Kaappaus lähiruokaverkostossa?

REKO-lähiruokarenkaissa kipinöi. Uusi tuottajajärjestö Farmarin markkinat ry valtaa renkaita ja muokkaa niitä omikseen hyödyntäen REKOn brändiä. Miten avoimen kansalaisruokaverkoston malli kestää ristiriitoja ja kuka päättää lähiruoan etiikasta?

REKO-renkaat ovat Suomen menestynein kansalaisruokaverkostojen malli, joka on noteerattu jo EU-tasolla. REKOn nimi tulee sanoista rejäl konsumption ja sen on kehittänyt tuottaja Thomas Snellman Pedersörestä ranskalaista esikuvaa soveltaen. Vuonna 2013 Pietarsaaresta alkanut toiminta on kasvanut nopeasti. Tällä hetkellä Suomen noin 130 REKO-ryhmässä on noin 180 000 jäsentä, joista pääkaupunkiseudulla noin 20 000. REKO-yhteisön isähahmona toimiva Snellman on arvioinut REKOjen liikevaihdoksi 30–40 miljoonaa euroa tänä vuonna.

REKO-renkaat toimivat paikallisina Facebook-ryhminä, joita perustavat ja ylläpitävät vapaaehtoistyönä joko yksittäiset tuottajat tai kuluttajat, tai usein molemmat. Ryhmässä lähialueen tuottajat ilmoittavat tuotteistaan julkaisukentässä ja kuluttajat tilaavat niitä kommenttikenttää käyttäen. Tuotteet noudetaan sovitusta paikasta sovittuun aikaan ja yleensä käteismaksuna maksaen.

Eettistä ruokaa, läheltä ja suoraan

REKO-toiminnan perusperiaatteita ovat tuottajan ja kuluttajan suora kohtaaminen (ei jälleenmyyntiä), lähiruoka, eettinen tuotantotapa, avoimuus ja läpinäkyvyys. REKO-toimintaa ohjaa Facebookissa ja toisinaan seminaareissa toimiva ylläpitäjien yhteisö ja siihen myös liittyy tutkimus- ja kehitystoimintaa (ks. esim. aitojamakuja.fi). Toimintatapa on verkostomainen eikä yhteisö ole perustanut yhdistystä tai muuta organisaatiota, vaikka siitä on toistuvasti keskusteltu.

REKO-toiminnan menestys pohjaa eettisesti ja pienimuotoisesti tuotetun lähiruoan kasvavaan kysyntään sekä Facebookin käyttöön alustana, jossa ”kaikki” jo ovat ja levittävät uusia ilmiöitä tehokkaasti. Toimintamalli on arjen innovaatio, joka versoo ihmeen onnistuneesti keskittyneen ruokakaupan ja kontrolloivan julkisvallan jättämissä rakosissa. Kuten Maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen kirjoittaa, REKO-toiminta luovii onnistuneesti tiukaksi moititun elintarvikelainsäädännön karikkoisilla vesillä.

Tuottajille REKO on tarjonnut uuden myyntikanavan tilanteessa, jossa maatalous on ollut ahdingossa ja turhautuneiden viljelijöiden traktorit vallanneet Senaatintorin. Kuluttajille REKO antaa väylän osallistua arjen ruokahuoltoon yhteisöllisyyttä luovassa avoimuuden, läpinäkyvyyden, reiluuden ja vastavuoroisuuden ilmapiirissä. Yhdessä näille molemmille on syntynyt ruokapiirien, maatilatorien ja pienten verkkokauppojen lisäksi mahdollisuus ohittaa keskittynyt ruokakauppa ja toimia yhdessä ilman välikäsiä molempia hyödyttäen.

Vertaistalous muuttaa markkinoita

REKO on menestyksekäs esimerkki siitä, miten internet ja sosiaalinen media mahdollistavat uusia yhteisöllisiä toimintatapoja uudistaen markkinoita ja parantaen arkielämän laatua. Tuottajat ovat lisää saaneet elintilaa Ässän ja Koon hallitsemalla kentällä, ja kuluttajat ovat valtaistuneet ottamaan uusia toimijarooleja osallistuvan kulutuksen ja jakamistalouden hengessä.

REKOn on havaittu jo ohjaavan paikallisesti markkinoita, kun tuottajat suuntaavat tarjontaansa sinne ja uutta tuotantoa perustetaan REKOjen pohjalle. Markkinamuutoksesta nousee myös uusia kasvukipuja, kun REKOn vetovoimaisuus on saanut osan tuottajista hakemaan merkittävämpää roolia REKOn luomilla markkinoilla. Tämä näkyi viime talvena Facebookissa kokoontuvassa REKO-yhteisössä lisääntyvänä keskusteluna siitä, miten selvät ja yhdenmukaisesti sovelletut säännöt toiminnalla on.

Etiikka ja sen tulkinnat

Joidenkin tuottajien ja myös kuluttajia edustavien ylläpitäjien mielestä sääntöjä ei ollut oikeastaan lainkaan, koska ryhmien ylläpitäjillä oli viime kädessä valta päättää niiden soveltamisesta, erityisesti koskien eettistä tuotantotapaa. Tämä aiheutti heidän mukaansa suuria ongelmia ja turhautumista tuottajille, jotka saatettiin hyväksyä yhteen REKOon mutta jättää pois toisesta. Miten tuottaja voi rakentaa liiketoimintaansa – ja siis elämäänsä – sellaisille muka reilusti toimiville markkinoille, joiden toimintaperiaatteet vaihtelevat tuottajan näkökulmasta satunnaisesti tai jopa pärstäkertoimella, he kysyivät.

Erityisesti ongelman näyttivät kohtaavan munantuottajat, joiden kohdalla jotkut renkaat hyväksyivät jopa häkkikanaloita kun toiset edellyttivät luomumunia. Ryhmien vapaaehtoisten ylläpitäjien epäkiitollisena roolina oli taiteilla eettisen tuotannon, lähiruoan, pysyvien tuottajasuhteiden ja kuluttajien kysynnän määrittämissä raameissa etsien mielestään järkevimpiä ja toimivimpia ratkaisuja omissa paikallisissa oloissaan. Kananmunat ovat REKOissa usein jonkinmoinen sisäänheittotuote.

Keskustelun ja siihen pohjanneen selvityksen – vain muutamissa REKOissa havaittiin ongelmia – seurauksena yhteisö päätti olla muuttamatta toimintaperiaatteitaan mukaan lukien ylläpitäjien oma harkinta niiden noudattamisesta. Kiistojen taustalla pysytellyt Snellman on tukenut linjaa korostaen REKOn kiinnittymistä paikallisesti vaihteleviin oloihin.

Sääntöjä liikaa vai liian vähän?

Toisaalta REKOja on moitittu liiallisesta sääntelystä koskien ylimääräisten eli tilaamattomien tuotteiden (heräteostokset) myyntiä ja muun kuin ruoan myyntiä. Molemmat ovat olleet pitkään REKOn harmaata aluetta sikäli, että ne eivät kuulu REKOon mutta joissakin renkaissa niitä pienissä määrissä sallitaan.

Ongelmallisina niitä on pidetty siksi, että REKOn toiminnan idea on olla etukäteistilattua ruoan suorakauppaa eikä yleisempää torikauppaa, koska sitä säännellään vahvemmin. Pelkona on ollut, että sekä elintarvikeviranomainen että kaupungit ja kunnat ryhtyvät syynäämään REKO-jakeluja torimyyntiä koskevien pykäliensä mukaan.

Porissa kiista meni niin pitkälle, että siellä perustettiin keväällä uusi Rehdin kaupan Reko Pori -ryhmä kilpailemaan Suomen suurimman lähiruokarenkaan, REKO Porin kanssa (n. 9 000 jäsentä). Myös muualla maassa nähtiin joitakin uusia tuottajavetoisia ryhmiä, jotka näyttivät toimivan erillään REKOja ohjaavasta yhteisöstä mutta sen mainetta hyväksikäyttäen. Astetta isompi liike kuitenkin tehtiin tiukempia sääntöjä hakeneen porukan piirissä, kun perustettiin uusi tuottajien järjestö Farmarin Markkinat ry.

Irtiotto ja valtausliikkeitä

Uuden yhdistyksen nokkamies on Mikko Välttilä, joka on REKO-yhteisön pitkäaikainen aktiviinen jäsen ja menestyksekkäästä MunaEggsPress-palvelusta tunnettu munantuottaja. Välttilä oli ajanut REKO-yhteisössä jo pitkään tarkempia ja yhdenmukaisempia eettisiä sääntöjä. Farmarin Markkinat ry lähti kesäkuun alussa muuttamaan joitakin Uudenmaan REKO-renkaita omien sääntöjensä mukaisiksi. Ryhmät ovat vaihtaneet nimeä mutta säilyttäneet REKO-sanan sen osana. Samalla ryhmien ylläpitäjiä on joidenkin tietojen mukaan vaihdettu ja muutosta koskevaa keskustelua moderoitu pois ryhmien palstoilta.

Yhdistys on jo aiemmin keväällä hakenut patentti- ja rekisterihallitukselta tavaramerkkiä REKO-nimelle, mikä on tulkittu pyrkimykseksi kaapata REKO-brändi, vaikka Välttilä kirjoittaa aikomuksena olleen ”ojentaa se valtakunnalliselle REKO-yhdistykselle huomenlahjana”. Vallattujen renkaiden tilalle on perustettu uusia ryhmiä ja REKO-yhteisössä on ihmetelty hämmentyneinä, mistä on kyse ja miten REKO-renkaat voivat luovuttaa päätösvallan toiminnastaan Farmarin Markkinat ry:lle.

REKO-yhteisön ydinryhmä Snellman mukaan lukien on reagoinut syyttämällä Farmarin Markkinoita REKO-renkaiden valtauksesta. Farmarin Markkinoiden puheenjohtaja Välttilä on kirjoittanut blogi-kirjoituksen Uudessa Suomessa. Tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo se, että Uusi Suomi on sulkenut blogin kommentoinnin.

Välttilän kirjoituksen kautta voi tarkastella sitä, mistä ristivedossa lopulta on kyse ja mitä se kertoo kansalaisruokaverkostojen – ja yleisemmin vertaistalouden – haasteista ja mahdollisuuksista luoda kestäviä toimintamalleja.

Verkosto vai järjestö?

Välttilän mielestä sinänsä hieno REKO on ”sössitty” neljällä ”valuvirheellä”, jotka ovat nimisuojan puute, sääntöjen puute, organisaation puute ja sääntöjen kirjoittajan puute. Näiden takia REKOt toimivat epäyhtenäisesti siinä asiassa, joka hänen mukaansa on REKO-suoramyynnissä tärkeintä eli eettisen tuotantotavan suhteen. Ryhmien ylläpitäjien tulkinnat eettisyydestä vaihtelevat, jolloin Välttilän mukaan

Sekasotku on valmis ja kun ei ole instanssia joka tämän asian selvittää, vyyhti vain kasvaa. Ja sitten tämän kaiken keskellä ovat kuluttajat, tuottajat ja REKO-ryhmien ylläpitäjät. Kuluttajalle ei ole olemassa selvää lupausta siitä, minkälaisin arvoin tuotettua ruokaa hän REKOsta ostaa, Tuottajalle ei ole olemassa selvää lupausta siitä, että tietynlainen tuotantotapa oikeuttaa hänet myymään tuotteitaan ja ylläpitäjille on sälytetty valta ja vastuu kaikesta tästä.”

Välttilän mielestä REKO on siis hyvä idea eettisen tuotannon edistämiseksi mutta idea ei toteudu johtuen toiminnan verkostomaisesta luonteesta ilman lailliseksi toimijaksi järjestäytynyttä johtoa ja sen ylläpitämää organisaatiota, joka toimintaa valvoo ja ohjaa. REKOn olemassa olevia toimintaperiaatteita hän ei pidä varsinaisina sääntöinä, koska niillä ei ole yksilöityä kirjoittajatahoa joka kontrolloisi niiden oikeaa soveltamista.

Tässä ollaan kiinnostavalla tavalla niiden uusien kansalaisyhteiskunnan organisoitumisen tapojen äärellä, joita tutkimushankkeessamme tutkitaan.

Verkostotalous ja neljäs sektori

Internetin ja sosiaalisen median tuomasta verkostomaisesta toiminnasta on aiemmin keskusteltu politiikan, kansalaisvaikuttamisen ja viranomaistoiminnan näkökulmista. Politiikassa on keskusteltu esimerkiksi globalisaatioliikkeiden ja arabikevään yhteydessä somen kyvystä järjestää mielenosoituksia, vastarintaa ja jopa vallankumouksia ilman johtoa ja organisaatiota. Kaupunkien viranomaiset taas seuraavat nyreissään Kaljakellunnan kaltaisia tapahtumia, joilla ei ole järjestäjää eikä siksi myöskään vastuutettavaa tahoa siivoamaan jälkiä tai edes keskustelemaan mahdollisista häiriöistä.

Internet mahdollistaa uusia verkostoja ja niiden toimintoja, jotka syntyvät ja toimivat järjestöjen ulkopuolella etenkin sosiaalisen median kautta ja IT-sovellusten avulla. Olemme hankkeessamme nimenneet nämä yhteiskunnan neljänneksi sektoriksi tehdäksemme ilmiötä tunnistettavaksi sekä käsitelläksemme uuden kansalaistoiminnan suhteita muuhun yhteiskuntaan; ensimmäiseen eli elinkeinoelämään, toiseen eli julkisvaltaan ja kolmanteen sektoriin eli kansalaisjärjestökenttään.

Osa kasvavan neljännen sektorin toiminnasta on taloudellista, kuten ruokapiirit, kimppakyytipalvelut, kierrätysryhmät, joukkorahoitus, Ravintolapäivän ja Siivouspäivän tapahtumat sekä lainaus- ja vuokrauspalvelut, ja siis myös REKO-renkaat. Näistä käytetään yleensä nimitystä jakamistalous, vertaistalous tai osallistuva kulutus. Niissä kansalaiset muuttuvat kuluttajista myyjiksi, markkinoijiksi, torikauppiaiksi, ravintolanpitäjiksi, palveluntarjoajiksi, palvelumuotoilijoiksi, vuokranantajiksi ja rahoittajiksi.

REKO näyttää suuntaa

Nähdäkseni Välttilän näkemien ongelmien juuri on siinä, että kansalaiset itse verkostoon hajautuneina paikallisina toimijoina ja sellaisiksi valtaistuneina yksilöinä toimivat ja tekevät päätöksiä ilman keskusjohdon ohjausta. Hänellä on siihen kokemuspohjaisia perusteita, koska hän on ollut keskeinen toimija, keskustelija ja organisaattori lähiruoan suoramyynnissä ja REKO-toiminnassa.

Ongelmia ja niistä kärsiviä tuottajia epäilemättä on eikä REKO-verkosto niitä kaikkia tehokkaasti ratko, koska päätösvalta on hajautettu. Mielikuva REKOsta, REKO-brändi kehittyy kaikkien toimijoidensa kautta ilman hierarkkista ohjausta, jolloin REKOn eettinen ja muu lupaus pysyy epätarkkana.

REKO todella on radikaali veto toimia toisin. Kumpi lopulta voittaa, uuden ajan vertaisverkostomalli vai perinteinen järjestömalli? Onko verkosto-REKO hetken hupia ja katoavaa pop-up-kulttuuria, kuten kansalaisaktivismin epäilijät ajattelevat? Vai onko REKO esikuva neljännen sektorin verkostotaloudelle, joka alkaa kilpailla vakavasti hierarkkisen yritystalouden kanssa?

Verkosto muuntelee teemaansa

Tällä hetkellä verkosto on vähintään moraalisesti voitolla. Farmarin Markkinat ry teki Välttilän itsensäkin mielestä onnettoman liikkeen säilyttäessään REKO-sanan ryhmiensä nimissä. Keskustelun rajoittaminen ja erimielisten häätäminen taas antaa aggressiivisen kuvan. Näillä konsteilla on hankala edistää eettisempää tuotantoa ja reilumpaa toimintaa. Se voi onnistua hierarkkisessa organisaatiossa mutta ei vertaistoimintaan oppineessa yhteisössä. Farmareista tuli kaappareita.

Eikä eettinen oikeaoppisuus näytä edes olevan päällimmäisenä lähiruoan kuluttajien mielessä. Johan Grotell-Estevesin Hankenissa tekemän tuoreen opinnäytteen mukaan REKOssa kuluttajia motivoivat eniten sosiaalinen tapahtuma, paikallisten tuottajien tukeminen ja laadukkaat tuotteet. Kuohunnan keskellä tuhannet kuluttajat ja tuottajat ovat jatkaneet hyvää tekevän ruoan ostamista ja myymistä niin kuin ennenkin.

Lopulta Farmarin Markkinat lienee tekemässä itse sitä, mitä se halusi vastustaa. Lähiruokarenkaat saavat yhdistysvetoisesta ja eettisesti valvotusta toimintamallista yhden paikallisen muunnelman lisää.

 

Mainokset

4. sektori kuntien voimavarana – 10 teesiä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen

Demokratiapäivän työpajassa 13.10. 2015 pohdittiin julkisen hallinnon ja demokratiakäytäntöjen kehityssuuntia suhteessa kansalaisyhteiskuntaan, jonka toiminta organisoituu yhä enemmän järjestöjen ulkopuolella ns. neljännen sektorin kansalaisaktivismina. Työpajan koosteen sivulle 18 kokosimme toimet, joihin järjestäjätiimissä tartumme seuraavaksi. Tähtäimessä on mm. keskustelun jatkaminen seminaarissa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa.

Jatkokeskustelujen avuksi kokosimme työpajan keskustelujen pohjalta ensimmäisen luonnoksen kymmeneksi teesiksi neljännestä sektorista kuntien voimavarana. Toivomme teesien kehittämiseen kaikkien aiheesta kiinnostuneiden apua!

Ensimmäinen versio teeseiksi on alla ja koosteessa. Miten parantaistte näitä? Kertokaa meille kommenttikentässä alla, Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä tai Kuntasäpinää 2015 -Facebook-ryhmässä tai tulkaa mukaan muokkaamaan ja kommentoimaan teesejä hackpadissa! Hackapadin käyttö on helppoa, tarvitsee vain kirjautua sisään Google -tai Facebook-tunnuksella*.

4. sektori kuntien voimavarana – 10 teesiä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen

”Järjestys ei ole pyhä” – epämuodollisuus tuo tehoa

Kansalaistoiminta pulpahtelee ja kehittyy moninaisissa epävirallisissa muodoissa. Tätä kutsumme neljänneksi sektoriksi. Epäviralliset kansalaisliikkeet saattavat hoitaa asioita nopeammin kuin järjestöt ja muut viralliset organisaatiot, esimerkiksi avun järjestämisessä turvapaikanhakijoille. Kaiken ei tarvitse muodollistua – myöskään hallinnossa. Kunnat voivat parantaa valmiuksiaan toimia muuttuvan kansalaisyhteiskunnan kanssa ja hyötyä sen aktiivisuudesta. Kunnat voivat tehdä helpommaksi ja houkuttelevammaksi sen, että kunnan työntekijät kokeilevat oma-aloitteisesti uusia yhteistyötapoja.

Aktivismit muovaavat yhteiskunnan työnjakoa ja taloutta

Kuntalaisten omaehtoinen toiminta ulottuu julkishallinnon vastuulla oleviin tehtäviin ja muuttaa julkisen palvelutuotannon kenttää. Samaan aikaan kansalaislähtöinen jakamistalous muovaa markkinoita uusiksi. Lisäksi kolmas sektori kohtaa uuden toimijajoukon omalla toimintakentällään, joten nouseva neljäs sektori vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan alueisiin. Kunnat joutuvat linjaamaan, miten neljännen sektorin toimijat huomioidaan jaettaessa toiminta-avustuksia, järjestettäessä tarjouskilpailuja ja pyydettäessä lausuntoja päätöksentekoa varten.

Yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuri ei synny ilman johtoa, mutta jokaisen teoilla on merkitystä

Aktivistit ja kunnat pystyvät toimimaan yhteisten tavoitteiden hyväksi parhaiten, kun toimintakulttuuri on avoin ja yhteistyöhakuinen. Viranhaltijat tarvitsevat toiminnalleen johdon tuen. Johto voi näyttää esimerkkiä, mutta avoimuuden ja yhteistyön kulttuuria rakentaa tai murentaa jokainen omilla teoillaan. Kuntalainen ei ole vain asiakas vaan kumppani.

Pelisäännöillä selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta

Kunnat tarvitsevat yhdessä hyväksytyt pelisäännöt toimiakseen moninaistuvan kansalaisyhteiskunnan kanssa – niin järjestöjen, muilla tavoin järjestäytyneiden ryhmien kuin yksittäisten kansalaistenkin. Pelisäännöissä tärkeitä ovat linjaukset mm. kumppanuuksien muodostamisesta, kansalaistoiminnan rahoituksesta ja viranhaltijoiden toiminnasta sosiaalisessa mediassa.

Osallisuutta syntyy monenlaisen osallistumisen kautta

Kuntalaisilla on oltava mahdollisuuksia osallistua hallinnon toimintaan, mutta kunnan rooli osallisuuden edistäjänä tarkoittaa osallistumisen mahdollistamista monin tavoin myös hallinnon ulkopuolella. Muun muassa vertaispalvelujen tuottaminen, naapuriapu, paikallisen kehittämisen organisointi ja tapahtumien järjestäminen ovat monille palkitsevia osallistumisen tapoja.

Edustuksellisuus uudistuu

Demokratia merkitsee mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskuntaan paitsi valmistelun ja päätöksenteon myös suoran toiminnan kautta. Perinteisen miten-valtuusto-edustaa-kuntalaisia-tarkastelun rinnalla nousee yhä monimuotoisempien edustavuuksien tarkastelu – keitä, mitä ja miten edustavat erilaiset toimijaryhmät ja niiden yksittäiset jäsenet? Tulevaisuudessa kunnanvaltuutetun asema muuttuu, kun kuntalaiset voivat kehittyvän teknologian ansiosta äänestää henkilöiden sijaan suoraan asioista.

Yhden luukun periaate avainasemassa

Moninaistuvassa kansalaistoiminnassa on mukana monia, joille toiminta hallinnon kanssa on vierasta, esimerkkinä lupien hakeminen tapahtumalle. Samalla hallinnossa jotkut viranhaltijat tuntevat kansalaistahojen kanssa toimimista paremmin kuin toiset. Niin kansalaisten kuin hallinnonkin kannalta on parasta, jos hallinto toimii kansalaisten suuntaan ”yhtenä luukkuna”. Sujuvimmaksi yhteistyö saadaan, jos kummallakin puolella on välittäjiä: hallinnossa ”yhden luukun viranhaltijoita” ja kansalaisyhteiskunnan puolella esim. välittäjäyhdistys.

Aktivismit Avuksi Ajoissa

Kunnan organisoimat suunnitteluhankkeet, mm. kaavahankkeet, voivat onnistua sitä paremmin, mitä avoimempi prosessi on kuntalaisten omaehtoiselle mukaan tulolle jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi into vaihtoehtosuunnitelmien laatimiseen voi kanavoitua tällöin hyödyllisimmin. Tässä kiteytyy ajattelutavan muutos: kuntalainen ei ole vain asiakas vaan myös kumppani.

Yhteiskunta rakentuu somessa – siellä on hallinnonkin toimittava

Kuntalaiset toimivat ja kehittävät yhteiskuntaa yhä enemmän keskenään sosiaalisessa mediassa, eikä hallinnon kannata jäädä sivuun. Vuorovaikutus kuntalaisten kanssa somessa on viranhaltijoiden ydintyötä siinä missä muukin vuorovaikutus. Somen käyttäminen tiedottamiseen on ensiaskel kohti somen todellista hyötykäyttöä kaksisuuntaisena vuorovaikutuksena.

Jatkuva vuoropuhelu turvaa oppimista ja luottamusta

Kuntalaisten ja hallinnon väliselle vuoropuhelulle tarvitaan projektien ja yksittäisten kohtaamisten rinnalle jatkuvia kanavia. Tähän voivat kuulua esimerkiksi toistuvat palvelufoorumit, joissa toimijat hallinnosta sekä kolmannelta, neljänneltä ja yksityiseltä sektorilta tarkastelevat palvelutarpeita ja suunnittelevat niihin vastaamista yhdessä. Jatkuvuus tuo toimijoille mahdollisuuksia päästä kilpailuasetelmista kohti voimavarojen yhdistämistä. Se mahdollistaa myös toiminnan arvioinnin ja jatkuvan parantamisen yhdessä.

 

 *Monen kokemuksen mukaan hackpad toimii paremmin muilla selaimilla kuin Mozillalla.

Lahti uudistaa asukasyhteistyön käytäntöjään ja toivoo aktivismia yksinäisyyden torjumisessa, digiosaamisen levittämisessä ja avoimen datan hyödyntämisessä

Ehdotimme alkuvuodesta Kaupunkiaktivismi-hankkeen kumppaneille, että voisimme tulla kumppaniorganisaatioihin keskustelemaan tarkemmin ja suunnittelemaan miten hanke voisi olla juuri kyseisen kumppanin kannalta hyödyksi. Ensimmäisenä mahdollisuuteen tarttui Lahden kaupunki. Kävimme 28.4.2015 tapaamassa Lahdessa ympäristöneuvontapäällikkö Päivi Sieppiä, kestävän kehityksen ohjaaja Sari Knuutia, johtava sosiaalityöntekijä Tuula Carrollia, Liipolan asuinaluehankkeen projektikoordinaattori Johanna Järvelää, maankäytön vuorovaikutussuunnittelija Henrik Saarta, kaavoitusarkkitehti Theodora Rissasta ja asuntoasiainpäällikkö Ari Juhanilaa.

Lahdessa asukkaiden osallistamisen perinne on ollut vahvaa 1990-luvun lamasta asti. Lahden kaupunki on pitkään panostanut erilaisten toimintamahdollisuuksien järjestämiseen kaupunkilaisille. Lahtelaiset voivat mm. ryhtyä aluekummeiksi ja eläkeläisinä ympäristömummoiksi tai -vaareiksi, ja talkootoimintaa kaupunki on tukenut kauan. Suunnitteluun ja päätöksentekoon vaikuttamisesta kiinnostuneet voivat mm. tulla jäseniksi suunnitteluraateihin. Uudenlaista naapurustotoimintaa Lahti pyrkii edelläkävijöiden joukossa aktivoimaan Nappi Naapuri -palvelulla.

Aluekummitoiminta etsii uutta rooliaan

Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa on tunnistettu monia tarpeita asukkaiden ja hallinnon välissä toimiville välittäjille. Lahdessa vapaaehtoiset aluekummit ovat pitkään toimineet viestinvälittäjinä asukkaiden ja virkamiesten välillä. Aluekummeilla on tukenaan kestävän kehityksen ohjaaja sekä virkamieskummit. Toiminta kattaa kaupunginosat laajasti, yhteensä aluekummeja on noin 120 (joista muutama kymmenen aktiivisia) ja virkamieskummeja noin 20. Joillain alueilla kummeina toimivat kaikki paikallisen asukkaiden yhdistyksen hallituksen jäsenet.

Erityisesti somen nousu on muuttanut toimintaympäristöä niin, ettei tarvetta aluekummeille viestinvälittäjinä ole enää samoin kuin ennen. Aluekummeilla on edelleen selvä ja näkyvä tehtävä talkoiden järjestämisessä mm. Siisti sata -talkootapahtumissa, mutta moni aluekummi kokee tehtävänkuvansa kaikkiaan epäselväksi. Osa aluekummeista ja virkamieskummeista on toiminut roolissaan jo pitkään ja haluaa vähitellen luopua tehtävästään. Kaupunki etsii luopuvien tilalle uusia innokkaita toimijoita – uusia asukkaita aluekummeiksi saadaan, mutta vaikeammin kuin ennen.

Kaupunki ei nykyisellään juuri saa tietoa siitä, mitä alueilla aluekummien toiminnan ansiosta tapahtuu. Aluekummitoiminnan kehittämiseksi olisi hyödyllistä tietää, millaisia toimintamahdollisuuksia nykyisellään vähemmän aktiiviset ihmiset voisivat kokea omakseen. Millaiseksi kummien tehtäviä tulisi päivittää, jotta aluekummitoiminta voisi stimuloida erityisesti niiden aktivoitumista, joille nykyiset toimintamahdollisuudet eivät ole houkuttavia?

Uutta intoa kummitoimintaan saattavat osaltaan herättää Nappi Naapuri-palvelun tuomat uudet mahdollisuudet. Jokaisella kaupunginosalla on palvelussa oma aluekumminappi. Kaupunki järjesti kesäkuussa 2015 aluekummeille koulutuksen, jossa Yhteismaa ry tutustutti kummeja ja muita asukkaita Nappi Naapurin ohella aktivismeihin mm. jakamistalouden näkökulmista. Seurakunnalla on jo käytössä idealtaan saman sukuinen Suurella sydämellä -verkkopalvelu, jonka tarkoitus on saada vapaaehtoistoimintaa tarjoavat tahot, vapaaehtoistyöntekijöiden tarvitsijat sekä vapaaehtoistyöntekijät kohtaamaan. Lahden seudun ympäristöpalvelut on rekisteröitynyt myös tähän palveluun vapaaehtoistoiminnan tarjoajaksi.

Kuntaliitos mahdollistaa uusia avauksia myös aktiivisuuden tukemisessa

Tekeillä olevassa selvityksessä etsitään toimivia malleja kuntalaisten ja hallinnon välisen vuorovaikutuksen järjestämiseen uudessa Lahden kaupungissa, joka syntyy vuoden 2016 alussa nykyisen Lahden ja Nastolan yhdistyessä. Aluekummitoiminta on yksi niistä asioista, jota kuntaliitos vaatii miettimään uuden aluekokonaisuuden näkökulmasta. Jos perustetaan esimerkiksi aluefoorumeita tai alueiden neuvottelukuntia, miten aluekummitoiminta nivoutuisi niihin?

Kuntaliitos on mahdollisuus kokeilla erilaisten alueellisten vuorovaikutuskäytäntöjen toimivuutta myös paikallisten aktivismien tukemisen näkökulmasta. Millaiset ratkaisut yhdistäisivät Lahden ja Nastolan nykyisten toimintatapojen parhaat puolet kokonaisuudeksi, joka huomioi kummankin alueen erityispiirteet? Millaiset uudet avaukset auttaisivat tukemaan paikallista aktivismia oikeudenmukaisesti ja toimivasti uuden Lahden niin urbaaneissa kuin maaseutumaisemmissakin osissa?

Haasteena näyttäytyy tasapainottelu siinä, miten paljon tarvitaan kaupungin aktiivisia toimia ja missä kohtaa voi ollakin parempi antaa vastuuta enemmän paikallisille toimijoille. Tapaamisessa mukana olleiden tuntuma on, että uudenlaista aktivismia on Lahdessa vielä verraten vähän. Kattavaa tietoa aktivismeista ei ole, mutta ainakin Ravintolapäiviä ja siivouspäiviä järjestetään ja alueella toimivat Lahden ruokapiiri ja ruokaosuuskunta. Myös Facebook-ryhmiä on (mm. Lahti, myönteisemmin orientoitunut Lahti ilman turhia nipotuksia, Helppirinki Lahti, Roskalava Lahti, Lahti-Hki-kimppakyytiryhmä, kirpputoriryhmiä, äitien ryhmä), mutta ainakin kaupungin näkökulmasta vähemmän kuin voisi olettaa verrattuna pääkaupunkiseutuun. Myyrmäki-liikkeen, Jätkäsaari-liikkeen ja vastaavien sukuinen merkittävä kaupunkiliike Lahdessa on ainakin Lahden Kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki ry, jonka Facebook-ryhmässä on lähes 400 jäsentä.

Asukkaat rahan käyttäjiksi ja budjetoijiksi

Yksi tapa aktiivisuuteen kannustamisessa on toimintavapauden ja samalla vastuun antaminen rahaa myöntämällä. Osa lahtelaisista aluekummeista ja asukasyhdistyksistä harkitsee ehdottavansa käytäntöä, jossa asukkaat voivat hakea kaupungilta toiminta-avustuksia. Rahan myöntäminen on tärkeää symbolisestikin – sillä kaupunki osoittaa, että asukkaiden toiminta on tärkeää. Toiminta-avustusmallin perustamiseen ovat kannustaneet mm. Hämeenlinnan ja Tampereen hyvät kokemukset vastaavasta.

Tampereella aluerahan myöntämistä on haluttu jatkaa, koska se on todettu tehokkaaksi tavaksi poistaa asukaslähtöisen toiminnan esteitä ja saada paljon aikaan. Myös tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on, että pienikin raha on usein ratkaiseva. Se poistaa henkilökohtaista riskiä, jonka toimintaidean toteuttajat muuten joutuisivat ottamaan laittamalla toimintaan omia rahojaan.

Uuden toiminta-avustuskäytännön suunnittelu on tilaisuus miettiä avustusten ehtoja myös uudenlaisten aktivismien tukemisen näkökulmista. Hämeenlinnassa avustusta – 500 euron suuruista Minipilotti-rahaa – voivat hakea esimerkiksi yrittäjät, järjestöt, yhteisöt, kunta, valtio ja seurakunta, ja kutakin minipilottia kehittämässä on oltava vähintään 2-3  toimijaa. Millaisia toimijoita Lahdessa kannattaisi listata avustettaviksi? Kannattaisiko ehtojen kautta pyrkiä kannustamaan erityisesti esimerkiksi yhdistysten ja epämuodollisempien toimijaryhmien yhteistyötä?

Myös osallistavan budjetoinnin soveltamista suunnitellaan. Lahdessa ainakin kirjastolla on jo käytäntö, jossa asiakkaat ovat mukana päättämässä hankinnoista. Toimivan avustus- ja budjetointikäytännön suunnittelua myös aktiivisuuden tukemisen kannalta voi auttaa ainakin keskustelu monenlaisten aktivistitahojen kanssa, osuuskunnista some-ryhmiin ja mm. yrityksissä toimiviin aktivisteihin, yhdistyksiä unohtamatta.

Sosiaalitoimi voi syventää kaupunkisuunnittelun ihmislähtöisyyttä

Huhtikuussa 2015 uudistunut sosiaalihuoltolaki vahvisti tarvetta saada sosiaalityön näkökulmat vahvemmin mukaan kaavoitukseen. Sosiaalityön ammattilaiset voisivat auttaa juurruttamaan ihmisten tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämistä tiiviimmäksi osaksi fyysisen ympäristön suunnittelua. Nykyisin suunnittelu tuottaa vielä turhan usein rakennelmia, joita ihmiset eivät lopulta käytä paljoakaan tai ainakaan siten kuin kaupunki on tarkoittanut. Lahden sosiaalitoimella on erityisosaamista mm. siinä, miten valokuvausta voi käyttää keinona tunteiden kommunikoimisessa.

Tiiviimpi hallinnonalojen yhteistyö voi edistää yhteisöllisyyden edellytysten huomioon ottamista ihmisten arkiympäristön tilaratkaisuissa. Sosiaalipalvelujen käyttöä tutkittaessa on selvinnyt, että monien akuuttikäyntien taustalla on lopulta yksinäisyys. Yhteisöllisyyden edellytysten vahvistaminen voisi helpottaa sosiaalitoimen resurssipulaa, kun ”turhat” käynnit vähenisivät ihmisten löytäessä yksinäisyyteen apua kohtaamisista omassa arkiympäristössään.

Näitä kohtaamisia voi osaltaan lisätä naapuriapukulttuuri Nappi Naapurin vauhdittamana. Ympäristötoimi toivoo Nappi Naapurin inspiroivan ihmisiä yhteisöllisiin tekoihin myös ympäristöasioiden kautta, aluekummienkin tuella. Peräkärrinlainaus, ruoankierrätys, yhteisen viljelylaatikon hankinta ja monet muu Nappi Naapurin mahdollistamat toimet voivat saada yhteisöllisyyden edistäjiksi laajemmin niitäkin, jotka eivät koe suoranaista yksinäisten auttamista omakseen.

Yksinäisyyden helpottamisen keinoissa on joka tapauksessa edelleen kehitettävää. Haastetta tulee muun muassa siitä, että moni ei välttämättä uskalla avata vieraille ovea. Yksi suunta voisi olla kehittää käytäntöä, jossa auttamishaluiset vierailisivat palvelutaloissa seuraa kaipaavien luona. Talojen asukkaat voisivat saada tiedon tapaamismahdollisuuksista talon työntekijöiltä, joihin he jo luottavat.

”Yksi luukku” toteutetaan konkreettisesti – ja aktivistien apua tarvitaan

Lahdessa avataan 1.9.2015 pääkirjaston yhteyteen yhteispalvelupiste, jossa kaupunki palvelee kuntalaisia yhden luukun periaatteella. Olennainen osa pisteiden toimintaa on auttaa kuntalaisia käyttämään kaupungin sähköisiä palveluja. Ajatus on, että asioinnin siirtyessä yhä enemmän verkkoon palvelupisteitä ei ennen pitkää enää tarvita. Haaste on iso, koska sähköisiä välineitä tuntemattomia on vielä paljon. Sosiaalityön arjessa on viime vuosina näkynyt yhä selvemmin kahtiajako verkkomaailman osaajien ja siitä syrjässä olevien välillä.

Sähköisten välineiden haltuun otossa auttaminen on yksi aihe, jossa vertaisapu kansalaisten kesken olisi arvokasta. Suomalainen esimerkki palveluksi asti kehitetystä digioppimista tukevasta aktivismista on yksityishenkilön harrastuksenaan rakentama Digiapuri. Digitaitojen levittämisessä yksi tapa on julkisen hallinnon työntekijöiden kannustaminen aktivisteiksi digitaitojen opettamisessa oman lähipiirinsä ihmisille, jotka eivät verkkoa vielä käytä. Britanniassa on Digital Friends -aloitteen yhteydessä laskettu, että näin voidaan tavoittaa 21% vielä verkkoa käyttämättömästä väestöstä.

Jos Suomessa Lahden kaupunki kokeilisi vastaavaa, innostuisivatko muutkin kunnat ja valtio? Voisiko työntekijöiden kannustuskäytäntöjä kehittää myös vapaaehtoisesta kansalaisaktiivisuuden edistämisestä palkitseviksi? Voisiko työntekijä saada vaikka bonuksia tai lisää vapauksia työhönsä esimerkiksi sillä, että auttaa vapaa-ajallaan tuttavia Nappi Naapurin käyttöön otossa tai jakaa tietoa siitä, mikä kaikki kaupungissa on sallittua?

Datan avaaminen voi luoda uusia paikallisia yhteistyökäytäntöjä

Kaupungin näkökulmasta olisi hyvin toivottavaa, että kansalaiset, yritykset ja muut osaavat innostuisivat kehittämään kaupungin datoja hyödyntäviä sovelluksia. Datan avaaminen on Lahdessa vasta suunnitteluvaiheessa, mutta sitä vauhdittavat kannustavat esimerkit muista kaupungeista. Lahteen haluttaisiin mm. Helsingin ilmakuvapalvelun kaltainen sovellus, jossa kaupungin kehitystä voi tarkastella sujuvasti ilmakuvilla. Kaupunkisuunnittelua ja sen vuorovaikutusta auttaisivat myös esimerkiksi kekseliäästi tietoaineistoja yhdistävät visualisoinnit. Myös mm. joukkoliikenteen käyttöä sujuvoittavat avointa dataa hyödyntävät palvelut olisivat hyvin tervetulleita.

Mahdollisuudet avatun datan päätymiselle innovatiiviseen hyötykäyttöön ovat Lahdessa erityisen hyvät sen puolesta, että alueella toimii useita aiheesta ehkä helpostikin kiinnostuvia oppilaitoksia ja pienyrityksiä. Innokkuudesta kertoo esimerkiksi se, että kaupunki on saanut vuosittain lahtelaisilta start-up-yrityksiltä useita tarjouksia yritysten itse kehittämien osallistamisvälineiden ottamisesta käyttöön kaupungin kehittämisessä. Kaupunki on suhtautunut ehdotuksiin alustavasti myönteisesti. On mietitty, voitaisiinko yritysten tuotteita ottaa käyttöön nykyisin käytössä olevien palvelujen ohella tai sijaan. Oppilaitosten kanssa voisi kehittää yhteistyötä, jossa opiskelijat käyttäisivät kaupungin datoja start-up-yrittäjiksi valmentautuessaan.

Aktiivisuuden ja yhteisöllisyyden syntyä olisi hyödyllistä ymmärtää syvemmin

Kaupunki toivoisi kansalaisten aktivoitumista esimerkiksi Liipolan alueella. Liipola on palkittu yhteisöllisyydestään vuoden kylänä, mutta alueen paikallisaktiivit toimivat melko eristyksissä muista asukkaista. Asukkaiden oma aktiivisuus Liipolan kehittämisessä olisi arvokasta sikälikin, että maan kuuluminen lähinnä yksityisille omistajille rajoittaa kaupungin mahdollisuuksia kehittämistyössä. Maanomistuksen vuoksi myöskään tavoitetta täydennysrakentamisessa ei ole Liipolassa helppo toteuttaa. Yhteisöllisyyden ja paikallisaktiivisuuden edellytyksiä kuitenkin parantaa alueella elokuussa 2015 avattu yhteiskäyttötilojen periaatteilla suunniteltu monitoimitalo Onni. Talossa on mm. taloisäntä, koulu, päiväkoti ja kirjasto, johon pääsee kirjastokortilla sisään melkein milloin vain!

Liipolan kehittämishankkeissa on ehtinyt kertyä ymmärrystä kehittämistoimien haasteista ja vaikutuksista alueella. 90-luvulla ajateltiin, että kehittämiseen voidaan melko helposti saada mukaan alueen työttömiä, koska heillä ainakin on osallistumiseen aikaa. Työttömien tavoittaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Yksinhuoltajien tavoittaminen onnistui, kun asukastilassa järjestettiin lapsiparkki, jonne he saattoivat kehittämistilaisuuteen osallistuessaan jättää lapsensa hoitoon. Asukastilassa järjestetystä ruoanjakelusta tuli hitti, mutta suosio koitui sen kohtaloksi. Jonot poikivat riitoja ja muita lieveilmiöitä ja jakelu jouduttiin lopulta niiden vuoksi lopettamaan.

Syitä asukkaiden tavoittamisen ja yhteisöllisyyden syntymisen onnistumisiin ja epäonnistumisiin ei aina tiedetä. Patoseudulla ihmisten tavoittaminen onnistui helpommin kuin Liipolassa, muttei tiedetä miksi. Patoseudun toimintakeskukseen syntyi mm. suosittu puutyöverstas, jumppa ja lapsiparkki. Menestyksekäs toiminta päättyi koko toimintakeskuksen tuhonneeseen tupakasta alkunsa saaneeseen tulipaloon. Palo nostatti paikallisissa valtavan yhteenkuuluvuuden hengen: toimintakeskus on saatava perustettua uudestaan! Uuden tilat saatiinkin. Entisenkaltaista kukoistusta niihin ei kuitenkaan koskaan saatu.

Onko aktivismeilla aina jokin elinkaari? Miten saada kukoistava toiminta jatkumaan? Voiko kaupungin aktiivinen osallistamisperinne jopa ehkäistä omaehtoisen aktivismin syntymistä? Jos kaupunkilähtöinen osallistaminen edistää ajattelua, että alueiden kehittämisen kuulukin lähteä hallinnosta eikä asukkaista itsestään, millainen osallistamisen ja muun asukkaiden ja hallinnon kohtaamisen uudelleenajattelu voisi muuttaa kehityksen suuntaa?

Kaupungin pyrkimyksiä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukemisessa eri alueilla voisi auttaa tutkimus, joka ainakin Liipolan ja Patomäen tapauksiin paneutumalla tuottaisi tietoa erilaisten ihmisryhmien näkökulmista yhteisöllisyyden syntyyn, heitä aktiivisuuteen motivoivista tekijöistä ja konkreettisista toimista, jotka aktivoitumista auttaisivat. Liipolassa tällainen tarkastelu toimisi uutena vaiheena alueen asukkaiden näkemyksiä selvittävien tutkimusten sarjassa.

Suuntaviivoja Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Hankkeen ajatus tuottaa kuvauksia aktivismien elinkaarista on Lahden kaupungin kannalta kiinnostava erityisesti apuna sen tunnistamiseen, milloin ja miten kaupungin kannattaisi pyrkiä puhaltamaan henkeä hiipumassa olevan aktiivisuuteen. Myös suunniteltu aktivismien tyypittely kiinnostaa.

Kaupungin työntekijänä ei ole aina helppo saada selville, mikä tarkalleen ottaen on sallittua ja mikä ei, etenkään kun kysymys on uudenlaisesta toimintaehdotuksesta. Epävarmuudessa on helpompaa kieltää kuin sallia. Tästä yli pääsemisen kannalta hankkeessa ideoitu rohkean virkamiehen koulutus kuulostaa Lahden edustajista kiinnostavalta.

Lahden kaupungille olisi arvokasta saada selvää näyttöä kansalaisten aktivismien tukemisen hyödyistä, erityisesti säästömahdollisuuksien kannalta. Syntyvillä säästöillä voidaan perustella tukemistyön resursointia. Mikä on tehokkain tapa tukea kaupunkilaisten aktiivisuutta?

Parhaimmillaan pienen rahan antaminen asukkaiden käyttöön voi tuottaa paljon hyötyjä, mutta millainen käytäntö rahan kohdistamisessa tuottaisi hyötyjä laajimmin ja oikeudenmukaisimmin? Miten raha kannattaa osoittaa toisaalta asukkaiden ja toisaalta kaupungin työntekijöiden toimintaan? Miten kaupungin työntekijöiden työaika ja muiden resurssien kuten kaupungin omistamien tilojen käyttö saataisiin parhaiten tukemaan hyödyllistä aktivismia ja yhteistyötä?

Avuksi olisivat esimerkiksi suuntaviivat kaupungin toimintaan somessa. Nykyisellään työaika ei riitä esimerkiksi somessa leviäviin huhuihin reagoimiseen ajoissa. Pitäisikö tietynlainen kaupungin toiminta somessa nostaakin yhdeksi prioriteetiksi ja jos, millainen toiminta siellä olisi aktivismien ja yhteistyömahdollisuuksien kannalta kaikkein tärkeintä?

Tarpeen olisivat myös menettelyt oman työn vaikutusten seuraamiseen. Hanke voisi tuottaa ehdotuksia käytännöiksi, joilla kaupungin yksiköt ja työntekijät saisivat tietoa toimintansa onnistumisesta myös asukkaiden aktiivisuuden tukemisen kannalta.

 

Aktivismit esiin kautta Suomen – tutkijat herättelevät kuntademokratiaa uusiutumaan

Mikä yhdistää, mikä erottaa kansalaisaktivismia kaupungeissa ja etäämpänä niistä? Miten kansalaisliikkeet ja kuntademokratia suhtautuvat toisiinsa? Miten aktivismin nousu voi uudistaa ymmärrystä edustamisesta? Näitä kysymyksiä pohdimme 9.6.2015 aktivismiopintopiirin kesäseminaarissa yhdessä Kaupunkiaktivismi-hankkeen serkun, Kuntasäpinää 2015 – Asukasaktivistit kansanvallan edustajina -hankkeen kanssa. Kuntasäpinää-hankkeessa Tampereen yliopiston tutkijat Jarmo Rinne ja Tiina Rättilä tutkivat aktivismia koko Suomessa. Seminaarissa hanketta edusti heidän lisäkseen hankkeessa väitöskirjaa tekevä opintopiiriläinen Anna-Maija Halme.

Väitöstutkimus zoomaa kulttuuriperintöaktivismiin edustuksellisen demokratian uusintajana

Anna-Maija tutkii väitöstyössään, miten julkinen valta hallinto- ja luottamushenkilöineen suhtautuu ihmisten omaehtoiseen, puolueiden ulkopuolella tapahtuvaan aktivoitumiseen erityisesti maankäyttö- ja kulttuuriperintökysymyksissä. Tutkimuksessa haastatellaan kansalaisliikkeiden aktivisteja, hallinnon edustajia ja muita poliittisia toimijoita tapaustutkimuksissa Joensuussa (Wanha Jokela), Paimiossa (kulttuurimaisema) ja Helsingissä (Malmin lentokenttä).

Anna-Maija selvittää tapausten avulla ja koko Kuntasäpinää-hanke yleisemmin myös sitä, miten kansalaisliikkeiden ja niiden aktivistien toiminta voisi auttaa elävöittämään nykyistä edustuksellista päätöksentekojärjestelmää. Kansalaisliikkeen järjestäytyessä puolueeksi – esimerkkinä Vihreät 1970-luvulla tai Perussuomalaiset 2010-luvulla – puolueen toiminnan yhteys kansalaistoimintaan on vielä suhteellisen tiivis. Ajan myötä yhteys usein heikkenee. Kansalaisliikkeet toimivat osaltaan kansalaisten ja heidän virallisten edustajiensa lähentäjinä, koska liikkeissä on ainakin toisinaan luottamushenkilöitä mukana. Liikkeiden kyvyssä herättää ihmisissä toimintaintoa voisi piillä potentiaalia saada myös perinteistä edustuksellista demokratiaa järisytettyä uusin tavoin kansalaisia kiinnostavaksi.

Edustuksellisuutta hahmotetaan uudelleen

Anna-Maijan väitöstyön ja koko Kuntasäpinää-hankkeen kiinnostus on kuntademokratian vahvistamisessa myös edustavuuden uudelleenajattelun kautta. Edustamisen sijasta puhutaan mieluummin representaatiosta ja mielipiteenilmaisujen performatiivisesta luonteesta. Kannanotot koskien vaikkapa omaa ympäristöä ovat esityksellisiä tekoja, jotka sisältävät vaateen tulla noteeratuksi. Tällä tavoin ymmärrettynä myös some-kirjoittelu ja omaehtoinen toiminta ovat poliittista aktivismia, eivät poliittisen toiminnan ulkopuolista puuhastelua.

Hankkeen yksi tavoite on selvittää, miten aktivistit näkevät itsensä kansanvallan edustajina ja mitä edustaminen heille tarkoittaa. Mistä pohjimmiltaan tulevat käsitykset, että joku voi edustaa jotakin?

Kuntalaiset voivat kokevat edustajakseen ennemmin jonkun muun kuin vaalien kautta valitun luottamushenkilön. Voisiko edustuksellinen demokratia vahvistua, jos sitä rakennettaisiin lähtien siitä, missä edustuksellisuus voi kuntalaisten näkökulmasta toteutua parhaiten?

Kaupunkiaktivismi-hankkeen näkökulmasta hyvin kiinnostava on myös Kuntasäpinää-hankkeen tavoite kartoittaa, millaisten teemojen ja ongelmien parissa asukasaktivistit eri puolilla Suomea toimivat. Aktivismien tarkastelu kautta maan voi auttaa hahmottamaan, millaiset ratkaisut aktivismien tukemisessa voisivat olla hyödyksi valtakunnallisina ja mitä on parempi ratkaista paikallisemmin.

Aktivismitapaukset keskustelunherätteiksi dokumenttifilmilläkin

Kuntasäpinää-hankkeessa jäsennettiin alussa media-analyysin avulla aktivismien teemoja. 50 aktivismia käsittelevän paikallislehtijutun pohjalta tunnistettiin aktivismien teemoiksi asuin- ja luonnonympäristö, palvelut, alueen identiteetti, elinkeinot ja tulevaisuus ja paikallinen päätöksentekokulttuuri ja hallinto.

Tietoa on sittemmin hankittu haastatteluilla ja asukaspaneelikeskusteluilla. Haastateltuina on aktivisteja etelärannikolta Kemijärvelle. Esimerkkeinä on paneuduttu mm. vanhempainyhdistysaktivismiin Turussa, Pohjois-Karjalan Siun SOTEen ja kemiläisten toimintaan kaivoshankkeisiin vaikuttamisessa.

Metropoliseudun esimerkkeinä ovat mukana Myyrmäki-liike, Hyvä kasvaa Järvenpäässä -liike  ja aktivismi Roihuvuoressa.

Aktivismiesimerkeistä on tuotettu videoita hankkeen omalle Youtube-kanavalle. Videoista tullaan myös koostamaan dokumenttifilmi. Kaupunkiaktivismi-hankkeen tavoin työn etenemisestä kerrotaan ja keskustelua herätetään blogissa ja Facebook-ryhmässä.

Havaintoja tähän mennessä

Tähänastisten haastattelujen pohjalta on hahmottunut, että kansalaisliikkeiden aktivisteja yhdistää halu ottaa asioita omiin käsiin ja saada tulosta aikaan yhdessä itse tekemällä. He ovat tyypillisesti pettyneitä julkisen hallinnon tapaan ottaa kansalaisten näkemyksiä huomioon. Aktivistit eivät toiminnassaan useinkaan identifioidu kuntaan vaan tiettyyn, heille merkitykselliseen paikalliseen alueeseen. Yhteisöllinen identiteetti on aktivisteille tärkeä.

Miten puhua liikkeiden demokraattisesta merkityksestä – etenkin jos sitä ei ole?

Tutkimuksen yksi potentiaalinen kompastuskohta on löytää sanoja ja ilmaisuja, joilla erilaiset ihmiset voivat tulkita käsillä olevan asian samalla tavoin ja pystyvät keskustelemaan siitä toisiaan ymmärtäen. Kuntademokratian kehittämisen auttamisessa tarvittaisiin keskustelua kansalaisliikkeiden merkityksestä demokratian kannalta: Onko liikkeiden ja edustuksellisen demokratian välillä suhdetta? Pitäisikö olla ja jos pitäisi, millainen?

Erityisen haastavaa tästä suhteesta keskusteleminen voi olla niissä yhteyksissä, joissa suhdetta ei ole. Keskustelua tarvittaisiin konkreettisten päätelmien tekemiseen esimerkiksi siitä, miten luottamushenkilöiden kannattaisi kansalaisliikkeiden suhteen toimia demokratian vahvistumiseksi.

Aktivismien ymmärtämisen tutkimusvälineenä Kuntasäpinää-hankkeen tutkijat ovat todenneet hyödylliseksi käsitteen totuudessa eläminen. Alkujaan uskontotieteessä käytetty käsite on tässä vapautettu pyhyysajattelusta ja pelkistetty tarkoittamaan toimimista sen mukaan, mikä itselle on tärkeää. Läheinen on myös ajatus omien arvojen ja niiden mukaisen hyvän elämän havainnollistamisesta omalla toiminnalla. Tätä voi kutsua prefiguratiivisuudeksi (prefigure =tehdä näkyväksi, antaa muoto).

Nykyajan poliittinen toiminta on pitkälti prefiguratiivista: vaikuttamaan pyritään viestimällä asioita näkyvällä toiminnalla ja näyttämällä samalla muille esimerkkiä. Esimerkiksi hervantalaisten ehdotus järjestää äänestys Hervannan itsenäistymisestä omaksi kunnakseen voi olla vaikuttava mahdollisen äänestyksen aikaan saamisen kautta. Ehdottaminen on kuitenkin ja ehkä ennen kaikkea vaikuttava tekona itsessään. Ehdottaminen viestii, että vaikuttamismahdollisuuksista on tärkeä välittää, niistä tarvitaan keskustelua ja niiden parantamisessa voi itse olla aktiivinen.

Prefiguraation käsite voi auttaa ymmärtämään sitä paradoksia, että yhteiskunnan jatkuva yksilöllistyminen saa aikaan yhteisöllisyyttä. Internet ja sosiaalinen media mahdollistavat sen, että ihmisten eriytyneet tavat heijastaa omaa yksilöllistä minuuttaan ympäristöönsä – ja siten laajentaa oman kokemusmaailmansa piiriä – saavat vastakaikua samanmielisten taholta ja korostavat heidän minuuttaan nostamalla heitä ikään kuin jalustalle hetkellisten yhteisöjen keskipisteiksi.

Demokratiapäivänä hahmotetaan aktivismien ja kuntademokratian tulevaisuuspolkuja

Sovimme, että jatkamme hankkeidemme välillä vuoropuhelua töiden edetessä. Kun aineistoa on pitkälti koossa niin kaupungeista kuin maaseudultakin, päästään hahmottamaan kansalaisaktivismin urbaaneja ja epäurbaaneja erityispiirteitä. Tämä voisi auttaa esimerkiksi suunnittelemaan erilaisten kuntien kokemustenvaihto- ja oppimistilaisuuksia aktivismien ja demokratian tukemisessa, vaikka osaksi kansallisen Kuntademokratiaverkoston toimintaa.

Yksi tämänsuuntainen vuoropuhelumahdollisuus onkin jo järjestynyt, kiitos Kuntaliiton. 13.10.2015 järjestämme osana Demokratiapäivän ohjelmaa Neljäs sektori kuntien kumppanina -työpajan, jossa on tarkoitus muodostaa kansalaisten ja hallinnon suhteen ja kuntademokratian erilaisia tulevaisuuskuvia ja tunnistaa kehityspolkuja niitä kohti. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan! Ilmoittautua voi täällä.

Valmistelemme pajaan alustuksiksi esimerkkejä kuntademokratian uudistussuunnista erilaisissa kunnissa. Kuntasäpinää-hankkeessa on tunnistettu kiinnostavaksi mm. Rovaniemen aluelautakuntamalli, jossa asukkaat ovat päässeet lautakunnan virallisen aseman vuoksi vaikuttamaan alueensa asioihin paremmin kuin esimerkiksi epävirallisissa asukasraatimalleissa.

Tulevaisuuskuvien hahmottelussa tuntuu hyödylliseltä pohtia myös aktivismeihin liittyviä vielä niukasti hyödynnettyjä mahdollisuuksia. Miten kuntademokratiaa mahdollisesti voisi vahvistaa vaikka se, jos kunta hyödyntäisi aktiivisesti aktivistien tietämystä edistyksellisistä esimerkeistä kansalaisten vaikuttamisessa ja hallinnon ja aktivistien yhteistyöstä siinä?

Voisiko hallinto saada sisäiseen hyvien käytäntöjen levittämiseen mallia kansalaisliikkeiden tavoista oppia toisiltaan? Esimerkiksi menestyneen Myyrmäki-liikkeen toimintaa ovat monet muut liikkeet hyödyntäneet esikuvanaan.

Millaisia asioita ja esimerkkejä työpajassa olisi hyödyllistä nostaa esiin? Kuulemme mielellämme ehdotuksia ja kommentteja vaikka alla olevan kommenttikentän kautta tai Facebookissa Kaupunkiaktivismi-ryhmässä tai Kuntasäpinää 2015 -ryhmässä!

MDI kaipaa tietoa hallinnon toimijoiden sparraamiseen aktivismien edistämisessä

Kävimme 1.4.2015 tapaamassa MDIn (MDI Public Oy) Janne Antikaista ja Timo Hämäläistä MDIn Katajanokan hubissa. MDIn toimintaan kuuluu mm. alueiden ja hallinnon kehittämistä koskevia arviointeja, tutkimuksia ja selvityksiä ja organisaatioiden toiminnan sparrausta.

Kansalaisten aktiivisuus ja kansalaisten ja hallinnon kohtaaminen tulevat tavalla tai toisella vastaan lähes kaikissa projekteissa. Moni julkisen hallinnon organisaatio MDIn asiakkaana korostaa kansalaisten aktiivisuuden edistämistä ja kansalaisten kanssa toimimista jopa yhtenä pääkysymyksistä.

Kaupunkiaktivismi ja maaseutuaktivismi

Kansalaistoiminnan ja kehittämisen kenttänä suuret kaupunkiseudut ja harvemmin asutut alueet eroavat huomattavasti toisistaan. Kokeilujen aikaan saaminen esimerkiksi palvelujen tai hallintakäytäntöjen kehittämisessä vaatii aloitteellisen toimijan ja otolliset toteutuspuitteet, mutta myös volyymia laajojen joukkojen osallistumisen ja kannatuksen kautta.

Kaupunkiseuduilla riittää ideoijia ja joukkoja aktivoitavaksi. Myös välittäjä- ja managerihahmoja, kuten yhteisötyöntekijöitä, löytyy helpommin. Ideoiden toteuttaminen ei ole kaupunkien mutkikkaassa hallinnossa kuitenkaan kovin ketterää. Pienemmät paikkakunnat olisivat kokeiluille ja kehittämiselle otollisempia, mutta niissä ideoiden edistäminen kaatuu helposti väen vähäisyyteen.

MDIn meneillään olevassa maaseudun kehittämisen arvioinnissa kansalaisten aktivismi on esillä osana neoendogeenistä eli paikallisista voimavaroista lähtevää kehittämistä (neoendogeneus development). Projektissa pureudutaan siihen, miten neoendogeeninen kehittäminen ja valtiolähtöiset maaseudun kehittämistoimet kohtaavat ja voivat tukea toisiaan.

MDI on pyrkinyt edistämään myös yhteiskehittely-käsitteen käyttöä, samoin kuin Pasi ostarien kehittämistyössä. Designista juontuva yhteiskehittely korostaa hyvien ratkaisujen hakemista kokeilujen kautta.

Keskustelussamme oli esillä myös aktivismishoppailu. Jotkut aktivistit omistautuvat aiheelleen perusteellisesti ja pitkäjänteisesti. Osa taas on aktivismishoppailijoita, jotka vaihtavat aktiivisuutensa kohdetta helposti ja nopeasti kulloisenkin kiinnostuksensa tai trendien mukaan. Pitkäjänteisemmästä aktivismista Timo mainitsi esimerkkinä Urbaani Tampere ry:n: Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmän aktivistit perustivat yhdistyksen vahvistaakseen asemiaan Tampereen kehittämisen vaikuttajina.

Aktivismia osataan toivoa, mutta edistämisen toimintatapoja vasta etsitään

Kansalaisten omaehtoisen aktiivisuuden edistäminen on hallinnon organisaatioissa jo laajasti tavoitteena. Kuitenkin vasta harva on löytänyt tapoja tavoitteen toteuttamiseen käytännössä.

Aktivismeja voi ajatella myös neljäntenä sektorina, jonka kanssa toimiminen on organisaatioille vielä uutta. MDI:n kehittämistyössä näkyy, että yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kohtaamiseen ja yhteistyöhön on käytäntöjä, mutta aktivistisen toiminnan järjestäytymättömyys ja nopeasti muuttuvat muodot tekevät 4. sektorin kanssa toimimisesta haasteellista. Ne, jotka sitä jo osaavat, erottuvat positiivisesti.

Nyt keväällä 2015 tilanteeseen vaikuttaa lähellä oleva vaalikauden vaihtuminen. Aika on uusille avauksille huono: Kun tulevan hallituksen linjoja ei tiedetä, toimijat ovat taipuvaisia pitäytymään totutuissa asetelmissa.

Käytäntöjen luomista viivyttää puuttuva tieto ja ymmärrys siitä, mitä ajattelun ja toiminnan muutoksia aktivismien mahdollistaminen ja hyvä kohtaaminen hallinnon toimijoilta käytännössä vaatii. Tähän MDI odottaa mielenkiinnolla apua Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuloksista.

Hyviä käytäntöjä aktivismien edistämiseen ja kansalaisten ja hallinnon kohtaamiseen on mahdollista edistää ja levittää, kun edelläkävijäorganisaatiot saavat kokeiluillaan aikaan vaikuttavia tapausesimerkkejä. Muutoksiin voivat innoittaa konkreettiset, todelliset tarinat ja selvä näyttö uudenlaisten toimintatapojen hyödyistä. Samalla tarvitaan tieto laajemmasta trendistä vakuuttamaan toimijat siitä, että toimintatapojen muuttaminen on organisaatiolle olennaista.

Aktivismeja haastavat väheksyminen, yleistäminen ja epäilyt poliittisista tarkoitusperistä

MDIn kokemuksen mukaan organisaatiot eivät vielä laajasti tunnista aktivismeissa piilevää voimaa, vaikka aktiivisuuden edistämisestä puhuvatkin. Aktivismit mielletään vielä usein puuhasteluksi.

Toisaalta yksittäisten aktivismien mittakaavaa saatetaan liioitella – ehkä erityisesti sellaisten, jotka ovat vaikuttavasti esillä ja hallinnolle mieluisia. Helsingin vaihtoehtoinen yleiskaava, jonka laatineessa Urban Helsinki -kollektiivissa Timo on mukana, on saanut hallinnossa suuret mittasuhteet. Ovia on avannut se, että päättäjät ja virkamiehet toimijat uskovat, kuten vaihtoehtokaavan tekijätkin, että vaihtoehtokaava edustaa laajan ja kasvavan urbaania asumista ja elämäntyyliä arvostavan joukon näkemystä. Timon kokemuksen mukaan välillä on kuitenkin jopa tuntunut, että ajatukset vaihtoehtokaavassa siirtyvät viranomaiskeskusteluun ainoana oikeana totuutena.

Aiemmassa keskustelussa Helsingin ympäristökeskuksessa oli esillä, joidenkin aktivismien vakavasti ottaminen voi törmätä toiminnan tietopohjan kyseenalaistamiseen. Haasteena voivat olla myös perusteettomat epäilyt aktivismin poliittisista kytköksistä. Urban Helsinki -kollektiivi on pyrkinyt tuomaan toiminnassaan selvästi esiin, että kollektiivi on Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmästä erillinen eikä sillä ole kytköksiä kyseisen ryhmän poliittisiin taustoihin. Hallinnon toimijat ovat kuitenkin herkästi tulkinneet Urban Helsingin vaihtoehtokaavan Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän poliittisen taustavoimien masinoimaksi.

Aktivismien poliittisuuden pohdinnoissa voi tarkastella myös hallinnon toimintaa siltä kannalta, miten aktivismien mahdollistaminen ja tukeminen ovat politisoituneita. Miten hallinnon toimia ohjaavat politiikat ehdollistavat erilaisten aktivismien mahdollisuuksia ja miten kansalaiset pystyvät näitä politiikkoja ohjaamaan?

Aktivismi yrityksen voimavarana: MDIn ja Urban Helsingin kumppanuus

Aktivismeilla voi olla alueellaan taloudellista merkitystä muun muassa sitä kautta, että alueella toimivat yritykset saavat kilpailuetua kumppanuuksista paikallisten aktivismien kanssa. Aktivisteille yhteistyö yrityksen kanssa voi olla mahdollisuus kehittää aktivismiaan liiketoiminnaksi.

Luonteva kumppanuus voi syntyä esimerkiksi aktivistin työskennellessä kumppaniksi ryhtyvässä yrityksessä, kuten Timo Urban Helsingin toimijana MDIssä. MDI ja Urban Helsinki ovat kumppaneina tehneet tarjouksia yhdessä. Yhteisiä projekteja ei ole vielä päästy käynnistämään, mutta työ niiden hankkimiseksi jatkuu.

Aktivismin ja sen edustajana tunnetun henkilön hyvä maine tukee yrityksenkin mainetta. MDI voi hyötyä Urban Helsingin työn herättämästä kansainvälisestäkin kiinnostuksesta.

Yhteistyömahdollisuuksia

MDI:llä saattaa olla käyttöä aktivismiin liittyvälle osaamiselle esimerkiksi projekteissa, joissa asiakkaat toivovat kansalaisaktiivisuuden kysymyksiin syvemmin tietopohjaista lähestymistapaa. Tarve voi liittyä esimerkiksi kuntaliitostilanteissa esiin nousevaan ajatteluun uudesta aktiivisuutta korostavasta kuntalaisuudesta. MDIn osaaminen taas olisi meille Kaupunkiaktivismi-hankkeessa arvokasta ainakin siinä, kun aktivismien tukemisen tunnistetuista kehittämistarpeista muodostetaan toimijoille konkreettisia suosituksia ja ehdotuksia. Pidämme puolin ja toisin yhteistyömahdollisuuksia mielessä ja palaamme niihin.