisen tarkastelussa.
Tapiola: Pilvi Nummi Aalto-yliopistosta ja Vuokko Heikinheimo Helsingin yliopistosta vetivät työryhmän, jossa pohdittiin sosiaalisen median hyödyntämistä Tapiolan kontekstissa.
Kaupunkisuunnittelu: Espoon kaupungin Mervi Hokkasen vetämässä ryhmässä pohdittiin tarpeita ja kehittämisehdotuksia somen käyttöön kaavoituksen ja kaupunkitekniikan kontekstissa, mm. asumisen, rakentamisen, viherrakenteen ja kaupunkitilan suunnittelun kannalta.
Työpajassa osallistujat toivoivat, että tilaisuuksia keskustella some-datasta kaupunkisuunnittelusta tulee jatkossakin. Osallistujien pyynnöstä osallistujille jaettiin toistensa sähköpostiosoitteet jatkoyhteydenpitoa varten.
Jatkokeskustelun avuksi on myös perustettu Facebook-ryhmä SoMe & Kaupunkisuunnittelu. Ryhmässä voi avata keskusteluja ja siellä voidaan suunnitella tulevia tapaamisia yhdessä. Ryhmä on suljettu eli keskustelut näkyvät vain ryhmän jäsenille. Kaikki aiheesta kiinnostuneet, tervetuloa ryhmään mukaan!
Ehdotimme tammikuussa VTT:n yhteistoimintatalous-seminaarissa, että jakamis/yhteistoiminta/yms. -talouden monenlaiset toimijat järjestäytyisivät tutkimus- ja kehittämisverkostoksi. Verkosto on rakentumassa ja jäseniä on jo yli sata. Muutkin kiinnostuneet, tulkaa mukaan! Lisätietoa ja ilmoittautuminen täällä.
Jakamistalous merkitsee isoa muutosta monella alalla työelämästä verotukseen, arkisista valinnoista arvonmuutoksiin, uusista toimeentulomahdollisuuksista kokonaisten toimialojen katoamiseen. Miten edistää ja säännellä jakamistaloutta fiksusti? Millaista tulevaisuutta meidän kannattaa tavoitella? Keskustelu on vasta alussa, sitä tarvitaan paljon lisää!
Tervetuloa myös Jakamistalouden pohjoismainen malli -seminaariin, jonka järjestämme 8.3. klo 15.00-18.30 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, sali 5, yhdessä Sorsa-säätiön ja Arcadan kanssa.
Seminaarin kutsu ja ohjelma ovat alla ja Facebookissa. Seminaarin tunnus somessa on #jakoekon.
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille jakamistaloudesta kiinnostuneille. Ilmoittautumiset toivomme osoitteeseen info@sorsafoundation.fi 6.3 mennessä. Nähdään!
Seminaaria voi myös seurata livenä Kalevi Sorsa -säätiön Youtube-kanavalla.
Ohjelma
15.00 Tilaisuuden avaus
Tutkimuspäällikkö Antti Alaja, Kalevi Sorsa -säätiö
Dosentti Mats Nylund, Arcada
15.15 Jakamistalouden pohjoismainen malli
Vastuullinen tutkija Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
Toimintatutkija Maija Faehnle, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus
15.45 Sääntelysokeus ja toimijuus jakamistaloudessa
Tutkija Jenna Päläs, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta
16.15 Tauko
16.45 Jakamistalous ja osuuskunnat
Projektipäällikkö Antti Talonen, Synergos
17.15 Paneelikeskustelu (vetäjänä hankevastaava Samuli Sinisalo Kalevi Sorsa -säätiöstä)
Toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, Työeläkevakuuttajat
Kansanedustaja Lauri Ihalainen
Erityisasiantuntija Johanna Kotipelto, Valtioneuvoston kanslia
Mats Nylund, Yrkeshögskolan Arcada
Jenna Päläs, Lapin yliopisto
18.30 Seminaarin lopetus
Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – data-analyysit ja vuorovaikutus
Aika: 1.2. klo 15.30–18.00
Paikka: Espoon Valtuustotalon kahvio, Espoonkatu 5
Työpajan tarkoitus on auttaa kaupunkien hallintoa mukautumaan ja hyödyntämään muutosta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Miten some voi auttaa kaupunkisuunnittelijoita ei vain viestintäkanavana, vaan vuorovaikutuksen ja tiedon tuottamisen välineenä?
Työpajassa analysoidaan yhdessä some-aineistoja ja pohditaan, minkälaiset analyysit ja työ- tai toimintatavat soveltuisivat kaupunkisuunnitteluun, ja minkälaisia tarpeita suunnittelijoilla on analysointityökaluille. Lisäksi suunnitellaan, millaisia esimerkkejä, vinkkejä ja muuta somen käyttöä auttavaa materiaalia kannattaisi koota mukaan kaupunkiaktivismia käsittelevään verkkotietopankkiin.
Kaupunkiaktivismi-hankkeen tutkijat käyttävät työpajan tuloksia verkkotietopankin sisältöjen kuten suositusten, tapaustarinoiden ja välinekokoelman kehittämisessä. Pilvi Nummi käyttää tuloksia väitöskirjatyössään, jossa mm. testataan ja kehitetään some-datan analyysivälineiden käyttöä kaupunkisuunnittelussa.
Pajan järjestää Helsingin yliopiston Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke yhdessä Espoon kaupungin, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella väitöstutkimustaan tekevän Pilvi Nummen kanssa.
Pajassa on tarjolla kahvia ja pientä purtavaa.
Ohjelma
15.30 Tervetuloa!
Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle, Helsingin yliopisto: Miten some voi palvella kaupunkisuunnittelua?
Susa Eräranta, Espoon kaupunki: Some suunnittelijan arjessa – kokemuksia, vinkkejä ja kehittämistarpeita
Mika Rantala, Espoon kaupunki: Mitä some antoi suunnittelutyöhön Tehtävä Leppävaarassa -hankkeessa?
Pilvi Nummi, Aalto-yliopisto: Sosiaalinen media paikkamuistojen kartoituksessa ja
esimerkkejä somen data-analyysista kaupunkisuunnittelussa Suomessa ja maailmalla
Vuokko Heikinheimo, Helsingin yliopisto: Paikkatietoon perustuvat some-data-analyysit: Esimerkkejä ja mahdollisuuksia
Tauko
16.50 Johdatus työpajatyöskentelyyn
Työskentely ryhmissä:
17.45 Yhteinen keskustelu
Yhteenveto ja jatkotoimet
18.00 Työpaja päättyy
Ilmoittauduthan pajaan 19.1. mennessä täällä. Kannattaa ilmoittautua nopeasti, osallistujamäärä on rajattu.
Kutsu pdf-muodossa
Lisätietoja
Maija Faehnle, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus, maija.faehnle at gmail.com
Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto, pasi.maenpaa at helsinki.fi
Johanna Pellinen, Espoon kaupunki, johanna.pellinen at espoo.fi
Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana
Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmä
#kaupunkiaktivismi
Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuloksena syntyy verkkotietopankki, joka tarjoaa kaupunkiyhteisöjen toimijoille ja muille kiinnostuneille tietoa kaupunkiaktivismeista, niiden merkityksistä ja mahdollisuuksista sekä kansalaisten, hallinnon ja muiden toimijoiden hyvästä kohtaamisesta. Tiedon ohella tarjolla on ideoita ja välineitä toimintaan kaupunkien kehittämisessä.
Aktivismipakin (työnimi) kohderyhmänä ovat erityisesti julkisen hallinnon toimijat ja lisäksi kansalaisaktiivit verkostoineen. Se palvelee myös yrityksiä, tutkijoita ja opiskelijoita.
Pakki tehdään mahdollisimman käyttäjälähtöiseksi. Klikkaamalla itseä kiinnostavaa aihetta etusivulla saa näkyville kaikki kyseiseen aiheeseen liittyvät sisällöt. Tavoite on, että niin julkisen hallinnon toimija kuin kansalaistoimijakin löytää eväitä toimintaan juuri omaan rooliinsa sopivasti. Alla olevassa kuvassa on tämänhetkinen rautalankahahmotelma etusivun sisällöiksi (käsitteitä kuten muutakaan ei ole tässä lyöty lukkoon).
Aktivismipakin sisältöä suunniteltiin työpajassa 9.11.2016 osana Keskusteleva kaupunki -seminaaria. Kooste pajan tuloksista on täällä. Työstö jatkuu seuraavaksi työpajan tulosten avulla jalostetuissa dokumenteissa:
Teemat ja tapaustarinat: Aktivismipakin etusivulle tulevat avainsanat alakohtineen ja lista tapauksista, jotka esitellään tarkemmin, mm. mitä tapahtui, mitä opittiin.
Huoneentaulut fiksulle aktiiville, valveutuneelle kansalaisryhmälle, rohkealle virastolle ja rohkealle viranhaltijalle.
Voimavarabarometri: suunnitelma välineeksi, joka auttaa kaupunkiorganisaatioita mukauttamaan arviointitoimintaansa kansalaisyhteiskunnan muuttuneita toimintatapoja ja niiden tuomia mahdollisuuksia huomioon ottavaksi.
Kaikki kiinnostuneet, auttakaa meitä tekemään tietopankista mahdollisimman hyödyllinen! Tarvitsemme ja arvostamme kovasti kommenttejanne, ajatuksianne ja ehdotuksianne. Niitä voi kertoa
– suoraan yllä mainittuihin dokumentteihin Google-tunnuksella, huoneentauluihin Hackpadissa myös Facebook-tunnuksella
– kommenttikentässä tässä alla
– Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä
– suoraan meille, ks. yhteystiedot
– keväällä 2017 järjestämissämme tilaisuuksissa, joista tiedotamme Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä ja Kaupunkiaktivismi-sähköpostilistalla.
Jos haluat mukaan sähköpostilistalle, laita viesti Maijalle tai Pasille, ks. yhteystiedot.
– tapaamisissa, joita voi meille mieluusti myös ehdottaa. Meitä voi kutsua omiin tapaamisiinne ym. tai jutellaan vaikka lounastreffeillä, miten tehdä Aktivismipakista juuri teitä palveleva!
Aktivismipakki välineineen viimeistellään julkaistavaksi kevään 2017 aikana.
Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä (LKH) edustaa uutta keskustelu- ja vaikuttamiskulttuuria kaupunkisuunnittelun kentällä. Ryhmä on herättänyt huomiota, keskustelua ja kiistaakin (ks. esim. Kaupunkiaktivismi-kurssin opiskelijatyö). Kuvauksensa mukaan ryhmä on ”kaikille niille, joiden mielestä Helsingin seudulla on aivan liian vähän oikeaa kaupunkia. Tiheästi rakennettuja kerrostalokortteleita, joiden kivijalat ovat pikkuliikkeitä täynnä ja joissa on sopivasti puistoja luomassa kaupunkilaisille kohtauspaikkoja.” Ryhmässä on yli 10 000 jäsentä.
Ryhmässä tehdään konkreettisia ehdotuksia mm. täydennysrakentamisesta, liikenneratkaisuista ja palvelujärjestelyistä ja kommentoidaan niin kaupungin kuin aktivistiryhmienkin tekemiä suunnitelmia sekä puidaan suunnitelmissa tehtyjen asukaskyselyjen tuloksia. Aktiivisimmat käyvät ryhmän keskustelutapaamisissa, tekevät yhdessä maastokäyntejä ja taustoittavat keskusteluja omissa blogeissaan. Ryhmään kuuluu myös kaupunkisuunnittelijoita, tutkijoita ja muita ammattilaisia, joista useimmat seuraavat keskusteluja mutta jotkut myös osallistuvat niihin aktiivisesti.
Uusi ilmiö – liikaa valtaa?
Keskustelu on jo herännyt siitä, onko LKH-ryhmä liiankin vaikutusvaltainen. Ryhmällä on suoria yhteyksiä kaavoituksen valmisteluun ja päätöksentekoon Helsingin toiseksi suurimman valtuustopuolueen Vihreiden kautta: osa nykyisistä ylläpitäjistä on Vihreiden kuntapoliitikkoja. Ryhmän perustaja Mikko Särelä on liittynyt Vihreisiin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustamisen ja vetämisen myötä (keväällä 2011). Ryhmä saa aloitteillaan paljon mediahuomiota ja julkista keskustelua esimerkiksi valtalehti Helsingin Sanomissa, jolloin tiivistämiseen kriittisesti suhtautuvat kansalaistahot kokevat jäävänsä ilman ääntä. Osa kaupunkitutkijoistakin suhtautuu ryhmään epäluuloisesti, jopa kielteisesti. Ryhmän tapoja ohjata keskustelua ja ajaa asiaansa on pidetty hyvin määrätietoisina ja jyrkkinä. Kärkevimmissä käytäväpuheissa ryhmää on nimitetty toimintavoiltaan jopa ”jälkistalinistiseksi” ja ”hirviöksi”.
Reaktiot ovat ymmärrettävissä sitä taustaa vasten, että ryhmä edustaa luonteeltaan, toimintatavoiltaan ja vaikutukseltaan uudenlaista kansalaistoimintaa, johon ei voi soveltaa vakiintuneita ajatusmalleja. Siksi tarvitaan keskustelua. Tilaisuuden järjestivät Yhdyskuntasuunnittelun seura ja Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -tutkimushanke Laiturilla 1.11.2016. Tarkoituksena oli käydä avoin keskustelu, jolla lisätään ymmärrystä sekä LKH-ryhmästä että uusista kansalais- ja poliittisen toiminnan muodoista yleisemmin. Seuraavassa on kooste tilaisuudessa käydystä keskustelusta.
LKH aktivismin kentällä
Aluksi Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle Kaupunkiaktivismi-hankkeesta esittelivät LKH-ryhmän olemusta ja paikkaa kaupunkiaktivismien kentällä. Heidän mukaansa LKH on muuttanut helsinkiläistä kaupunkisuunnittelukontekstia luomalla urbanismista ilmiön; rikastanut suunnittelukeskustelua ja laajentanut sen tietopoolia; kaventanut kansalaisten ja asiantuntijoiden välistä kuilua; innovoinut täydennysrakentamiskohteita ja keskusteluttanut niistä argumentatiivisesti; antanut kaupunkisuunnitteluvirastolle selkänojaa kaupungin tiivistämiseen sekä esittänyt uuden poliittisen toiminnan mallin.
Tutkijoiden mukaan LKH eroaa useimmista muista kaupunkiaktivistisista ryhmistä ja toimista siinä, että se nimenomaisesti pyrkii vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja sen valmisteluun, kun taas muut kaupunkiaktivistiset ryhmät suosivat suoraa toimintaa kaupunkiympäristön ja yhteiskunnan muuttamiseksi. Siksi ryhmään kohdistuu monia kysymyksiä. Onko kyse kansalais- vai poliittisesta liikkeestä? Ketkä saavat ryhmässä puhua ja mistä? Keitä ryhmä edustaa ja keitä ei? Miten ryhmä vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun ja paljonko sillä on vaikutusvaltaa? Onko yksi kansalaisryhmä vallannut kaupunkisuunnittelua koskevan kansalaiskeskustelun kentän?
Piilo-ohjausta ja organisointia
Tilaisuuden pääalustus kuultiin viestinnän tutkijoilta Salla-Maaria Laaksoselta (Helsingin yliopisto) ja Merja Porttikiveltä (Aalto-yliopisto). He olivat tutkineet LKH-ryhmän moderaattorien (eli adminien tai ylläpitäjien, 4–6 henkeä) suljettua verkkochattia eli keskinäisiä keskusteluja organisaatioviestinnän näkökulmasta.
Tutkijoiden mukaan LKH kuten muutkin internetin kansalaisliikkeet ovat ”viestinnällisiä järjestyksiä” eli ne rakentuvat kommunikaation kautta, koska ne ovat muuten organisaatioiltaan keveitä. Niiden epähierarkisuus ja vapaamuotoisuus (vrt. ”keskusteluryhmä”) on sikäli näennäistä, että todellisuudessa ylläpitäjät hallinnoivat ja ohjailevat keskusteluja ryhmän tavoitteiden mukaisesti monin keinoin luodakseen haluamansa keskusteluympäristön.
Tutkijoiden aineistossa puhutaan paljon keskustelukulttuurista, noteerataan keskusteluihin osallistuvia merkkihenkilöitä, moititaan joidenkin jäsenten käytöstä ja neuvotellaan heidän jäsenyydestään, suunnitellaan ulkoista viestintää sekä mietitään keinoja ohjailla keskustelua haluttuun suuntaan. Ylläpitäjät toimivat siis avoimesti ilmaistun ja ainakin periaatteessa kaikkien ryhmän jäsenten jakaman tavoitteen mukaisesti, mutta heidän käyttämänsä keinot ja toimet ovat muilta salattuja. Ulkoisella viestinnällä puolestaan rakennetaan ryhmälle identiteettiä ja organisatorista luonnetta, joka menee pitkälle yli keskusteluryhmän käsitteen.
Ryhmän organisoituminen on ideologisesti värittynyttä ainakin kahdella tavalla. Urbanismin ideologian lisäksi myös ajatus sivistyneestä ja faktapohjaisesta verkon keskustelukulttuurista toimii ryhmän toiminnan keskeisenä ohjenuorana. Keskustelukulttuuri-argumenttia käytetään ryhmän julkisissa keskusteluissa eräänlaisena mustana laatikkona: ylläpitäjät olettavat kaikkien jäsenten sitoutuneen tiettyyn keskustelukulttuuriin liittyessään ryhmään.
Kritiikkiä ja kiitosta
Esitysten jälkeen puheenvuoron saivat Aalto-yliopiston ympäristöpsykologian dosentti Liisa Horelli, Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki ja lopuksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustaja Mikko Särelä.
Horelli kuvasi LKH-ryhmää erittäin vaikutusvaltaisena poliittisena kansalaisliikkeenä, jolla on myös ollut selvä vaikutus esimerkiksi yleiskaavaan. Horelli onnitteli ryhmää onnistuneesta, joskin omien näkemystensä vastaisesta poliittisesta työstä. Hän huomautti ryhmän miesvaltaisuudesta ja peräänkuulutti naisnäkökulmaa ja pehmeämpiä arvoja, kuten kaupungin rakentamista kauniiksi sekä lapsi- ja ihmisystävälliseksi. Horelli kritisoi myös ryhmän yksiulotteista näkemystä urbanismista ja toivoi ryhmälle vastaliikkeitä. Laaksosen ja Porttikiven tutkimuksen Horelli sanoi osoittavan, että ryhmää ohjaillaan taitavasti sen kaksoisrakenteen avulla, jossa moderaattorien salainen ylätaso ohjaa massojen lattiatasoa kontrolloiden sitä, ketkä saavat puhua ja keitä ryhmä edustaa.
Lapintie nosti niin ikään esiin LKH-ryhmän kaksoisroolin: se syntyi poliittisena liikkeenä, mutta on kasvaessaan muuttunut keskustelupaikaksi muillekin urbanismista kiinnostuneille. Tämä kahtalaisuus toisaalta tuottaa melko laadukastakin keskustelua (esimerkiksi viitataan lähteisiin, vastataan argumentteihin, tarkennetaan jne.), mutta se saa aika ajoin moderaattorit huolehtimaan siitä, että ryhmän valloittamaa poliittista tilaa ei käytetä liikaa ideologisia tavoitteita vastaan. Lapintien mielestä ryhmän keskustelu ei ole kuitenkaan ulossulkevaa. Keskustelulla on hänestä arvoa sen toimiessa blogi- ja muiden tekstien levittämisen kanavana siten, että erilaiset ihmiset pääsevät haastamaan toistensa ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Hänen oman tutkimuksensa mukaan tämänkaltainen keskustelu pitkälti puuttuu kaupungin hallinnon virallisesta vuorovaikutuksesta.
Mäntymäen mielestä LKH-ryhmä on ensinnäkin tuonut urbanismin keskustelukentälle, jolla sitä vastustavaa puhetta on paljon. Ryhmä on muodostunut urbanismikeskustelun merkittävimmäksi areenaksi Suomessa ja moninaistanut keskustelua aikana, jolloin Helsinki kasvaa kovaa. Keskustelun tasoa ja keskustelijoiden asiantuntemusta Mäntymäki kiitteli hyväksi ja kertoi arvostavansa sen moderointityötä. Hän piti tärkeinä myös ryhmän kannanottoja ja muita keskustelujen ulkopuolisia toimia ja arveli ryhmän parhaimmillaan sparraavan kaupungin suunnittelukoneistoa. Mäntymäen mielestä ryhmän agenda on selkeä ja läpinäkyvä ja ryhmä on siis avoimen poliittinen – ei kuitenkaan puoluepoliittinen, mikä hänestä on tärkeää, jottei urbanismista kiinnostuminen leimaudu poliittisesti.
Puolustuksen puheenvuoro
Viimeisen puheenvuoron sai Mikko Särelä. Hän kertoi perustaneensa ryhmän alun perin ajamaan politiikkaa, jolla Helsingin asuntojen hintoja saataisiin alas. Hän oli myös kokenut itse (kanta)kaupungin jääneen kulttuurisesti esikaupunkien varjoon ja urbaanien ihmisten olleen kaupunkikeskustelussa syrjitty vähemmistö ilman sanoja, joilla puhua. Särelä piti Horellin kritiikkiä pehmeiden arvojen puutteesta aiheellisena, mutta mainitsi, ettei usko näiden agendojen olevan aivan vastakkaiset. LKH-ryhmässä halutaan tiivistä kaupunkirakennetta, mutta myös esimerkiksi vehreyttä kaupunkia piristämään.
Särelä kertoi itse tarjonneensa viestinnän tutkijoille LKH-ryhmän moderaattorichattia tutkimusaineistoksi, jota hän piti tärkeänä tutkia. Ryhmän agenda on ilmaistu avoimesti eikä keskushenkilöitä ole ollut tarkoitus piilotella. Särelän mukaan ryhmän jäsenmäärä on kasvanut isoin pyrähdyksin varsinkin 2013 kuntavaalien jälkeen, jolloin on tullut tärkeäksi opettaa uudet jäsenet hyville keskustelutavoille. Hän painotti, ettei iso keskusteluryhmä kokemuksen mukaan toimi ilman kunnon moderointia. Pyrkimys on ollut ennen kaikkea moderoida pois sellaiset kommentit, joiden tarkoitus on estää toisia keskustelemasta itse kulloisestakin asiasta.
Yleiskeskustelu: puolesta ja vastaan
Yleisökommentit osoittivat ryhmän herättävän tunteita. Sekä ryhmän agenda että moderointi saivat sekä kiitosta että kritiikkiä. Ryhmän tapaa ymmärtää kaupunki urbanistisesti pidettiin paluuna sadaksi vuodeksi katkenneeseen perinteeseen mutta myös liian yksinkertaistavana, sillä hyvä tiiviskin kaupunki merkitsee yhdelle yhtä ja toiselle toista. Lapintie kommentoi ajatuksen ”lisää kaupunkia kaupunkiin” olevan absurdi, mutta kaupungin hallinnonkin ottaneen sen yleiskaavoituksessa omakseen. Hänestä puhetapa tuo ongelmia, kun se toiseuttaa muuta kuin korttelikaupunkia ei-kaupungiksi ja niiden vähävaraisempia ihmisiä ei-kaupunkilaisiksi.
Jos sanaan kaupunki sisältyy sosiaalinen elämä, kenen sosiaalinen elämä siihen sisältyy, kysyttiin. Syntyy näköharha, jossa sosiaalisessa mediassa syntyvän keskustelun koetaan edustavan kaupunkilaisten ääntä, vaikka todellisuudessa keskustelijat olisivat varsin homogeeninen joukko keskiluokkaisia, suomea äidinkielenään puhuvia päätetyöläisiä. Malmin lentokentästä keskustelemisen kieltoa ryhmässä paheksuttiin. Entä miksi puhua vain Helsingistä vai saako ryhmässä ylittää kuntarajat? Urbanismin riskinä pidettiin myös betoniviidakkoa ja kivierämaata, jos viihtyisiä palveluja ei talojen kivijalkoihin saada. Ryhmään kaivattiin mukaan lisää kaupunkisuunnittelun viranhaltijoita ja heidän asiantuntemustaan.
Hyvää keskustelukulttuuria vai poliittista ohjausta?
Paikalla olleet LKH-ryhmän moderaattorit korostivat ryhmän inklusiivisuutta, hyviä kokemuksia ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä. He haluavat ryhmän olevan avoin monenlaisille keskustelijoille, tavallisista kaupunkilaisista toimittajiin, poliitikkoihin, tutkijoihin ja etenkin kaupunkia suunnitteleviin viranhaltijoihin. Moderaattorit pitävät ryhmän merkittävänä ansiona juuri sen keskustelukulttuuria, johon virkamiehetkin voivat tulla avaamaan suunnitelmiaan ja osallistumaan keskusteluun ilman pelkoa henkilöön käyvästä huutelusta. Ryhmän suosio perustuu heidän mukaansa siihen, että kaikki otetaan mukaan eikä pelotella pois. Tapaus Malmia he selittivät sillä, että kaikki keskustelu alkoi palautua tähän yhteen asiaan, jolloin ryhmä uhkasi tulla yhden kaavoitusta vastustavan ryhmän valtaamaksi, kuten oli käynyt aiemmin Meri-Rastilan tapauksessa.
Sovittelevissa puheenvuoroissa todettiin, että kaupunkilaisten omaehtoiset keskustelukanavat sosiaalisessa mediassa tarjoavat mahdollisuuden osallistua laajemmalle joukolle kuin perinteiset kuulemisen tavat, ja esimerkiksi LKH:n kaltaista ryhmää pitäisi lukea yhtenä näkökulmana lisää, eikä olettaa sen edustavan kaikkia. Toivottiin, että vastaavia ryhmiä eri näkökulmilla syntyisi lisää ja löydettäisiin tapoja tavoittaa erilaisten ihmisryhmien kokemuksia. Konkreettisena ideana esitettiin, että kaupunki tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä tutkimaan maahanmuuttajien omissa keskustelukanavissa, miten maahanmuuttajat kokevat asuinympäristönsä.
Ryhmän poliittista tavoitetta ei ole moderaattorien mukaan piiloteltu ja ydinryhmän muodostumista toimintaa ohjailemaan ei voi missään yhteistoiminnassa välttää. Ryhmän kulttuuri ja säännöt ovat muotoutuneet tapaus tapaukselta ja muuttuvat edelleen. Toiminta on tasapainoilua keskustelun vapauden ja rakentavan keskustelukulttuurin ylläpidon välillä.
Tutkijoiden huomioita ja suosituksia
Laiturin tilaisuus täytti tavoitteensa sikäli, että uutta ymmärrystä syntyi, joskaan ei aivan niin monipuolisesti kuin toivoimme, sillä akateemiset kriittiset äänet jäivät vähiin. ”Keskustelukulttuurista” tuli tilaisuudessa ironinen käsite, mikä sekin kertoo siitä, että ryhmän poliittinen ohjaus ei ole ollut niin läpinäkyvää kuin moderaattorit sanovat sen olevan.
Kaupunkiaktivismi-hankkeen tehtävänä on auttaa eri toimijoita löytämään toimintatapoja, joilla kaupunkia kehittävät kansalaiset ja hallinto voisivat kohdata toisensa entistä paremmin. Laiturin tilaisuuden ja hankkeessa aiemmin käytyjen keskustelujen pohjalta ehdotamme Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmälle seuraavaa.
Jos tavoitteena on saada ryhmän jäsenet ja muutkin suhtautumaan moderointiin hyväksyvästi, pitää varoa oikeuttamasta moderointia keskustelukulttuurilla, kun kyse tosiasiassa on poliittisesta ohjauksesta. Toiseksi ryhmän kannattaisi panostaa keskustelun ohjailun, organisoinnin ja hierarkisuuden läpinäkyväksi tekemiseen. Sillä tavoin voidaan välttää pettymyksiin johtavia oletuksia ja ryhmän maineen heikentymistä. Jos esimerkiksi asiantuntijoille, kuten kaupunkisuunnittelun viranhaltijoille ja tutkijoille, sallitaan kriittisempiä puheenvuoroja, se – ja syyt siihen – kannattaisi kertoa ryhmän säännöissä.
Ryhmän hierarkisuutta vähentäisi ja toimien oikeutusta lisäisi se, jos sen keskushenkilöt eli moderaattorit kertoisivat ajoittain heillä mietinnässä olevista aiheista ja toimista. Varsinkin ulkoisten toimien, kuten adressien ja muun vaikuttamisen suhteen etukäteisinformaatio vähentäisi vaikutelmaa, että keskushenkilöt vain hyödyntävät rivijäseniä. Toimenpiteistä ja linjanvedoista päättämistä voisi myös joukkoistaa kyselyillä. Ryhmän kannattaisi hyödyntää oma avoimuuden politiikkansa myös keinona haastaa ja sparrata kaupunkiorganisaatiota ja muitakin toimijoita avoimuuteen.
Seuraavia etappeja: kehittämispäivä ja some-hallinto-työpaja
Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä suunnittelee kehittämispäivää. Yleisössä toivottiin päivän olevan mahdollisimman avoin. ”Hyvän some-hallinnon” kehittämisen näkökulmasta keskustelu jatkuu myös helmikuulle 2017 tähdättävässä työpajassa, jonka järjestämme Kaupunkiaktivismi-hankkeessa yhteistyössä somen käyttöä kaupunkisuunnittelussa tutkivan Pilvi Nummen ja muiden some-asiantuntijoiden kanssa. Työpajassa muun muassa tunnistetaan some-aineistojen analysoinnin tarpeita kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Jos haluat mukaan, laita meille viestiä!
Kirjoittajat: Pasi Mäenpää, Maija Faehnle ja Tuuli Lehtonen
Aktivismiopintopiirin tapaamisessa 22.9.2016 Elina Alatalo kertoi väitöstyöstään, joka käsittelee yhteisöllisten työtilojen verkostoa kaupunkeja ja yhteiskuntaa muovaavana infrastruktuurina. Tapaustutkimuksen kohteena on Mushrooming-työtilaverkosto. Elina tuntee verkoston sen perustajana ja aktiivisena ylläpitäjänä.
Väitöstyön tavoitteena on tuottaa ajattelun ja toiminnan tapoja, jotka mahdollistavat kaupunkien kehittämisen ruohonjuuritasolta syntyvien avoimien prosessien avulla. Mitä ovat tee-se-itse-työkulttuurista nousevat prosessit, jotka kehittävät kaupunkia kestävään suuntaan? Mitä työtilaverkoston toiminnasta voitaisiin oppia kaupunkien kehittämiseen yleisemminkin? Kiinnostuksen kohteena on myös työtilaverkoston potentiaali ihmisen ja muun luonnon prosessien lähentämisessä.
Vallilasta maailmalle
Mushrooming sai alkunsa vuonna 2010 vallilalaisella työhuoneella syntyneestä ajatuksesta, että tässä lähekkäin työskentelevät ihmiset voisivat alkaa tehdä jotain yhdessä. Nykyisin verkosto tavoittaa tuhansia. Mushrooming-Facebook-ryhmiä on Suomessa neljässä kaupungissa ja niistä suurimmassa eli Helsingin ryhmässä on syyskuussa 2016 lähes 6000 jäsentä. Verkostoon kuuluu työtiloja myös muutamassa muussa Euroopan maassa ja Etelä-Afrikassa.
Verkostolla on kolme kulmakiveä: työtilojen välitysalustat eli nettisivu ja Facebook-ryhmät sekä verkostossa järjestettävä toiminta. Työtiloina on niin toimistohuoneita, tanssisaleja, fysioterapeuttien työhuoneita kuin elokuvastudioitakin. Tilojen käyttö ei rajaudu työhön eikä viralliseen työhön. Työhuoneilla on käyttöä monenlaisissa harrastuksissa ja mm. paperittomien sairaalana.
Yhteisöllisiä työtiloja Helsingissä: Työhuone Rehti (muotoilu, huonekalut, oma malli- ja prototyöpaja kellarissa) ja Koruverstas Kätkö (reilun kaupan kulta, kierrätyskorut).
Kuvat Tomas Kouba.
Mushrooming on tässä kansainvälisesti erityinen. Ulkomailla ei ole tullut vastaan yhteisöllisten työtilojen verkostoja, joilla olisi yhtä monipuolinen kirjo työtiloja ja jotka toimisivat Facebook-ryhmien tyyppisten epävirallisten kanavien kautta. Eri kaupunkien verkostot suuntautuvat omilla tavoillaan esimerkiksi töiden etsimisen tai paikallisyhteisön tukemisen suhteen.
Oman näköistä työelämää, turvaa ja innovaatioita
Suosion tärkeä syy on verkoston kyky mahdollistaa itse itselle tehty työ, niin työn sisällön kuin työtilan ja sosiaalisen ympäristönkin puolesta. Osalle käyttäjistä yhteisö ja verkosto toimivat ihannepuitteina omille unelmille esimerkiksi oman liiketoiminnan kehittelyssä. Toisessa ääripäässä ovat toimeentulon kanssa kamppailevat, joilla ei ole muunlaiseen työtilaan varaakaan.
Verkosto auttaa työyhteisöjä säilymään, etenkin helpottamalla uusien tilankäyttäjien löytymistä lähtevien tilalle ja uuden työtilan saamista, jos edellinen menetetään. Yhteisöllinen työympäristö luo turvaverkkoa myös sosiaalisen vertaistuen mahdollistajana. Tarpeisiinsa voi löytää muutenkin apua, esimerkiksi yrityksen perustaja voi kohdata tarvitsemansa koodarin ja koodari saada hänestä asiakkaan.
Innovaatioympäristönä Mushrooming on erityinen, koska tilojen edullisuus mahdollistaa sellaisten osaajien mukaan tulon, joille esimerkiksi MOW-tyyppiset työtilaratkaisut ovat liian kalliita. Toiminnan vähemmän viralliset ulottuvuudet tuovat innovointiin vielä omanlaistaan moninaisuutta.
Yhdistys huoltajana
Mushrooming toimi vuosia epämuodollisena, mutta nykyisin se on myös yhdistys. Mushrooming ry perustettiin tukemaan verkoston jatkuvuutta etenkin sen kautta, että verkoston nettisivulle ja FB-ryhmälle saadaan näin nimetty huoltaja.
Yhdistyksen hallitus päättää esimerkiksi verkostossa virinneiden uudenlaisten käytäntöjen tukemisesta. Kun erästä työtilaa käytiin antamaan vuokralle myös hyvin lyhyiksi ajoiksi tuntihinnalla, hallitus päätti edistää aktiivisella viestimisellä käytännön leviämistä muuallekin. Toiminnan rajoittajaksi hallitusta ei ole tarvittu, vaan mahdolliseen epätoivottuun käyttäytymiseen puuttumisen ovat työyhteisöt hoitaneet itse.
Verkoston ylläpidon kulut ovat muodostuneet vain nettialustan maksuista, jotka ovat olleet kaikkiaan viitisen tuhat euroa. Kulut on tähän mennessä saatu katettua apurahoilla. Rahoituksen saaminen on kuitenkin jatkuva haaste. Vielä ei ole löydetty rahoitusmallia, joka ei samalla tyrehdyttäisi verkoston toimintaa, kuten maksujen keruu mukana olevilta on kaikissa muodoissaan tehnyt.
Voiko kaupunkien hallinto olla avuksi?
Yhteisöistä voi pöhistä uusia yrityksiä, projekteja ja muuta toimeliaisuutta, jota kaupunkien hallintokin tyypillisesti tavoittelee. Onko jotakin, mitä hallinto voisi tehdä auttaakseen Mushrooming-tyyppistä toimintaa kukoistamaan?
Tiedon välittämisessä verkostosta ja sen merkityksistä voisi kaupunkikin olla avuksi. Hyötyä olisi esimerkiksi tarinoiden kokoaminen työhuoneilta. Sitä on yritettykin, mutta apu olisi tervetullutta.
Mushroomingia ja työhuonekulttuuria auttaisi paljon, jos ensinnäkin yhä useampi kiinteistön omistaja saisi tietoonsa tällaisen verkoston olevan olemassa. Harva kiinteistönomistaja vielä tietää, että huonossakin kunnossa olevan tilan eteenpäin vuokraamiseen on kanava ja että tällainen halvalla ja kenties väliaikaisestikin vuokrattava tila saattaisi juurikin olla työhuoneyhteisön toivomaa. Vuokratasoa saataisiin pidettyä matalalla esimerkiksi kehittämällä uudenlaisia malleja, joissa työtilaa jakava yhteisö maksaa osan vuokrastaan järjestämällä kaikille avoimia, rakennusta ja korttelia elävöittäviä tapahtumia ja myös siten huolehtii kiinteistöstä.
Itse verkostoa helpottaisi taloudellinen tuki verkkoalustan kulujen kattamiseen. Myös teknistä apua on välillä tarvittu. Voisiko kaupungin hallinnon yksi tehtävä olla helpottaa teknisen tuen löytymistä yhteisöjään hyödyttävien kansalaisryhmien ja verkostojen käyttöön?
Kaupunkiaktivismi 