Aktivismiopintopiirissä mietittiin somea kaupunkisuunnittelussa ja ideoitiin kurssitöitä

Piiri jatkaa vahvistumistaan ja linkittyy nyt Lahteenkin

Aktivismiopintopiiri on saanut vahvistuksekseen taas kaksi uutta jäsentä, Ilona Reiniharjun ja Maija Jokelan. Ilona, viestinnän ammattilainen Lahden kaupungilta, tekee nyt vuorotteluvapaalla viestintään liittyvää opinnäytetyötä Lahden ammattikorkeakouluun. Kiinnostuksena työssä on uuden itseorganisoitumiseen perustuvan kaupunkikulttuurin nousu ja erityisesti, miten kaupunki viestintätoimineen voisi edistää ja innostaa asukkaiden aktiivisuutta toimia.

Maija Jokela on aloittamassa Tampereen yliopistolla väitöstutkimusta nuorten kansalaisuudesta toimintana. Hän tarkastelee aktiivisia nuoria kahden erilaisen aktivismin virtauksen kautta: Vasemmisto-anarkistista liikehdintää talonvaltauksen ja uutta kaupunkiaktivismia Kallio-liikkeen kautta. Väitöstyö on osa hanketta ”Ethnography and Big Data on Youth Engagement, Participation, and Marginalization in 2010s Finland”. Hankkeessa ja väitöstyössä tuotetaan ymmärrystä siitä, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kehittymässä. Onko nuorten aktivismeilla elintilaa suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa, jota nykyisellään luonnehtivat edustuksellisen demokratian kriisi ja osallistumisen polarisoituminen?

Somen rooli selväksi, kohti konkreettista toimintaohjelmaa

Opintopiirin kokoontumisessa 2.12.2015 Aalto-yliopiston jatko-opiskelija Pilvi Nummi kertoi väitöskirjatyönsä työsuunnitelmasta. Pilvin tutkimus käsittelee sosiaalisen median käyttöä kaupunkisuunnittelussa, erityisesti hallinnon käytäntöjen kehittämisen kannalta. Tavoitteena on selvittää, mikä rooli sosiaalisella medialla kaupunkisuunnittelussa (mahdollisesti) on tai voisi tulevaisuudessa olla. Toinen päätavoite on kehittää kaupunkisuunnittelua palvelevaa menetelmää sosiaalisen median sisältöjen analysointiin. Yhtenä tuloksena voisi syntyä somen käytön toimintaohjelma kaupunkisuunnittelussa sovellettavaksi.

Pilvin tutkimusta kehystäviä aihepiirejä ovat kaupunkiaktivismin ohella mm. smart city ja kulttuurisuunnittelu (cultural planning), joka perustuu kansalaislähtöiseen alhaalta ylös -ajatteluun ja alueen kulttuuristen voimavarojen kartoittamiseen monipuolisesti.

Pilvillä on virkatyönsä puolesta kokemusta kulttuurisuunnittelun soveltamisesta Sipoossa Nikkilän kulttuurikäytävä -hankkeessa. Hanke on kulttuurikartoituksen ja -suunnittelun menetelmillään (mm. karttakysely, työpajat, osallistava taide) herättänyt positiivista huomiota Suomessa ja kansainvälisestikin. Itseorganisoituva sosiaalisen media mahdollistaa tiedonhankinnan vieläkin kansalaislähtöisemmin. Voisiko esimerkiksi suunnittelualueen tilannekuvan laatimiseen jatkossa kuulua kulttuurisista voimavaroista kertova tiedon louhinta some-lähteistä hallinnon organisoiman kyselyn sijaan tai sen rinnalla? Mikä rooli aktivistien itse järjestämillä some-tiedonkeruilla voisi olla suunnitteluprosessin eri vaiheissa?

Aihe-ehdotukset Kaupunkiaktivismi-kurssille tervetulleita edelleen

Tapaamisessa myös jatkoimme edellisellä kerralla aloitettua mietintää Avoimen yliopiston tulevasta kaupunkiaktivismikurssista. Kurssilla opiskelijat tuottavat tietoa yhdessä aktivistien kanssa. Tarkoituksena on, että yhteistyö tuotoksineen palvelee niin opiskelijoita, aktivisteja kuin hallintoakin, sekä suoraan että myöhemmin Kaupunkiaktivismi-hankkeen muiden tulosten kautta.

Kurssityönä voi tarttua johonkin itseä kiinnostavaan aktivismiin, valitsemalla valmiiksi valmistelluista aiheista tai keksimällä oman. Ideoimme, että tekemällä oppimista voisivat olla esimerkiksi

  • osallistuminen kaupunkitapahtuman järjestämiseen
  • osallistumien kaupunkiviljely- tai muuhun paikalliskehittämishankkeeseen
  • haktivismi, esim. avointa dataa hyödyntävän sovelluksen kehittäminen tai olemassa olevan sovelluksen jatkotyöstö
  • oman aktivismi-idean toteuttaminen esim. Facebook-ryhmän perustamisen kautta
  • hallinnonkehittämisaktivismi, esim. tiedon ja ehdotusten kokoaminen aktivistien kanssa hallinnon toimien kehittämiseksi jonkin aktivismin helpottamisessa

Millaisiin aiheisiin opiskelijavoimia teistä kannattaisi suunnata? Ideoita valmisteltaviksi kurssitöiden aiheiksi ovat hyvin tervetulleita! Niitä voi kertoa tässä alla, Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä tai kurssista vastaavalle Maaria Lingolle sähköpostitse, maaria.linko (at) helsinki.fi.

Mainokset

Fiksu Kalasatama kehittyy kokeiluin ja kumppanuuksin

Kävimme 10.9.2015 Forum Viriumissa tapaamassa Fiksu Kalasatama -hankkeen  avainhenkilöitä, ohjelmapäällikkö Veera Mustosta ja hankekoordinaattori Maija Bergströmiä. Hankkeessa kehitetään Kalasatamaa älykkään kaupunkirakentamisen mallialueena. Tavoitteena on edistää monien toimijoiden yhteistyönä asukaskeskeistä kehitystoimintaa, uutta liiketoimintaa ja innovaatioita. Rahoitus tulee tällä hetkellä 6aika-hankkeelta.

Ajattelua älykkäästä kaupungista jalkautetaan erityisesti kokeilujen kautta. Kuluvana syksynä käynnistyneessä nopeiden kokeilujen ohjelmassa hankitaan 1000-8000 eurolla kokeiluita, joissa kehitetään kalasatamalaisille jokin uudenlaisiin kaupunkitiloihin, tilojen yhteiskäyttöön, yhteisöllisyyteen tai resurssiviisaaseen energiakäyttäytymiseen liittyvä uusi palvelu. Tarjoajana voivat toimia rekisteröityneet tahot, eli yksityishenkilöiden ja epämuodollisten ryhmien on kokeilua tarjotakseen rakennettava kumppanuuksia.

Yksi Fiksu Kalasatama -innovaatioalaustan toimintamuodoista on kehittäjien klubi. Klubilaisina on Kalasatamassa ”älykkyyden parissa toimivia” yrityksiä, kaupungin yksiköitä ja asukasaktivisteja. Mukaan klubiin kutsutaan Kalasatamassa aktiivisesti uusia ratkaisuja kehittävät ihmiset.

Maija Bergström koordinoi Fiksun Kalasataman Living Lab -toimintaa ja kehittää menetelmiä siinä erityisesti asukkaiden osallisuuden kannalta. Kohtaamisten fasilitoinnin avuksi on kehitetty mm. älykkään kaupungin inspiraatiokortit. Tarkoituksena on avata Kalasatamaan Living Lab -tila, joka mahdollistaa monenlaisten tapaamisten, työpajojen, hackaton-tapahtumien ja kokeilujen järjestämisen. Tilan piti tulla alueelle suunniteltuun väliaikaiseen kauppakeskukseen, mutta kauppakeskushankkeen kaaduttua etsitään nyt muuta ratkaisua.

”Älykkyys” kiinnostaa, mutta siitä viestimisessä riittää haastetta

Forum Viriumin kokemuksen mukaan kalasatamalaisista moni on älykaupunkiasioista ja digitaalisuudesta kiinnostunut. Mm. Kalastaman älykkäiden ratkaisu esittely Smart Instawalkin yhteydessä herätti kiinnostusta. Alueen asukkaana on myös ainakin yksi näiden ratkaisujen suunnittelijoista.

Älykkään kaupungin kehittämisessä kuitenkin törmätään jatkuvasti viestintähaasteisiin. Älykäs kaupunki -ajattelu on lähtenyt ”ylhäältä” ja siinä on kyse kokonaisen infrastruktuurin rakentamisesta, jolloin siitä keskusteleminen asukkaiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa ei ole yksinkertaista. Erityisesti pitkälle tulevaisuuteen tähtäävien ratkaisujen esittäminen ymmärrettävästi on mutkikasta, mikä vaikeuttaa asukkaiden innostamista mukaan.

Älykkäät ratkaisut voivat toisaalta arkistua nopeasti. Senioritalon asukkaille on Forum Viriumin kokemuksen mukaan jo aika itsestään selvää, että heillä on yhteiskäyttöauto ja vieläpä sähkösellainen. Keskusteluissa asukkaat ovat vasta autosta kysyttäessä todenneet, että tuollahan se on, pitämättä sitä mitenkään erityisenä.

Yhteisöllisyys ja palvelut muovautuvat enemmän ja vähemmän suunnitellusti

Yhteisöllisyyttä ovat Kalasatamassa osaltaan edistäneet taidehankkeet, joissa etenkin alueen lukuisat lapsiperheet ovat löytäneet toisiaan. Yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ovat lisänneet muun muassa muotoilijoiden järjestämät käsityöpajat.

Asukkaita on tuonut yhteen myös halu saada parannusta alueella koettuihin puutteisiin. Asukasaktiivien ansiosta alueelle järjestyi leikkipuisto, jota myös SRV tuli tukemaan lahjoittamalla parkour-välineitä. Lemminkäisen rakennustyömaan tontilla on lisää vihreyttä kaivanneiden asukkaiden aloitteesta ja vauhdittamana käynnistynyt maisemointihanke.

a

Kalasataman miinuksina asukkaat ovat pitäneet joidenkin palvelujen puutetta ja vihreyden vähäisyyttä. He ovat myös olleet aktiivisia tilanteen parantamisessa.

Palveluiden kehittämisessä on tullut niin toivottua edistystä, arvaamattomia sivuhyötyjä kuin yllättäviä takapakkejakin. Kokeilu älykontista kirjastopalvelujen paikkana sai aikaan sen, että kaupunginkirjasto on nyt järjestämässä alueelle itsepalvelukirjastoa pysyvämminkin. Kontin käytön ideoinnista sai ennalta suunnittelematta alkunsa myös Kalasataman luomuosuuskunta. Konttia hyödyntävä ruokatoimitusten jakelu on näyttänyt mallia älykkään logistiikan kehittämiselle ruokapiirien ja –osuuskuntien toiminnassa laajemminkin.

Epäonnisempi oli suunnitelma väliaikaisesta konttikauppakeskuksesta, joka kariutui muun muassa lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisujen mutkikkuuksiin.

b

Kalasataman ensimmäisen älykonttikokeilun järjestänyt Coreorient Oy kehitti kokeilun pohjalta 24h-kylätilakontin, joka palvelee paikallista jakamistaloutta. 24h-kylätilaa voi käyttää tavaroiden lainauspisteenä, kierrätysryhmien toiminnassa ja ruokapiirin ja verkkokauppojen tuotteiden noutopaikkana.

Osallisuutta muovaa myös yritysten toiminta

Mahdollisuuksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemiseen lisäävät yritykset, jotka suhtautuvat asukkaisiin voimavarana. Tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on ollut, että suuret yritykset eivät kovin helposti lämpene kansalaisaktivistien ehdotuksille esimerkiksi tilojen avaamisesta uudenlaiseen yhteisölliseen käyttöön.

Kalasatamassa suurillakin yrityksillä on ollut halua sekä tukea asukkaiden aloitteita (leikkipuisto- ja maisemointiesimerkit yllä) että saada asukkaita mukaan yritysvetoiseen kehittämistyöhön. Syksyllä 2015 esimerkiksi SRV kumppaneineen on kutsunut kalasatamalaisia avuksi vuonna 2018 avautuvan kauppa- ja elämyskeskuksen palvelujen suunnitteluun.

Tunnetta kuulumisesta yhteisöön voi syntyä siitäkin, että aktivismina alkunsa saanut toiminta jalostuu yritystoiminnaksi. Veeran kokemuksen mukaan aktivismien kehittymistä liiketoiminnaksi tapahtuu yhä enemmän. Yrittäjyyteen kannustavat toimet voi mieltää osaksi osallisuuden vahvistamisen keinovalikoimaa.

Start-upeille ja vakiintuville pienille yrityksille voi tarjoutua toimintatilaisuuksia jo alkaneissakin kehittämishankkeissa, joissa toimijat ovat avoimia uusille kumppanuuksille. Kalasatamassa suurten toimijoiden yhteisistä kehittämishankkeista on tullut myös yrittäjyyden vauhtialustoja, kun moni pienyritys on päässyt niihin jälkijunassa mukaan. Forum Viriumin näkökulmasta houkuttavan kumppaniyrityksen tärkeä piirre on halukkuus oman liiketoiminnan kehittämiseen. Yritykseksi järjestäytynyt mutta ennemmin yleishyödyllisyyteen kuin kehittymiseen orientoitunut toimija ei välttämättä ole ihanteellinen kumppaniksi esimerkiksi tilojen hallinnoimiseen.

Olisi houkuttelevaa ajatella Kalasatamaa paikkana, jossa suurten yritysten liepeille kehittyisi pienten start up -tyyppisten yritysten ekosysteemi. Pikkufirmat toimisivat ketterästi, vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti asukkaiden ja kaupunkiaktivismien rajapinnassa välittäen innovaatioita ja kehityssykäyksiä isoon bisnekseen. Tämä ei taida olla ihan helppoa – ja mahtaako Kalasataman volyymikään niin pitkälle riittää?

c

Kalasatamaan on rakentumassa kahdeksan enimmillään 132 metriin ulottuvaa tornia, joihin tulee asuntoja, toimistoja ja hotelli. Torneja innolla odottavien joukossa on, ehkä hieman yllättäen, moni Kalastaman senioriasukkaista. Forum Viriumissa on mietitty, että ilmeisesti on kehittymässä urbaanien seniorien ”luokka”, jota houkuttavat juuri Kalasataman kaltaiset alueet.

Yhteistyön suunnittelua

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa voitaisiin seurata Kalasataman nopeiden kokeilujen ohjelmaa  ja tarkastella ja kuvata sen esimerkkien kautta prosesseja, joissa aktivismista syntyy liiketoimintaa. Ohjelman seuraava, vuoden 2016 alkupuolella alkava kierros tuo lisää mahdollisuuksia tähän hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämisen yhteydessä.

Ideoimme, että innostuneiden toimijoiden löytyessä kokeiluissa voitaisiin tarttua myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä esiin tulleisiin kehittämistarpeisiin. Voisiko kokeiluna syntyä esimerkiksi ”Kalasataman vapaakaupunki”, jossa nuoret saisivat järjestää tapahtumia pääsylipputuloilla maksettuine esiintyjineen ilman verovelvoitteita?

Forum Viriumia kiinnostavat uudet tavat, joilla kaupunginosan kehittämisessä voidaan innostaa asukkaita omatoimisuuteen ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Kaupunkiaktivismi-hankkeessa hahmoteltavat aktivismien tyypittelyt tuntuvat hyödyllisiltä, esimerkiksi ”vaativuusjatkumo” (dia 15 tässä esityksessä) inspiroijana sen havainnollistamisessa, että hyvin kevyelläkin omaehtoisella toiminnalla on merkitystä. Tarvetta olisi myös keinoille purkaa suunnitteluhankkeissa edelleen toisinaan vastaan tulevaa asennetta, jossa asukkaita ei haluta mukaan.

Kaupunkiaktivismi-hanke voisi tulla Kalasataman kehittäjäklubin vieraaksi keskusteluttamaan esimerkiksi hankkeessa mietittyjä aktivismien tukemisen tapoja Kalasataman kannalta. Tulevaa Living Lab -tilaa voitaisiin hyödyntää inspiroivana paikkana muidenkin kohtaamisen ja tilaisuuksien järjestämiselle.

Aktivismien tukemisessa huomio myös taloyhtiöihin

Keskusteluissa aktivismien tukemisesta tulee usein vastaan tarve tehdä kokoontumistilojen käyttöön saaminen helpommaksi niitä kaipaaville. Tulevissa keskusteluissa voitaisiin etsiä ratkaisuja Kalasataman joustotila-hankkeessa todettuun ongelmaan, että tilojen käyttöön saamista vaikeuttaa taloyhtiöiden konservatiivinen suhtautuminen ja hidas päätöksenteko. Tavoitteena on ollut saada kaikki Kalasataman tilat vuokrattaviksi omistajien ehdoilla. Tällöin vaikkapa lenkkeilyporukka voisi käydä eri päivinä eri taloyhtiöiden saunoissa ja tilat voisivat erikoistua: yhden talon kerhohuone voitaisiin kehittää käsityöpajaksi, toisen juhlatilaksi, kolmannen kirjoja ja lehtiä kierrättäväksi lukusopeksi.

Aktivismien tukemisen suositusten pohjaksi voitaisiin selvittää lupaavia ratkaisuja, joissa yhteiskäyttötiloja hallinnoi taloyhtiöiden sijaan joku päätöksenteoltaan sukkelampi taho. Toisaalta voitaisiin koota hyviä esimerkkejä taloyhtiöiden keskinäisen yhteistyön tuomista mahdollisuuksista yleisemminkin ja pyrkiä niitä esiin tuomalla innostamaan lähekkäisten taloyhtiöiden toimijoita alueilla tarttumaan edelläkävijöinä itse toimeen yhdessä.

Tapaamisessamme Helsingin ympäristökeskuksen edustajien kanssa puhuttiin taloyhtiöiden yhteistyön hyödyistä korjausrakentamishankkeissa. Roihuvuoressa kaupunginosayhdistyksen aktiivit ovat organisoineet tiedonvaihtoa taloyhtiöiden hyvistä jakamiskäytännöistä, mm. ruoankierrätyksessä ja tavaroiden lainaamisessa. Maunulassa on kehitetty putkiremontin ryhmäkorjausmallia. Olisiko hyödyksi koota idea- ja esimerkkikokoelmaa aktivismeista myös erityisesti taloyhtiöissä toimivia ajatellen – mitä kaikkea yhteisöjen ja alueen hyväksi voikaan tehdä paitsi talokohtaisesti myös yhdessä lähitaloyhtiöiden kanssa?

 

Nuorisoasiainkeskus rakentaa alueellisia tietokäytäntöjä ja näyttää tietä kuntalaislähtöisyydessä

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen johtaja Tommi Laitio ehdotti, että jatkaisimme hänen kanssaan aloittamaamme keskustelua nuorisotoimen näkökulmista kaupunkiaktivismiin suunnittelija Pirjo Mattilan kanssa. Osa Pirjon työtä on kehittää Nuorisoasiainkeskuksen toiminnan tietoperustaisuutta. Kävimme tapaamassa Pirjoa 13.5.2015.

Nuorisotyön alueellistuminen uudistaa myös tietokäytännöt

Nuorisoasiainkeskuksen työ on tulevan aluelähtöisen organisoitumisen myötä suuntautumassa enenevässä määrin alueilla nuorten elämään alueilla paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen ja paikallisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Suuntaus ohjaa uudistamaan myös nuorisotyötä varten hankittavan tiedon käsittelyä ja käyttöä.

Kaupunki kokoaa nuorten elämään liittyvää tietoa lukuisista lähteistä, jo nykyisellään suurelta osin aluekohtaisesti. Alue- ja kaupunkitasoista indikaattori- ja kokemus- ja tutkimustietoa kootaan onnistuneisuudestaan palkittuun Nuorten hyvinvointikertomus -palveluun. Alueelliseen toimintatapaan siirryttäessä tärkeäksi välineeksi tulee kokoava kartoitus paikallisista toimijoista, toiminnasta ja nuorten elinolosuhteista ja tarpeista.

Tiedon avaamisessa tarvitaan fokusointia, teknistä kehitystyötä ja ymmärrystä tiedon luonteesta

Kun tietoa sovelletaan yhä enemmän yhteistyössä, yksi kysymys on, miten tieto saataisiin yhteistyökumppanienkin käyttöön heille käyttökelpoisessa muodossa. Tietoa on valtavasti, mutta miltä osin sitä voi ja kannattaa avata ja jalostaa alueittain esimerkiksi harrastusseurojen ja kaupunginosayhdistysten käyttöön?

Tiedon jakaminen avoimena datana voisi sovelluskehittäjien innostuessa johtaa uusien hyödyllisten tietosovellusten syntymiseen. Nuorisoasiainkeskuksen käytössä olevista tietoaineistoista kuitenkin vain osa on tähän sopivassa koneluettavassa muodossa. Esimerkiksi Nuoret alueittain -tietokanta ei avaamiseen vielä taivu.

Sovelluskehitykseen tilaisuuksia tarjoavat ainakin SomeJamien kaltaiset tapahtumat. Ensin pitäisi kuitenkin tunnistaa olennaiset tarpeet ja kysymykset, joihin sovellusten pitäisi auttaa vastaamaan. Pirjon mukaan voisi olla tarvetta esimerkiksi nuorten kesätyön hakua helpottavalle karttapalvelulle. Ideoida voisi vaikka Nappi Naapuriin lisättävää toimintoa, jolla saisi näkyviin tietyn alueen yritykset, tilastotietoa kesätöistä ja vaikka kesätyöläisten kokemuksistakin. Pohdimme, että kysymysten tunnistamista ja sovellusideointia voisi Kaupunkiaktivismi-hanke osaltaan organisoida, esimerkiksi osana avoin data -teemaa marraskuun 2015 Kaupunkiaktivismi-työpajassa.

Nuorten elämän ymmärtämisessä välttämättömän laadullisen kokemustiedon jakamisessa on omat haasteensa. Yksi kokemustiedon hankkimisen välineistä on Helsinkiläisten nuorten kokemuksia hyvinvoinnista -työkirja, jolla ohjaajat ja vapaaehtoiset kokoavat tietoa. Sanallisia saati visuaalisia kuvauksia ei ole usein järkevää yrittääkään jalostaa koneluettaviksi. Pelkistämisessä karsiutuu ymmärrykselle arvokkaita yksityiskohtia, eikä tieto välttämättä sovi yleistettäväksi. Tieto vastausten päätymisestä avoimeen käyttöön voi myös vaikuttaa nuorten haluun kertoa kokemuksiaan.

Yhteistyön rakentamista on suunniteltava paikallisesti

Niin toimijat kuin nuorten tarpeetkin vaihtelevat alueittain. Joillain alueilla kaupunginosayhdistys on nuorisotaloille toimivin läheinen kumppani, joillain taas yhteistyö on luontevampaa esimerkiksi toisen viraston toimijoiden tai liikuntajärjestön kanssa. Alueellistumisessa nousee esille kysymys paikallisista tiedon portinvartijoista. Ketkä hallitsevat kullakin alueella tärkeitä sähköisiä ja perinteisiä viestintäkanavia? Miten nuorisotyön toimijat voivat olla tiedon välittäjiä ja tuottajia tai toimia suhteessa niihin?

Porttien ohella on tunnistettava tapoja saada virallisemmat ja epävirallisemmat toimijat löytämään toisensa. Miten esimerkiksi virastot, perinteiset järjestöt, Yhteismaan kaltaisten uudet organisaatiot ja alueen some-yhteisöt pääsisivät luontevasti verkostoitumaan keskenään?

Näkökulmana yhteisessä työskentelyssä voi olla, mitä kukin jo tekee alueen nuorten hyväksi ja mitä yhdessä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Miten paitsi alueen nuorisotyö, myös esimerkiksi alueen koulu, kirjasto, yritykset ja järjestöt voivat tukea nuorten mahdollisuuksia mm. saada tiloja käyttöönsä, saada apua tarvittaessa, harrastaa liikuntaa ja vaikuttaa alueensa kehittämiseen?

”Kansalaistoiminta on ihan kekkosta!”

Kaupunkilaisten omaehtoisen aktiivisuuden edistämisessä yksi haaste on yhteisen kielen löytäminen esimerkiksi toimialojen välisessä yhteistyössä ja pyrittäessä jakamaan osaamista virastosta toiseen. Sama termi voi eri puhekulttuureissa tarkoittaa eri asioita ja värittyä myönteisesti tai kielteisesti.

Moni (itsemme mukaan lukien) voisi äkkiseltään luontevasti puhua nuorten aktivismista osana kansalaistoimintaa. Puhekulttuurissa kansalaistoiminta ja sentapaiset termit kuitenkin voivat yhdistyä jossain jäykkiin, ylhäältä alas johdettuihin järjestelmiin. Näissä ”kekkosmaisissa” termeissä haiskahtaa aikuisten määrittelemä osallisuus. Ne voivat sotia esimerkiksi vastaan nuorisotyön ydinajatusta, että toimintaa ei tehdä nuorille vaan nuorten kanssa ja osallisuus määrittyy lähtien nuorista itsestään.

Taloudellinen tuki toimintaan?

Kuten myös tapaamisissamme Hukkatila ry:n ja Lahden kaupungin kanssa on tullut esiin, pienikin avustus voi aktivismissa merkitä paljon. Lahti on suunnittelemassa avustuskäytännön perustamista mm. Hämeenlinnan ja Tampereen esimerkkien inspiroimana. Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen projektiavustusmalli voi yhtä lailla toimia menestyksekkyydellään kannustavana esimerkkinä ihmisten omaehtoisen toiminnan tukemisessa – ikäryhmästä riippumatta.

Iän tai muun ryhmittelykriteerin perusteella suunnattu avustuksensaantimahdollisuus on keino turvata aktivismin tukemisessa tiettyjen ryhmien asemaa. Kokonaisuutena tavoiteltavana voisi pitää tukikäytäntöä, joka huomioisi ihmisten erilaiset toimintavalmiudet ja tarpeet mutta olisi myös kattava niin, että kukaan ei jäisi rahoituksen ja muun tuen saamisessa väliinputoajaksi. Olisiko hyödyllistä pyrkiä rakentamaan lupaavien esimerkkien pohjalta yhtenäisiä linjoja aktivismien tukemiseen kaikkia kuntalaisia ajatellen? Jos tukemisesta olisi koko metropoliseudun kattava linjaus, mitä tulisi linjata siinä ja mitä jättää tarkennettavaksi kuntakohtaisesti?

 Joustavuus verotuksessa helpottaisi tapahtuma-aktivismia

Tilanteessa, jossa nuoret haluaisivat rahoittaa räppärin esiintyjäksi tapahtumaansa pääsylipputuloilla, työntekijät voivat joutua soveltamaan normeja nuorten aktiivisuuden kannalta haitallisesti. Nuorten kanssa työskentelevä ei kaiketi saisi kannustaa nuoria harmaaseen talouteen, mutta velvoittaminen tapahtuman rahaliikenteen virallistamiseen esiintyjien verokortteineen kaikkineen voi äkkiä lannistaa nuorten innon tapahtuman järjestämiseen kokonaan.

Rahaliikennettä nuorten itsensä järjestämissä tapahtumissa kuten monessa muussakaan aktivistisessa toiminnassa ei käytännössä pystytä valvomaan. Pohdimme tapaamisessa, että jos valtio haluaa tehdä nuorten taloudelliselle toiminnalle heidän itse järjestämissään tapahtumissa jotain, käytännöllinen ratkaisu lienee sen salliminen.

Pop-up-ravintolatoiminnan salliminen vapautuksella hygienianormien noudattamisesta on ollut hyväksi kaupunkikulttuurille ja kaupunkimarkkinoinnillekin etenkin menestyksekkään Ravintolapäivän myötä. Kielteiset vaikutukset ovat jääneet hyötyihin nähden vähäisiksi (ks. Kaupunkiaktivismi-työpajan muistio). Mitä voisi seurata, jos valtiovarainministeriö linjaisi nuorten järjestämät voittoa tavoittelemattomat tapahtumat verovapaiksi? Verovapaus voisi edellyttää kunnan toimimista tapahtuman järjestämisen kumppanina, jolloin toiminta olisi valvottua.

Taloudellinen menestys voi johtaa sudenkuoppaan

Nuorten itsensä ja yhteiskunnan kannalta arvokasta on myös toiminta, jossa nuoret pääsevät kehittämään yrittäjyystaitojaan. Nuoria kannustetaankin tähän muun muassa lukioissa toteutettavan Vuosi yrittäjänä -kasvatusohjelman kautta. Osana tätä ohjelmaa he suunnittelevat ja toteuttavat jonkin liikeidean, esimerkiksi perustavat kioskin ja hoitavat sen taloudenpidon kokonaisuudessaan. Kannustimena on myös parhaiden nuorten perustamien yritysten palkitseminen.

Parhaimmillaan nuoret voivat onnistua luomaan menestyvän yrityksen, jolla he työllistävät itsensä ja mahdollisesti muitakin. Menestymisessä on kuitenkin loukku: Kun nuoret tulkitaan yrittäjiksi, he pahimmillaan menettävät mahdollisuuksia muun muassa opintotuen saamiseen.

Nuorten aktivoitumista kannustavat apu organisointiin ja esimerkit

Alle 18-vuotiaat saavat tapahtumien järjestämiseen hyvin apua nuorisotaloilta. Nuorisotaloilla on budjetoinnissaan käytäntö, jolla senikäiset pääsevät suuntaamaan järjestämänsä tapahtumien kuten diskojen tuotot johonkin itse haluamaansa yhteiseen toimintaan tai hankintaan.

18 vuotta täyttäneiden oma-aloitteiseen tapahtumien järjestämisen tuki on ohuempaa. Moni heistä haluaisi järjestää tapahtumia, muttei halua ottaa itse koko vastuuta. Mahdollisuudesta saada tapahtumalle rahoitusta projektiavustuksena ei ole apua, jos itse organisointi käy liian työlääksi. Varttuneempien nuorten tapahtumaideat ovat usein erikoistuneempia kuin nuorempien tyypilliset diskot, jolloin organisointikin on helposti vaativampaa esimerkiksi lupien hankkimisessa. Nuorisoasiainkeskuksen kansalaistoiminnan toimisto tukee nuorten projekteja.

Nuorten aktivoitumista rajoittaa usein myös hyvien esimerkkien puute. Nuori saattaa haluta järjestää jotakin ja kaipaisi esimerkkejä avuksi ideointiin, tai hänellä saattaa olla tietty idea, jonka toteuttamiseen tarttuminen tuntuu toteutusesimerkin puuttuessa liian vaativalta. Sponssi-sivut ovat yksi näiden esimerkkien kanava.

Onnistumisten kulmakiviä: kuntalaislähtöisyys ja reipas rajojen ylittäminen

Nuorisotyö on varsin erilaista kuin työ esimerkiksi pelastustoimessa tai kaupunkimittauksessa, mutta Nuorisoasiainkeskuksen monet hyviksi havaitut ajatusmallit ja käytännöt voivat inspiroida toimintaa vähintäänkin monilla eri hallinnonaloilla.

Kuntalaislähtöisyys ei jää korulauseisiin vaan toteutuu Nuorisoasiainkeskuksessa muun muassa siinä, että tavat päästä kontaktiin nuorten kanssa ja auttaa heitä lähtevät nuorten ymmärtämisestä heidän asemaansa eläytymisen kautta. Nuorisotyöntekijät esimerkiksi ajavat moponkorjausvälineiden kanssa katsomaan, ovatko jengiläisten mopot kunnossa.

Nuorisotyöntekijät toimivat nuorten itse käyttämissä paikossa, myös verkossa. Somen käyttäjänä Nuorisoasiainkeskus on luultavasti Helsingin virastojen kärjessä. Yli puolella Nuorisoasiainkeskuksen työntekijöistä on työroolissaan Facebook-profiili. Moni heistä on mukana kaupunginosien Facebook-ryhmissä.

Aktivismin tukemisen pohdinnoissa usein esiin nouseva hallinnonalojen välisen yhteistyön tärkeys on Nuorisoasiainkeskuksessa omaksuttu tiiviiksi osaksi toimintaa. Pirjo itse on ottanut kokoontumisten järjestämisessä käyttöön hyväksi toteamansa ”sekoita aina kaikki” -periaatteen: hän kutsuu toimijoita yhteen rajoista piittaamatta, niin eri sektoreilta kuin hallinnon tasoiltakin, kunnista, aluehallinnosta ja ministeriöistä.

 

Ympäristömummot ja -vaarit päiväkotien kumppaneina Lahdessa: kohtaamisten riemua, kasvattavia elämyksiä ja helpotusta resurssipulaan

Asukkaiden ehdotukset kaupungille voivat parhaimmillaan johtaa menestyksellisiin yhteistyökäytäntöihin, jotka tuottavat iloa ja hyötyä niin aktivisteille, muille yhteisön jäsenille kuin kaupungillekin. Tällainen on Lahdessa Helena Juutilaisen ideasta alkunsa saanut ympäristömummo ja -vaaritoiminta. Kävimme 28.4.2015 tapaamassa Helenaa ja toista ympäristömummoksi ryhtynyttä, Maire Heijaa.

Aktiivisuutensa saa suunnitella itse

Ympäristömummot ja -vaarit ovat vapaaehtoisia, jotka käyvät päiväkodissa tapaamassa lapsia ja järjestämässä heille elämyksellistä ja kasvattavaakin toimintaa. Lapset ovat päässeet mm. ötökkä-, sieni- ja kasviretkille, kaloihin erikoistuneen vaarin kanssa myös pilkille ja avaamaan kaloja. Ympäristömummojen ja -vaarien verkostojen ja lasten vanhempien kautta on saatu avuksi myös erikoisosaajia, jotka ovat järjestäneet havumajojen tekoa ja jopa linnunpönttöjen rakentamista. Sisätiloissa lapset ovat mm. tehneet savitöitä ja oppineet kierrätystä jätteenlajittelukilpailun kautta.

Kukin ympäristömummo ja -vaari saa itse ratkaista, mitä haluaa lasten kanssa tehdä ja kuinka usein. Lapset myös pääsevät näin hyötymään mummojen ja vaarien kiinnostusten monipuolisuudesta. Esimerkiksi Maire on erikoistunut luontoasioihin. Hän on mm. kehittänyt Lahdessa ympäristökasvatuksessa aiemmin käytettyä Onnenpyörää monipuoliseen käyttöön luonnosta keräämiensä materiaalien avulla. Pyörää pyörittämällä lapset pääsevät oppimaan luonnosta vuoden kierron mukaan. Maire on taustaltaan insinööri, ja eläkkeellä hän on suorittanut kaksi luonto- ja ympäristöaiheista tutkintoa. Helena on työ- ja vapaaehtoistyöurallaan mm. organisoinut luomuaiheisia suurtapahtumia, toiminut urheilujärjestöjen aktiivina ja järjestänyt ympäristökoulutuksia.

Ympäristömummous tai -vaarius ei kuitenkaan edellytä luonto- tai muutakaan erityisosaamista, vaan päiväkodit arvostavat mummoja ja vaareja jo pelkästään iän tuoman kokemuksen ja viisauden välittäjinä. Perinteen siirtäminen on toiminnan yksi tavoite. Helenaa hänen nimikkopäiväkotinsa johtaja on mm. pyytänyt kertomaan, mitä leikittiin Helenan ollessa lapsi.

Kaupunki tarjoaa lainavälineitä, koulutusta ja tilaisuuksia kokemusten vaihtoon

Ympäristömummoksi tai -vaariksi ryhtyvä sopii toiminnastaan nimikkopäiväkotinsa kanssa ja käytännöistä tehdään yksinkertainen kirjallinen sopimus. Kaupungin työntekijät auttavat hänet alkuun opastamalla mm. käyttämään tarvikelainaamon kiikareita, luuppeja ja muuta. Ympäristömummot ja -vaarit saavat myös osallistua päiväkotien henkilökunnalle järjestettäviin koulutuksiin. Toimintaa koordinoiva kaupungin ympäristötoimi (Lahden seudun ympäristöpalvelut) järjestää myös epämuodollisia kahvitapaamisia, joissa ympäristömummot ja -vaarit voivat jakaa kokemuksia keskenään.

Helenan ja Mairen mielestä tällainen tuki kaupungilta on juuri sopiva. Mitään enempää he eivät kaipaakaan. Vapaaehtoisena on ollut helppo toimia, kun ympäristötoimi on ollut asukkaiden vapaaehtoistoiminnasta kaikkiaankin niin innostunut. Tämän suuntauksen ympäristötoimeen toi jo vuonna 1992 silloinen ympäristöjohtaja Kari Porra Rion ympäristökokouksesta.

Innoittajana pientä perhosharrastajaa auttava mummo

Toiminnalle kipinän antoi professori Ilkka Hanskin radiohaastattelu ”Miten minusta tuli minä”, jota Helena sattui vuonna 2011 kuuntelemaan. Haastattelussa Hanski kertoi viettäneensä lapsena kaikki kesät mummolassa maalla. Hän oli hyvin kiinnostunut perhosista ja piti tarkkaa kirjanpitoa niiden ilmestymisestä kesän alussa ja niiden liikkeistä kesän aikana.

Kun kesän loppu lähestyi ja oli palattava kaupunkiin ja kouluun, kirjaukset jäivät usein kesken. Ratkaisu oli pyytää mummoa tekemään ja kirjaamaan loppukesän ja alkusyksyn havainnot. Tämä kohta haastattelussa jäi kovasti kiehtomaan Helenaa. Hän ajatteli, että kunhan hänen omat pienet lapsenlapsensa ovat riittävän vanhoja, hän opettaa heidät tarkkailemaan luontoa. Tästä kehittyi ajatus, että miksikäs sellaista ei tehtäisi laajemmin päiväkodeissa.

Luonnosta kiinnostuminen luo pohjan sille, että lapset voivat alkaa hahmottaa laajemminkin ekosysteemien toimintaa ja ihmisen rooleja siinä. Helena on pyrkinyt edistämään sitä, että lapsille opetettaisiin ympäristöasioissa kokonaisuuksia, esimerkiksi luonnonvarojen käytön ja kierrättämisen yhteyksiä ympäristön tilaan ja ihmisten elämään tulevaisuudessa. Jätteenlajittelukilpailun järjestäminen oli yksi keino tässä. Helena on myös tehnyt aloitteen kangaskassien jakamisesta lapsille, mutta sitä ei ole vielä saatu toteutumaan.

Lisää laatua päivähoitopalveluun ja kansainvälistä mainetta kaupungille

Ympäristömummo- ja -vaaritoiminta on ollut palkitsevaa kaikkien osapuolten kannalta. Lasten riemussa näkyy välittömästi, miten toiminta lisää päivähoitopalvelun laatua. Ympäristömummon tai -vaarin tullessa päiväkotiin lapset ovat kaiken aikaa hänen kimpussaan. Helenalle on jäänyt vahvasti mieleen, miten hurjan innostuksen vallassa lapset rakensivat linnunpönttöjä, kun sellainen mahdollisuus heille järjestyi. Valloilleen pääsi patoutunut tekemisen tarve, jota lapset eivät päiväkodin normaaliarjessa pääse riittävästi täyttämään.

Yksi lasten kanssa toimimisen kiehtovuuksista on se, ettei etukäteen tiedä, mistä he innostuvat tai mikä heitä koskettaa. Jokin aika sitten Lahdessa uutisoitiin joutsenesta, jonka kaulaan oli tarttunut kuristava muovinkappale. Helena oli viemässä päiväkotilaisia retkelle tutustumaan metsäluontoon, mutta uutisen nähtyään lapset keskittyivätkin retkellä vain keräämään roskia, jotteivät ne tartu eläimiin!

Toiminnasta on tullut Lahdelle jopa kansainvälinen valtti, kun vierailijat ovat innostuneet soveltamaan mallia ulkomailla. Kouluissa käyviä mummoja ja vaareja Suomessa on monin paikoin, mutta päiväkotien ympäristömummo ja -vaaritoiminta Lahdessa on tiettävästi Suomessa ainutlaatuista.

Aktivismia vai palvelun tuottamista?

Ympäristömummot ja -vaarit käytännössä myös paikkaavat päiväkotien resurssipulaa. Helenan päiväkodissa työntekijän kerran sairastuttua toinen työntekijä totesi, että ei olisi pärjätty, jos Helena ei olisi sattunut olemaan paikalla. Sairastuneen tilalle ei aina saada sijaista.

Ympäristömummoudesta ei ole kovin pitkä askel toimimiseen päivähoitopalvelun tarjoajana. Kysyimme Mairelta ja Helenalta, lähtisivätkö he tuuramaan päiväkodin työntekijää, jos päiväkodista pyydettäisiin. Maire arvelee, että ei lähtisi. Hän viihtyy ympäristömummona juuri siksi, että se on täysin vapaaehtoista ja tehtäväksi voi valita juuri itselle mieluiset asiat. Toisten tarpeiden mukaan toimimista hän on saanut työelämässä tehdä aivan tarpeeksi.

Helena pyrkisi järjestämään pääsynsä tuuraajaksi, jos juuri nimikkopäiväkodista pyydettäisiin. Hän ei pidä kuitenkaan mahdollisena, että päivähoitoa laskettaisiin vapaaehtoisten varaan. Äitinä hän haluaisi, että omat lapset ovat ammattilaisten käsissä. Tämä kaupungin linja nykyisin onkin: päiväkotien työntekijöitä on ympäristömummojen ja -vaarien toiminnassa aina mukana retkilläkin.

Kasvua kevytosallistumisella?

Helenan ja Maire kuten päiväkotien henkilökunta ja ympäristötoimikin toivovat, että ympäristömummoja ja -vaareja saataisiin nykyisten vajaan kymmenen lisäksi lisää. Nykyiset eivät vielä millään riitä kaikkiin päiväkoteihin. Ympäristötoimi pyrkii aktiivisella markkinoinnilla aktivoimaan uusia mummoja ja vaareja mukaan. Myös Helena ja Maire ovat tehneet rekrytoinnissa parhaansa, Maire äskettäin mm. kertomalla toiminnasta Kirkonseutu-lehdessä (kesäkuun 2015 numerossa s.7). Haasteena on myös kiinnostuksen säilyminen. Helenan kannustaessa tuttaviaan mukaan jotkut innostuivat aluksi, mutta eivät sitten halunneet sitoutua toimintaan pidemmäksi aikaa.

Sitoutuminen on aktiivisuudessa yleinen kynnyskysymys. Nykyajan osallistumiskulttuurissa suosituimpien toimintamuotojen menestystekijänä on usein mainittu, että niissä osallistuminen on helppoa ja lyhytkestoista. Vaikkapa pop-up-ravintola voi olla mukava pystyttää päiväksi, mutta moni jäisi pystyttämättä, jos se vaatisi saman tekemistä toistuvasti jatkossakin.

Voisiko ympäristömummo- ja vaaritoiminnan yksi laajentumissuunta löytyä houkuttavuuden lisäämisestä suuren, vähemmän sitoutumishaluisen ihmisjoukon kannalta? Voisiko toiminta täydentyä kokeilulla ”kevytversiosta”, jossa asiasta innostuneet pääsisivät tekemään vaikka kertaluontoisia mummo- ja vaarikeikkoja? Voisiko vaikka Nappi Naapuriin luoda palvelun, jossa voisi päiväkotien kohdalla ilmoittautua paitsi varsinaiseksi ympäristömummoksi tai -vaariksi, myös löytää itselle sopivia aikoja kertaluontoisiin mummoilu/vaareilukeikkoihin?

Toiminta määrittyy lasten aikataulun ja lähiympäristön mukaan

Lasten ja ympäristömummojen ja -vaarien yhteinen aika määräytyy päiväkotien tarkan arkiohjelman mukaan. Varsinkin retkiä määrittävät tarkasti lasten ruokailu-, päiväuni- ja muut ajat ja siten se, mihin asti käytettävissä olevan ajan puitteissa ehditään kävellä. Bussilla päästään retkeilemään joskus harvoin silloin, kun lasten vanhemmat rahoittavat matkustamisen kulut.

Toimintamahdollisuudet riippuvatkin lähes täysin lähiympäristön tarjonnasta. Mairen nimikkopäiväkodin lähellä Renkomäessä metsä on yksityismetsää, jossa ei saa esimerkiksi rakentaa majoja. Vesiympäristöihin tutustuminen voi onnistua lähinnä niissä päiväkodeissa, jotka sattuvat sijaitsemaan rannan tai puron tai vastaavan lähellä.

Helena pitää lasten ympäristösuhteen kehittymisessä vakavana ongelmana sitä, että monilla lapsilla on niin heikosti mahdollisuuksia päästä saamaan kokemuksia oikeasta isosta metsästä. Hän on jättänyt kaupungille palautetta, että retkiä isoon metsään pitäisi järjestyä enemmän.

Tietoisuus lasten luontoon pääsyn tärkeydestä on Lahdessa jo lisääntynytkin koulumetsähankkeen myötä. Pääsy monipuolisia kokemuksia mahdollistaviin metsiin ja muihin luontopaikkoihin on ennen kaikkea kulkemis- ja aikakysymys, mutta sitä määritellään olennaisesti päätöksenteossa maankäytöstä, rakentamisesta ja esimerkiksi metsänhoidosta.

Luonto ei ole riskitön, mutta turvallisuudesta huolehditaan osin jo liikaa

Myös päiväkodin säännöt ohjaavat toimintaa. Joissain päiväkodeissa lapsia ei saa päästää esimerkiksi kiipeämään puuhun tai kaatuneen puun rungolle, koska sieltä voi pudota. Tämä on Mairen ja Helenan mielestä surullista. Lapset kun kuitenkin haluaisivat kiivetä.

Kysymys lasten turvallisuudesta tulee vastaan myös tilanteissa, joissa luontoon tutustumiseen voisi kuulua maistamista. Onko parempi, että metsäretkillä ei maistella ollenkaan, vai hyväksytäänkö riski, että maistettavassa marjassa voi joskus olla pöpö ja joku saattaa sairastua? Tai onko tasapuolisuuden vuoksi perusteltua, että kukaan ei maistele, kun allergiset eivät voisi?

Maire tapaa viedä Renkomäen päiväkodin lapsia retkelle myös lähellä sijaitsevalle kotipihalleen. Jos maistelu ei olisi kyseenalaista, hän mielellään tutustuttaisi heitä samalla luontomakuihin esimerkiksi maistattamalla itse tekemäänsä kuusenkerkkäsiirappia.

Joissain muissa kaupungeissa päiväkodeilla on lasten syömisissä hyvin tiukka linja. Esimerkiksi Helsingissä päiväkotilaisille ei saa olla tarjolla mitään itse tehtyä.

Kuntaliitos – kylmää vettä niskaan vai nostetta aktivismien kasvuun?  

Helenaa huolestuttaa tulevan kuntaliitoksen vaikutus kaupungin toimintaan. Uhkana on, että nykyinen ympäristötoimi hajautetaan eri toimipaikkoihin. Nykyisiä hyviä toimintatapoja saatetaan menettää, kun hallinnon sisäinen yhteistyö näin mutkistuu ja ihmiset saattavat vaihtua. Etenkin johtajien vaihtuminen on riski, koska myös myönteisyys asukkaiden aktivismille on paljon kiinni johdon näkemyksistä.

Myönteisenä tulevaisuuskuvana voi ajatella, että Lahti pitää asukkaiden aktiivisuutta ympäristömummo- ja -vaaritoiminnassa ja muussakin niin arvokkaana, etteivät kaupungin luomat edellytykset aktiivisuudelle hallintoa uudistettaessa ainakaan heikkene. Tämänsuuntaisesti tuntuivat myös tapaamamme Lahden kaupungin edustajat ajattelevan.

Hallinnon toimintatapojen kehittämisessä ympäristömummo- ja -vaaritoimintaa voi hyödyntää esimerkkinä siitä, miten luoda periaatteita kaupungin työntekijöiden ja kansalaisaktivistien työnjaosta, vastuista ja oikeuksista. Toimintamalli sopimuskäytäntöineen ja siitä saadut kokemukset voivat olla avuksi mietittäessä käytäntöjä vastaaviin kumppanuuksiin muissa aihepiireissä. Voisiko Lahden ja Nastolan yhdistymisessä yksi lähestymistapa ollakin, että luodattaisiin aihepiireittäin mahdollisuuksia sekä ympäristömummo- ja -vaaritoimintaa vastaavien kumppanuuksien että kertaluontoisen, helpon osallistumisen edistämiseen?

Ympäristömummo- ja -vaaritoiminta on yksi arvokkaista esimerkeistä, joiden pohjalta Kaupunkiaktivismi-hankkeessa työstetään kaupunkien työn tueksi suuntaviivoja reilujen kumppanuuskäytäntöjen luomisesta aktivistien ja kaupungin välille. Mitä muita jo pitkälle mietittyjä ja koeteltuja toimintamalleja voitaisiin hyödyntää suuntaviivojen ja niiden soveltamisessa auttavien esimerkkitapausten kokoamisessa? Miten kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Nestan kokoamia, voidaan hyödyntää aktivismien tukemisen suunnittelussa Suomessa?

 

 

Nuorisoasiainkeskus suuntaa yhteisöjen voimavarojen tukemiseen

Kävimme 20.4. tapaamassa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen johtajaa Tommi Laitiota. Aiemmissa keskusteluissa Helsingin kaupungin edustajien kanssa meille oli muodostunut käsitys nuorisoasiainkeskuksesta kansalaisaktivismien tukemisen edelläkävijävirastona. Keskushallinnon mukaan edistyneisyys johtuu paitsi pienestä, nuorekkaasta virastosta myös innovatiivisesta nuoresta johtajasta.

Odotimme innolla pääsevämme kuulemaan, mitä onnistumisten taustalla kaikkiaan on. Käsityksemme saikin tapaamisessa vahvistusta, että nuorisoasiainkeskuksessa sekä johdossa että kentällä pyritään avoimiksi aluetoimijoiksi. Samalla syventyi ymmärrys siitä, millaisiin mutkiin hyvien toimintatapojen vieminen kehitysinspiraatioksi muille toimialoille voi törmätä.

Nuorisoasiainkeskuksessa on helpompi olla kansalaisten ystävä kuin monissa muissa virastoissa

Nuorisoasiainkeskuksen on helpompi tuottaa hyviä uutisia kuin monien muiden toimialojen jo perustehtävänsä vuoksi. Asetelma kansalaisten kanssa toimimiseen on nuorisoasiainkeskuksessa helpompi kuin joissain muissa virastoissa muun muassa siksi, että nuorisoasiainkeskus ei kerää toimintaansa osallistuvilta maksuja eikä suurimmalla osalla toimintaa ole taloudellisia tuottotavoitteita. Koska toiminnassa ei ole asiakasmaksuja ja menot koostuvat lähinnä palkoista ja vuokrista, budjettia on helpompi hallita. Eroksi esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimesta nuorisoasiainkeskuksen kulut eivät yleensä kasva, vaikka sen toiminta tavoittaisi enemmän ihmisiä.

Nuorisoasiainkeskuksen edistyneisyys kaupunkilaisten oman aktiivisuuden tukemisessa liittyy osin viraston erityiseen asemaan Helsingin hallinnossa. Hallinto on ollut hyvä suojelemaan nuorisoasiainkeskuksen roolia välittäjänä ja tulkkina eri virastojen ja toimijoiden välillä. Välittäjää tarvitaan usein tilojen valtaamistapauksissa. Kyläsaaren romanileirin tapauksessa kiistellyn rakennuksen oli romaneja tukeneille aktivisteille vuokrannut juuri nuorisoasiainkeskus. Kumpulassa nuorisoasiainkeskus on välivuokrannut valtaajille tyhjänä olleen leipomorakennuksen

Huomio yksilöistä alueisiin ja yhteisöihin

Nuorisotyön koko toimintatapaa ollaan parhaillaan uudistamassa aluelähtöiseksi. Kun tähän mennessä keskiössä on ollut nuori yksilönä, jatkossa toiminta jäsentyy alueiden ja niiden nuorten ja yhteisöjen erityispiirteiden pohjalta. Helsinki jaetaan kolmeen alueeseen, joista kunkin sisällä on 5-6 nuorisotoimen alueyksikköä.

Tavoitteena ei ole aikuisvapaiden vyöhykkeiden luominen vaan nuorisotalot ja toiminta pyritään saamaan laajemmin yhteisöjä palveleviksi. Nuorisotalot voivat olla kirjastojen tavoin paikkoja, joissa ”hyväksyvä katse” saa kenet tahansa tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Tommi on pitänyt Setlementtiliikkeen ajatuksesta paikoista, joihin ihminen voi tulla kysymään apua, kun ei tiedä mitä tehdä jollekin asialle tai ei osaa aina määritellä omaa huoltaan. Parhaimmillaan kirjastot, nuorisotalot ja asukastilat palvelevat tätä tarvetta.

Alueellisuus tukee eri toimijoiden voimavarojen yhdistämistä. Esimerkiksi jos paikallinen yhdistys pystyy ylläpitämään nuoria palvelevaa tilaa tai toimintaa, nuorisoasiainkeskus voi suunnata henkilökuntansa työtä yhdistyksen avuksi. Alueen toimijoita ja erityispiirteitä tuntiessaan viranhaltijat ovat valmiimpia auttamaan toimijoita löytämään toisensa ja tukemaan heidän kohtaamistaan eri tilanteissa.

Nuorisoasiainkeskuksen tulevaisuuden tehtävässä korostuu juuri välittäjän ja tulkin rooli. Monella alueella lähitulevaisuudessa ajankohtainen esimerkki on koulujen uudistaminen homeremonttien yhteydessä. Viranhaltijat voivat pyrkiä varmistamaan eri toimijoiden näkökulmien saamista mukaan remontin suunnittelussa niin, että koulun tilat voidaan saada erilaisten iltakäyttäjien kannalta toimivammiksi. Nuorisoasiainkeskuksen pitkäaikainen kansalaisyhteiskunnan tukeminen varmistaa, että sillä on hyvä ymmärrys järjestöjen tai vapaiden ryhmien tarpeista. Tilaratkaisuissa pienetkin asiat voivat olla kansalaistoiminnalle merkitseviä, esimerkiksi paikallisaktiivien ryhmälle se, pääseekö iltakokouksessa keittämään kahvia.

Kokemus vapaaehtoistyöstä näkyy ammattitaidossa

Henkilökunta tuntuu olevan uudistukseen valmis. Monilla nuorisotyöntekijöillä on yhteisöpedagogin tausta, jonka vahvuudet pääsevät aluelähtöisessä toiminnassa entistä paremmin esiin.

Alueyksiköihin siirtyvien työntekijöiden on tarkoitus ottaa aluettaan haltuun kartoittamalla vuosittain alueanalyysilla paikallisia toimijoita, toimintaa ja nuorten olosuhteita ja tarpeita. Työntekijät pääsevät kehittymään alueidensa nuorten tilanteen asiantuntijoina. Se voi auttaa myös lisäämään nuorisotyön nykyisellään verraten heikkoa arvostusta.

Joka tapauksessa viraston työntekijöiden ja vapaaehtoisten välisessä yhteistyössä on vielä paljon opeteltavaa. Törmäyksiä tulee ajoittain, kun työntekijät eivät tunne järjestön toimintaa tai eivät aina muista tai osaa ottaa riittävästi huomioon ihmisten oman motivaation merkitystä vapaaehtoistoiminnan perustana. Tässä on tapahtunut valtavan myönteistä muutosta viime vuosina, mikä näkyy vapaaehtoisten suurempana määränä. Esimerkiksi hyvästä kehityksestä käy Kallahden nuorisotalo, jossa toimii päivisin maahanmuuttajanaisten järjestö. Ammattitaitoisimpina järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa toiminnassa erottuvat usein ne, jotka ovat itsekin toimineet vapaaehtoisina.

Hyvän kohtaamisen haasteena matalat odotukset ja varovaisuus

Kaupunkilaisten ja hallinnon hyvää kohtaamista vaikeuttaa ainakin Helsingissä Tommin mukaan se, että hallinnon toimijoiden odotusarvo kaupunkilaisten osallistumisen hyödyllisyydestä on heikko. Virkamiehet usein ajattelevat, että osallistujiksi voi tulla keitä tahansa eikä osallistumisessa varmaan synny mitään kovin hyödyllistä. Viime vuosina hallinnossa on kuitenkin jo alettu yhä enemmän nähdä, että osallistujat eivät ole ”pelkkiä kansalaisia” vaan heillä on ammatti- ja muiden osaamistensa kautta monia taitoja, jotka voivat osallistumisessa kanavoitua yhteiseksi hyödyksi. Hallinnon tärkeänä tehtävänä on innostuneiden tukemisen lisäksi varmistaa palveluiden avoimuus sekä heikoimpien äänen kuuluminen.

Virallisesti Helsingin kaupunki on hyvin osallisuusmyönteinen, esimerkiksi suhde kaupunginosa- ja muiden yhdistysten kanssa näyttäytyy jatkuvana ja tiiviinä. Käytännön tasolla suhde ei kuitenkaan välttämättä ole kovin hyvä. Tommin mukaan kyse on usein heikosta osaamisesta osallistavissa ja dialogisissa menetelmissä.

Keskustelimme, että virkamiehet ovat osallisuuden edistämisessä käytännössä usein varovaisia, vaikka puheissaan ovat osallisuuden edistämisen tavoitteekseen omaksuneetkin. Pasi kertoi Laajasalon uuden ostoskeskuksen suunnittelusta, jossa kaikki osapuolet tuntuvat haluavan asukasaktiivisuutta tukevia yhteiskäyttötiloja. Tällainen voisi olla esimerkiksi kirjastoon limittyvä kirjakahvila, joka toimisi samalla asukastilana, ruokapiirin jakelupisteenä ja vaihtuvien tapahtumien ja näyttelyiden paikkana.

Hallinnonalojen yhteistyössä edistystä nopeilla kokeiluilla

Ostoskeskusten ja muiden palvelukeskittymien kehittäminen on monella muullakin alueella ajankohtainen mahdollisuus ideoida ja kokeilla uutta tilaratkaisuissa, palvelujen luomisessa ja yhteistyön tavoissa. Etenkin Helsingin kaltaisessa hallinnoltaan mutkikkaassa kaupungissa aktivistien ehdotukset kuten yhteiskäyttötila voivat helposti törmätä virastojen välisen yhteistyön ongelmiin. Osasyy on yhteistyöosaamisen heikkous. Virkamiehillä ei ole vielä ollut mahdollisuuksia valmentautua kunnolla toimimiseen aktivistien kanssa, muttei välttämättä riittävästi yhteistyöhön ylipäätäänkään. Yhteistyötä voi torpata esimerkiksi viestintä, joka vaikuttaa ylimieliseltä vaikkei viestijä ole sitä sellaiseksi tarkoittanut.

Virastojen välisen yhteistyön kehittämiseen on keväällä 2015 tartuttu Aluetalo 2.0-pikahankkeessa, jossa nuorisoasiainkeskus yhdessä neljän muun viraston kanssa muovaa monitoimitalojen toimintaa entistä kansalaislähtöisemmäksi. Työ on tuottanut konkreettisia uudistuksia muutamassa kuukaudessa. Hankkeen toimintatavat ja kokemukset voisivat inspiroida hallinnon kansalaislähtöistämistä ja nopeaa, kokeilevaa yhteiskehittelyä muuallakin.

Motivointiin oppia aktivismeista?

Kehitettävää olisi siinä, että kaupunki saisi toimillaan paremmin herätettyä ihmisissä palon toimia. Moni kokee hyödyttömyyttä, kun tarjolla olevat osallistumismahdollisuudet eivät tunnu omilta eikä rooli pelkästään yhteiskunnan asiakkaana riitä. Nuorten hyväksi toimimisesta kiinnostuneita on paljon. Harva kuitenkaan innostuu esimerkiksi neuvottelukunnan jäsenyydestä, jota kaupunki saattaa kiinnostuneille toimintakanavaksi ehdottaa.

Hallinnossa myös joudutaan miettimään ihmisten motivointia esimerkiksi uudistuksessa, jossa toimeentulotuen maksatus siirtyy kunnilta Kelalle. Kun ihmistä ei voi motivoida suhteeseen samalla tavoin taloudellisilla tuilla, tarjoutuu mahdollisuus miettiä uusiksi mitä ’sosiaalinen’ tarkoittaa sosiaalityössä.

Voitaisiin pohtia, miten virastot voisivat ottaa motivoimisessa ja kannustamisessa oppia aktivismeista, joissa ihmiset ovat innostuneet toimimaan. Onnistuneesti aktiivisuutta herättäneitä tapauksia kuten Ravintolapäivää, Siivouspäivää ja vastaavia yhdistää kolme asiaa:

  • Toiminnassa on selvä idea ja se on viestitty ymmärrettävästi. On helppo nähdä, mistä toiminnassa on kysymys ja keneen se vaikuttaa. Perinteisessä järjestötoiminnassa tämä jää usein epäselväksi.
  • Toiminnassa havainnollistuu yhteisöllisyys.
  • Toimintaan pääsee osallistumaan itse tekemällä ja saa itse ratkaista, mitä tekee ja miten. Siinä myös näkee oman tekemisensä vaikutuksen. Esimerkiksi Ravintolapäivä-ravintolan perustaja voi suunnitella ravintolan itse ja nähdä suoraan, miten oma toiminta ilahduttaa muita.*

Nuorisoasiankeskus kehittyy kansalaislähtöisen kehittämisen fasilitaattorina

Nuorisoasiainkeskuksessa kansalaisten omien voimavarojen arvostaminen on luontevampaa kuin joissain muissa virastoissa osin siksi, koska nuorten kannustaminen aktiiviseen kansalaisuuteen ja itsensä kehittämiseen kuuluu viraston perustehtäviin. Viime vuosina on tullut yhä enemmän tapauksia, joissa yhteydenotto kansalaisilta on tuonut nuorisoasiainkeskukselle tilaisuuksia kehittää rooliaan kansalaislähtöisen yhteisöjen kehittämisen fasilitaattorina ja tukijana.

Virasto on auttanut auttamishaluisia ja heidän toiminnastaan hyötyviä löytämään toisensa mitä moninaisimmissa asioissa. Yksi erikoislaatuisimmista yhteydenotoista tuli kitaristilta, joka pohti, mitä tehdä erälle hyväkuntoisia tarpeettomaksi jääneitä soittimia. Nuorisoasiainkeskus linjasi, että kaupunki ei niitä ota, koska kaupungilla täytyy olla varaa ostaa omat soittimensa. Käyttömahdollisuuksia ideoitiin laajasti mm. yhdistysten edustajien kanssa. Lopputuloksena nuorisoasiankeskuksen työntekijät kokosivat soittimista paketteja, joita jaettiin tarvitseville järjestöille konserteissa ohjelman päätteeksi.

Toinen esimerkki on tapaus, jossa juontaja Axl Smith halusi auttaa nuoria tekemään musiikkia ja kehittämään dj-taitojaan. Nuorisoasiankeskus neuvoi häntä perustamaan yhdistyksen, koska yhdistykseksi virallistetulle toimijalle nuorisoasiankeskus voi tarjoa tiloja ilmaiseksi. Yhdistys perustettiin ja nyt se saa toimia toimintakeskus Gloriassa ilman tilankäyttömaksua. Nuorisoasiainkeskus tukee yhdistyksen toimintaa myös rahallisesti.

Kilpailuttaminen tukemaan yhteisöjen voimavaroja

Helsingin nuorisotaloista kymmenkunta on järjestöjen ylläpitämiä. Sopimukset järjestöjen kanssa ovat nykyisellään hankintalain vastaisia ja ne tullaan uusimaan. Sopimusten kilpailuttaminen hyödynnetään mahdollisuutena tukea järjestöjen toimintakapasiteettia ja yhteistyötä itse kilpailutusprosessin avulla.

Käyttöön otetaan innovatiivisen kilpailutuksen malli: Ensin kaupunki ensin jakaa tiedon tarpeista ja ongelmista, joihin ratkaisua etsitään ja määrittää taloudelliset rajat. Mahdolliset palveluntuottajat kutsutaan mukaan ideoimaan ja kehittämään ratkaisuja yhdessä nuorisoasiainkeskuksen ja toisten järjestöjen kanssa. Toisin kuin perinteinen kilpailutus, prosessi voi tuottaa toimijoiden välisen keskustelun myötä monipuolisemmin perusteltuja ratkaisuja sekä paremman hankittavan asian määritelmän. Se ennen kaikkea myös kanavoi prosessissa syntyvän tiedon ja ymmärryksen vahvuudeksi prosessin kaikille osapuolille. Prosessi voi auttaa myös aiemmin eristyneemmin toimineita järjestöjä löytämään yhteistyömahdollisuuksia. Esimerkiksi monet maahanmuuttajien järjestöt toimivat usein melko erillään muista järjestöistä.

Vastuunanto auttaa, mutta verotuksen kanssa oltava tarkkana

Nuorisoasiainkeskus on kaupunkilaisten osallisuuden tukemisessa monia muita virastoja pidemmällä myös muun muassa siksi, että toiminta suoraan nuorten kanssa kerryttää jatkuvasti työntekijöiden ymmärrystä siitä, mikä toimii missäkin. Kokemuksen kautta on opittu mm. että paras tapaa auttaa 18-20-vuotiaita on antaa heille vastuuta. Heitä on vastuutettu toisten ohjaamisesta ja he ovat saaneet itse valita nimikkeensä, esimerkiksi nuta-kummi tai vertaisohjaaja.

Tämä vastuullinen toiminta on ollut 18-20-vuotiaille motivoivaa, vaikka ainoa järjestetty korvaus on ollut ulkomaanmatka vuoden päätteeksi. Vastuunantoa rajoittavat kuitenkin verottajan tiukat tulkinnat ammattityön ja vapaaehtoistyön suhteesta. Vantaalla ohjausroolin antaminen nuorille jouduttiin lopettamaan, koska verottaja katsoi, että toiminnassa korvattiin ammattityötä vapaaehtoistyöllä.

Aktiivisuuden taloudellinen tukeminen on herkkä asia

Uudenlaiset aktivismit voi nähdä osin reaktioina siihen, että perinteistä järjestöjen kautta tapahtuvaa kansalaistoimintaa monessa tapauksessa hiertää riippuvuus julkisen sektorin antamasta rahoituksesta. Esimerkiksi ministeriön rahoituksesta riippuvaiselle järjestölle suhde ministeriöön voi olla jopa niin tärkeä, että suhteesta huolehtiminen menee itse toiminnan edelle. Moni kaipaa mahdollisuuksia toimia autonomisemmin.

Moni vakiintunut suuri järjestö on luonteeltaan enemmän puolijulkinen palveluntarjoaja kuin kansalaistoiminnan mahdollistaja. Palveluntuotantovastuu usein johtaa kansalaistoiminnan kuihtumiseen järjestöstä. Rahoituksessa onkin tärkeää tehdä ero sinä, milloin kysymys on hankinnasta ja milloin avustamisesta.

Hallinnon on oltava tarkka myös siinä, mitä kriteerejä se kansalaistoiminnalle asettaa erityisesti tukemisen edellytyksinä. Kaupungin asiakirjoissa nykyisin yleinen ilmaisu, että kansalaistoiminnalla ”täydennetään kaupungin toimintaa”, ei ole aktiivisuuden ja osallisuuden edistämisen kannalta paras mahdollinen.

Mittaaminen ohjaa toimintaa

Virastojen toimintaa ohjaavat niille asetetut tulostavoitteet mittareineen. Jos jotakin tavoitetta ei ole saavutettu, siitä joudutaan antamaan selvitys. Nuorisotoimen tulosta mitataan nykyisin ennen kaikkea kontaktien määrällä. Kun joku käyttää nuorisoasiainkeskuksen tilaa, kirjautuu käyntikerta. Käyntilukemilla voidaan osoittaa, että tilat toimivat tehokkaasti ja siten pystytään perustelemaan nuorisoasiainkeskuksen suurta tilan tarvetta.

Kaupunkien pyrkimyksiä tukea ihmisten aktiivisuutta ja osallisuutta edistäisi osaltaan juuri tästä tukemisesta kertovien tulosmittarien kehittäminen. Nuorisoasiankeskuksen arviointikäytäntöjen kehittämistyössä on todettu lupaavaksi Ruotsissa käytössä oleva mittari siitä, kuinka moni nuori on osallistunut nuorisoasiainkeskuksessa toiminnan tuottamiseen. Sitä ollaan ottamassa nyt tulostavoitteisiin mukaan.

Suuntaviivoja Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Kaupunkiaktivismi-hankkeesta voisi olla apua siinä, kun uudenlaisia aktivismin tukemisen tapoja soveltavat virkamiehet joutuvat perustelemaan toimintaansa. Nykyisessä hallintokulttuurissa esimerkiksi vastuun antamista asukkaille yhteiskäyttötilojen kehittämisessä ostoskeskuksiin ei vielä helposti mielletä vakavasti otettavaksi virkamiestoiminnaksi.

Valmiuksia vastata kyseenalaistuksiin parantaisivat selvät osoitukset uusien toimintatapojen merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Tällaisina voisivat toimia ainakin tapausesimerkeillä havainnollistetut kuvaukset siitä, millaiset hallinnon ratkaisut ovat lisänneet ja millaiset vähentäneet kansalaisten toimintahalua ja mitä ratkaisuista on seurannut.

Tommi näkee hankkeen mahdollisuutena saada apua myös aluelähtöiseen toimintatapaan kuuluvan alueanalyysin kehittämiseen. Mitä asioita paikallisista yhteisöistä ja toimijoista on hyödyllistä kartoittaa ja miten, jotta syntyisi kokonaisymmärrystä alueen toimivuudesta ja siitä, millaisiin asioihin nuorisoasiainkeskuksen olisi tärkeä panostaa?

Hyviä kokemuksia on saatu käytännöstä, jossa nuorisoasiainkeskuksen työntekijät jalkautuvat alueille haastattelemaan nuoria. Viime vuonna haastateltiin näin yli tuhat nuorta. Tutkijat voisivat olla apuna kehittämässä alueanalyysin toteutusta ja käyttöä tällaisen haastatteluaineiston hyödyntämisen kannalta. Tästä jatkoimme toukokuussa keskustelua nuorisoasiainkeskuksen suunnittelija Pirjo Mattilan kanssa (linkki juttuun tulossa).

Pohdintoja toimijoista laitettiin alulle Kaupunkiaktivismi-hankkeen toukokuisessa työpajassa siitä näkökulmasta, miten erilaiset välittäjätahot voivat toimia linkkinä aktivistien, muiden kansalaisten ja hallinnon välillä. Alueanalyysiin voisi yhtenä näkökulmana sisällyttää erilaisten välittäjien ja välityskäytäntöjen tunnistamista. Alueanalyysin kehittäminen kokonaisuudessaan voisi olla yksi aihe, johon hankkeessa syksyksi suunniteltua avoimen datan käytön kehittämistä suunnattaisiin erityisesti.

*Hyvän tekemisen voi lukea osaksi ihmisen perustarpeita. Elämää tekee elämisen arvoiseksi se, että voi toteuttaa itseään omaa kyvykkyyttään hyödyntäen ja olla merkityksellinen muille. Tätä on kuvannut ainakin Frank Martela Valonöörit-kirjassaan (2015).