OKM:n norminpurkutalkoot tapahtuma-aktivismin helpottamiseksi

Opetus- ja kulttuuriministerin asettama työryhmä teki syksyllä 2015 selvityksen kulttuuritapahtumien koskevan sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeista. Selvitys laadittiin tukemaan kansallista taide- ja kulttuuritapahtumaohjelmaa, jolla pyritään mm. edistämään monipuolista ja laadukasta tapahtumatarjontaa ja kansalaisten mahdollisuuksia nauttia kulttuurista.

Kävimme selvitystyön alkuvaiheessa 3.11.2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä tapaamassa selvitystyöhön osallistuvia. Paikalla olivat OKM:stä työryhmän puheenjohtaja Hannu Sulin, Anne Mattero, Kirsi Kaunisharju ja Tuula Lybeck, selvityksen kokoajana toiminut Pauli Rautiainen Cuporesta ja Jaakko Blomberg Yhteismaa ry:stä, Kaupunkiaktivismi-hanketiimin lisäksi.

Halusimme välittää työryhmän käyttöön Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä kertynyttä tietoa sääntelyn purkutarpeista kaupunkilaisten omaehtoisesti järjestämien tapahtumien kannalta. Keskustelun apuna oli kooste hankkeen aiemmissa tapaamisissa esiin tulleista ja hankekumppanien kautta saamistamme näkökohdista, mm. Helsingin kulttuurikeskuksen välittämä Stuba Nikulan tapahtumajärjestäjiltä kokoama kehittämistarvelistaus. Tapaamisessa Jaakko Blomberg toi esiin sääntelyn kehittämistarpeita ja -ehdotuksia Yhteismaan kokemusten perusteella.

Tapaamisen jälkeen joukkoistimme selvityksen tekijöiden toiveesta sääntelyn kehittämistarpeiden tunnistamista vielä laajemmin Facebookissa ja välitimme siellä saadut kommentit heille.

Sääntelyltä toivotaan herkkyyttä tapahtumien erilaisuudelle

Esiin tuomistamme kehittämistarpeista moni oli tullut selvityksen tekijöiden tietoon jo muualtakin. Muun muassa tarpeet saada tapahtuman järjestämisessä tarvittava asiointi viranomaisten kanssa hoitumaan yhdeltä luukulta ja helpottaa anniskelua ja elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä koskettavat monenlaisia kulttuuritapahtumia.

Keskustelu ja koosteemme kuitenkin toivat lisäymmärrystä mm. tarpeeseen suhteuttaa sääntelyä tapahtumien kokoon ja luonteeseen. Työryhmää oli pohdituttanut, kuinka tarpeellista sääntelyn purussa on erottaa ammattimainen ja vapaaehtoinen toiminta toisistaan. Jaakko toi esiin, että tapahtuma-aktivismin kannalta olennaisempaa on tehdä ero suurien ja pienien tapahtumien välillä. Myös kertaluontoisten ja toistuvien tapahtumien erilaisuus olisi tärkeää ottaa huomioon.

Esimerkiksi vaatimus kattavasta pelastussuunnitelmasta on hyvin perusteltu isoissa tapahtumissa, mutta pienen puistokirpputorin järjestämisessä se näyttäytyy helposti kohtuuttomana. Turvallisuus- ja häiriöriskit vaihtelevat myös isojen tapahtumien välillä. Kävijämäärältään mittavaksi kasvaneessa Kallio Block Partyssa vaatimukset tietystä määrästä lain kriteerit täyttäviä järjestyksenvalvojia ovat tuntuneet järjestäjistä liiallisilta, kun tapahtuma on vuodesta toiseen sujunut ilman merkittäviä järjestyshäiriöitä.

Tapahtumien järjestämisen helpottamisessa yksi kehittämissuunta olisikin suhteuttaa tapahtumalle asetettavia vaatimuksia tarkemmin juuri kyseiseen tapahtumaan liittyviin riskeihin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi järjestysmiesten määrää koskevien vaatimusten keventymistä toistuvissa tapahtumissa, jos sama tapahtuma on aiemmilla kerroilla osoittautunut harmittomaksi.

Mallia sananvapaudesta

Yhteismaan ja monen muun tapahtumajärjestäjän näkemys on, että sääntelyn painopistettä kannattaisi siirtää tapahtumien ennakkokontrollista jälkivalvontaan. Tapahtumien järjestämiseen voitaisiin kokeilla sananvapauden ideaa: lähtökohtana on vapaus toimia ja viranomainen puuttuu asiaan vasta, jos jokin ongelma ilmenee.

Tapahtumien järjestämisen kynnystä voisi madaltaa sillä, että ennakkotoimeksi riittäisi mahdollisimman pitkälle pelkkä ilmoitus ilman lupien hakua ja eri viranomaisten kanssa asiointia. Älykäs sovellus ilmoituksen tekemiseen voisi samalla tarjota käyttäjälle esimerkiksi tapahtumapaikkaan liittyviä tietoja ja muistilistan onnistuneen tapahtuman järjestämiseen.

Tapahtuma-aktivismin edistämisessä tehtävää monilla

Joidenkin normien osalta on suhteellisen helppo punnita, painavatko vaakakupissa enemmän perustelut normin säilyttämisen vai sen purkamisen puolesta. Esimerkiksi velvoite ilmoittaa tehokkaan lasersäteen käytöstä ulkoilmaesityksessä kahta viikkoa aiemmin on selvityksessä todettu ongelmattomaksi. Velvoite voi lannistaa järjestäjää, jonka pika-aikataululla ideoima valotapahtuma ei määräajan vuoksi enää onnistukaan. Velvoitteen säilyttämisellä on kuitenkin vahvat perusteet mm. tarpeessa saada lentoliikenteen ohjaus tarvittaessa järjestettyä säteen vuoksi ajoissa uudelleen.

Monen muun normin kohdalla ongelmallisuuden arvottaminen vaatii vielä lisää keskustelua. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jatkanut keskustelun herättämistä selvityksen pohjalta kansallisen taide- ja kulttuuritapahtumaohjelman valmistelun yhteydessä mm. seminaarissa helmikuussa 2016. Kuntatasolla ainakin Helsinki on tarttunut kulttuuritapahtumien sääntelyn purkutarpeiden selvittämiseen tarkemmin.

Tapahtuma-aktivismia voivat torpata normit ja byrokratia, mutta myös – ehkä ennen kaikkea – mielikuva niistä. Turhaa byrokratian pelkoa voinevat purkaa ainakin tapahtumien järjestäjät, jotka pystyvät jakamaan kannustavia kokemuksia tapahtumien järjestämisen helppoudesta. Ehkä heitä on norminpurkutalkoiden jälkeen yhä enemmän.

Myös viranomaiset voivat tehdä paljon pelkällä viestinnällä, kuten aktivisti Blomberg sanoo: ”Jos kaupungin edustajat kertoisivat aktiivisesti asiasta ja kutsuisivat ihmisiä tekemään, olisi ihmisten helpompi olla aktiivinen. Monilla on varmaan se fiilis, että heistä on haittaa sen sijaan, että toimintaa kaivattaisiin. Vaikka jonkinlainen step by step -ohjeistus visuaalisesti miellyttävänä ja viestiltään rohkaisevana olisi tärkeä karun lupaluettelon sijaan.”

Espoo suuntaa sosiaalisen median edelläkävijäksi

Kaupunkiaktivismi-ohjausryhmän syyskuisessa kokouksessa syntyi ajatus paneutua Espoossa ”some-hallinnon” kehittämiseen. Kävimme 6.10.2015 keskustelemassa Espoon kaupungin edustajien kanssa ajatuksen konkretisoimisesta.

Ensin kokoonnuimme keskushallinnon edustajien kanssa suunnittelemaan gradutyötä, joka tuottaisi Espoolle tietoa ”some-hallinnon” kehittämisen tueksi. Miten löytää keinoja, joilla sosiaalista mediaa käytetään asioiden valmistelun ja päätöksenteon apuna? Sen jälkeen tapasimme kaupungin eri toimialojen edustajia tarkoituksena tuottaa ymmärrystä someen liittyvistä kehittämistarpeista heidän näkökulmistaan. Kummassakin tapaamisessa kokosimme ajatuksia myös some-teeman käsittelyyn marraskuun 2015 Kaupunkiaktivismi-työpajassa.

Ensimmäisessä tapaamisessa olivat Espoosta mukana viestintäpäällikkö Johanna Pellinen, kaupunginsihteeri ja Osallistuva Espoo -kehitysohjelman ohjelmapäällikkö Mari Immonen, päätöksentekoprosessista vastaava Riitta-Liisa Kammonen ja lakiasiainjohtaja Timo Kuismin, joka vastaa Miten voin vaikuttaa Espoossa -toimenpiteestä. Mukana olivat myös suunniteltavan gradun tekijäksi löytynyt sosiologian opiskelija Tuuli Lehtonen, somen käytöstä kaupunkisuunnittelussa väitöskirjaa tekevä Pilvi Nummi sekä Kaupunkiaktivismi-hanketiimi.

Toisessa tapaamisessa olivat mukana Johanna Pellisen, Tuuli Lehtosen ja Kaupunkiaktivismi-hanketiimin lisäksi tiedottaja Lea Keskitalo (Kaupunkisuunnittelu), viestintäsuunnittelija Pirkko-Liisa Merikoski (Tekninen ja ympäristötoimi, myös Tilapalvelut), Tilapalvelujen Twitter-tilistä vastaava kehitysinsinööri Aki Kärnä, Kaupunkitekniikan keskuksen tiedottaja ja Twitter-tilistä ja Facebook-tilistä vastaava Saija Räsänen, asiantuntija Tuija Norlamo (Perhe- ja sosiaalipalvelut) ja projektipäällikkö Kai Fogelholm (Tekninen ja ympäristötoimi, Asuntoyksikkö). Kaikki edustavat oman yksikkönsä some- tai vuorovaikutusosaamista.

Edistyksellinen some-hallinto hyödyntää somea monipuolisesti

Some-hallinnoksi voi kutsua hallinnon tapoja käyttää sosiaalista mediaa ja toimia yhdessä somessa toimivien kansalaisten ja muun yhteiskunnan kanssa. Some-hallinnon kehittäminen tarkoittaa hallinnon kulttuurin ja käytäntöjen mukauttamista somen käytön myötä muovautuviin kansalaisten ja muiden toimijoiden toimintatapoihin.

Espoo on monen muun kaupungin tavoin ottanut somea haltuun alkajaisiksi ennen kaikkea tiedottamisen välineenä. Kaupungilla on lukuisia profiiileja mm. Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Youtubessa. Somen käyttöä tiedottamiseen voi ajatella some-hallinnon kehittämisen ensimmäisenä portaana. Portaita ylöspäin kavutessaan hallinto löytää tapoja hyödyntää somea yhä vuorovaikutteisemmin keskusteluun, tiedonmuodostuksen ja yhteissuunnitteluun ja päätöksentekoon.

somehallintoKuvio 1. Some-hallinnon kehitysportailla korkealle ehtinyt hallinto hyödyntää somen mahdollisuuksia valmistelu-, päätöksenteko- ja muissa prosesseissaan monipuolisesti. Pitkälle kehitetyn some-hallinnon käytäntöihin voi kuulua mm. automatisoitua tiedon louhimista ja jalostamista laajoista some-aineistoista.

Some kiinnostaa keinona edistää kaupunkilaisten aktiivisuutta ja hyviä ratkaisuja

Espoon yksi tavoite somen käytössä on tavoittaa kaupunkilaisia aiempaa laajemmin ja saada lisättyä heidän aktivoitumistaan myös hallinnon valmistelu- ja päätöksentekoprosesseissa. Espoon sivuilla on kootusti tietoa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista ja hankkeita voi selailla myös ajankohtaisten vaikuttamismahdollisuuksien mukaan Vaikuta nyt -näkymässä. Kun some tarjoaa uusia keinoja vuorovaikutukseen, ihmisten ei toivottavasti tarvitse enää osata etsiytyä näille sivuille löytääkseen oikeat vaikuttamisen paikat.

Kaupunki valmistelee parhaillaan esitettä, jonka toivotaan houkuttavan kaupunkilaisia aktivoitumaan hallinnon suuntaan entistä enemmän. Esitteeseen kootaan mahdollisimman innostavasti ja havainnollisesti tietoa tiedonsaanti-, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista valmistelu- ja päätöksentekoprosessien eri vaiheissa. Tarkoitus on antaa tapausesimerkkien avulla ideoita aktiivisuuteen monipuolisesti. Omaehtoista proaktiivista aktiivisuutta esite voisi auttaa esimerkiksi vinkeillä siihen, miten vaihtoehtosuunnitteluun ryhtyvät voivat pyrkiä lisäämään suunnitelmansa vaikuttavuutta ajoittamalla toimintaansa suhteessa kaupungin organisoimaan suunnitteluun.

Espoota kiinnostaa some myös vuorovaikutusvälineenä hyviin ratkaisuihin pääsemisessä. Visiointityöpajat ovat Espoon kokemuksen mukaan olleet toimiva tapa saada aikaan eri osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja ja vähentää valittamista. Voisiko yhtä tuloksellinen vuorovaikutus onnistua somessa pienemmässä mittakaavassa ja tilanteissa, joissa perinteisen työpajan järjestäminen ei ole mahdollista tai järkevää?

Viranhaltijoita kannustetaan somettamaan…

Espoo kannustaa työntekijöitään someen suosituksilla ja mm. koulutusvideolla (videoita voi suositella kaikille hallinnon somen käytön kehittämisestä kiinnostuneille!). Kaupungin johto, mm. kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, on kehottanut viranhaltijoita keskustelemaan ja keskusteluttamaan asioita somessa aktiivisesti. Johto kannustaa somettamista esimerkilläänkin, esimerkiksi Mäkelä itse tviittaa säännöllisesti. Myös monet luottamushenkilöt ovat aktiivisia mm. bloggaajina.

…mutta tiellä on mutkia – ja myönteisiä yllätyksiä

Somen saamista aktiivikäyttöön hidastaa avoimuudelle ja somen käytölle myönteisen toimintakulttuurin puuttuminen. Kannustuksesta, ohjeista ja välineistä huolimatta moni viranhaltija suhtautuu somen käyttöön ottoon varautuneesti. Some-ohjeet koetaan pitkiksi ja niitä ei jakseta lukea, varsinkaan kun into ei ole suuri.

Ainakin joillain toimialoilla ongelmana on, ettei keskijohto ole ottanut somen käyttöön selvästi kantaa. Esimiehen tuen puuttuessa yksittäisen viranhaltijan on usein helpompi olla ottamatta käyttöön uusia toimintatapoja. Somen käytössä askarruttaa juridisen vastuun kysymys sekä sen viemä työaika.

Monia mietityttää, mitä viranhaltijana voi somessa sanoa ja mitä ei. Usein ei ole selvää, missä vaiheessa asiat ovat niin julkisia, että niistä voi kertoa avoimesti. Kaupunkisuunnittelussa heräsi kohu, kun Tehtävä Leppävaarassa -hankkeeseen liittyviä havainnekuvia oltiin laittamassa hankkeen Facebook-sivulle ennen niiden esittelyä asukastilaisuudessa. Moni viranhaltija pelkäsi, että kuvat aiheuttavat yhteydenottoryöpyn, johon ei pystytä vastaamaan. Pelot eivät kuitenkaan toteutuneet. Päinvastoin, kuvia peukutettiin ja asukkaat kiittelivät niistä myös tilaisuudessa, josta tulikin hengeltään positiivinen.

Facebook-ryhmä yhteistyökumppaniksi

Somen merkitys kansalaistoiminnan organisoitumisessa on tullut Espoossa vastaan äskettäin alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Kaupunki mietti auttamisjärjestelyissä yhteistyökumppaneiksi ensin vain vakiintuneita organisaatioita kuten järjestöjä, mutta sitten selvisi, että aiheeseen on jo tarttunut noin 800-henkinen Espoon alaikäisten turvapaikanhakijoiden auttamiseen keskittyvä Facebook-ryhmä. Ryhmässä on mukana myös monia viranhaltijoita yksityishenkilöinä.

Yhteistyötä ryhmän kanssa mutkisti ensin kaupungin näkökulmasta se, että useampi ryhmäläinen otti aluksi yhteyttä kaupunkiin toisistaan tietämättä. Ryhmä keskitti kuitenkin sitten yhteydenpidon keskuudessaan ”yhdelle luukulle”.

Tapaamisemme aikaan kaupungin ja ryhmän yhteistyö oli alkuvaiheessa. Yhteistyö on sittemmin johtanut mm. ryhmän perustaja-aktivistin palkkaamiseen kaupungin rahoilla espoolaiseen vapaaehtois- ja kansalaistoimintaa koordinoivaan järjestöön. (tästä lisää marraskuun Kaupunkiaktivismi-työpajan koosteissa)

Alustoja on monia, miten valita sopivimmat mihinkin tarpeeseen?

Somessa toimimisen ja yleisemminkin vuorovaikutuksen yksi haaste on tiedon hajautuminen moniin toisistaan erillisiin sovelluksiin ja järjestelmiin. Pirstaloituva tieto myös pinnallistuu, kun syvällistä kokonaiskuvaa on vaikea saada.

Viranhaltijoiden työtä helpottaisi kokemuksia kokoava pikaohje siihen, mitä erilaisia keskustelu- ja yhteissuunnittelualustoja kannattaa soveltaa minkinlaisessa tilanteessa. Facebookin olemassa olevat ryhmät ja sivut toimivat joissain tarkoituksissa, mutta suunnitteluhankkeissa kaivataan usein monipuolisempia ominaisuuksia tarjoavaa alustaa.

Tehtävä Leppävaarassa -hankkeessa on käytetty 3D-virtuaalialustaa, Finnoon kehittämisessä Joukkoenkeli -alustaa. Keskustelujen hallinnassa yksi ilmaisalusta on Trello, jota käyttää ainakin yksi espoolainen suuralueen asukasfoorumi. (Trellon käyttöä kaupungin organisoimassa hankkeessa havainnollistaa esimerkiksi Helsingissä kehitettävän Helsinki App –mobiilisovelluksen Trello-sivu).

Espoo on kerännyt syyskuun alusta 2015 alkaen kaikille avoimella Innopinion-alustalla joukkoistamispalvelulla ideoita kuntapalvelujen kehittämisestä sekä näiden ideoiden arviointeja. Nyt palveluun halutaan ennen kaikkea kommentoijia ja arvioijia, sillä kunkin idean edistyminen kaupunginhallinnossa riippuu sen saamasta kannatuksesta ja arvioista.

Erillistä kirjautumista vaativien alustojen riskinä on, että moni ei jaksa nähdä kirjautumisen vaivaa ja osallistuminen alustalla jää siten vähäiseksi. Kommentteja saadaan helpommin siellä, missä ihmiset ovat kirjautuneina valmiiksi tai kirjautumista ei tarvita ollenkaan. Tilannetta helpottaisi, jos 3D-kommentoinnin ja keskustelujenhallinnan kaltaisia edistyksellisiä ominaisuuksia löytyisi jatkossa yleisesti käytetyistä some-kanavista itsestään niin, että monipuolinen yhteissuunnittelu onnistuisi ilmankin niistä erillisiä alustoja.

Osallistavalla budjetoinnilla hyviä tuloksia – miten aktivismi voisi tuoda niitä lisää?

Espoo kokeili alkusyksyllä 2015 osallistavaa budjetointia uudenlaisen pelin avulla. Budjetoi puisto -kyselypelissä ihmiset pääsivät ehdottamaan, miten Suvelan asukaspuiston kehittämisen budjetti käytetään mm. kalusteisiin ja pintamateriaaleihin. Pelin kehittäminen sai alkunsa Espoon kaupungin ja Laurean tutkimusyhteistyöhankkeen yhteisötyöpajoista, joissa perustettu aluekehittämisryhmä päätti käydä kehittämään verkkotyökalua osallistavan budjetoinnin tuomisessa lähi(ö)kehittämisen välineeksi.

Kokeilu vahvisti käsitystä, että hyvin järjestetyllä verkko-osallistumisella voidaan tavoittaa ihmisiä tehokkaasti ja saada heitä tuomaan panoksensa suunnitteluun hyödyllisesti. Asukaspuiston suunnittelusta järjestettyyn asukastilaisuuteen tuli kahdeksan osallistujaa, mutta pelin kautta saatiin kahdessa viikossa noin 160 rakentavaa ehdotusta. Pelaajien ikä- ja sukupuolijakauma vastasi yllättävän hyvin puiston käyttäjäkuntaa. Pelistä saatu palaute oli myönteistä ja vastanneilta saatiin myös pelin kehittämiseen paljon rakentavia ideoita.

Pelin totesi lupaavaksi myös raati, joka myönsi sille sarjansa voittajapalkinnon Vuoden 2015 laatuinnovaatio -kilpailussa. Espoo jatkaa pelin kehittämistä. Myös ainakin Helsingin ja Lahden kaupungit ovat keskustelleet vastaavantyyppisten kokeilujen toteuttamisesta. Helsinki on ollut kiinnostunut budjetointipelin kehittämisestä erityisesti avoimeen lähdekoodiin pohjautuvana, jolloin siitä voisi helposti syntyä koodaustaitoisten käsissä uusia sovelluksia.

Ideoimme tapaamisessa, että kaupunkiaktivistit voisivat kehittää pelisovelluksia haluamiinsa budjetointitilanteisiin ja tuottaa niiden avulla ehdotuksia budjetoinnista. Vaikkapa Lisää kaupunkia Espooseen -Facebook-ryhmä voisi toteuttaa pelikierroksia jonkin alueen kehittämisen budjetoinnista ja esitellä niiden tuloksia kaupungille. Miten kaupunki voisi osaltaan helpottaa tämäntyyppistä aktivismia, kuitenkaan käyttämään aktivisteja epäreilusti hyväksi kaupungin tehtävien hoitamisessa?

Some-tiedon tehokas hyödyntäminen vaatii menetelmäkehitystä

Nykyiset menetelmät tiedon louhimiseen somesta eivät vielä juurikaan vastaa kaupungin tarpeisiin. Espoon nykyinen mediaseuranta seuloo Espoota koskevia asioita myös somesta, mutta somesta tulevat poiminnat ovat olleet roskapostin tasoa. Seuranta myös perustuu pitkälti numeerisiin yhteenvetoihin ilman sellaista laadullista koontia, joka voisi tuoda hyödyllisesti ymmärrystä somessa käsiteltävistä sisällöistä.

Some-tiedon käyttöä paremmin mahdollistavia menetelmiä kehittää osaltaan Pilvi Nummi kaupunkisuunnitteluun suuntautuvassa väitöstyössään. Tuulin gradu voisi myös edistää menetelmien kehittämistä sikäli kun gradun puitteissa on mahdollista.

Tarpeita suuntaviivoiksi gradulle ja jatkotoimille

Espoo toivoo Tuulin gradutyöstä apua ennen kaikkea viranhaltijoiden ohjeistamiseen siinä, miten somea kannattaa käyttää asioiden valmistelun eri vaiheissa. Miten esimerkiksi jo ennen valmisteluun tulevan asian tarkkaa määrittymistä voisi saada somesta tunnusteltua, mitkä asiat ovat ihmisille tärkeitä?

Edellä olivat jo esillä tarpeet saada apua sopivien vuorovaikutusalustojen valintaan ja kehittää some-tiedon käytön menetelmiä. Hyödyksi olisi saada kokoon myös havainnollisia ja kannustavia esimerkkejä tapauksista, joissa hallinnon toiminta somessa on johtanut eri osapuolten kannalta hyviin tuloksiin. Gradutyössä voisi koota asioita, jotka edistävät win-win-tilanteisiin pääsemistä.

Esimerkkejä voisi koota osana laajempaa selvitystä kaupungin somen käytön nykytilanteesta ja saaduista kokemuksista. Missä määrin kaupungin eri toimijat käyttävät somea ylipäätään ja miltä osin sitä käytetään yksisuuntaiseen tiedottamiseen, miltä osin taas jo vuorovaikutteisemmin keskusteluun ja tiedon muodostamiseen? Myönteisistä esimerkeistä kannattaa viestiä etenkin keskijohdolle, joka tällä hetkellä vaikuttaa konservatiiviselta somen suhteen.

Olisi tarpeen saada viranhaltijoille ohjeistus siitä, miten somen kautta tapahtuva osallistuminen kuuluu ottaa huomioon suhteessa ”virallisten kanavien” kautta tapahtuvaan kuulemiseen ja osallistamiseen. Ohjeen pitäisi auttaa viestimään osallisille ymmärrettävästi, miten idean, kannanoton tai muun viestin huomioon ottaminen mahdollisesti riippuu osallistumisen tavasta. Espoossa on varottu kutsumasta somea palautekanavaksi, koska nykyisellään vain virallisen palautejärjestelmän kautta tulevat asiat pystytään käsittelemään asianmukaisesti palauterinkien kautta, niin että keskustelu kirjataan ja se tilastoituu suoraan järjestelmiin. Toisaalta esimerkiksi Teknisen ja ympäristötoimen asiakaspalvelu vastaa nykyään myös somessa ja kirjaa tapahtumat mukaan viralliseen palautejärjestelmään.

Somesta pitäisi saada jonkinlainen jatkuvan palautteen kokoamisen väline. Some tulisi saada kytkettyä asioiden valmisteluun sen eri vaiheissa, esimerkiksi päätöksentekoasiakirjojen käyttämiseksi kommenteilla. Integrointia kaupungin omiin/muihin osallistamiskeinoihin tarvitaan. Samalla tulisi etsiä sitä, missä kaupunkilaisten vaikuttamisen paikat parhaimmillaan ovat. Toisaalta somelta odotetaan virallisten prosessien ulkopuolelta tulevia ja niitä täydentäviä ideointeja sekä jakamisen ja yhteiskehittelyn tapaisia toimintatapoja.

Hyviä keinoja tarvittaisiin hallinnon toimintakulttuurin muuttamiseen somen käytölle suotuisammaksi. Moni hallinnossa tunnistaa jo somen tuomia mahdollisuuksia, mutta jättäisi somessa toimimisen mieluummin muille. Jotkut ovat ehdottaneet, että somettaminen keskitettäisiin tietyille henkilöille, esimerkiksi aluearkkitehdeille. Jotkut viranhaltijat ovat jo tottuneet sanomaan asioita somessa tiedottajan kautta. Tarvittaisiin rohkaisua, jotta yhä useampi uskaltaisi toimia somessa suoraan itsekin.

Hyvillä esimerkeillä ja avoimella hallinnon yksiköiden vertailulla voitaisiin luoda kehittämistahtoa hyvähenkisen kilpailuinnon ja kateudenkin kautta. ”Eihän meidän yksikkö halua ainakaan erottua muista jälkeenjääneenä! Näytetään, että ensi vuonna saadaan ainakin paremmat avoimuuspisteet kuin naapuriyksikkö!”

Pohdimme tapaamisessa, että yksi tapa herättää uutta ajattelua voi olla verrata somen tuloa muinoin koettuun sähköpostin tuloon. Moni suhtautui sähköpostiin aluksi yhtä epäilevästi kuin epäilijät suhtautuvat someen nyt. Sehän vain vie aikaa oikealta työtä! Ehkei mene kauan, kun somesta jo ajatellaan kuten sähköpostista nyt – miten työssä joskus pärjättiin ilman?

Espoossa hymyilyttää jo muistella, kuinka Twitter-seinän tuloa valtuustosaliin vastustettiin. Moni uskoi, että ehdotus seinästä ei tule ikinä menemään läpi. Nyt seinä on jo itsestäänselvyys ja harva enää muistaakaan sitä alussa vastustaneensa.

Kaupunkiaktivismi-työpajassa evästettiin kaupunkikehittämistä kaupunkisuunnittelun, somen ja avoimen datan näkökulmista

Kaupunkiaktivismi-työpajassa 17.11.2015 pohdittiin, millaiset ajattelun, toiminnan ja normien muutokset tai muut asiat auttaisivat kaupunkiaktivisteja ja hallintoa toimimaan entistä paremmin yhdessä hyvän kaupunkielämän edistäjinä.

Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ja muita evästyksiä jatkoon koottiin kaupunkisuunnittelun, sosiaalisen median ja avoimen datan näkökulmista. Katso koosteet tuloksista alla ja tutustu raporttiin!

IMG_3051a

Kaupunkisuunnittelu
SWOT – katso suurempana tästä (pdf)
Kaupunkisuunnitteluryhmäb SWOTvahvuudet_heikkoudet

Kaupunkisuunnitteluryhmä SWOT uhat ja mahdollisuudet

Kaupunkisuunnittelu
Ehdotukset ja kommentit – katso kuvat suurempina tästä (pdf)Kaupunkisuunnitteluryhmän ehdotukset 1

kaupunkisuunnitteluryhmän ehdotukset 2

kommentit kaupunkisuunnitteluryhmään_b

WP_20151117_10_14_08_a

Sosiaalinen media
Katso kuvat suurempina tästä (pdf)
Some ryhmä ehdotukset 1

Some ryhmä ehdotukset 2

Some ryhmä ehdotukset 3

kommentit someryhmään

Avoin data
Katso kuvat suurempina tästä (pdf)
avoin data ryhmän ehdotukset 2

avoin data ryhmän ehdotukset 1

kommentit avoin data ryhmään

IMG_3056a

????????????????????????????????????

IMG_3057a

Fiksu Kalasatama kehittyy kokeiluin ja kumppanuuksin

Kävimme 10.9.2015 Forum Viriumissa tapaamassa Fiksu Kalasatama -hankkeen  avainhenkilöitä, ohjelmapäällikkö Veera Mustosta ja hankekoordinaattori Maija Bergströmiä. Hankkeessa kehitetään Kalasatamaa älykkään kaupunkirakentamisen mallialueena. Tavoitteena on edistää monien toimijoiden yhteistyönä asukaskeskeistä kehitystoimintaa, uutta liiketoimintaa ja innovaatioita. Rahoitus tulee tällä hetkellä 6aika-hankkeelta.

Ajattelua älykkäästä kaupungista jalkautetaan erityisesti kokeilujen kautta. Kuluvana syksynä käynnistyneessä nopeiden kokeilujen ohjelmassa hankitaan 1000-8000 eurolla kokeiluita, joissa kehitetään kalasatamalaisille jokin uudenlaisiin kaupunkitiloihin, tilojen yhteiskäyttöön, yhteisöllisyyteen tai resurssiviisaaseen energiakäyttäytymiseen liittyvä uusi palvelu. Tarjoajana voivat toimia rekisteröityneet tahot, eli yksityishenkilöiden ja epämuodollisten ryhmien on kokeilua tarjotakseen rakennettava kumppanuuksia.

Yksi Fiksu Kalasatama -innovaatioalaustan toimintamuodoista on kehittäjien klubi. Klubilaisina on Kalasatamassa ”älykkyyden parissa toimivia” yrityksiä, kaupungin yksiköitä ja asukasaktivisteja. Mukaan klubiin kutsutaan Kalasatamassa aktiivisesti uusia ratkaisuja kehittävät ihmiset.

Maija Bergström koordinoi Fiksun Kalasataman Living Lab -toimintaa ja kehittää menetelmiä siinä erityisesti asukkaiden osallisuuden kannalta. Kohtaamisten fasilitoinnin avuksi on kehitetty mm. älykkään kaupungin inspiraatiokortit. Tarkoituksena on avata Kalasatamaan Living Lab -tila, joka mahdollistaa monenlaisten tapaamisten, työpajojen, hackaton-tapahtumien ja kokeilujen järjestämisen. Tilan piti tulla alueelle suunniteltuun väliaikaiseen kauppakeskukseen, mutta kauppakeskushankkeen kaaduttua etsitään nyt muuta ratkaisua.

”Älykkyys” kiinnostaa, mutta siitä viestimisessä riittää haastetta

Forum Viriumin kokemuksen mukaan kalasatamalaisista moni on älykaupunkiasioista ja digitaalisuudesta kiinnostunut. Mm. Kalastaman älykkäiden ratkaisu esittely Smart Instawalkin yhteydessä herätti kiinnostusta. Alueen asukkaana on myös ainakin yksi näiden ratkaisujen suunnittelijoista.

Älykkään kaupungin kehittämisessä kuitenkin törmätään jatkuvasti viestintähaasteisiin. Älykäs kaupunki -ajattelu on lähtenyt ”ylhäältä” ja siinä on kyse kokonaisen infrastruktuurin rakentamisesta, jolloin siitä keskusteleminen asukkaiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa ei ole yksinkertaista. Erityisesti pitkälle tulevaisuuteen tähtäävien ratkaisujen esittäminen ymmärrettävästi on mutkikasta, mikä vaikeuttaa asukkaiden innostamista mukaan.

Älykkäät ratkaisut voivat toisaalta arkistua nopeasti. Senioritalon asukkaille on Forum Viriumin kokemuksen mukaan jo aika itsestään selvää, että heillä on yhteiskäyttöauto ja vieläpä sähkösellainen. Keskusteluissa asukkaat ovat vasta autosta kysyttäessä todenneet, että tuollahan se on, pitämättä sitä mitenkään erityisenä.

Yhteisöllisyys ja palvelut muovautuvat enemmän ja vähemmän suunnitellusti

Yhteisöllisyyttä ovat Kalasatamassa osaltaan edistäneet taidehankkeet, joissa etenkin alueen lukuisat lapsiperheet ovat löytäneet toisiaan. Yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ovat lisänneet muun muassa muotoilijoiden järjestämät käsityöpajat.

Asukkaita on tuonut yhteen myös halu saada parannusta alueella koettuihin puutteisiin. Asukasaktiivien ansiosta alueelle järjestyi leikkipuisto, jota myös SRV tuli tukemaan lahjoittamalla parkour-välineitä. Lemminkäisen rakennustyömaan tontilla on lisää vihreyttä kaivanneiden asukkaiden aloitteesta ja vauhdittamana käynnistynyt maisemointihanke.

a

Kalasataman miinuksina asukkaat ovat pitäneet joidenkin palvelujen puutetta ja vihreyden vähäisyyttä. He ovat myös olleet aktiivisia tilanteen parantamisessa.

Palveluiden kehittämisessä on tullut niin toivottua edistystä, arvaamattomia sivuhyötyjä kuin yllättäviä takapakkejakin. Kokeilu älykontista kirjastopalvelujen paikkana sai aikaan sen, että kaupunginkirjasto on nyt järjestämässä alueelle itsepalvelukirjastoa pysyvämminkin. Kontin käytön ideoinnista sai ennalta suunnittelematta alkunsa myös Kalasataman luomuosuuskunta. Konttia hyödyntävä ruokatoimitusten jakelu on näyttänyt mallia älykkään logistiikan kehittämiselle ruokapiirien ja –osuuskuntien toiminnassa laajemminkin.

Epäonnisempi oli suunnitelma väliaikaisesta konttikauppakeskuksesta, joka kariutui muun muassa lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisujen mutkikkuuksiin.

b

Kalasataman ensimmäisen älykonttikokeilun järjestänyt Coreorient Oy kehitti kokeilun pohjalta 24h-kylätilakontin, joka palvelee paikallista jakamistaloutta. 24h-kylätilaa voi käyttää tavaroiden lainauspisteenä, kierrätysryhmien toiminnassa ja ruokapiirin ja verkkokauppojen tuotteiden noutopaikkana.

Osallisuutta muovaa myös yritysten toiminta

Mahdollisuuksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemiseen lisäävät yritykset, jotka suhtautuvat asukkaisiin voimavarana. Tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on ollut, että suuret yritykset eivät kovin helposti lämpene kansalaisaktivistien ehdotuksille esimerkiksi tilojen avaamisesta uudenlaiseen yhteisölliseen käyttöön.

Kalasatamassa suurillakin yrityksillä on ollut halua sekä tukea asukkaiden aloitteita (leikkipuisto- ja maisemointiesimerkit yllä) että saada asukkaita mukaan yritysvetoiseen kehittämistyöhön. Syksyllä 2015 esimerkiksi SRV kumppaneineen on kutsunut kalasatamalaisia avuksi vuonna 2018 avautuvan kauppa- ja elämyskeskuksen palvelujen suunnitteluun.

Tunnetta kuulumisesta yhteisöön voi syntyä siitäkin, että aktivismina alkunsa saanut toiminta jalostuu yritystoiminnaksi. Veeran kokemuksen mukaan aktivismien kehittymistä liiketoiminnaksi tapahtuu yhä enemmän. Yrittäjyyteen kannustavat toimet voi mieltää osaksi osallisuuden vahvistamisen keinovalikoimaa.

Start-upeille ja vakiintuville pienille yrityksille voi tarjoutua toimintatilaisuuksia jo alkaneissakin kehittämishankkeissa, joissa toimijat ovat avoimia uusille kumppanuuksille. Kalasatamassa suurten toimijoiden yhteisistä kehittämishankkeista on tullut myös yrittäjyyden vauhtialustoja, kun moni pienyritys on päässyt niihin jälkijunassa mukaan. Forum Viriumin näkökulmasta houkuttavan kumppaniyrityksen tärkeä piirre on halukkuus oman liiketoiminnan kehittämiseen. Yritykseksi järjestäytynyt mutta ennemmin yleishyödyllisyyteen kuin kehittymiseen orientoitunut toimija ei välttämättä ole ihanteellinen kumppaniksi esimerkiksi tilojen hallinnoimiseen.

Olisi houkuttelevaa ajatella Kalasatamaa paikkana, jossa suurten yritysten liepeille kehittyisi pienten start up -tyyppisten yritysten ekosysteemi. Pikkufirmat toimisivat ketterästi, vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti asukkaiden ja kaupunkiaktivismien rajapinnassa välittäen innovaatioita ja kehityssykäyksiä isoon bisnekseen. Tämä ei taida olla ihan helppoa – ja mahtaako Kalasataman volyymikään niin pitkälle riittää?

c

Kalasatamaan on rakentumassa kahdeksan enimmillään 132 metriin ulottuvaa tornia, joihin tulee asuntoja, toimistoja ja hotelli. Torneja innolla odottavien joukossa on, ehkä hieman yllättäen, moni Kalastaman senioriasukkaista. Forum Viriumissa on mietitty, että ilmeisesti on kehittymässä urbaanien seniorien ”luokka”, jota houkuttavat juuri Kalasataman kaltaiset alueet.

Yhteistyön suunnittelua

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa voitaisiin seurata Kalasataman nopeiden kokeilujen ohjelmaa  ja tarkastella ja kuvata sen esimerkkien kautta prosesseja, joissa aktivismista syntyy liiketoimintaa. Ohjelman seuraava, vuoden 2016 alkupuolella alkava kierros tuo lisää mahdollisuuksia tähän hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämisen yhteydessä.

Ideoimme, että innostuneiden toimijoiden löytyessä kokeiluissa voitaisiin tarttua myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä esiin tulleisiin kehittämistarpeisiin. Voisiko kokeiluna syntyä esimerkiksi ”Kalasataman vapaakaupunki”, jossa nuoret saisivat järjestää tapahtumia pääsylipputuloilla maksettuine esiintyjineen ilman verovelvoitteita?

Forum Viriumia kiinnostavat uudet tavat, joilla kaupunginosan kehittämisessä voidaan innostaa asukkaita omatoimisuuteen ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Kaupunkiaktivismi-hankkeessa hahmoteltavat aktivismien tyypittelyt tuntuvat hyödyllisiltä, esimerkiksi ”vaativuusjatkumo” (dia 15 tässä esityksessä) inspiroijana sen havainnollistamisessa, että hyvin kevyelläkin omaehtoisella toiminnalla on merkitystä. Tarvetta olisi myös keinoille purkaa suunnitteluhankkeissa edelleen toisinaan vastaan tulevaa asennetta, jossa asukkaita ei haluta mukaan.

Kaupunkiaktivismi-hanke voisi tulla Kalasataman kehittäjäklubin vieraaksi keskusteluttamaan esimerkiksi hankkeessa mietittyjä aktivismien tukemisen tapoja Kalasataman kannalta. Tulevaa Living Lab -tilaa voitaisiin hyödyntää inspiroivana paikkana muidenkin kohtaamisen ja tilaisuuksien järjestämiselle.

Aktivismien tukemisessa huomio myös taloyhtiöihin

Keskusteluissa aktivismien tukemisesta tulee usein vastaan tarve tehdä kokoontumistilojen käyttöön saaminen helpommaksi niitä kaipaaville. Tulevissa keskusteluissa voitaisiin etsiä ratkaisuja Kalasataman joustotila-hankkeessa todettuun ongelmaan, että tilojen käyttöön saamista vaikeuttaa taloyhtiöiden konservatiivinen suhtautuminen ja hidas päätöksenteko. Tavoitteena on ollut saada kaikki Kalasataman tilat vuokrattaviksi omistajien ehdoilla. Tällöin vaikkapa lenkkeilyporukka voisi käydä eri päivinä eri taloyhtiöiden saunoissa ja tilat voisivat erikoistua: yhden talon kerhohuone voitaisiin kehittää käsityöpajaksi, toisen juhlatilaksi, kolmannen kirjoja ja lehtiä kierrättäväksi lukusopeksi.

Aktivismien tukemisen suositusten pohjaksi voitaisiin selvittää lupaavia ratkaisuja, joissa yhteiskäyttötiloja hallinnoi taloyhtiöiden sijaan joku päätöksenteoltaan sukkelampi taho. Toisaalta voitaisiin koota hyviä esimerkkejä taloyhtiöiden keskinäisen yhteistyön tuomista mahdollisuuksista yleisemminkin ja pyrkiä niitä esiin tuomalla innostamaan lähekkäisten taloyhtiöiden toimijoita alueilla tarttumaan edelläkävijöinä itse toimeen yhdessä.

Tapaamisessamme Helsingin ympäristökeskuksen edustajien kanssa puhuttiin taloyhtiöiden yhteistyön hyödyistä korjausrakentamishankkeissa. Roihuvuoressa kaupunginosayhdistyksen aktiivit ovat organisoineet tiedonvaihtoa taloyhtiöiden hyvistä jakamiskäytännöistä, mm. ruoankierrätyksessä ja tavaroiden lainaamisessa. Maunulassa on kehitetty putkiremontin ryhmäkorjausmallia. Olisiko hyödyksi koota idea- ja esimerkkikokoelmaa aktivismeista myös erityisesti taloyhtiöissä toimivia ajatellen – mitä kaikkea yhteisöjen ja alueen hyväksi voikaan tehdä paitsi talokohtaisesti myös yhdessä lähitaloyhtiöiden kanssa?

 

Nuorisoasiainkeskus suuntaa yhteisöjen voimavarojen tukemiseen

Kävimme 20.4. tapaamassa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen johtajaa Tommi Laitiota. Aiemmissa keskusteluissa Helsingin kaupungin edustajien kanssa meille oli muodostunut käsitys nuorisoasiainkeskuksesta kansalaisaktivismien tukemisen edelläkävijävirastona. Keskushallinnon mukaan edistyneisyys johtuu paitsi pienestä, nuorekkaasta virastosta myös innovatiivisesta nuoresta johtajasta.

Odotimme innolla pääsevämme kuulemaan, mitä onnistumisten taustalla kaikkiaan on. Käsityksemme saikin tapaamisessa vahvistusta, että nuorisoasiainkeskuksessa sekä johdossa että kentällä pyritään avoimiksi aluetoimijoiksi. Samalla syventyi ymmärrys siitä, millaisiin mutkiin hyvien toimintatapojen vieminen kehitysinspiraatioksi muille toimialoille voi törmätä.

Nuorisoasiainkeskuksessa on helpompi olla kansalaisten ystävä kuin monissa muissa virastoissa

Nuorisoasiainkeskuksen on helpompi tuottaa hyviä uutisia kuin monien muiden toimialojen jo perustehtävänsä vuoksi. Asetelma kansalaisten kanssa toimimiseen on nuorisoasiainkeskuksessa helpompi kuin joissain muissa virastoissa muun muassa siksi, että nuorisoasiainkeskus ei kerää toimintaansa osallistuvilta maksuja eikä suurimmalla osalla toimintaa ole taloudellisia tuottotavoitteita. Koska toiminnassa ei ole asiakasmaksuja ja menot koostuvat lähinnä palkoista ja vuokrista, budjettia on helpompi hallita. Eroksi esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimesta nuorisoasiainkeskuksen kulut eivät yleensä kasva, vaikka sen toiminta tavoittaisi enemmän ihmisiä.

Nuorisoasiainkeskuksen edistyneisyys kaupunkilaisten oman aktiivisuuden tukemisessa liittyy osin viraston erityiseen asemaan Helsingin hallinnossa. Hallinto on ollut hyvä suojelemaan nuorisoasiainkeskuksen roolia välittäjänä ja tulkkina eri virastojen ja toimijoiden välillä. Välittäjää tarvitaan usein tilojen valtaamistapauksissa. Kyläsaaren romanileirin tapauksessa kiistellyn rakennuksen oli romaneja tukeneille aktivisteille vuokrannut juuri nuorisoasiainkeskus. Kumpulassa nuorisoasiainkeskus on välivuokrannut valtaajille tyhjänä olleen leipomorakennuksen

Huomio yksilöistä alueisiin ja yhteisöihin

Nuorisotyön koko toimintatapaa ollaan parhaillaan uudistamassa aluelähtöiseksi. Kun tähän mennessä keskiössä on ollut nuori yksilönä, jatkossa toiminta jäsentyy alueiden ja niiden nuorten ja yhteisöjen erityispiirteiden pohjalta. Helsinki jaetaan kolmeen alueeseen, joista kunkin sisällä on 5-6 nuorisotoimen alueyksikköä.

Tavoitteena ei ole aikuisvapaiden vyöhykkeiden luominen vaan nuorisotalot ja toiminta pyritään saamaan laajemmin yhteisöjä palveleviksi. Nuorisotalot voivat olla kirjastojen tavoin paikkoja, joissa ”hyväksyvä katse” saa kenet tahansa tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Tommi on pitänyt Setlementtiliikkeen ajatuksesta paikoista, joihin ihminen voi tulla kysymään apua, kun ei tiedä mitä tehdä jollekin asialle tai ei osaa aina määritellä omaa huoltaan. Parhaimmillaan kirjastot, nuorisotalot ja asukastilat palvelevat tätä tarvetta.

Alueellisuus tukee eri toimijoiden voimavarojen yhdistämistä. Esimerkiksi jos paikallinen yhdistys pystyy ylläpitämään nuoria palvelevaa tilaa tai toimintaa, nuorisoasiainkeskus voi suunnata henkilökuntansa työtä yhdistyksen avuksi. Alueen toimijoita ja erityispiirteitä tuntiessaan viranhaltijat ovat valmiimpia auttamaan toimijoita löytämään toisensa ja tukemaan heidän kohtaamistaan eri tilanteissa.

Nuorisoasiainkeskuksen tulevaisuuden tehtävässä korostuu juuri välittäjän ja tulkin rooli. Monella alueella lähitulevaisuudessa ajankohtainen esimerkki on koulujen uudistaminen homeremonttien yhteydessä. Viranhaltijat voivat pyrkiä varmistamaan eri toimijoiden näkökulmien saamista mukaan remontin suunnittelussa niin, että koulun tilat voidaan saada erilaisten iltakäyttäjien kannalta toimivammiksi. Nuorisoasiainkeskuksen pitkäaikainen kansalaisyhteiskunnan tukeminen varmistaa, että sillä on hyvä ymmärrys järjestöjen tai vapaiden ryhmien tarpeista. Tilaratkaisuissa pienetkin asiat voivat olla kansalaistoiminnalle merkitseviä, esimerkiksi paikallisaktiivien ryhmälle se, pääseekö iltakokouksessa keittämään kahvia.

Kokemus vapaaehtoistyöstä näkyy ammattitaidossa

Henkilökunta tuntuu olevan uudistukseen valmis. Monilla nuorisotyöntekijöillä on yhteisöpedagogin tausta, jonka vahvuudet pääsevät aluelähtöisessä toiminnassa entistä paremmin esiin.

Alueyksiköihin siirtyvien työntekijöiden on tarkoitus ottaa aluettaan haltuun kartoittamalla vuosittain alueanalyysilla paikallisia toimijoita, toimintaa ja nuorten olosuhteita ja tarpeita. Työntekijät pääsevät kehittymään alueidensa nuorten tilanteen asiantuntijoina. Se voi auttaa myös lisäämään nuorisotyön nykyisellään verraten heikkoa arvostusta.

Joka tapauksessa viraston työntekijöiden ja vapaaehtoisten välisessä yhteistyössä on vielä paljon opeteltavaa. Törmäyksiä tulee ajoittain, kun työntekijät eivät tunne järjestön toimintaa tai eivät aina muista tai osaa ottaa riittävästi huomioon ihmisten oman motivaation merkitystä vapaaehtoistoiminnan perustana. Tässä on tapahtunut valtavan myönteistä muutosta viime vuosina, mikä näkyy vapaaehtoisten suurempana määränä. Esimerkiksi hyvästä kehityksestä käy Kallahden nuorisotalo, jossa toimii päivisin maahanmuuttajanaisten järjestö. Ammattitaitoisimpina järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa toiminnassa erottuvat usein ne, jotka ovat itsekin toimineet vapaaehtoisina.

Hyvän kohtaamisen haasteena matalat odotukset ja varovaisuus

Kaupunkilaisten ja hallinnon hyvää kohtaamista vaikeuttaa ainakin Helsingissä Tommin mukaan se, että hallinnon toimijoiden odotusarvo kaupunkilaisten osallistumisen hyödyllisyydestä on heikko. Virkamiehet usein ajattelevat, että osallistujiksi voi tulla keitä tahansa eikä osallistumisessa varmaan synny mitään kovin hyödyllistä. Viime vuosina hallinnossa on kuitenkin jo alettu yhä enemmän nähdä, että osallistujat eivät ole ”pelkkiä kansalaisia” vaan heillä on ammatti- ja muiden osaamistensa kautta monia taitoja, jotka voivat osallistumisessa kanavoitua yhteiseksi hyödyksi. Hallinnon tärkeänä tehtävänä on innostuneiden tukemisen lisäksi varmistaa palveluiden avoimuus sekä heikoimpien äänen kuuluminen.

Virallisesti Helsingin kaupunki on hyvin osallisuusmyönteinen, esimerkiksi suhde kaupunginosa- ja muiden yhdistysten kanssa näyttäytyy jatkuvana ja tiiviinä. Käytännön tasolla suhde ei kuitenkaan välttämättä ole kovin hyvä. Tommin mukaan kyse on usein heikosta osaamisesta osallistavissa ja dialogisissa menetelmissä.

Keskustelimme, että virkamiehet ovat osallisuuden edistämisessä käytännössä usein varovaisia, vaikka puheissaan ovat osallisuuden edistämisen tavoitteekseen omaksuneetkin. Pasi kertoi Laajasalon uuden ostoskeskuksen suunnittelusta, jossa kaikki osapuolet tuntuvat haluavan asukasaktiivisuutta tukevia yhteiskäyttötiloja. Tällainen voisi olla esimerkiksi kirjastoon limittyvä kirjakahvila, joka toimisi samalla asukastilana, ruokapiirin jakelupisteenä ja vaihtuvien tapahtumien ja näyttelyiden paikkana.

Hallinnonalojen yhteistyössä edistystä nopeilla kokeiluilla

Ostoskeskusten ja muiden palvelukeskittymien kehittäminen on monella muullakin alueella ajankohtainen mahdollisuus ideoida ja kokeilla uutta tilaratkaisuissa, palvelujen luomisessa ja yhteistyön tavoissa. Etenkin Helsingin kaltaisessa hallinnoltaan mutkikkaassa kaupungissa aktivistien ehdotukset kuten yhteiskäyttötila voivat helposti törmätä virastojen välisen yhteistyön ongelmiin. Osasyy on yhteistyöosaamisen heikkous. Virkamiehillä ei ole vielä ollut mahdollisuuksia valmentautua kunnolla toimimiseen aktivistien kanssa, muttei välttämättä riittävästi yhteistyöhön ylipäätäänkään. Yhteistyötä voi torpata esimerkiksi viestintä, joka vaikuttaa ylimieliseltä vaikkei viestijä ole sitä sellaiseksi tarkoittanut.

Virastojen välisen yhteistyön kehittämiseen on keväällä 2015 tartuttu Aluetalo 2.0-pikahankkeessa, jossa nuorisoasiainkeskus yhdessä neljän muun viraston kanssa muovaa monitoimitalojen toimintaa entistä kansalaislähtöisemmäksi. Työ on tuottanut konkreettisia uudistuksia muutamassa kuukaudessa. Hankkeen toimintatavat ja kokemukset voisivat inspiroida hallinnon kansalaislähtöistämistä ja nopeaa, kokeilevaa yhteiskehittelyä muuallakin.

Motivointiin oppia aktivismeista?

Kehitettävää olisi siinä, että kaupunki saisi toimillaan paremmin herätettyä ihmisissä palon toimia. Moni kokee hyödyttömyyttä, kun tarjolla olevat osallistumismahdollisuudet eivät tunnu omilta eikä rooli pelkästään yhteiskunnan asiakkaana riitä. Nuorten hyväksi toimimisesta kiinnostuneita on paljon. Harva kuitenkaan innostuu esimerkiksi neuvottelukunnan jäsenyydestä, jota kaupunki saattaa kiinnostuneille toimintakanavaksi ehdottaa.

Hallinnossa myös joudutaan miettimään ihmisten motivointia esimerkiksi uudistuksessa, jossa toimeentulotuen maksatus siirtyy kunnilta Kelalle. Kun ihmistä ei voi motivoida suhteeseen samalla tavoin taloudellisilla tuilla, tarjoutuu mahdollisuus miettiä uusiksi mitä ’sosiaalinen’ tarkoittaa sosiaalityössä.

Voitaisiin pohtia, miten virastot voisivat ottaa motivoimisessa ja kannustamisessa oppia aktivismeista, joissa ihmiset ovat innostuneet toimimaan. Onnistuneesti aktiivisuutta herättäneitä tapauksia kuten Ravintolapäivää, Siivouspäivää ja vastaavia yhdistää kolme asiaa:

  • Toiminnassa on selvä idea ja se on viestitty ymmärrettävästi. On helppo nähdä, mistä toiminnassa on kysymys ja keneen se vaikuttaa. Perinteisessä järjestötoiminnassa tämä jää usein epäselväksi.
  • Toiminnassa havainnollistuu yhteisöllisyys.
  • Toimintaan pääsee osallistumaan itse tekemällä ja saa itse ratkaista, mitä tekee ja miten. Siinä myös näkee oman tekemisensä vaikutuksen. Esimerkiksi Ravintolapäivä-ravintolan perustaja voi suunnitella ravintolan itse ja nähdä suoraan, miten oma toiminta ilahduttaa muita.*

Nuorisoasiankeskus kehittyy kansalaislähtöisen kehittämisen fasilitaattorina

Nuorisoasiainkeskuksessa kansalaisten omien voimavarojen arvostaminen on luontevampaa kuin joissain muissa virastoissa osin siksi, koska nuorten kannustaminen aktiiviseen kansalaisuuteen ja itsensä kehittämiseen kuuluu viraston perustehtäviin. Viime vuosina on tullut yhä enemmän tapauksia, joissa yhteydenotto kansalaisilta on tuonut nuorisoasiainkeskukselle tilaisuuksia kehittää rooliaan kansalaislähtöisen yhteisöjen kehittämisen fasilitaattorina ja tukijana.

Virasto on auttanut auttamishaluisia ja heidän toiminnastaan hyötyviä löytämään toisensa mitä moninaisimmissa asioissa. Yksi erikoislaatuisimmista yhteydenotoista tuli kitaristilta, joka pohti, mitä tehdä erälle hyväkuntoisia tarpeettomaksi jääneitä soittimia. Nuorisoasiainkeskus linjasi, että kaupunki ei niitä ota, koska kaupungilla täytyy olla varaa ostaa omat soittimensa. Käyttömahdollisuuksia ideoitiin laajasti mm. yhdistysten edustajien kanssa. Lopputuloksena nuorisoasiankeskuksen työntekijät kokosivat soittimista paketteja, joita jaettiin tarvitseville järjestöille konserteissa ohjelman päätteeksi.

Toinen esimerkki on tapaus, jossa juontaja Axl Smith halusi auttaa nuoria tekemään musiikkia ja kehittämään dj-taitojaan. Nuorisoasiankeskus neuvoi häntä perustamaan yhdistyksen, koska yhdistykseksi virallistetulle toimijalle nuorisoasiankeskus voi tarjoa tiloja ilmaiseksi. Yhdistys perustettiin ja nyt se saa toimia toimintakeskus Gloriassa ilman tilankäyttömaksua. Nuorisoasiainkeskus tukee yhdistyksen toimintaa myös rahallisesti.

Kilpailuttaminen tukemaan yhteisöjen voimavaroja

Helsingin nuorisotaloista kymmenkunta on järjestöjen ylläpitämiä. Sopimukset järjestöjen kanssa ovat nykyisellään hankintalain vastaisia ja ne tullaan uusimaan. Sopimusten kilpailuttaminen hyödynnetään mahdollisuutena tukea järjestöjen toimintakapasiteettia ja yhteistyötä itse kilpailutusprosessin avulla.

Käyttöön otetaan innovatiivisen kilpailutuksen malli: Ensin kaupunki ensin jakaa tiedon tarpeista ja ongelmista, joihin ratkaisua etsitään ja määrittää taloudelliset rajat. Mahdolliset palveluntuottajat kutsutaan mukaan ideoimaan ja kehittämään ratkaisuja yhdessä nuorisoasiainkeskuksen ja toisten järjestöjen kanssa. Toisin kuin perinteinen kilpailutus, prosessi voi tuottaa toimijoiden välisen keskustelun myötä monipuolisemmin perusteltuja ratkaisuja sekä paremman hankittavan asian määritelmän. Se ennen kaikkea myös kanavoi prosessissa syntyvän tiedon ja ymmärryksen vahvuudeksi prosessin kaikille osapuolille. Prosessi voi auttaa myös aiemmin eristyneemmin toimineita järjestöjä löytämään yhteistyömahdollisuuksia. Esimerkiksi monet maahanmuuttajien järjestöt toimivat usein melko erillään muista järjestöistä.

Vastuunanto auttaa, mutta verotuksen kanssa oltava tarkkana

Nuorisoasiainkeskus on kaupunkilaisten osallisuuden tukemisessa monia muita virastoja pidemmällä myös muun muassa siksi, että toiminta suoraan nuorten kanssa kerryttää jatkuvasti työntekijöiden ymmärrystä siitä, mikä toimii missäkin. Kokemuksen kautta on opittu mm. että paras tapaa auttaa 18-20-vuotiaita on antaa heille vastuuta. Heitä on vastuutettu toisten ohjaamisesta ja he ovat saaneet itse valita nimikkeensä, esimerkiksi nuta-kummi tai vertaisohjaaja.

Tämä vastuullinen toiminta on ollut 18-20-vuotiaille motivoivaa, vaikka ainoa järjestetty korvaus on ollut ulkomaanmatka vuoden päätteeksi. Vastuunantoa rajoittavat kuitenkin verottajan tiukat tulkinnat ammattityön ja vapaaehtoistyön suhteesta. Vantaalla ohjausroolin antaminen nuorille jouduttiin lopettamaan, koska verottaja katsoi, että toiminnassa korvattiin ammattityötä vapaaehtoistyöllä.

Aktiivisuuden taloudellinen tukeminen on herkkä asia

Uudenlaiset aktivismit voi nähdä osin reaktioina siihen, että perinteistä järjestöjen kautta tapahtuvaa kansalaistoimintaa monessa tapauksessa hiertää riippuvuus julkisen sektorin antamasta rahoituksesta. Esimerkiksi ministeriön rahoituksesta riippuvaiselle järjestölle suhde ministeriöön voi olla jopa niin tärkeä, että suhteesta huolehtiminen menee itse toiminnan edelle. Moni kaipaa mahdollisuuksia toimia autonomisemmin.

Moni vakiintunut suuri järjestö on luonteeltaan enemmän puolijulkinen palveluntarjoaja kuin kansalaistoiminnan mahdollistaja. Palveluntuotantovastuu usein johtaa kansalaistoiminnan kuihtumiseen järjestöstä. Rahoituksessa onkin tärkeää tehdä ero sinä, milloin kysymys on hankinnasta ja milloin avustamisesta.

Hallinnon on oltava tarkka myös siinä, mitä kriteerejä se kansalaistoiminnalle asettaa erityisesti tukemisen edellytyksinä. Kaupungin asiakirjoissa nykyisin yleinen ilmaisu, että kansalaistoiminnalla ”täydennetään kaupungin toimintaa”, ei ole aktiivisuuden ja osallisuuden edistämisen kannalta paras mahdollinen.

Mittaaminen ohjaa toimintaa

Virastojen toimintaa ohjaavat niille asetetut tulostavoitteet mittareineen. Jos jotakin tavoitetta ei ole saavutettu, siitä joudutaan antamaan selvitys. Nuorisotoimen tulosta mitataan nykyisin ennen kaikkea kontaktien määrällä. Kun joku käyttää nuorisoasiainkeskuksen tilaa, kirjautuu käyntikerta. Käyntilukemilla voidaan osoittaa, että tilat toimivat tehokkaasti ja siten pystytään perustelemaan nuorisoasiainkeskuksen suurta tilan tarvetta.

Kaupunkien pyrkimyksiä tukea ihmisten aktiivisuutta ja osallisuutta edistäisi osaltaan juuri tästä tukemisesta kertovien tulosmittarien kehittäminen. Nuorisoasiankeskuksen arviointikäytäntöjen kehittämistyössä on todettu lupaavaksi Ruotsissa käytössä oleva mittari siitä, kuinka moni nuori on osallistunut nuorisoasiainkeskuksessa toiminnan tuottamiseen. Sitä ollaan ottamassa nyt tulostavoitteisiin mukaan.

Suuntaviivoja Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Kaupunkiaktivismi-hankkeesta voisi olla apua siinä, kun uudenlaisia aktivismin tukemisen tapoja soveltavat virkamiehet joutuvat perustelemaan toimintaansa. Nykyisessä hallintokulttuurissa esimerkiksi vastuun antamista asukkaille yhteiskäyttötilojen kehittämisessä ostoskeskuksiin ei vielä helposti mielletä vakavasti otettavaksi virkamiestoiminnaksi.

Valmiuksia vastata kyseenalaistuksiin parantaisivat selvät osoitukset uusien toimintatapojen merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Tällaisina voisivat toimia ainakin tapausesimerkeillä havainnollistetut kuvaukset siitä, millaiset hallinnon ratkaisut ovat lisänneet ja millaiset vähentäneet kansalaisten toimintahalua ja mitä ratkaisuista on seurannut.

Tommi näkee hankkeen mahdollisuutena saada apua myös aluelähtöiseen toimintatapaan kuuluvan alueanalyysin kehittämiseen. Mitä asioita paikallisista yhteisöistä ja toimijoista on hyödyllistä kartoittaa ja miten, jotta syntyisi kokonaisymmärrystä alueen toimivuudesta ja siitä, millaisiin asioihin nuorisoasiainkeskuksen olisi tärkeä panostaa?

Hyviä kokemuksia on saatu käytännöstä, jossa nuorisoasiainkeskuksen työntekijät jalkautuvat alueille haastattelemaan nuoria. Viime vuonna haastateltiin näin yli tuhat nuorta. Tutkijat voisivat olla apuna kehittämässä alueanalyysin toteutusta ja käyttöä tällaisen haastatteluaineiston hyödyntämisen kannalta. Tästä jatkoimme toukokuussa keskustelua nuorisoasiainkeskuksen suunnittelija Pirjo Mattilan kanssa (linkki juttuun tulossa).

Pohdintoja toimijoista laitettiin alulle Kaupunkiaktivismi-hankkeen toukokuisessa työpajassa siitä näkökulmasta, miten erilaiset välittäjätahot voivat toimia linkkinä aktivistien, muiden kansalaisten ja hallinnon välillä. Alueanalyysiin voisi yhtenä näkökulmana sisällyttää erilaisten välittäjien ja välityskäytäntöjen tunnistamista. Alueanalyysin kehittäminen kokonaisuudessaan voisi olla yksi aihe, johon hankkeessa syksyksi suunniteltua avoimen datan käytön kehittämistä suunnattaisiin erityisesti.

*Hyvän tekemisen voi lukea osaksi ihmisen perustarpeita. Elämää tekee elämisen arvoiseksi se, että voi toteuttaa itseään omaa kyvykkyyttään hyödyntäen ja olla merkityksellinen muille. Tätä on kuvannut ainakin Frank Martela Valonöörit-kirjassaan (2015).

Ympäristökeskuksessa pohdituttavat lähiöt, vastuullisuuden kannustaminen ja kokeilujen rahoituskäytännöt

Kävimme 24.3.2015 Helsingin ympäristökeskuksessa tapaamassa kehittämistehtävissä toimivia Mira Jarkkoa ja Anu Norrosta.

Ympäristökeskuksen toimintaa ja samalla näkökulmia asukkaiden aktiivisuuteen suuntaavat olennaisesti ekologisen kestävyyden tavoitteet kuten ilmastotyössä päästövähennykset ja energiatehokkuus. Tehtävänä on saada yhteiskunnan monet toimijat toimimaan tavoitteiden hyväksi.

Paljon työtä on ennen kaikkea muiden kuin jo aktiivisten ja ympäristön hyväksi jo toimivien ihmisten aktivoimisessa ympäristövastuullisuuteen. Samalla ovat merkittäviä ekologisen kestävyyden tavoitteita edistävät aktivismit – ympäristökeskus tarvitsee aktivisteja avukseen. Näitä aktivismeja voisi kutsua vaikka ekoaktivismeiksi. Niiden kirjo on laaja, ruokapiiritoiminnasta ja kierrätysaktivismeista Energiaremontti 2015-kampanjaan, pyöräilynedistämisaktivismiin ja luonnon monimuotoisuuden aktivismeihin (joista Helsingissä parhaillaan kuohuttaa paikallinen kala-aktivismi).

Kaupunkisuunnitteluvirasto on saanut yksittäisestä aktivismista, Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmästä, selvää tukea tärkeälle tavoitteelleen täydennysrakentamisesta. Ympäristökeskuksen ekologisen kestävyyden tavoittelua tukee pikemminkin joukko erilaisia aktivismeja, koska ekoaktivismit keskittyvät ekologisuudessa usein johonkin yksittäiseen asiaan. Aktivismien tukeminenkin on tasapainoilua tavoitteiden kokonaisuudessa – aktivismi yksittäisessä aiheessa ei saisi viedä liikaa huomiota muilta tavoitteilta.

Lähiöiden kehittäminen kaipaa taloyhtiöiden yhteistyötä ja alueellista koordinointia

Ilmastokeskustelut keskittyvät usein uusiutuvan energian käytön edistämiseen, joka on myös aktivismin aiheena kuuma. Kuitenkin merkittävä osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy rakennusten energiankulutuksesta. Tavoitteita päästöjen vähentämisestä ja varsinkaan hiilineutraaliudesta ei pystytä saavuttamaan pelkällä satsauksella uusiutuviin energianlähteisiin, ellei myös rakennusten energiankulutusta pystytä vähentämään. Tässä lähiöiden peruskorjaushankkeisiin vaikuttaminen on iso kysymys. Avaintoimijoita peruskorjauksessa ovat isännöitsijät, taloyhtiöt, asukkaat ja rakennuttajat.

Osana energianeuvontaa kehitetään taloyhtiöiden hallituksille energiakoulutusta. Kehittämistyössä pohditaan, miten taloyhtiöitä voisi kannustaa investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin korjausrakentamisessa myös yhteistyössä keskenään. Kohdealueina ovat Helsingissä Kontula, Vantaalla Havukoski ja Espoossa Suvela. Hankkeessa on mm. tuotettu videoita.

Kontulassa toimi aiemmin aluekoordinaattori, jonka ansiosta yhteistyötä alueen toimijoiden välillä syntyi luontevasti. Aluekoordinaattorin jäätyä eläkkeelle yhteistyöfoorumin vetäminen on jäänyt alueellisten toimijoiden vastuulle. Vaikka toiminta alueella on aktiivista, ei ympäristökeskusta ole kutsuttu alueellisen yhteistyöfooruminen kokoontumisiin. Mahdollista on, ettei yhteistyöfoorumi ole jatkanut toimintaa ulkopuolisen koordinaattorin jäätyä pois tehtävästä.

Kokemus lähiöiden kehittämisessä on, että tarvitaan aluekoordinaattorin tyyppinen taho, joka linkittää eri hankkeita alueella ja luo paikallisille toimijoille tilaisuuksia kohdata alueen kehittämisen äärellä. Paikalliset Facebook-ryhmätkään eivät toimi ilman, että joku aktivoituu moderaattoriksi. Kohtaamismahdollisuuksien jatkuvuus luo edellytyksiä myös saada kehittämishankkeiden tulokset jäämään elämään alueella hankkeiden päättymisen jälkeen.

Pohdimme tapaamisessa, että ympäristövastuullisuuden edistämisessä ympäristökeskukselle voisi olla avuksi mennä mukaan keskusteluihin, joihin ihmiset lähiöissä ovat jo aktivoituneet esimerkiksi täydennysrakentamisen yhteydessä.

Ympäristövastuullisuuden aktivointia: Ilmastotiekartta, Ilmastokatu, Vihreät ovet ja Ilmastokumppanit-verkosto

Tuore Helsingin ilmastotiekartta kertoo asukkaille, yrityksille ja kaupungin toimijoille, mitä heidän tulee tehdä, jotta Helsingistä saadaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ympäristökeskuksen toimijat haluaisivat jatkaa ilmastokartan laadinnassa aloitettua keskustelua toimenpiteistä eri toimijoiden kanssa syvemmin. Keskusteluilla voidaan lisätä ymmärrystä kaupungin toiminnasta ja välttää väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Aktivistien uskottavuus voi kärsiä, jos heidän väitteillään ilmastonmuutoksesta ja tarvittavista toimenpiteistä ei ole kunnon tietopohjaa. Huhupuheet on yksi aktivismien haaste.

Ilmastokatu-hankkeessa on tarkoitus kehittää Iso-Robaa ilmastoratkaisujen esimerkkialueena. Hankkeeseen kuuluu vastaavantyyppinen kohde Vantaalla. Asukkaiden, taloyhtiöiden ja yritysten mukaan saaminen on hankkeessa ydinasia. Palvelumuotoilun menetelmillä pyritään saamaan toimijoiden tarpeita esille jo varhain mahdollisimman hyvin.

Ilmastokadun suunnittelussa yksi yhteistyökumppani on Dodo ry. Dodon toimijat ottivat ympäristökeskukseen yhteyttä ja kertoivat ideastaan, jota ympäristökeskus olikin jo tahollaan Iso-Roballe miettinyt. Hyvä esimerkki aktivistien ja kaupungin kohtaamisesta: kumpikin oli miettinyt samaa ja voimat päädyttiin yhdistämään. Ympäristökeskus on käynyt keskustelua yhteistyömahdollisuuksista myös Piggy Paggy -kuljetuspalvelun kehittäjien kanssa.

Ympäristökeskus on mukana järjestämässä osin Ravintolapäivästä inspiroitua Vihreät ovet -tapahtumaa, jossa ihmiset saavat ilmoittaa energiatehokkuuden esimerkkikohteita muille tutustuttavaksi. Vuonna 2014 kohde-ehdotuksia ei tullut niin paljoa kuin toivottiin. Nyt tulevassa tapahtumassa kokeillaan uutta tapaa, etukäteen suunniteltuja kohdekierroksia.

Ilmastonmuutosta hillitsee myös Ilmastokumppanit-verkoston toiminta, jossa yritykset ja muut toimijat tekevät omia ilmastositoumuksiaan ja toteuttavat niitä yhdessä uusien kokeilujen ja hankkeiden kautta. Kannustinta luo muun muassa yhteinen sitoumusten toteutumisen seuranta.

Normit ohjaavat antamaan tietyille äänille painoarvoa

Asukkaiden aktivismi näyttäytyy ympäristöviranomaisen kannalta myös tarpeena huolehtia yhteisöllisten tapahtumien järjestämisessä ympäristönäkökohdista kuten melun ja jätehuollon huomioon ottamisesta. Tapahtumien laajetessa syntyy roskaa ja muita lieveilmiöitä. Melunormeja on noudatettava vaikka festivaali tuottaisi monelle festivaalivieraalle iloa. Naapuriasukkaille tapahtumat saattavat olla erittäin häiritseviä, etenkin jos niitä on useita samassa paikassa ja vieläpä peräjälkeen.

Tapahtumien melua koskevat normit ovat Euroopan maissa pitkälti samanlaisia, mutta eroja on niiden noudattamisessa ja valvonnassa. Meikäläisiä tiukempia ollaan esimerkiksi Göteborgissa. Siellä tapahtuman venymisestä voi saada mojovat sakot. Alkuvastustuksen jälkeen tämä käytäntö on siellä vakiintunut ja tapahtumien järjestäjät ovat siihen sopeutuneet.

Rennompaa eteläeurooppalaista otetta Suomeen haikailtaessa on pohdittava, mitä asioita normiohjauksen väljentämisellä tänne haluttaisiin – Etelä-Euroopassakin väljyydellä on kääntöpuolensa. Normien soveltamisessa on oltava selvät harkintaperusteet. Hygieniasäännöksissä harkintaperuste on pop-up-toiminta: sellaiseksi lukeutuvassa Ravintolapäivässä hygienianormeja ei tarvitse noudattaa.

Tapahtumien sallimisessa pohditaan myös tilanteita, joissa ihmiset eivät korjaakaan tapahtumiensa jälkiä vaikka tarkoitus olisi ollut. Jos roskat korjaa kaupunki, verorahat siihen ovat pois jostain muusta. Kaupungin hätiin tulo ei myöskään kannusta ihmisiä ottamaan vastuuta itse jatkossakaan.

Tapahtumajärjestäjille on laadittu Siisti tapahtuma -opas: neuvoja kyllä löytyy järjestäjille, jotka ympäristöasioita haluavat huomioida. Kaikkiaan ympäristökeskuksella on kuitenkin aika vähän keinoja vaikuttaa tapahtumien siisteyteen. On pohdittu, pitäisikö virkamiesten ottaa esimerkiksi Ravintolapäivän Facebook-ryhmässä aktiivisempi rooli. Tapahtumien järjestäjien kautta pyritään jatkuvasti vaikuttamaan. Ehkä ongelmallisimpia ovat kaljakellunnan tapaiset tapahtumat, joilla ei ole varsinaista järjestäjää tai edes tunnettua foorumia, josta osallistujiakaan voisi koettaa tavoittaa.

Ennakkosuunnitteluvelvoite ja virastojen eriytyneisyys vaikeuttavat aktivismien tukemista

Ympäristökeskuksen mahdollisuuksia edistää asukkaiden aktivismia ja toimia aktivistien kanssa yhteistyössä rajoittaa se, että ulkopuolista rahoitusta, esim. EU-rahaa haettaessa rahojen käyttö on väistämättä pitkälti etukäteen suunniteltua. Kaikki rahoittajat vaativat pitkälle valmista hankesuunnitelmaa. Tällöin kehittämisessä on heikosti mahdollisuuksia edetä kokeilevasti, suuntaamalla työtä tekovaiheessa vastaan tulevien tarpeiden ja mahdollisuuksien – kuten viriäviin aktivismeihin liittyvien sellaisten – mukaan.

Uudenlaisten ratkaisujen kokeileminen kaupunkitilassa usein onnistuu vasta useiden virastojen innostuessa kokeilusta. Kun jonkin idean edistäminen ei ole välttämättä helppoa virkamiehelle tai virastolle, kansalaiselle se voi olla vielä vaikeampaa – jos kysymys on toimijoiden suostumuksen hankkimisesta ennen idean toteuttamista.

Aiemmin kuulimme Yhteismaan kokemuksen, että uuden toiminnan toteuttaminen ei välttämättä onnistu, jos siinä lähdetään tarpeesta hankkia ensin lupa perinteistä virallista kautta. Eroksi virkamiehistä kansalaisroolissa toimivat aktivistit voivat yksinkertaisesti ryhtyä toimeen. Pohdimme tapaamisessa, että kaupunkiaktivistinen toiminta voi olla sysäys julkiseen keskusteluun, jossa esimerkiksi katutilan käytön sääntelyä neuvotellaan uudelleen. Vaikkapa pystyttämällä jonkin energiatehokkuuskeksinnön paikkaan, jossa kaupunki ei sitä salli, kaupunkiaktivistit voivat saada helposti herätettyä median huomion.

Aktivismien syntytarinoita, jakamistaloutta ja terveisiä hallinnolle

Kävimme 12.3.2015 kolmen KatuMetro-hankkeen voimin tutustumassa Yhteismaa ry:n toimintaan Yhteismaan aktiivin Jaakko Blombergin luona. Jakamistalouden hengessä Jaakko kutsui tapaamisen koolle kotiinsa – siinäpä yksi idea kaikenlaisen kokoustamisen vaihtelullistamiseen yleisemminkin! Tapaamisessa olivat Jaakon lisäksi mukana Arcadasta Mats Nylund ja John Grönwall, Haaga-Heliasta Minttu Harmaala ja Merja Drake sekä me Pasi ja Maija Kaupunkiaktvismi-hankkeesta.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kehittämään jakamistaloutta kaupungeissa

Haaga-Helian KatuMetro-hankkeessa ”Sharing City – Helsingistä jakamistalouden edelläkävijä” lisätään ymmärrystä siitä, mitä hyötyä Helsingille voisi olla panostamisesta jakamistalouteen ja herätetään keskustelua konkreettisista toimista.

Hankkeessa kartoitetaan edistyksellisiä jakamistalouden esimerkkejä ulkomailta. Esimerkiksi Soulissa ollaan jo pitkällä, siellä on jopa lainsäädännöllä velvoitettu kaupunginjohtaja jakamistalouden edistämiseen. Berliinistä löytyy jakamistaloutta tukevia palveluita kokoava SharingCityBerlin-sivusto. Syksyllä kartoituksen tuloksia käsitellään työpajoissa suomalaisten kaupunkien edustajien kanssa. Hanke järjestää myös jakamistaloutta käsittelevän kurssin opiskelijoille.

Arcadan KatuMetro-hankkeessa ”Jakamistalous: Urbaanin osallistumisen ja kansalaisaktivismin uusi muoto” rakennetaan suomalaisten metropolialueiden erityispiirteisiin perustuva, kansainvälisesti kiinnostava jakamistalouden malli. Lisäksi kehitetään menetelmiä jakamistalouden kehityksen mittaamiseen ja vertailuun maailman kaupungeissa. Hankkeessa selvitetään kyselyllä ihmisten suhtautumista jakamistalouteen ja verkkoetnografian menetelmillä mm. jakamistalouden vaikutuksia kaupunkikulttuuriin. Tietoa hankitaan myös haastatteluilla, esimerksi Sharetriben – jakamistalouden WordPressin – edustajaa on haastateltu Sharetriben menestystarinasta.

Yhteismaa rakentaa kaupunkikulttuuria aktivismikonsepteilla

Yhteismaa perustettiin vuonna 2012, kun Siivouspäivä lähti laajenemaan ihmisten innostuessa siitä laajemminkin kuin sen alulle laittajat ennakoivat. Todettiin, että vastaavia yhteisöllisiä tapahtumia halutaan tehdä lisää ja siinä järjestäytyminen on avuksi.

Syntykipinän Siivouspäivä sai some-keskustelusta, jossa sittemmin Yhteismaan perustajaksi ja yhdeksi avainhenkilöksi päätynyt Pauliina Seppälä pohti, miksi vanhojen tavaroiden kiertoon saamisen pitää olla niin työlästä. Eivätkö ihmiset vaan voisi yksinkertaisesti käyttää kaupunkitilaa kirpputorina?

Ensimmäisellä kerralla Siivouspäivä järjestyi ilman avustuksia. Löytyi koodari ja graafikko, jotka tekivät tapahtumalle nettisivun ilmaiseksi. Helsingin rakennusvirastossa ehdittiin pelätä kaaosta ja sieltä soitettiin, että tapahtuma pitää perua. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Sittemmin kaupunki kuitenkin ryhtyi jopa Siivouspäivän kumppaniksi ja oli kumppanina suureksi avuksi.

Yhteismaan projekteista yksi, Parkkipäivä, on syntynyt tilausluontoisesti. Ilmastoinfo otti Yhteismaahan yhteyttä ja Parkkipäivä kehittyi ideoinnissa heidän kanssaan.

Illallinen taivaan alla oli menestys heti ensimmäisellä kerralla. Kaikki netissä jaossa olleet 700 paikkaa varattiin parissa minuutissa! Yhteishenkeä ei ole sadekaan haitannut – illallisen osuessa sadehetkeen illallistajat ovat vain avanneet sateenvarjonsa ja jatkaneet syömistä.

Yhteismaa on rakentanut uudenlaista osallistumisen kulttuuria uudistamalla paitsi julkisen myös yksityisen tilan käyttöä. Olohuonenäyttelyssä ja Kotiteatterifestivaalissa ihmiset avaavat kotejaan yhteiseksi iloksi taiteen merkeissä. Idea kävi kehittymään, kun Jaakon kotonaan majoittama saksalainen taiteilija halusi järjestää näyttelyn, mutta varaa tilan hankkimiseen ei ollut.

Aktivistit voivat saada paljon aikaan nopeastikin. Kotiteatterifestivaali järjestyi helmikuussa 2015 vain parin kuukauden päästä siitä, kun ideoijat kokoontuivat ensimmäisen kerran sitä miettimään.

Uusia osallistumismuotoja yhdistää osallistumisen lyhytkestoisuus ja helppous. Tapahtumiin voi osallistua spontaanistikin ja ilman pidempää sitoutumista. Ruotsista Suomeen helmikuussa 2015 tuotu Hoffice vaikuttaa lupaavalta juuri tämän helppouden vuoksi.

Hofficessa kodista tai jostain muusta paikasta tehdään päiväksi pop-up-toimisto, jonne etenkin muutoin itsenäisesti työskentelevät kokoontuvat tekemään töitään yhdessä.

Osallistujia on houkuttanut mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, virkistyä työn lomassa yhteisöllisemmin ja työskennellä tehokkaasti. Hoffice-toimistossa on yksin omassa kodissa työskentelemiseen nähden vähemmän häiriötekijöitä, kuten kutsuvia siivousaskareita. Kunkin 45 minuutin työjakson alussa kukin kertoo, mitä aikoo tehdä, ja tuloksista raportoidaan tauolla. Tämä luo tehokkuuteen kannustavaa positiivista ryhmäpainetta.

Nappi Naapuri on Yhteismaan pian valmistuva naapuriapuun kannustava viestintäväline. Toisin kuin paikalliset Facebook-ryhmät, Nappi Naapuri ei rakenna aluerajoja vaan karttapohja mahdollistaa avun välittämisen periaatteessa missä vain. Se tekee sen, mitä moni yritys on yrittänyt – ja sillä saattaa siksi olla myös kaupallista tulevaisuutta. Palvelu olisi ollut liian vaativa koodattavaksi vapaaehtoisvoimin, mutta koodaus onnistui tilaustyönä, kiitos onnistuneen joukkorahoituskampanjan. Palvelu on herättänyt laajaa kiinnostusta jo ennen valmistumistaan. Sen ostamista käyttöön valmistelevat ainakin Lahti, Turku ja Oulu.

Parhaillaan Yhteismaassa suunnitellaan uutta projektia nuorten työttömien kanssa. Meneillään on myös Siivouspäivän laajentaminen Siivouspäivä joka päivä -konseptilla. Tarvittavan uuden verkkosivun joukkorajoituskampanja on tätä kirjoitettaessa hyvässä vauhdissa.

Yhteismaa on edistänyt myös innovaattoreiden verkostoitumista kansainvälisesti. Tarve konkretisoitui, kun Siivouspäivän ollessa ehdolla pohjoismaisen innovaatiopalkinnon saajaksi tuli esille, että ideoijat tahoillaan eivät juuri tiedä toisistaan. Tästä sai alkunsa Social Innovators Connected -verkosto. Se kokoa nykyisellään osallistujia ympäri maailmaa Syyriaa ja Keniaa myöten. Verkosto organisoi innovaatioiden esittelytapahtumia, joissa ei peritä osallistumismaksua.

Kohti yhteisöllisempää, hauskempaa ja vastuullisempaa kaupunkielämää

Yhteismaan toiminnan ydin on siirtymisessä kulutuskulttuurista osallistumiskulttuuriin. Ihmiset eivät vain passiivisesti kuluta, vaan luovat uutta, tuoden mukaan jotakin omaa. Syitä tähän kehitykseen ja Yhteismaan toiminnan kasvuun ovat somen nousu ja ihmisten maailmankuvan muuttuminen enemmän yhteisöllisyyttä ja ei-materiaalisia merkityksiä arvostavaksi. Yhteisöllisyys on ihmisille tasa-arvoisuutta ja ei-hierarkkisuutta – on eri asia tehdä asioita yhdessä kuin yksin.

Yhteismaa edistää yhteisöllisempää, hauskempaa ja samalla vastuullisempaa kaupunkielämää, mottona ”fun and functional”. Vastuullisuuteen ohjataan hienovaraisesti ja myönteisesti: esimerkiksi kehotetaan tuomaan illalliselle posliiniastiat sen sijaan, että kiellettäisiin tuomasta kertakäyttöisiä.

Yhteismaan aktiiveina on nykyisin kolme päätekijää, yksi ajoittain työskentelevä nettiapuri, vapaaehtoisia sekä vaihtelevasti harjoittelijoita, parhaillaankin kymmenkunta. Rahoitusta toiminnalle hankitaan apurahoja hakemalla, yritysyhteistyön kautta ja joukkorahoituksella. Yhteismaa ei tavoittele bisnestä. Tapahtumiin ei haluta osallistumismaksuja. Maksullisuus tärvelisi yhteisöllisyyden idean ja muuttaisi tapahtumien luonnetta ratkaisevasti.

Virkamiehet, uskaltakaa sallia!

Yhteismaan näkemys on, että hallinnon pitäisi panostaa aktivistien toimintaan paljon enemmän. Yhteismaalle apua olisi erityisesti taloudellisesta tuesta, koska rahan niukkuus on nykyisellään toiminnan merkittävin rajoite. Ideoita olisi toteutettavaksi enemmän kuin mihin nykyresurssit venyvät. Esimerkiksi Siivouspäivän vieminen maailmalle on rahan puutteen takia edelleen vasta tavoite. Apurahojen hankinnassa Yhteismaa on usein väliinputoaja, kun sen toiminta ei lukeudu sosiaalityöhön eikä myöskään tieteen tekemiseen.

Juridisia esteitä ei ole tullut vastaan. Hallintokulttuurissa sen sijaan on aktivistisen toiminnan kannalta parannettavaa. Virastojen kanssa on tehty jo paljon hyvääkin yhteistyötä, mutta ennakkoluuloisuus ja kieltämisen perinne elävät vielä vahvana. Osallistumiskulttuuri kansalaisyhteiskunnassa on kokeillen uutta luovaa ja sitä edistäisi kokeilumyönteisyyden ja uskalluksen kehittäminen myös hallinnossa. Siihen kuuluu olennaisesti virastojen välisen yhteistyön edistäminen.

Kannustavat kokemukset tapahtumista auttavat osaltaan kääntämään virkamiesten suhtautumista sallivammaksi, mistä Siivouspäivä on hyvä esimerkki. Varmuuden vuoksi kieltämistä tulee kuitenkin vastaan myönteisistä kokemuksista huolimatta. Kesällä 2014 Jaakko tiedusteli kaupungin suhtautumista ideaan Aleksis Kiven kadun sunnuntaikirpputorista. Vastausta ei tullut, mutta Jaakko ryhtyi toimeen ja sai aikaan menestyksekkään kirpputorikäytännön, joka jatkui koko kesän ilman ongelmia. Tiedusteluun, sopisiko käytäntöä jatkaa seuraavana kesänä, tuli kaupungilta vastaus, että on jo olemassa Siivouspäivä eikä muuta vastaavaa tarvita.

Yhteismaan kokemus on, että jos lähtee luvan kysymisestä perinteisen kaavan kautta, lupaa ei usein tule. Tehokkaampaa on ottaa yhteyttä suoraan johtajiin. Joissain tapauksissa virastot ovat myöntyneet vasta, kun siihen on tullut kehotus ylhäältä kaupunginjohtajan kautta.

Monenlainen kansalaistoiminta onnistuu jo nyt ilman, että hallinnolta tarvitaan siihen mitään. Esimerkiksi kotien käyttö Hofficeihin ja Olohuonenäyttelyihin on kansalaisten keskinäinen asia – vaikkakin hallinto voi kyllä hyötyä siitä esimerkiksi voidessaan esitellä eläväistä paikalliskulttuuria valttina alueen markkinoinnissa. Yhteismaan painava ehdotus on, että yhteisöllisten tapahtumien järjestäminen julkisissa tiloissa tehtäisiin yhtä helpoksi kuin se nyt on yksityisissä tiloissa. Julkisen tilan käytössä pelkän ilmoituksen pitäisi riittää. Tällaiseen käytäntöön voi katsoa mallia esimerkiksi Soulista.

Yhteistyösuunnitelmia

Haaga-Helian järjestämään kurssiin kuluu ideakilpailu, jossa opiskelijat tuotettavat jakamistalouden ideoita Jätkäsaareen. Suunnittelimme, että Jaakko ja me muut tulemme mukaan kilpailutöiden arviointiraatiin.

Haaga-Heliasta ja Arcadasta voisi löytyä Yhteismaalle harjoittelijoita. Yhteismaan toimintaa tukevaa yhteistyötä voisi kehittää myös kurssien yhteydessä esimerkiksi Arcadan kulttuurituottamisen, online-median ja dokumenttien tekemisen opiskelijoiden kanssa.

Keskustelussa kehittyi myös suunnitelma, että otamme Kaupunkiaktivismi-hankkeemme tulevaan hankekumppanien työpajaan yhdeksi teemaksi jakamistalouden ja Yhteismaan ja Haaga-Helian ja Arcadan edustajat tulevat sinne mukaan. Pajassa on tarkoitus jakaa ja kehittää ajatuksia ainakin aktivistisen toiminnan rajoitteista ja keinoista toiminnan helpottamiseen.