Lahen aktiivit törmäsivät – työpajan tulokset

Kuten monissa kaupungeissa, Lahdessa aktiiviset asukkaat toimivat elinympäristönsä, sen palvelujen ja yhteisöllisyyden hyväksi yhä useammin uusin tavoin, myös perinteisten järjestöjen ulkopuolella. Lahdessa, Askonalueella, järjestettiin 26.11. 2015 kaupunkiaktiivien kohtaaminen, jossa kerättiin tietoa siitä, mitä tällaisia rakentavan kaupunkiaktivismin muotoja Lahdessa on.

Lisäksi pohdittiin mm. millaista aktivismia voisi viritä? Miten eri toimijat voisivat kohdata toisiaan Lahden kehittämisessä? Miten tuoda Lahden aktiivisia asukkaita, kaupungin edustajia ja muita aktivismien parissa toimivia tutustumaan toistensa tekemisiin ja näkökulmiin? Millaiset toimintatavat auttaisivat toimijoiden myönteistä törmäämistä jatkossakin ja edistäisivät rakentavaa kaupunkiaktivismia?

Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke, Lahden kaupunki ja osuuskunta Törmäämö.

Tämän koosteen sisällys:

1. Tapahtuman kulku
2. Kiteytykset työryhmistä
2.1 Lähiruoan edistäminen
2.2 Miten toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta?
2.3 Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi naapuri
2.4 Työllistymishaasteet
2.5 Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat
3. Yhteenveto
Mitä uutta tietoa syntyi?
Mitä viedään käytäntöön? Mitä tästä?
Mikä meni hyvin?
Mikä ei mennyt niin hyvin ja mitä voisi kehittää?
4. Seuraavat stepit
5. Osallistujat

 

1. Tapahtuman kulku

Riikka Mäkelä Törmäämö-osuuskunnasta toimi tilaisuuden fasilitaattorina. Törmäämö on osuuskunta, joka on perustettu vuonna 2014 yhteisölliseksi toiminta-alustaksi ja mahdollistajaksi. Törmäämö on Lahdesta käsin toimiva paikallisen yhteistyön ja toiminnan edistäjäyhteisö. Törmäämössä uskotaan, että henkilökohtainen rohkeus on paras tapa johtaa muutosta. Rohkeus on samaistuttavaa ja rohkeaa henkilöä seurataan. Törmäämön tutkimus- ja koulutustoiminnan ytimessä onkin laajentaa rohkeuden hallintaa ja käyttöä ihmisten ja toimintamallien välisten raja-aitojen kaatamisessa. Törmäämön tavoitteena on mm. törmäyttää erilaisia toimijoita aktiivisen tekemisen parissa ja kannustaa sekä tukea pieniä toimijoita tuomaan osaamisensa esiin. Törmäämö on mm. monen Pop-Up-tempauksen ja kaupunkitapahtuman taustalla.

Tilaisuus aloitettiin tärkeimmällä, eli verkostoitumisella. Aluksi tutustuttiin toimijoihin kärjistämällä arvoja leikkimielisesti ääripäihin. Osallistujat olivat hyvin samanmielisiä kulttuurin tukemisen, kaupungin omistamien tilojen yhteiskäytön ja muutoksen edistämisen näkökulmista, joten lopuksi saatiin osallistujat jaettua erottamalla toiselle puolelle säännöllisistä kuukausituloista nauttivat ja toiselle puolelle epäsäännöllisiä tuloja saavat henkilöt. Tästä seurasi speed date -osio, jolloin kaupungin työntekijät ja tilojen hallinnoijat ym. mahdollistajat pääsivät kohtaamaan aktiivisia yhdistystoimijoita, yrittäjiä ja kaupunkilaisia.

Alun esityksissä kuultiin esimerkkejä siitä, mitä jo on tehty ja mitä on tulossa:

– Askotalon Tori kehittyy – millaiseksi? Vuokko Heiskanen, Tanja Paksunen ja Marko Liimatainen

– Kaupunkiaktivismi Lahen voimavarana – näkökulmia haastatteluista ja ideoita jatkoon, Pasi Mäenpää & Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana

– Nappi Naapurilla kohti entistä parempaa Lahtea, Yhteismaa ry, Tanja Jänicke ja Pauliina Seppälä

– Kaupunki tukee asukkaiden aktiivisuutta jo monin tavoin, miten kannattaisi toimia jatkossa? Päivi Sieppi ja Sari Knuuti, Lahden seudun ympäristöpalvelut

2. Kiteytykset työryhmistä

Työryhmäosuudessa käsiteltiin seuraavia teemoja:

1. Lähiruoan edistäminen
2. Miten erilaisia toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta? (Muutosagenttikoulu, tapahtumat)
3. Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi Naapuri
4. Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat
5. Työllistymishaasteet – nopeat kokeilut
6. Lahtelaisten akuutit haasteet (puuttuu, sillä aika ei riittänyt fläpin täyttämiseen)

Seuraavassa on jokaisen teeman kysymykset avattuna
– Mitä jo on?
– Mitä puuttuu?
–  Mitä pitää ratkaista?

Yhteenveto kohtaamisesta on tiivistetty jutun loppuun.

2.1 Lähiruoan edistäminen

Mitä jo on tai on tulossa /Toimijat ja ideat

Lähiruoan edistämisen työryhmässä nousi tunnetuimpina toimijoina ja lähiruoka-aatteen edistäjinä esiin Kaupunkikylän MeaManna (kahvila, luomukauppa ja leipomo), ruokaosuuskunta ROK (oma kasvimaa), Benjamin maatilatori sekä Lahden ruokapiiri ja Päijät-Hämeen REKO-lähiruokarengas. Valtakunnallinen Vastuullista kouluruokaa -Facebook-ryhmä on myös perustettu Lahdessa. Hyvinä käytänteinä mainittiin mm. kauppahallissa myyty raakamaito, kaupunki järjestämä ruokakurssi ja kouluruoan tarjoaminen kaikille viidellä eurolla. Eräs aluekummi on tehnyt opastuskierroksia alueen hyötykasvipaikkoihin, esim. karpalosuolle, ja lahjoittanut poimimiaan marjoja eteenpäin.

Mitä puuttuu/tarvitaan ja mitä pitää ratkaista, jotta syntyy uusia käytäntöjä?

Edellä mainitut lähiruoan toimijat pitäisi saattaa yhteen vaihtamaan kokemuksiaan ja keskustelemaan mahdollisuuksista saada sekä omaa toimintaa parannettua että luotua lahtelaisen lähiruoan toimijayhteisö ja toiminta-alusta.

Yhteisön/alustan avulla voidaan tiedottaa lähiruoan saatavuuden eri mahdollisuuksista. Yhteisö voi myös ottaa isompia kehittämistehtäviä. Lähiruoka tarvitsee uudenlaisia ostokanavia ja logistiikkaa, joiden alalla Lahti voisi rakentaa valtakunnallisen kärkihankkeen. Ryhmän ideoita olivat

• lähiruoan yhteislogistiikka (PiggyBaggy-kuljetuspalvelu?)
• NappiNaapurin kautta toimiva lähiruokapalvelu!
• korttelikeittiö, fuusiokeittiö, kokkikoulu
• ruokaosuuskunnan ja -piirin yhteistila on jo toteutunut: Vihreiden alivuokralaisina 1.1.2016 alkaen Lahden keskustassa.
• kuntakeittiöt mukaan lähiruokayhteistyöhön! (Vastuullista kouluruokaa -kampanja)
• green care: kuntouttavaa puutarhurointia esim. mielenterveyshoitoon (vrt. Majvik)
• uusia ruoantuottajia mukaan verkostoon, kaupunki-maaseutu-kumppanuutta!

2.2 Miten erilaisia toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta? (Muutosagenttikoulu, tapahtumat)

Mitä jo on tai on tulossa? Toimijat, ideat, käytännöt

Uutta luovien törmäysten edistämisessä tarvitaan kohtaamisen paikkoja, joita Lahdessa ovat mm. Aatetila ja Liipolan monitoimitalo. Ehdotettiin, että Aatetila voisi jatkossa tarjota tiloja käyttöön erilaisille toimijoille laajemminkin ja toimia törmäyttäjänä yhdessä Törmäämön kanssa. Monitoimitaloissa on hyvä ratkaisu, että kirjastokortilla pääsee taloon aukioloaikojen ulkopuolella. Se tuo tiloja kaupunkilaisten käyttöön ja on myös kaupungin luottamuksen osoitus heille – mikä voi kannustaa osaltaan vastuun ottoa ja kiinnostusta yhteisöä kohtaan.

Törmäyttämiseen on jo olemassa monia käyttökelpoisia työpaja- ja muita osallistumismenetelmiä. Ideoiden koonnissa yksi hyvä käytäntö on Nastolan idearumpu, jossa kuka vain Nastolan kehittämisestä kiinnostunut voi lisätä kehittämisidean yhteiseen sähköiseen järjestelmään.

Tiedon levittämisessä esimerkiksi tapahtumista Facebook on periaatteessa monia tavoittava kanava. Tapahtumailmoitusten huomaaminen sieltä on kuitenkin usein sattumanvaraista. Tägit ovat hyvä tapa saada tietoa leviämään esimerkiksi aloitteista, joihin ihmisiä halutaan mukaan.

Apuvoimia kohtaamisten ja kehittämisen organisointiin ja muuhunkin voidaan saada työllistetyiltä. Organisaatiot voisivat hyödyntää heidän palkkaamistaan enemmän, siihen on valmis käytäntö olemassa.

Aktiivisia toimijoita ja toimintaa löytyy monien yhdistysten kautta. Mm. lintuyhdistysten vapaaehtoiset lisäävät Lahden palvelutarjontaa järjestämällä avoimia lintuiltoja ja linturetkiä.

Mitä puuttuu / tarvitaan?

Aktiivien toimintaa kannustaisi mahdollisuus hakea tukea helposti ilmankin, että hakijana on yhdistys tai muu virallinen organisaatio. Tuen hakemiseen voisi oikeuttaa organisoitumistavan sijaan toiminnan tarkoitus, yhteisen hyvän edistäminen.

Aktiivisuuden mahdollistamiseen ja edistämiseen tarvitaan viranhaltijoilta rohkeutta. Kun rohkeutta on, heidän on tärkeä saada siitä kannustavaa palautetta. Myönteinen mediahuomio esimerkiksi onnistuneesta yhteistyöhankkeesta voi olla arvokas kannustin mukana olleille virkamiehille ja rohkaista myös heidän kollegoitaan toimimaan kansalaisten kanssa. Rohkeuden edistämisessä voisivat auttaa myös rohkean viraston ja viranhaltijan huoneentaulut, jollaisia Kaupunkiaktivismi-hankkeessa on laitettu alulle.

Kaupungin työntekijöihin voisi kuulua kaupunkiaktivismi-fasilitaattori, joka auttaisi toimijoita löytämään toisiaan. Esimerkiksi lintuyhdistyksen, päiväkotien ja ympäristömummo- ja -vaaritoiminnan tuntijoita voitaisiin tuoda yhteen ideoimaan, miten lintuyhdistysten toiminta voitaisiin ulottaa päiväkotilaisten iloksi ympäristömummo- ja -vaaritoiminnan yhteyteen kaikkia osapuolia palkitsevalla tavalla. Kaupunki ja yhdistyksen voisivat kehittää vaihtokauppasopimuksia, esimerkiksi lintuyhdistys voisi saada kaupungin tiloja käyttöönsä vastineeksi linturetkien ja muiden palvelujen järjestämisestä kaupunkilaisille.

Yhteistyötä kaupungin ja kansalaisten välillä haittaavat vielä nykyisellään käsitykset kaupungista etäisenä top-down-toimijana. Tarvitaan viestintää, joka auttaisi ihmisiä huomaamaan, miten kaupunki voi olla myös hyödyllinen ja avulias kumppani.
Lahteen tarvitaan edelleen lisää kokoontumistiloja, joissa kaikkien on mahdollista esitellä ideoita ja saada muita niihin mukaan. Olisi hyödyllistä selvittää, toimivatko nykyiset tilat kuten monitoimitalo siten kuin on ajateltu, ja ottaa näistä kokemuksista oppia uusienkin tilojen kehittämisessä.

Mitä pitää ratkaista?

• Miten vältetään aktiivien uupuminen?
• Miten saada tieto “törmäysmahdollisuudesta” tasapuolisesti kaikille?
• Eri tahoilla toimitaan usein samojen asioiden eteen, mutta sitä huomata. Miten löydetään se mikä on yhteistä? Jos syy on se, ettei puhuta samoilla termeillä/kielellä, miten yhteisymmärrystä voidaan edistää?
• Miten luoda rohkeutta kansalaistoiminnan tukemiseen?
• Virkamiehelle osallistaminen tulee usein lisätyönä ja ylimääräisenä kuormana, joka ei innosta. Miten luoda toiminnasta kansalaisten kanssa virkamiehille innostava osa varsinaista työtä?

2.3 Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi Naapuri

Mitä jo on ?

• Kaupunkitapahtumat
• Yhdistykset
• Aluekummit / virkamieskummit
• Kumppanuusverkosto.fi
• Paikallislehdet
• Ilmoitustaulut
• Nappi Naapuri
• Seurakunnat
• Puskaradio
• Lahden kaupunki -tiedotus
• Flyerit
• Facebook -ryhmä ja -sivut
• Lahden D -paneeli

Mitä puuttuu / tarvitaan?

• Mediat: Paikallisradio? (vrt. Limuradio- kampusradio), mediatila?, lisää ilmoitustauluja ja ilmaisia mainospaikkoja
• Resurssit: Tilat, Rahat, työvoima
• Tuki: Päättäjien tuki – joustoa
• Osallistaminen – Lihaksia- motivaatiota

Mitä pitää ratkaista?

Osallistaminen
• Hurmaavuus / “seksikkyys”
• Arvoa / helpotusta, aikaa, iloa
• Matala kynnys / piipahdus vs. pitkäaikainen sitoutuminen
• Tarjotaan jotain
• Itseohjautuva malli
• Puitteet tarjotaan
4. Työllistymishaasteet

2.4 Työllistymishaasteet

Mitä jo on?

• Mol.fi
• Tartu toimeen
• Palkkatuki
• Väliporras kuten klubitalo
• Matkalla duuniin
• Ohjaamo
• Osuuskunta Startti, Törmäämö, muut työosuuskunnat/kevyt yrittäjyys
• Litti – phlu.fi
• Lahty.fi
• Lahden seudun työttömät
• Inspis
• Myyntityön / suoramarkkinointityö
• Mea Manna / Kaupunkikylä
• Vapaaehtoistyö

Mitä puuttuu? / Mitä pitää ratkaista..?

• Koottuna yhteen paikkaan KAIKKI erilaiset kokeiluihin, harjoitteluihin ja työllistämiseen liittyvät palvelut ja tahot
• Reittien luominen takaisin työmarkkinoille – työllistyminen 6kk tukityöllistymisjakson jälkeen
• Eri ikäisten tarpeet työelämässä -> erilaiset väylät
• Avoimesti “Joustavat työmarkkinat” -esim. osatyökykyiset

2.5 Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat

Mitä jo on?

• Kirjastot
• Srk -tilat
• Monitoimitalot (Liipola?)
• Nuorisopalvelut
• Kerrostalojen yhteiskäyttötilat
• Malski
• Askonalue, lounasravintola (co-working tila)
• Yli-Marola
• Asemapäällikön talo?
• Kumppanuustalo!! (järjestötalo)
• Hennala
• Kaupungin tilat (pikkuteatteri, kansantalo, teatterin aula.. )

Mitä puuttuu?

Tilat joissa mahdollista järjestää:
• pienimuotoiset tapahtumat, vuosikokoukset palaverit..
• minikeittiö, kahvinkeitto
• tstotyöt / palaverit
• ryhmätyötilat
• dataprojektorit / valkokankaat yms tarvikkeet (tulostusmahd.)
• Kumppanuustalo
• Törmäämön yhteistila (yhteistyö Taideinstituutin tilojen suhteen syksy 2016)

Mitä pitää ratkaista?

• Tilaan sitoutuminen
• Talous / rahoitusmalli
• Lahden kaupungin rooli?
• Löytää vastuuyhdistykset tai henkilöt

3. Yhteenveto

Mitä uutta tietoa syntyi?

• Olemassa olevien toimijoiden tietoisuus toisistaan kasvoi.
• Nappinaapurin käyttöönotto ja levittäminen Lahdessa mm. uusien kummien voimin.
• Askonalueen tilojen tulevaisuus ja käyttömahdollisuudet.
• Olemassa olevien palvelujen lisäksi ei juurikaan kehitetty uusia käytäntöjä mutta eri asioiden ja toimijoiden yhdistäminen ja palvelujen monipuolistaminen sai uutta pontta.
• Ensimmäinen kohtaaminen antoi hyvän pohjan tuleville kohtaamisille ja rajat rikkovalle yhteistyölle.

Mitä viedään käytäntöön ja miten?

Kansanopiston, Törmäämön ja otavanopiston tuleva muutosagenttikoulutus käynnistyy tammikuussa 28.–30.2016, to-la orientaatiojaksolla. Uusien kehitysteemojen käynnistäminen ja oppijoiden/aktiivien haaliminen kannattaa tuoda vahvasti esiin jo seuraavassa aktiivien kohtaamisessa. Mallina esim. niin, että ajankohtaiset teemat synnytetään isossa kohtaamisessa ja käytännön kokeilut sekä ideoiden jalkautus muutosagenttikoulutuksen tms. yhteisön, kuten Törmäämön voimin aina kohtaamisten välissä. Päivitys: Tapahtumaan osallistuneista viisi aktiivia lähti mukaan muutosagentti-koulutukseen. Kyseisellä porukalla viedään mm. tässä dokumentissa esiin tuotuja haasteita eteenpäin erilaisin kokeiluin. Muutosagenteille on tulossa oma tiedotuskanavansa kevään 2016 aikana. Edistystä voi seurata mm. Törmäämön fb sivulla http://www.facebook.com/tormaamo.

Törmäämön ja Kansanopiston yhteistyön voimin oltiin rakentamassa Kansanopiston omistaman Artellin tilaan aktiivisen kansalaistoiminnan törmäämöä, vielä tarkentamattomalla tavalla. Päivitys: Hanke ei kuitenkaan toteutunut sellaisenaan, sillä tilan ehti vuokraamaan Super teatteri. Tämän jatkosuunnitteluun ja yhteistyöhön tullaan tarvitsemaan aktiivien yhteisöä. Tila voisi palvella jatkossa myös kaupungin strategiatyötä jonkinlaisena non-stop-työpajapaikkana. Törmäämön toimijat ovat mukana kehittämässä myös Taideinstituutilta syksyllä vapautuvia tiloja yhteiskäyttöön kulttuuritoimijoiden kanssa, joka saattaa soveltua jopa paremmin näille tarpeille. Muutosagenttien kanssa ollaan käynnistetty myös Sopenkorpi elää -hanke, jossa käynnistetään erilaisia yhteistyöhön mahdollistavia tempauksia ja yhteistiloja.

Nappi Naapurille saatiin aluekummeja ja jalkautustyö etenee vaikkakin vielä hitaasti oman Lahden buffiryhmän avulla: https://www.facebook.com/groups/1515058218790688/

Lähiruoka
• lahtelaiset lähiruoan toimijat pitäisi saattaa yhteen, koska yhteistyöllä saataisiin paljon aikaan juuri nyt – mikä taho tekisi aloitteen?
• kumppanuuspohjaisella lahtelaisella lähiruokaklusterilla olisi mahdollista saada sekä aluetaloudellisia vaikutuksia että valtakunnallinen esikuva

Kohtaamispaikat
• Askonalueen co-working tila on kehitteillä 2016 vuoden aikana
• Kulttuurikorttelit (Kansantalo, Aatetila, Artellin teatteri, kinoiiris, kipinä, teatteri ja kirjasto)
• Kaupungin strategiasuunnittelutyöpaja -tila Hämeenkadulla

Mikä meni hyvin?

Läsnäolijoita oli riittävä määrä (n. 30), mutta enemmänkin olisi mahtunut mukaan. Alun kahtiajaossa tuli todettua, että paikalla oli lähes yhtä paljon sekä mahdollistajia että kaupunkiaktiiveja. Tilat soveltuivat tarkoitukseen hyvin ja ruokaa oli riittävästi, siitä kiitos Renorille. Tila täytyi tosin rakentaa alusta saakka, mutta tähän oltiin varauduttu. Akustiikka oli hieman haastava ja ohikulkevat talon muiden tilojen käyttäjät häiritsivät keskittymistä hivenen. Toisaalta tapahtuma oli myös näkyvä ja näkyvällä paikalla, niin että tietoisuus tapahtumasta levisi “ulkopuolistenkin” silmiin.

Mikä ei mennyt niin hyvin ja mitä voisi kehittää?

Kohtaamisen tavoitteet oltaisiin voitu yhdessä tiivistää paremmin, ja rakentaa tapahtuma niiden tavoitteiden pohjalta tehokkaammaksi. Mikäli tavoitteena oli vain käynnistää kohtaamisten sarja ja kohtauttaa muutamia olennaisia alueen toimijoita, niin siinä onnistuttiin loistavasti. Tuleviin kohtaamisiin tarvitaan tiiviimpi teema ja tavoitteet, jotta viestintä on helpompi kohdistaa sellaisille toimijoille, joilla on aidosti mahdollisuus tarttua toimeen heti tapahtuman jälkeen. Viestintä ennen tapahtumaa oli puutteellista, sillä se kohdistettiin jo valmiiksi tunnetuille aktiivisille toimijoille, muttei muille, joilla saattaisi olla kiinnostusta synnyttää uudenlaista aktivismia. Kansanopiston, Törmäämön ja otavanopiston tuleva muutosagenttikoulutus saattaa toimia uuden aktivismin synnytys -teeman kohtaamisalustana jatkossa paremmin.

Työpajojen osalta fasilitoinnissa olisi voinut ensimmäisen kierroksen toteuttaa niin, että kaikki läsnäolijat olisivat kiertäneet kaikki teemapisteet läpi yksin, ja käyttäneet kolme minuuttia täyttämällä kuhunkin tiedossaan olevat toimijat / toiminnot. Nyt toteutuneella systeemillä osallistujien tieto jäi suurelta osin vain yhteen ryhmään tai teemaan. Toisen ja kolmannen kysymyksen osalta tiiviimmät keskustelut olisivat tarvinneet enemmän aikaa. Palautetta ei kerätty itse tapahtumassa, ja mielenkiintoista olisi tietää esim. miten speed date onnistui ja miten aika riitti kussakin osiossa osallistujien mielestä.

4. Seuraavat stepit

Tammikuu 28.-30.1. Kansalaisyhteiskunnan muutosagentti -koulutus / Törmäämö, Otavan opiston osuuskunta ja Lahden Kansanopisto.
Lisätietoa koulutuksesta: http://apaja.otavanopisto.fi/kurssit/kansalaisyhteiskunnan-muutosagentit

Seuraava kansalaisaktiivien ja muutosagenttien kohtaaminen keväällä, päivä tarkennetaan myöhemmin. Järjestäjätahoina Kaupunkiaktivismi-hankkeen toimijat, Lahden kaupunki ja osuuskunta Törmäämö (+ muutosagenttipilotit). Jatkossa pyritään saamaan keskusteluun mukaan myös luottamushenkilöt. Voitaisiin esimerkiksi järjestää erityisesti Lahden uusille lautakunnille suunnattuja keskustelumahdollisuuksia, kun lautakunnat on valittu keväällä 2016.

Tervetuloa jatkamaan keskusteluja Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!
https://www.facebook.com/groups/kaupunkiaktivismi/

6. Osallistujat

Ilona Reiniharju, Lahden kaupunki
Mervi Piiroinen, PHSPS
Sami Metsäranta, PHSPS
Pirkko Leinonen, Riihelän aluekummi
Päivi Sieppi, Lahden kaupunki
Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
Maija Faehnle, HY & SYKE
Riikka Mäkelä, osuuskunta Törmäämö
Tanja Paksunen, Renor oy
Piret Laaksonen, aluekummi
Pekka Laaksonen, aluekummi
Jouni Ikonen, Liipolan lähiöseura ry
Sari Knuuti, Lahden kaupunki
Sanna Virta, Ruokapiiri ry
Johanna Jattu, Tuomenojan aluekummi
Tuija Notkonen, aluekummi Jokimaa / Ala-Okeroinen
Hanna Virtanen, Liekkiyhdistys ry
Kari Kempas, Susinno oy
Fredrika Winsten, Bahini / Törmäämö / Avoin Lahti
Niina Saxlund
Jarkko Nissinen, Lahty ry
Saara Vauramo, Lahden Kaupunki
Petri Pullinen, Lahden Kansanopisto
Antti Vedenpää, ELMU ry
Raila Hagström, Kariniemiseura ry
Emma Marjamäki
Pauliina Seppälä, Yhteismaa
Tanja Jänicke, Yhteismaa
Vuokko Heiskanen, Renor oy
Marko Liimatainen, Renor oy

Advertisement

Metropolitutkimusseminaarissa ruodittiin jakamistaloutta ja sen tutkimusta

Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelman (KatuMetro) vuoden 2015 metropolitutkimusseminaari järjestettiin Vantaan kaupungintalolla 25.11.2015 teemalla Jakamistalous, kaupunkiaktivismi ja kaupunkilaiset. Keskustelua alustivat
ohjelman tätä aihepiiriä käsittelevät hankkeet. Esitysdiat ovat metropolitutkimusseminaarien sivulla.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kaupunkeja toimimaan jakamistalouden kanssa

Tuija Toivola esitteli Haaga-Helian hanketta, joka auttaa Helsinkiä, Espoota ja Vantaata kehittymään jakamistalouden edelläkävijöiksi. Hankkeessa on mm. kartoitettu lupaavia käytäntöjä Sharing cities -verkoston kaupungeista ja ideoitu jakamistalouden kehittämistä työpajoissa pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa. Tuloksena syntyy vuonna 2016 mm. jakamistalouden käsikirja.

Mats Nylundin esittelemässä Arcadan hankkeessa tuotetaan ymmärrystä jakamistaloudesta yhteiskunnan muuttajana sekä siitä, miten julkisen vallan tulisi jakamistalouteen suhtautua. Ihmisten suhtautumista jakamistalouteen on selvitetty kyselyillä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa. Jakamistaloutta hankkeessa on hahmotettu mm. kehittämällä jakamistalouden palvelujen luokittelua tähän tapaan:

Globaalit: AirBnB,Uber, Couchsurfing

Kauppapaikat: Tori.fi, Huuto.net, (E-Bay)

Yhteisövetoiset: NappiNaapuri, Stadinaikapankki, Ravintolapäivä, Siivouspäivä,  Saunapäivä, kimppakyyti.fi

Liiketoiminta: PiggyBaggy, Sharetribe, Ratti.fi, Swap.com, City Car Club, HBB

Facebook: KallionSafkatkiertoon, Haagakierrättää, Töölökierrättää, Vuokra-asunnotHelsinki

Kaupunki: Kutsuplus, kirjasto (laajennettu kirjastotoiminta), Helsinki Region infoshare, Kierrätyskeskus

Rajatapaukset: Nearhood, Digiapuri,Split Finland, REKO-renkaat, Wolt, Foodora

 

Tekemistä Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Kolmantena hankkeena esittäytyi Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeemme. Keskustelussa ehdotettiin, että hankkeessa käytettyjä käsitteitä sidottaisiin muihin samoista aihepiireistä puhuttaessa käytettyihin käsitteisiin. Täsmentämistä kaipaa ainakin käsitteiden neljäs sektori ja kaupunkiaktivismi suhde vapaaehtoistoiminnan käsitteeseen. Toivottiin myös kuvauksia tavoista, joilla hallinnon tahot ovat toimineet aktivismien suhteen. Hankkeessa ideoituun aktivismitietopankkiin voisi koota kuvauksia Suomessa jo sovelletusta toimintatavoista ja ehdotuksia kokeilemisen arvoisiksi uusiksi tavoiksi.

Espoon tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko korosti, että aktivistien neljännen sektorin kanssa toimiessaan kaupungeille on tärkeää pitää vastuu itsellä. Eri kaupungeissa on myös erilainen kansalaistoimijapohja. Espoossa tärkeä on Espoon järjestöjen yhteisö. Tilojen näkökulmasta katsottuna uutta Espoossa on eri julkisia palveluja yhteen kokoava Matinkylän palvelutori sekä 6Aika-hankkeena toteutettava, kaupunkien kaikille avaama tilavarausjärjestelmä, joka Helsingissä on koekäytössä.

Paikalla ollut keksijöiden ammattikunnan edustaja ehdotti, että jakamistaloutta, aktivismeja ja toimintatapojen kehittämisen mietintään otettaisiin keksijöitä mukaan. Mainio ajatus! Myös Suomen Keksijäin keskusliitto kuulostaa erinomaisen hyödylliseltä yhteistyökumppanilta: Liiton tavoitteena on ”kannustaa toiminnallaan kansalaisia luovuutensa käyttöön ja vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että ideat ja keksinnöt saadaan tehokkaasti käyttöön keksijöiden omaksi ja yhteiseksi hyödyksi”.

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa halutaan myös pohtia sosiaalisen jakamistalouden ajatusta. Jakamistaloutta on kritisoitu sanomalla, että se on keskiluokan keino kuluttaa entistäkin enemmän. Kun jakamistalouden eettinen ponnin on resurssien jakaminen tarvitsevien kesken, olisi mielekästä yrittää ohjata kehitystä siihen suuntaan, että siitä hyötyisivät eniten vähävaraiset. Jakamistalous on kehittynyt pisimmälle Pohjois-Amerikassa. Mikä voisi olla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan jakamistalousmalli ja voisiko sitä kehittää esimerkiksi Vantaalla? Vantaalla toimii Yhteinen pöytä -projekti, joka luo verkostoa ja mallia yhteisölliselle ruoka-aputoiminnalle ja hävikkiruoan keskitetymmälle jakelulle.

Ideat muovautuvat, kopioituvat ja pulpahtelevat yli rajojen

Keskustelussa pohdittiin, että monilla aktivistien ja kaupunkien toimintaideoilla on tavalla tai toisella juuria ulkomailla. Suomessa vauhdikkaasti levinneen REKO-lähiruokamallin idea on lähtöisin Ranskasta, Hoffice-työtilamalli tulee Ruotsista ja aikapankit on perustettu osaksi jo ennestään laajaa aikapankkien verkostoa. Helsinki Region Infoshare on kehitelty Suomessa, mutta suunnitelma siitä sai alkunsa Helsingin kaupungin edustajan ulkomailla käymistä keskusteluista. Mitä seuraavaksi tuodaan muualta? Meillä vielä puhutaan palvelujen jalkauttamisesta, kun Kööpenhaminassa kaupungin palvelut tuodaan polkupyörällä kadulle.

Toisaalta samoja tai samantyyppisiä ideoita keksivät eri ihmiset eri aikoina ja eri paikoissa uudestaan. Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä on keksitty Helsingissä silloin vielä tietämättä, että vastaavan ryhmän keksivät paikalliset kaupunkisuunnitteluaktivistit myös Tukholmassa. Nykyistä jo globaalia Ravintolapäivää vastaavaa tapahtumaa on kyselymme* mukaan ehdotettu Helsingissä 1990-luvulla, mutta silloin se torpattiin ”ennenkuulumattomana röyhkeytenä”. Helsingin Kumpulassa on yhteisaterioitu jo ennen Ravintolapäivää tai Illallista taivaan alla.

Aktivismin ja jakamistalouden tukemisessa kaupungeilla voi olla roolia hyvien ideoiden ja toimintatapojen levittämisessä, ainakin sellaisten, joissa kaupungin työntekijät ovat mukana. Esimerkiksi Helsingissä laaditaan toimintasuunnitelmaa palkitun Naapuruuspiirin levittämiseen yhä uusiin naapurustoihin. Toinen toimintatapa ovat eri kaupunkien liikunta- ja kulttuurikaverit.

Yhteisvoimin kohti konkreettisia lopputuloksia

Esittäytyneet kolme hanketta yhdistävät keväällä 2016 voimiaan ainakin jakamistalouteen sopivien verotuskäytäntöjen selvittämisessä. KatuMetron nykyisen ohjelmakauden (2015–2016) päätteeksi on luvassa koottuja tuloksia siitä ja koko muustakin työstä – mahdollisimman konkreettisia evästyksiä siitä, mihin keinoihin kaupunkien ja valtion kannattaa jakamistalouden edistämisessä panostaa. Keskustelu jatkuu matkan varrella mm. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan ja toivottavasti monen muunkin kanssa – tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia myös Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!

*Keväällä 2015 toteuttamamme aktivismien ilmiantokysely.

Jakamistalouden verotus kaipaa pohdintaa ja uusia ratkaisuja

Verohallinnon ylitarkastaja Petri Manninen on peräänkuuluttanut viisaiden ryhmää, jossa verotuksen ja jakamistalouden asiantuntijat arvioisivat verotussääntöjen muutostarvetta jakamistalouden osalta (http://www.elisa.net/minun-kotini-on-sinun-hotellisi/ > Luku 9: Suomessa verottaja haluaa edistää jakamispalveluja). Verottaja haluaisi kannustaa jakamistalouden palvelujen tarjoamista ja käyttöä, mutta nykyiset verosäädökset eivät sitä tue.

Kävimme 9.11.2015 keskustelemassa Mannisen kanssa ymmärtääksemme tarkemmin, miten jakamistalouden nousu näyttäytyy verottajan kannalta. Mukana olivat myös Inga Nyholm valtiovarainministeriöstä ja KatuMetro-ohjelman jakamistaloushankkeiden edustajat Minttu Harmaala Haaga-Heliasta sekä Mats Nylund ja John Grönvall Arcadasta.

Pienten tulojen verottaminen käy kalliiksi

Suomen verolainsäädäntöä aikanaan laadittaessa ei ollut näköpiirissä, että säädöksiä päädytään soveltamaan myös jakamistalouden aikakaudella. Lainsäädäntö linjaa kaikki tulot laajasti veronalaisiksi. Tämä ei sovi kovinkaan hyvin tilanteeseen, jossa yksityishenkilö saa monia pieniä tuloja eri lähteistä, kuten majoitus-, kyyti- ja ravintolapalvelujen tarjoamisesta. Verottajan näkökulmasta jakamistalous tuo ainakin neljäntyyppisiä ongelmia:

1) Pienten tulojen verottaminen työllistää hallintoa tuoden kustannuksia, jotka ylittävät veroina kertyvät tulot. Tämä on verottajan näkökulmasta jakamistalouden ongelmista nykyisin suurin.

2) Monien eri lähteistä tulevien tulojen ilmoittaminen on työlästä tulonsaajille, eikä myöskään palkkaa toiselle maksava yksityishenkilö pääse ilmoittamisessa helpolla. Tämä voi lisätä harmaata taloutta, jolloin verotuloja jää saamatta. Manninen arvioi jakamistalouden tuoman harmaan talouden olevan vielä suhteellisen pientä. Ilmoittamisen mutkikkuus ei ole sinänsä uutta, mutta jakamistalouden yleistyessä sen mahdolliset kielteiset seuraukset kertautuvat.

3) Ilmoittamisen työläys voi vahvistaa ihmisten mielikuvia byrokratiasta. Tämä voi rapauttaa veronmaksumoraalia yleisemminkin.

4) Jakamistalouden ylikansalliset yritykset maksavat veronsa muualle kuin Suomeen (ei verohallinnon mutta valtiontalouden ongelma). Näin toimii moni perinteinenkin suuryritys, mutta jakamistalouden yleistyminen kasvattaa ongelmaa.

Veronmaksajat kaipaavat ohjeita

Verohallinnolle tuli aiemmin runsaasti kyselyitä aikapankkien kautta tapahtuvan palvelujen vaihdon verokohtelusta. Vuonna 2013 verottaja antoi ohjeen, jossa linjattiin kaikki vastikkeellinen, myös ilman rahaliikennettä tapahtuva työ veronalaiseksi. Ohjeen myötä aikapankkeja koskevat yhteydenotot ovat loppuneet. Vapaaehtoistyön toimintaedellytysten kehittämistä käsittelevän VM:n raportin mukaan järjestöt ovat kokeneet linjauksen ongelmalliseksi, ja aikapankkitoimintaan osallistuminen on sen myötä vähentynyt.

Nykyisin kyselyitä tulee etenkin ravintolapäivätyyppisessä ruoanmyynnissä saatavien tulojen verotuksesta. Veronmaksajia askarruttaa usein, paljonko saa ansaita verottomasti ja millaisen toiminnan verottaja katsoo ammattimaiseksi. Verotus saattaa muodostaa kansalaistoiminnalle kannustinloukun, sillä pelkän byrokratian – ei siis välttämättä veromenon – pelon on todettu hillitsevän toimeliaisuutta.

Edellä mainitussa VM:n raportissa ehdotetaan vapaaehtoistyöhön liittyvien vero- ja muiden ohjeiden kokoamista selkiytettyinä kehitteillä olevaan vapaaehtoistyön portaaliin. Voisiko portaalia kehittää paikaksi vastausten löytämiselle myös laajemmin jakamistaloudessa esiin nouseviin verotuskysymyksiin?

Apua kansainvälisestä tarkastelusta ja tulorekisteristä

Kuten Manninen on blogikirjoituksessaan ehdottanut, yksi tapa helpottaa pienten tulojen tuomaa työkuormaa olisi tehdä yksityishenkilöiden välinen palvelujen myynti tiettyyn rajaan asti verovapaaksi. Samaan tapaan toimitaan nykyään koti-irtaimiston myynnin suhteen. Sama idea on Mannisen mukaan ainakin USA:ssa käytössä olevassa ns. 1099-säännössä. Sitä ja muita ulkomaisia esimerkkejä olisi hyödyllistä kartoittaa siltä kannalta, voitaisiinko niistä ottaa oppia säädösten ja käytäntöjen kehittämiseen Suomessa.

Verottajalle helpointa olisi, jos maksuista tulisi heille automaattinen tieto. Ideoimme tapaamisessa, että tulojen ilmoittamista voitaisiin pyrkiä yksinkertaistamaan jonkin palkka.fi-palvelua pelkistetymmän uudenlaisen sovelluksen avulla. Järjestettäisiinkö esimerkiksi Datademo-tyyppinen kehittämiskilpa sovelluksesta, joka välittäisi tulotiedot verottajalle automaattisesti kunkin maksutapahtuman yhteydessä? Olisiko ideaa yhdistää voimia tässä kansainvälisestikin? Esimerkiksi Viron presidentin Toomas Hendrik Ilves on ehdottanut tämäntyyppisen Real Time Economy -sovelluksen kehittämistä.

Sovellus voisi rakentua yksityishenkilöiden käyttöliittymäksi
vuonna 2019 käyttöön otettavaan kansalliseen tulorekisteriin. Rekisterin on tarkoitus helpottaa alkuun etenkin yritysten työtaakkaa, mutta se avaa mahdollisuuksia järjestää verotusta kätevämmäksi myös jakamistalouden yksityisten toimijoiden kannalta.

Keskustelulla kohti konkreettisia toimia

Totesimme tapaamisessa, että verotuskäytäntöjen kehittämisessä tarvitaan keskustelua myös ainakin VM:n veroasiantuntijoiden sekä kansanedustajien kanssa. VM:n veroasiantuntijoita kävimme tapaamassa joulukuussa, ja tammikuussa keskustelu jatkui Sitran jakamistalousasiantuntijoiden kanssa.

Alkuvuonna 2016 työstämme tapaamisten antia hyödyntävää julkaisua avuksi keskustelun avaamiseen laajemmin ja myös kansanedustajien suuntaan. Julkaisun kiteytykset jakamistalouden verotuksen nykyhaasteita ja kehittämisnäkymistä voisivat esimerkiksi toimia taustamateriaalina aihetta käsittelevälle seminaarille, jollainen sopisi vaikka jatkoksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan työlle jakamistalouden parissa.

Kaupunkiaktivismi-työpajassa evästettiin kaupunkikehittämistä kaupunkisuunnittelun, somen ja avoimen datan näkökulmista

Kaupunkiaktivismi-työpajassa 17.11.2015 pohdittiin, millaiset ajattelun, toiminnan ja normien muutokset tai muut asiat auttaisivat kaupunkiaktivisteja ja hallintoa toimimaan entistä paremmin yhdessä hyvän kaupunkielämän edistäjinä.

Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ja muita evästyksiä jatkoon koottiin kaupunkisuunnittelun, sosiaalisen median ja avoimen datan näkökulmista. Katso koosteet tuloksista alla ja tutustu raporttiin!

Kaupunkisuunnittelu
SWOT – katso suurempana tästä (pdf)

Kaupunkisuunnittelu
Ehdotukset ja kommentit – katso kuvat suurempina tästä (pdf)

Sosiaalinen media
Katso kuvat suurempina tästä (pdf)

Avoin data
Katso kuvat suurempina tästä (pdf)

4. sektori kuntien voimavarana – 10 teesiä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen

Demokratiapäivän työpajassa 13.10. 2015 pohdittiin julkisen hallinnon ja demokratiakäytäntöjen kehityssuuntia suhteessa kansalaisyhteiskuntaan, jonka toiminta organisoituu yhä enemmän järjestöjen ulkopuolella ns. neljännen sektorin kansalaisaktivismina. Työpajan koosteen sivulle 18 kokosimme toimet, joihin järjestäjätiimissä tartumme seuraavaksi. Tähtäimessä on mm. keskustelun jatkaminen seminaarissa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa.

Jatkokeskustelujen avuksi kokosimme työpajan keskustelujen pohjalta ensimmäisen luonnoksen kymmeneksi teesiksi neljännestä sektorista kuntien voimavarana. Toivomme teesien kehittämiseen kaikkien aiheesta kiinnostuneiden apua!

Ensimmäinen versio teeseiksi on alla ja koosteessa. Miten parantaistte näitä? Kertokaa meille kommenttikentässä alla, Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä tai Kuntasäpinää 2015 -Facebook-ryhmässä tai tulkaa mukaan muokkaamaan ja kommentoimaan teesejä hackpadissa! Hackapadin käyttö on helppoa, tarvitsee vain kirjautua sisään Google -tai Facebook-tunnuksella*.

4. sektori kuntien voimavarana – 10 teesiä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen

”Järjestys ei ole pyhä” – epämuodollisuus tuo tehoa

Kansalaistoiminta pulpahtelee ja kehittyy moninaisissa epävirallisissa muodoissa. Tätä kutsumme neljänneksi sektoriksi. Epäviralliset kansalaisliikkeet saattavat hoitaa asioita nopeammin kuin järjestöt ja muut viralliset organisaatiot, esimerkiksi avun järjestämisessä turvapaikanhakijoille. Kaiken ei tarvitse muodollistua – myöskään hallinnossa. Kunnat voivat parantaa valmiuksiaan toimia muuttuvan kansalaisyhteiskunnan kanssa ja hyötyä sen aktiivisuudesta. Kunnat voivat tehdä helpommaksi ja houkuttelevammaksi sen, että kunnan työntekijät kokeilevat oma-aloitteisesti uusia yhteistyötapoja.

Aktivismit muovaavat yhteiskunnan työnjakoa ja taloutta

Kuntalaisten omaehtoinen toiminta ulottuu julkishallinnon vastuulla oleviin tehtäviin ja muuttaa julkisen palvelutuotannon kenttää. Samaan aikaan kansalaislähtöinen jakamistalous muovaa markkinoita uusiksi. Lisäksi kolmas sektori kohtaa uuden toimijajoukon omalla toimintakentällään, joten nouseva neljäs sektori vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan alueisiin. Kunnat joutuvat linjaamaan, miten neljännen sektorin toimijat huomioidaan jaettaessa toiminta-avustuksia, järjestettäessä tarjouskilpailuja ja pyydettäessä lausuntoja päätöksentekoa varten.

Yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuri ei synny ilman johtoa, mutta jokaisen teoilla on merkitystä

Aktivistit ja kunnat pystyvät toimimaan yhteisten tavoitteiden hyväksi parhaiten, kun toimintakulttuuri on avoin ja yhteistyöhakuinen. Viranhaltijat tarvitsevat toiminnalleen johdon tuen. Johto voi näyttää esimerkkiä, mutta avoimuuden ja yhteistyön kulttuuria rakentaa tai murentaa jokainen omilla teoillaan. Kuntalainen ei ole vain asiakas vaan kumppani.

Pelisäännöillä selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta

Kunnat tarvitsevat yhdessä hyväksytyt pelisäännöt toimiakseen moninaistuvan kansalaisyhteiskunnan kanssa – niin järjestöjen, muilla tavoin järjestäytyneiden ryhmien kuin yksittäisten kansalaistenkin. Pelisäännöissä tärkeitä ovat linjaukset mm. kumppanuuksien muodostamisesta, kansalaistoiminnan rahoituksesta ja viranhaltijoiden toiminnasta sosiaalisessa mediassa.

Osallisuutta syntyy monenlaisen osallistumisen kautta

Kuntalaisilla on oltava mahdollisuuksia osallistua hallinnon toimintaan, mutta kunnan rooli osallisuuden edistäjänä tarkoittaa osallistumisen mahdollistamista monin tavoin myös hallinnon ulkopuolella. Muun muassa vertaispalvelujen tuottaminen, naapuriapu, paikallisen kehittämisen organisointi ja tapahtumien järjestäminen ovat monille palkitsevia osallistumisen tapoja.

Edustuksellisuus uudistuu

Demokratia merkitsee mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskuntaan paitsi valmistelun ja päätöksenteon myös suoran toiminnan kautta. Perinteisen miten-valtuusto-edustaa-kuntalaisia-tarkastelun rinnalla nousee yhä monimuotoisempien edustavuuksien tarkastelu – keitä, mitä ja miten edustavat erilaiset toimijaryhmät ja niiden yksittäiset jäsenet? Tulevaisuudessa kunnanvaltuutetun asema muuttuu, kun kuntalaiset voivat kehittyvän teknologian ansiosta äänestää henkilöiden sijaan suoraan asioista.

Yhden luukun periaate avainasemassa

Moninaistuvassa kansalaistoiminnassa on mukana monia, joille toiminta hallinnon kanssa on vierasta, esimerkkinä lupien hakeminen tapahtumalle. Samalla hallinnossa jotkut viranhaltijat tuntevat kansalaistahojen kanssa toimimista paremmin kuin toiset. Niin kansalaisten kuin hallinnonkin kannalta on parasta, jos hallinto toimii kansalaisten suuntaan ”yhtenä luukkuna”. Sujuvimmaksi yhteistyö saadaan, jos kummallakin puolella on välittäjiä: hallinnossa ”yhden luukun viranhaltijoita” ja kansalaisyhteiskunnan puolella esim. välittäjäyhdistys.

Aktivismit Avuksi Ajoissa

Kunnan organisoimat suunnitteluhankkeet, mm. kaavahankkeet, voivat onnistua sitä paremmin, mitä avoimempi prosessi on kuntalaisten omaehtoiselle mukaan tulolle jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi into vaihtoehtosuunnitelmien laatimiseen voi kanavoitua tällöin hyödyllisimmin. Tässä kiteytyy ajattelutavan muutos: kuntalainen ei ole vain asiakas vaan myös kumppani.

Yhteiskunta rakentuu somessa – siellä on hallinnonkin toimittava

Kuntalaiset toimivat ja kehittävät yhteiskuntaa yhä enemmän keskenään sosiaalisessa mediassa, eikä hallinnon kannata jäädä sivuun. Vuorovaikutus kuntalaisten kanssa somessa on viranhaltijoiden ydintyötä siinä missä muukin vuorovaikutus. Somen käyttäminen tiedottamiseen on ensiaskel kohti somen todellista hyötykäyttöä kaksisuuntaisena vuorovaikutuksena.

Jatkuva vuoropuhelu turvaa oppimista ja luottamusta

Kuntalaisten ja hallinnon väliselle vuoropuhelulle tarvitaan projektien ja yksittäisten kohtaamisten rinnalle jatkuvia kanavia. Tähän voivat kuulua esimerkiksi toistuvat palvelufoorumit, joissa toimijat hallinnosta sekä kolmannelta, neljänneltä ja yksityiseltä sektorilta tarkastelevat palvelutarpeita ja suunnittelevat niihin vastaamista yhdessä. Jatkuvuus tuo toimijoille mahdollisuuksia päästä kilpailuasetelmista kohti voimavarojen yhdistämistä. Se mahdollistaa myös toiminnan arvioinnin ja jatkuvan parantamisen yhdessä.

 

 *Monen kokemuksen mukaan hackpad toimii paremmin muilla selaimilla kuin Mozillalla.

Fiksu Kalasatama kehittyy kokeiluin ja kumppanuuksin

Kävimme 10.9.2015 Forum Viriumissa tapaamassa Fiksu Kalasatama -hankkeen  avainhenkilöitä, ohjelmapäällikkö Veera Mustosta ja hankekoordinaattori Maija Bergströmiä. Hankkeessa kehitetään Kalasatamaa älykkään kaupunkirakentamisen mallialueena. Tavoitteena on edistää monien toimijoiden yhteistyönä asukaskeskeistä kehitystoimintaa, uutta liiketoimintaa ja innovaatioita. Rahoitus tulee tällä hetkellä 6aika-hankkeelta.

Ajattelua älykkäästä kaupungista jalkautetaan erityisesti kokeilujen kautta. Kuluvana syksynä käynnistyneessä nopeiden kokeilujen ohjelmassa hankitaan 1000-8000 eurolla kokeiluita, joissa kehitetään kalasatamalaisille jokin uudenlaisiin kaupunkitiloihin, tilojen yhteiskäyttöön, yhteisöllisyyteen tai resurssiviisaaseen energiakäyttäytymiseen liittyvä uusi palvelu. Tarjoajana voivat toimia rekisteröityneet tahot, eli yksityishenkilöiden ja epämuodollisten ryhmien on kokeilua tarjotakseen rakennettava kumppanuuksia.

Yksi Fiksu Kalasatama -innovaatioalaustan toimintamuodoista on kehittäjien klubi. Klubilaisina on Kalasatamassa ”älykkyyden parissa toimivia” yrityksiä, kaupungin yksiköitä ja asukasaktivisteja. Mukaan klubiin kutsutaan Kalasatamassa aktiivisesti uusia ratkaisuja kehittävät ihmiset.

Maija Bergström koordinoi Fiksun Kalasataman Living Lab -toimintaa ja kehittää menetelmiä siinä erityisesti asukkaiden osallisuuden kannalta. Kohtaamisten fasilitoinnin avuksi on kehitetty mm. älykkään kaupungin inspiraatiokortit. Tarkoituksena on avata Kalasatamaan Living Lab -tila, joka mahdollistaa monenlaisten tapaamisten, työpajojen, hackaton-tapahtumien ja kokeilujen järjestämisen. Tilan piti tulla alueelle suunniteltuun väliaikaiseen kauppakeskukseen, mutta kauppakeskushankkeen kaaduttua etsitään nyt muuta ratkaisua.

”Älykkyys” kiinnostaa, mutta siitä viestimisessä riittää haastetta

Forum Viriumin kokemuksen mukaan kalasatamalaisista moni on älykaupunkiasioista ja digitaalisuudesta kiinnostunut. Mm. Kalastaman älykkäiden ratkaisu esittely Smart Instawalkin yhteydessä herätti kiinnostusta. Alueen asukkaana on myös ainakin yksi näiden ratkaisujen suunnittelijoista.

Älykkään kaupungin kehittämisessä kuitenkin törmätään jatkuvasti viestintähaasteisiin. Älykäs kaupunki -ajattelu on lähtenyt ”ylhäältä” ja siinä on kyse kokonaisen infrastruktuurin rakentamisesta, jolloin siitä keskusteleminen asukkaiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa ei ole yksinkertaista. Erityisesti pitkälle tulevaisuuteen tähtäävien ratkaisujen esittäminen ymmärrettävästi on mutkikasta, mikä vaikeuttaa asukkaiden innostamista mukaan.

Älykkäät ratkaisut voivat toisaalta arkistua nopeasti. Senioritalon asukkaille on Forum Viriumin kokemuksen mukaan jo aika itsestään selvää, että heillä on yhteiskäyttöauto ja vieläpä sähkösellainen. Keskusteluissa asukkaat ovat vasta autosta kysyttäessä todenneet, että tuollahan se on, pitämättä sitä mitenkään erityisenä.

Yhteisöllisyys ja palvelut muovautuvat enemmän ja vähemmän suunnitellusti

Yhteisöllisyyttä ovat Kalasatamassa osaltaan edistäneet taidehankkeet, joissa etenkin alueen lukuisat lapsiperheet ovat löytäneet toisiaan. Yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ovat lisänneet muun muassa muotoilijoiden järjestämät käsityöpajat.

Asukkaita on tuonut yhteen myös halu saada parannusta alueella koettuihin puutteisiin. Asukasaktiivien ansiosta alueelle järjestyi leikkipuisto, jota myös SRV tuli tukemaan lahjoittamalla parkour-välineitä. Lemminkäisen rakennustyömaan tontilla on lisää vihreyttä kaivanneiden asukkaiden aloitteesta ja vauhdittamana käynnistynyt maisemointihanke.

Kalasataman miinuksina asukkaat ovat pitäneet joidenkin palvelujen puutetta ja vihreyden vähäisyyttä. He ovat myös olleet aktiivisia tilanteen parantamisessa.

Palveluiden kehittämisessä on tullut niin toivottua edistystä, arvaamattomia sivuhyötyjä kuin yllättäviä takapakkejakin. Kokeilu älykontista kirjastopalvelujen paikkana sai aikaan sen, että kaupunginkirjasto on nyt järjestämässä alueelle itsepalvelukirjastoa pysyvämminkin. Kontin käytön ideoinnista sai ennalta suunnittelematta alkunsa myös Kalasataman luomuosuuskunta. Konttia hyödyntävä ruokatoimitusten jakelu on näyttänyt mallia älykkään logistiikan kehittämiselle ruokapiirien ja –osuuskuntien toiminnassa laajemminkin.

Epäonnisempi oli suunnitelma väliaikaisesta konttikauppakeskuksesta, joka kariutui muun muassa lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisujen mutkikkuuksiin.

Kalasataman ensimmäisen älykonttikokeilun järjestänyt Coreorient Oy kehitti kokeilun pohjalta 24h-kylätilakontin, joka palvelee paikallista jakamistaloutta. 24h-kylätilaa voi käyttää tavaroiden lainauspisteenä, kierrätysryhmien toiminnassa ja ruokapiirin ja verkkokauppojen tuotteiden noutopaikkana.

Osallisuutta muovaa myös yritysten toiminta

Mahdollisuuksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemiseen lisäävät yritykset, jotka suhtautuvat asukkaisiin voimavarana. Tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on ollut, että suuret yritykset eivät kovin helposti lämpene kansalaisaktivistien ehdotuksille esimerkiksi tilojen avaamisesta uudenlaiseen yhteisölliseen käyttöön.

Kalasatamassa suurillakin yrityksillä on ollut halua sekä tukea asukkaiden aloitteita (leikkipuisto- ja maisemointiesimerkit yllä) että saada asukkaita mukaan yritysvetoiseen kehittämistyöhön. Syksyllä 2015 esimerkiksi SRV kumppaneineen on kutsunut kalasatamalaisia avuksi vuonna 2018 avautuvan kauppa- ja elämyskeskuksen palvelujen suunnitteluun.

Tunnetta kuulumisesta yhteisöön voi syntyä siitäkin, että aktivismina alkunsa saanut toiminta jalostuu yritystoiminnaksi. Veeran kokemuksen mukaan aktivismien kehittymistä liiketoiminnaksi tapahtuu yhä enemmän. Yrittäjyyteen kannustavat toimet voi mieltää osaksi osallisuuden vahvistamisen keinovalikoimaa.

Start-upeille ja vakiintuville pienille yrityksille voi tarjoutua toimintatilaisuuksia jo alkaneissakin kehittämishankkeissa, joissa toimijat ovat avoimia uusille kumppanuuksille. Kalasatamassa suurten toimijoiden yhteisistä kehittämishankkeista on tullut myös yrittäjyyden vauhtialustoja, kun moni pienyritys on päässyt niihin jälkijunassa mukaan. Forum Viriumin näkökulmasta houkuttavan kumppaniyrityksen tärkeä piirre on halukkuus oman liiketoiminnan kehittämiseen. Yritykseksi järjestäytynyt mutta ennemmin yleishyödyllisyyteen kuin kehittymiseen orientoitunut toimija ei välttämättä ole ihanteellinen kumppaniksi esimerkiksi tilojen hallinnoimiseen.

Olisi houkuttelevaa ajatella Kalasatamaa paikkana, jossa suurten yritysten liepeille kehittyisi pienten start up -tyyppisten yritysten ekosysteemi. Pikkufirmat toimisivat ketterästi, vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti asukkaiden ja kaupunkiaktivismien rajapinnassa välittäen innovaatioita ja kehityssykäyksiä isoon bisnekseen. Tämä ei taida olla ihan helppoa – ja mahtaako Kalasataman volyymikään niin pitkälle riittää?

Kalasatamaan on rakentumassa kahdeksan enimmillään 132 metriin ulottuvaa tornia, joihin tulee asuntoja, toimistoja ja hotelli. Torneja innolla odottavien joukossa on, ehkä hieman yllättäen, moni Kalastaman senioriasukkaista. Forum Viriumissa on mietitty, että ilmeisesti on kehittymässä urbaanien seniorien ”luokka”, jota houkuttavat juuri Kalasataman kaltaiset alueet.

Yhteistyön suunnittelua

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa voitaisiin seurata Kalasataman nopeiden kokeilujen ohjelmaa  ja tarkastella ja kuvata sen esimerkkien kautta prosesseja, joissa aktivismista syntyy liiketoimintaa. Ohjelman seuraava, vuoden 2016 alkupuolella alkava kierros tuo lisää mahdollisuuksia tähän hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämisen yhteydessä.

Ideoimme, että innostuneiden toimijoiden löytyessä kokeiluissa voitaisiin tarttua myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä esiin tulleisiin kehittämistarpeisiin. Voisiko kokeiluna syntyä esimerkiksi ”Kalasataman vapaakaupunki”, jossa nuoret saisivat järjestää tapahtumia pääsylipputuloilla maksettuine esiintyjineen ilman verovelvoitteita?

Forum Viriumia kiinnostavat uudet tavat, joilla kaupunginosan kehittämisessä voidaan innostaa asukkaita omatoimisuuteen ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Kaupunkiaktivismi-hankkeessa hahmoteltavat aktivismien tyypittelyt tuntuvat hyödyllisiltä, esimerkiksi ”vaativuusjatkumo” (dia 15 tässä esityksessä) inspiroijana sen havainnollistamisessa, että hyvin kevyelläkin omaehtoisella toiminnalla on merkitystä. Tarvetta olisi myös keinoille purkaa suunnitteluhankkeissa edelleen toisinaan vastaan tulevaa asennetta, jossa asukkaita ei haluta mukaan.

Kaupunkiaktivismi-hanke voisi tulla Kalasataman kehittäjäklubin vieraaksi keskusteluttamaan esimerkiksi hankkeessa mietittyjä aktivismien tukemisen tapoja Kalasataman kannalta. Tulevaa Living Lab -tilaa voitaisiin hyödyntää inspiroivana paikkana muidenkin kohtaamisen ja tilaisuuksien järjestämiselle.

Aktivismien tukemisessa huomio myös taloyhtiöihin

Keskusteluissa aktivismien tukemisesta tulee usein vastaan tarve tehdä kokoontumistilojen käyttöön saaminen helpommaksi niitä kaipaaville. Tulevissa keskusteluissa voitaisiin etsiä ratkaisuja Kalasataman joustotila-hankkeessa todettuun ongelmaan, että tilojen käyttöön saamista vaikeuttaa taloyhtiöiden konservatiivinen suhtautuminen ja hidas päätöksenteko. Tavoitteena on ollut saada kaikki Kalasataman tilat vuokrattaviksi omistajien ehdoilla. Tällöin vaikkapa lenkkeilyporukka voisi käydä eri päivinä eri taloyhtiöiden saunoissa ja tilat voisivat erikoistua: yhden talon kerhohuone voitaisiin kehittää käsityöpajaksi, toisen juhlatilaksi, kolmannen kirjoja ja lehtiä kierrättäväksi lukusopeksi.

Aktivismien tukemisen suositusten pohjaksi voitaisiin selvittää lupaavia ratkaisuja, joissa yhteiskäyttötiloja hallinnoi taloyhtiöiden sijaan joku päätöksenteoltaan sukkelampi taho. Toisaalta voitaisiin koota hyviä esimerkkejä taloyhtiöiden keskinäisen yhteistyön tuomista mahdollisuuksista yleisemminkin ja pyrkiä niitä esiin tuomalla innostamaan lähekkäisten taloyhtiöiden toimijoita alueilla tarttumaan edelläkävijöinä itse toimeen yhdessä.

Tapaamisessamme Helsingin ympäristökeskuksen edustajien kanssa puhuttiin taloyhtiöiden yhteistyön hyödyistä korjausrakentamishankkeissa. Roihuvuoressa kaupunginosayhdistyksen aktiivit ovat organisoineet tiedonvaihtoa taloyhtiöiden hyvistä jakamiskäytännöistä, mm. ruoankierrätyksessä ja tavaroiden lainaamisessa. Maunulassa on kehitetty putkiremontin ryhmäkorjausmallia. Olisiko hyödyksi koota idea- ja esimerkkikokoelmaa aktivismeista myös erityisesti taloyhtiöissä toimivia ajatellen – mitä kaikkea yhteisöjen ja alueen hyväksi voikaan tehdä paitsi talokohtaisesti myös yhdessä lähitaloyhtiöiden kanssa?

 

Yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja Lahteen – ruokapiiri ja Malskin kehittäjät edelläkävijöinä

Lahden vierailullamme 28.4.2015 pääsimme tapaamaan kaupungin edustajien ja ympäristömummojen lisäksi Lahden ruokapiiri ry:n puheenjohtaja Sanna Virtaa ja eri toimijoiden kohtaamisia edistävien tilojen kehittäjiä, Juhani Vainiota ja Juhani Bomania.

Juhani Vainio toimii yhtenä isäntänä co-working-tila co/Malskissa, jossa kokoonnuimme. Hän on vastannut projektipäällikkönä tulevan yritys- ja kulttuurikeskus Malskin tilakonseptien kehittämisestä ja toimii koordinaattorina Lahden luovan talouden ja toiminnan kehittämisyhdistys Luovat ry:ssä. Juhani Boman on Malskin suunnittelusta vastaava arkkitehti.

Valoisa kokoontumispaikkamme co/Malski taipuu moneen, kokouksista tapahtumien ja näyttelyjen järjestämiseen. Tarjolla on vuokrattavia työ- ja yhteistyöpisteitä ja kopiointi- ja kahvilapalveluja.

Ruokapiiri ratkaisi aktiivisuushaasteen, mutta toiminta riutuu kunnon tilan puuttuessa

Lahden aktiivinen ruokapiiri oli yksi ensimmäisistä asioista, johon hankekumppanimme Lahden kaupungilta kehottivat meitä tutustumaan keskustellessamme heidän kanssaan ensimmäistä kertaa kaupunkiaktivismista Lahdessa. Ruokapiirin aktiivisuus on kansalaisaktivistien tietoisten valintojen tulosta. Toiminnan tähänastinen tarina on omanlaisensa esimerkki aktivismin mutkan kautta menestykseen kulkeneesta elinkaaresta.

Ruokapiirin toiminta Lahdessa aloitettiin ajatuksella, että kaikki piirin jäsenet osallistuvat talkootyöhön kuten kassien pakkaamiseen. Lahden seudun luomuruokapiirin nimellä käynnistyneeseen yhteisöön tuli mukaan satoja jäseniä. Kuten yhteisöissä usein, vapaaehtoistyöhön heistä osallistuivat lopulta kuitenkin vain harvat. Kun suuren piirin pyörittäminen alkoi käydä aktiiveille rankaksi, he lakkauttivat piirin ja perustivat tilalle uuden, johon jäseneksi otettiin vain talkootyötä oikeasti tekevät.

Uudessa Lahden ruokapiirissä jäsenmäärä kutistui näin noin neljäsosaan, mutta samalla myös talkootyön määrä henkilöä kohti ja riski aktiivien uupumisesta pienenivät huomattavasti. Toiminta ehti jatkua menestyksellä noin puoli vuotta. Alkuvuonna 2015 törmättiin tilaongelmaan, kun jakelutila menetettiin vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi. Väliaikaiseksi jakelutilaksi järjestyi Liipolan lähiössä sijaitseva Liipolan seurakuntakodin varasto. Vaikka varasto on Liipolassa ostoskeskuksen tuntumassa, sijainti on niin syrjäinen, ettei ruokapiirin toiminta pääsisi palvelemaan yhteisöä siten kuin sen olisi tarkoitus.

Ruokapiiri tarvitsee kotipesän siellä, missä ihmiset liikkuvat

Keskeisellä paikalla muiden palvelujen luona sijaitessaan jakelupiste mahdollistaisi ruokapiirin toiminnan avautumisen näkyvästi muillekin kuin ruokapiiriin jo kuuluville. Esimerkiksi ostoskeskuksessa jakelupiste voisi helposti lisätä ihmisten kohtaamisia ja jopa paikan muodostumista pysyvämminkin yhteisölliseksi tapaamispaikaksi. Näin toimii Helsingissä Laajasalon ostoskeskuksessa sijaitseva Saaremme-ruokaosuuskunnan jakelutila, joka on samalla kaikille avoin puoti ja kahvila. Herttoniemen ruokapiiri taas toimii vuokralaisena kirjaston lehtisalissa.

Sijainti suosittujen arkireittien varrella helpottaisi toiminnan laajentamista, kun jakelun näkyvyys lisäisi ihmisten tietoisuutta ruokapiirin olemassaolosta ja voisi herättää kiinnostuksen tulla mukaan. Syrjäiseen varastotilaan poikkeavat tuskin muut kuin ne, jotka toiminnasta jo tietävät. Etäinen sijainti lisää matkustustarvetta ja karsii piiristä niitä, joille helppo saavutettavuus on kynnyskysymys.

Yrityksen ja kansalaislähtöisen ruokahuollon kumppanuus – maatilatori Lahdessa tiennäyttäjäksi?

Pohdimme, että Lahdessa hyvä yhteistyömalli voisi syntyä jakelupisteen tuomisesta esimerkiksi Lahdessa keskustan Trio-kauppakeskuksessa sijaitsevan Benjamin Maatilatorin yhteyteen. Ruokapiiriläiset muodostaisivat maatilatorin kanta-asiakaskunnan, kun he tilauksiaan noutaessaan helposti ostaisivat samalla maatilatorin tuotteita heräteostoksina ja valikoimaan tutustuttuaan suunnitellustikin.

Ruokapiirin talkootyötä tekevät jäsenet voisivat hoitaa tuotteiden pakkaamisen itse kuten nytkin. Ne, jotka haluaisivat ruokapiiriin tuotteita mutta eivät välitä talkoista, voisivat saada kassin maksua vastaan valmiiksi pakattuna. Pakkaustyöstä maksettaisiin maatilatorille. Maatilatorin työntekijät voisivat käyttää pakkaamiseen työpäiviensä hiljaisemmat hetket. Ainakin paikan päällä käydessämme vaikutti, että heillä voisi hyvin olla aikaa siihen.

Tuotteet maksettaisiin etukäteen netissä tai maatilatorin kautta. Lahden ruokapiiri ei vielä ole ottanut toiminnastaan jäseniltä katetta. Sanna arvioi, että katteen ottamista voi olla tarpeen jatkossa harkita. Ainakin Laajasalossa ruokaosuuskunnan toimintaa on saatu varmistettua sillä, että katteen avulla pari aktiivia saa työstään palkkaa.

Ruokapiirin jakelun tapahtuminen maatilatorin tiloissa tehostaisi lähiruoan tuottajien logistiikkaa. Logistiikan tehottomuus on nykyisellään yksi syy siihen, etteivät tuottajat ole ruokapiireistä aina niin innostuneita kuin voisi kuvitella. Parhaimmillaan tuotteiden tilaukset ja logistiikan koordinointi voisivat tulevaisuudessa hoitua Suomen ruokapiireille yhteisen tilausjärjestelmän avulla. Tällaista on rakentamassa Pro Ruokapiirit ry, Pasi yhtenä hallituksen aktiiveista.

Malski – luovuuden, aktivismin ja kohtaamisten keskus

Tulevaisuudessa Lahden ruokapiirin kotipesäksi sopisi myös Mallasjuoman vanhan panimon tiloihin avattava monitoimikeskus Malski. Sinne on maatilatorikin muuttamassa. Vuonna 2016 avattavaan keskukseen on tulossa mm. esiintymis- ja näyttelytiloja, tapahtuma-areena, kahvila-ravintola, pienmyymälöitä, luovien alojen palveluita tarjoavia yrityksiä ja korkeatasoisia asuntoja. Sinne on ehdotettu myös Lahden erikoisuutta, julistemuseota, jolla nykyään ei ole tiloja lainkaan. Museon johto haluaisi sen kuitenkin mieluummin haaveilemaansa uuteen erilliseen museotilaan.

Luovat alat on Malskin suunnittelussa ymmärretty laajasti. Esimerkiksi TEM:n käyttämä jäsennys luovista aloista on sikäli kapea, että siitä puuttuvat mm. ruokakulttuuri ja palvelumuotoilu. Jäsennyksen päivittämisessä voisi herättää keskustelua luovan kansalaistoiminnan esimerkeillä – eivätkö luovuutta ilmennä myös vaikkapa yhteisöllisten tapahtumien konseptit, ruoankierrätysryhmien tapaiset ekoinnovaatiot ja yhteisöjen organisoitumisen uudet muodot?

Malskin yhdestä kerroksesta on tulossa ”laboratorio” kasvualustaksi yhteiskehittelylle ja innovaatioille. Sieltä aloittelevat yritysideoiden kehittäjät ja innovatiiviset kansalaistoimijat voivat vuokrata edullisia huoneita oheispalveluineen. Malli on johdettu maailmalla jo toimivista vastaavantyyppisistä kohteista. Mikroyritykset voisivat toimia esimerkiksi matkailun, muotoilun ja kiinteistönvälityksen aloilla. Lahden muotoiluinstituutti kouluttamille nuorille osaajille Malski voi tarjota starttihautomon ja verkostoitumisalustan.

Sanna Vahto on lopputyössään suunnitellut Malskiin lähi- ja luomuruokaan perustuvan, moneen käyttöön mukautuvan vapaa-ajanviettotilan.

Malskin tilakonsepteja on esitelty laajasti K3 Tila -hankkeen keväällä 2015 ilmestyneessä julkaisussa.

Kohtaamispaikkojen syntyä mutkistavat puuttuva näyttö ja politisoituneisuus

Sanna Virran mukaan Lahdessa ympäristötoimi on suhtautunut ruokapiirin toimintaan myönteisesti, mutta akuutin tilaongelman ratkaisemisessa kaupungin mikään taho ei ole tullut vastaan. Juhani Vainion mukaan co/Malskin kehittämisessä on törmätty kaupungin suunnalta vähättelyyn. Monitoimikeskus Malskin toiminnassa kaupunki tulee olemaan mukana, mutta näillä näkymin vain vuokraamalla tiloja kulttuuritoimintaan. Malski liikkuu toimijalähtöisesti, kun taas kaupunki hallinnoi rakenteita. Miten nämä saadaan kohtaamaan ja pelaamaan yhteen? Tässä Lahdella näyttäisi olevan tehtävää.

Kaupunkien ei ole välttämättä helppo nähdä uudenlaisia kansalaisaktivismin muotoja ja niitä tukevia tila-aloitteita suoraan edistämisen arvoisena, etenkään jos edistäminen näyttäytyy kustannustekijänä eikä sen hyödyistä ole selvää näyttöä. Hallinnon sisäinen keskustelu aktivismeihin suhtautumisesta saattaa jumittua siihenkin, ettei kukaan hallinnossa koe asiaan tarttumista omakseen. Tila-asioiden haasteena on myös politisoituneisuus – Malski on yksi nappula poliittisessa pelissä Lahden keskustassa käyttöön tulevista tiloista.

Mikä innostaisi rakentamaan aktivismien tukemisen politiikkaa?

Joidenkin uusienkin kansalaisaktivismin muotojen kanssa kaupungeilla on jo vakiintuneita toimintatapoja. Lahdessa pitkälle mietityt tukikäytännöt ja mm. linjat vastuunjaosta aktivistien ja kaupungin työntekijöiden välillä on ympäristömummo- ja -vaariaktivismilla. Kyseinen toiminta on muotoutunutkin aktivistien ja kaupungin yhteistyönä.

Keskustelua kaupunkien toiminnasta ruokapiiriaktivismin kaltaisten, kansalaisten keskuudessaan kehittämien mutta kaupunkien näkökulmasta vielä epämääräisten toimintamuotojen suhteen voi inspiroida ainakin jo käytössä olevilla tukimuodoilla ja linjauksilla. Olisiko kaupungin kannattavaa panostaa esimerkiksi ympäristömummojen ja -vaarien kahvitapaamisten tyyppisiin aktivistien kokemustenvaihtotilaisuuksiin muissakin aihepiireissä? Jos kaupunkilaisten toivotaan järjestävän tapahtumia, olisiko kaupungilla hyvä olla tapahtumatarvikkeiden lainaamo ympäristömummo- ja vaaritoimintaa palvelevan kiikari- ym. lainaamon tapaan? Saisiko ympäristömummojen ja -vaarien yksinkertaisesta sopimuslomakkeesta pohjan vastuunjaon ja oikeuksien täsmentämiseen eri toimialoilla, esimerkiksi sopimuksiin kirjastojen vapaaehtoisten kirjanhyllyttäjien toimenkuvasta?

Helpottaisiko keskustelun käynnistämistä ajattelu sitä kautta, miten kaupunki olisi tukimuotojensa hyödyntäjänä itsekin? Näyttäytyisivätkö co-working-tilat kaupungeille houkuttavampina, jos niitä yrittäjien, kansalaistoimijoiden ja muiden ohella suunniteltaisiin samalla osaksi kaupungin työntekijöiden käytössä olevaa tilaverkostoa?

Lahdessa Malskin tilat voisivat taipua niin kaupungin asukastilaisuuksien järjestämiseen kuin koulujen taide- ja yrittäjyyskasvatuspaikoiksi. Sinne voisi syntyä myös vaikka muutama rauhaisa soppi, jossa sosiaalitoimen työntekijät voisivat tavata asiakkaitaan kummankin osapuolen kannalta mukavassa epävirallisessa ympäristössä. Jospa joka toimialalla vietettäisiin yksi kahvitauko miettien, miten juuri kyseisen alan työntekijät voisivat käyttää Malskia työssään?

Nuorisoasiainkeskus rakentaa alueellisia tietokäytäntöjä ja näyttää tietä kuntalaislähtöisyydessä

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen johtaja Tommi Laitio ehdotti, että jatkaisimme hänen kanssaan aloittamaamme keskustelua nuorisotoimen näkökulmista kaupunkiaktivismiin suunnittelija Pirjo Mattilan kanssa. Osa Pirjon työtä on kehittää Nuorisoasiainkeskuksen toiminnan tietoperustaisuutta. Kävimme tapaamassa Pirjoa 13.5.2015.

Nuorisotyön alueellistuminen uudistaa myös tietokäytännöt

Nuorisoasiainkeskuksen työ on tulevan aluelähtöisen organisoitumisen myötä suuntautumassa enenevässä määrin alueilla nuorten elämään alueilla paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen ja paikallisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Suuntaus ohjaa uudistamaan myös nuorisotyötä varten hankittavan tiedon käsittelyä ja käyttöä.

Kaupunki kokoaa nuorten elämään liittyvää tietoa lukuisista lähteistä, jo nykyisellään suurelta osin aluekohtaisesti. Alue- ja kaupunkitasoista indikaattori- ja kokemus- ja tutkimustietoa kootaan onnistuneisuudestaan palkittuun Nuorten hyvinvointikertomus -palveluun. Alueelliseen toimintatapaan siirryttäessä tärkeäksi välineeksi tulee kokoava kartoitus paikallisista toimijoista, toiminnasta ja nuorten elinolosuhteista ja tarpeista.

Tiedon avaamisessa tarvitaan fokusointia, teknistä kehitystyötä ja ymmärrystä tiedon luonteesta

Kun tietoa sovelletaan yhä enemmän yhteistyössä, yksi kysymys on, miten tieto saataisiin yhteistyökumppanienkin käyttöön heille käyttökelpoisessa muodossa. Tietoa on valtavasti, mutta miltä osin sitä voi ja kannattaa avata ja jalostaa alueittain esimerkiksi harrastusseurojen ja kaupunginosayhdistysten käyttöön?

Tiedon jakaminen avoimena datana voisi sovelluskehittäjien innostuessa johtaa uusien hyödyllisten tietosovellusten syntymiseen. Nuorisoasiainkeskuksen käytössä olevista tietoaineistoista kuitenkin vain osa on tähän sopivassa koneluettavassa muodossa. Esimerkiksi Nuoret alueittain -tietokanta ei avaamiseen vielä taivu.

Sovelluskehitykseen tilaisuuksia tarjoavat ainakin SomeJamien kaltaiset tapahtumat. Ensin pitäisi kuitenkin tunnistaa olennaiset tarpeet ja kysymykset, joihin sovellusten pitäisi auttaa vastaamaan. Pirjon mukaan voisi olla tarvetta esimerkiksi nuorten kesätyön hakua helpottavalle karttapalvelulle. Ideoida voisi vaikka Nappi Naapuriin lisättävää toimintoa, jolla saisi näkyviin tietyn alueen yritykset, tilastotietoa kesätöistä ja vaikka kesätyöläisten kokemuksistakin. Pohdimme, että kysymysten tunnistamista ja sovellusideointia voisi Kaupunkiaktivismi-hanke osaltaan organisoida, esimerkiksi osana avoin data -teemaa marraskuun 2015 Kaupunkiaktivismi-työpajassa.

Nuorten elämän ymmärtämisessä välttämättömän laadullisen kokemustiedon jakamisessa on omat haasteensa. Yksi kokemustiedon hankkimisen välineistä on Helsinkiläisten nuorten kokemuksia hyvinvoinnista -työkirja, jolla ohjaajat ja vapaaehtoiset kokoavat tietoa. Sanallisia saati visuaalisia kuvauksia ei ole usein järkevää yrittääkään jalostaa koneluettaviksi. Pelkistämisessä karsiutuu ymmärrykselle arvokkaita yksityiskohtia, eikä tieto välttämättä sovi yleistettäväksi. Tieto vastausten päätymisestä avoimeen käyttöön voi myös vaikuttaa nuorten haluun kertoa kokemuksiaan.

Yhteistyön rakentamista on suunniteltava paikallisesti

Niin toimijat kuin nuorten tarpeetkin vaihtelevat alueittain. Joillain alueilla kaupunginosayhdistys on nuorisotaloille toimivin läheinen kumppani, joillain taas yhteistyö on luontevampaa esimerkiksi toisen viraston toimijoiden tai liikuntajärjestön kanssa. Alueellistumisessa nousee esille kysymys paikallisista tiedon portinvartijoista. Ketkä hallitsevat kullakin alueella tärkeitä sähköisiä ja perinteisiä viestintäkanavia? Miten nuorisotyön toimijat voivat olla tiedon välittäjiä ja tuottajia tai toimia suhteessa niihin?

Porttien ohella on tunnistettava tapoja saada virallisemmat ja epävirallisemmat toimijat löytämään toisensa. Miten esimerkiksi virastot, perinteiset järjestöt, Yhteismaan kaltaisten uudet organisaatiot ja alueen some-yhteisöt pääsisivät luontevasti verkostoitumaan keskenään?

Näkökulmana yhteisessä työskentelyssä voi olla, mitä kukin jo tekee alueen nuorten hyväksi ja mitä yhdessä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Miten paitsi alueen nuorisotyö, myös esimerkiksi alueen koulu, kirjasto, yritykset ja järjestöt voivat tukea nuorten mahdollisuuksia mm. saada tiloja käyttöönsä, saada apua tarvittaessa, harrastaa liikuntaa ja vaikuttaa alueensa kehittämiseen?

”Kansalaistoiminta on ihan kekkosta!”

Kaupunkilaisten omaehtoisen aktiivisuuden edistämisessä yksi haaste on yhteisen kielen löytäminen esimerkiksi toimialojen välisessä yhteistyössä ja pyrittäessä jakamaan osaamista virastosta toiseen. Sama termi voi eri puhekulttuureissa tarkoittaa eri asioita ja värittyä myönteisesti tai kielteisesti.

Moni (itsemme mukaan lukien) voisi äkkiseltään luontevasti puhua nuorten aktivismista osana kansalaistoimintaa. Puhekulttuurissa kansalaistoiminta ja sentapaiset termit kuitenkin voivat yhdistyä jossain jäykkiin, ylhäältä alas johdettuihin järjestelmiin. Näissä ”kekkosmaisissa” termeissä haiskahtaa aikuisten määrittelemä osallisuus. Ne voivat sotia esimerkiksi vastaan nuorisotyön ydinajatusta, että toimintaa ei tehdä nuorille vaan nuorten kanssa ja osallisuus määrittyy lähtien nuorista itsestään.

Taloudellinen tuki toimintaan?

Kuten myös tapaamisissamme Hukkatila ry:n ja Lahden kaupungin kanssa on tullut esiin, pienikin avustus voi aktivismissa merkitä paljon. Lahti on suunnittelemassa avustuskäytännön perustamista mm. Hämeenlinnan ja Tampereen esimerkkien inspiroimana. Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen projektiavustusmalli voi yhtä lailla toimia menestyksekkyydellään kannustavana esimerkkinä ihmisten omaehtoisen toiminnan tukemisessa – ikäryhmästä riippumatta.

Iän tai muun ryhmittelykriteerin perusteella suunnattu avustuksensaantimahdollisuus on keino turvata aktivismin tukemisessa tiettyjen ryhmien asemaa. Kokonaisuutena tavoiteltavana voisi pitää tukikäytäntöä, joka huomioisi ihmisten erilaiset toimintavalmiudet ja tarpeet mutta olisi myös kattava niin, että kukaan ei jäisi rahoituksen ja muun tuen saamisessa väliinputoajaksi. Olisiko hyödyllistä pyrkiä rakentamaan lupaavien esimerkkien pohjalta yhtenäisiä linjoja aktivismien tukemiseen kaikkia kuntalaisia ajatellen? Jos tukemisesta olisi koko metropoliseudun kattava linjaus, mitä tulisi linjata siinä ja mitä jättää tarkennettavaksi kuntakohtaisesti?

 Joustavuus verotuksessa helpottaisi tapahtuma-aktivismia

Tilanteessa, jossa nuoret haluaisivat rahoittaa räppärin esiintyjäksi tapahtumaansa pääsylipputuloilla, työntekijät voivat joutua soveltamaan normeja nuorten aktiivisuuden kannalta haitallisesti. Nuorten kanssa työskentelevä ei kaiketi saisi kannustaa nuoria harmaaseen talouteen, mutta velvoittaminen tapahtuman rahaliikenteen virallistamiseen esiintyjien verokortteineen kaikkineen voi äkkiä lannistaa nuorten innon tapahtuman järjestämiseen kokonaan.

Rahaliikennettä nuorten itsensä järjestämissä tapahtumissa kuten monessa muussakaan aktivistisessa toiminnassa ei käytännössä pystytä valvomaan. Pohdimme tapaamisessa, että jos valtio haluaa tehdä nuorten taloudelliselle toiminnalle heidän itse järjestämissään tapahtumissa jotain, käytännöllinen ratkaisu lienee sen salliminen.

Pop-up-ravintolatoiminnan salliminen vapautuksella hygienianormien noudattamisesta on ollut hyväksi kaupunkikulttuurille ja kaupunkimarkkinoinnillekin etenkin menestyksekkään Ravintolapäivän myötä. Kielteiset vaikutukset ovat jääneet hyötyihin nähden vähäisiksi (ks. Kaupunkiaktivismi-työpajan muistio). Mitä voisi seurata, jos valtiovarainministeriö linjaisi nuorten järjestämät voittoa tavoittelemattomat tapahtumat verovapaiksi? Verovapaus voisi edellyttää kunnan toimimista tapahtuman järjestämisen kumppanina, jolloin toiminta olisi valvottua.

Taloudellinen menestys voi johtaa sudenkuoppaan

Nuorten itsensä ja yhteiskunnan kannalta arvokasta on myös toiminta, jossa nuoret pääsevät kehittämään yrittäjyystaitojaan. Nuoria kannustetaankin tähän muun muassa lukioissa toteutettavan Vuosi yrittäjänä -kasvatusohjelman kautta. Osana tätä ohjelmaa he suunnittelevat ja toteuttavat jonkin liikeidean, esimerkiksi perustavat kioskin ja hoitavat sen taloudenpidon kokonaisuudessaan. Kannustimena on myös parhaiden nuorten perustamien yritysten palkitseminen.

Parhaimmillaan nuoret voivat onnistua luomaan menestyvän yrityksen, jolla he työllistävät itsensä ja mahdollisesti muitakin. Menestymisessä on kuitenkin loukku: Kun nuoret tulkitaan yrittäjiksi, he pahimmillaan menettävät mahdollisuuksia muun muassa opintotuen saamiseen.

Nuorten aktivoitumista kannustavat apu organisointiin ja esimerkit

Alle 18-vuotiaat saavat tapahtumien järjestämiseen hyvin apua nuorisotaloilta. Nuorisotaloilla on budjetoinnissaan käytäntö, jolla senikäiset pääsevät suuntaamaan järjestämänsä tapahtumien kuten diskojen tuotot johonkin itse haluamaansa yhteiseen toimintaan tai hankintaan.

18 vuotta täyttäneiden oma-aloitteiseen tapahtumien järjestämisen tuki on ohuempaa. Moni heistä haluaisi järjestää tapahtumia, muttei halua ottaa itse koko vastuuta. Mahdollisuudesta saada tapahtumalle rahoitusta projektiavustuksena ei ole apua, jos itse organisointi käy liian työlääksi. Varttuneempien nuorten tapahtumaideat ovat usein erikoistuneempia kuin nuorempien tyypilliset diskot, jolloin organisointikin on helposti vaativampaa esimerkiksi lupien hankkimisessa. Nuorisoasiainkeskuksen kansalaistoiminnan toimisto tukee nuorten projekteja.

Nuorten aktivoitumista rajoittaa usein myös hyvien esimerkkien puute. Nuori saattaa haluta järjestää jotakin ja kaipaisi esimerkkejä avuksi ideointiin, tai hänellä saattaa olla tietty idea, jonka toteuttamiseen tarttuminen tuntuu toteutusesimerkin puuttuessa liian vaativalta. Sponssi-sivut ovat yksi näiden esimerkkien kanava.

Onnistumisten kulmakiviä: kuntalaislähtöisyys ja reipas rajojen ylittäminen

Nuorisotyö on varsin erilaista kuin työ esimerkiksi pelastustoimessa tai kaupunkimittauksessa, mutta Nuorisoasiainkeskuksen monet hyviksi havaitut ajatusmallit ja käytännöt voivat inspiroida toimintaa vähintäänkin monilla eri hallinnonaloilla.

Kuntalaislähtöisyys ei jää korulauseisiin vaan toteutuu Nuorisoasiainkeskuksessa muun muassa siinä, että tavat päästä kontaktiin nuorten kanssa ja auttaa heitä lähtevät nuorten ymmärtämisestä heidän asemaansa eläytymisen kautta. Nuorisotyöntekijät esimerkiksi ajavat moponkorjausvälineiden kanssa katsomaan, ovatko jengiläisten mopot kunnossa.

Nuorisotyöntekijät toimivat nuorten itse käyttämissä paikossa, myös verkossa. Somen käyttäjänä Nuorisoasiainkeskus on luultavasti Helsingin virastojen kärjessä. Yli puolella Nuorisoasiainkeskuksen työntekijöistä on työroolissaan Facebook-profiili. Moni heistä on mukana kaupunginosien Facebook-ryhmissä.

Aktivismin tukemisen pohdinnoissa usein esiin nouseva hallinnonalojen välisen yhteistyön tärkeys on Nuorisoasiainkeskuksessa omaksuttu tiiviiksi osaksi toimintaa. Pirjo itse on ottanut kokoontumisten järjestämisessä käyttöön hyväksi toteamansa ”sekoita aina kaikki” -periaatteen: hän kutsuu toimijoita yhteen rajoista piittaamatta, niin eri sektoreilta kuin hallinnon tasoiltakin, kunnista, aluehallinnosta ja ministeriöistä.

 

Lahti uudistaa asukasyhteistyön käytäntöjään ja toivoo aktivismia yksinäisyyden torjumisessa, digiosaamisen levittämisessä ja avoimen datan hyödyntämisessä

Ehdotimme alkuvuodesta Kaupunkiaktivismi-hankkeen kumppaneille, että voisimme tulla kumppaniorganisaatioihin keskustelemaan tarkemmin ja suunnittelemaan miten hanke voisi olla juuri kyseisen kumppanin kannalta hyödyksi. Ensimmäisenä mahdollisuuteen tarttui Lahden kaupunki. Kävimme 28.4.2015 tapaamassa Lahdessa ympäristöneuvontapäällikkö Päivi Sieppiä, kestävän kehityksen ohjaaja Sari Knuutia, johtava sosiaalityöntekijä Tuula Carrollia, Liipolan asuinaluehankkeen projektikoordinaattori Johanna Järvelää, maankäytön vuorovaikutussuunnittelija Henrik Saarta, kaavoitusarkkitehti Theodora Rissasta ja asuntoasiainpäällikkö Ari Juhanilaa.

Lahdessa asukkaiden osallistamisen perinne on ollut vahvaa 1990-luvun lamasta asti. Lahden kaupunki on pitkään panostanut erilaisten toimintamahdollisuuksien järjestämiseen kaupunkilaisille. Lahtelaiset voivat mm. ryhtyä aluekummeiksi ja eläkeläisinä ympäristömummoiksi tai -vaareiksi, ja talkootoimintaa kaupunki on tukenut kauan. Suunnitteluun ja päätöksentekoon vaikuttamisesta kiinnostuneet voivat mm. tulla jäseniksi suunnitteluraateihin. Uudenlaista naapurustotoimintaa Lahti pyrkii edelläkävijöiden joukossa aktivoimaan Nappi Naapuri -palvelulla.

Aluekummitoiminta etsii uutta rooliaan

Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa on tunnistettu monia tarpeita asukkaiden ja hallinnon välissä toimiville välittäjille. Lahdessa vapaaehtoiset aluekummit ovat pitkään toimineet viestinvälittäjinä asukkaiden ja virkamiesten välillä. Aluekummeilla on tukenaan kestävän kehityksen ohjaaja sekä virkamieskummit. Toiminta kattaa kaupunginosat laajasti, yhteensä aluekummeja on noin 120 (joista muutama kymmenen aktiivisia) ja virkamieskummeja noin 20. Joillain alueilla kummeina toimivat kaikki paikallisen asukkaiden yhdistyksen hallituksen jäsenet.

Erityisesti somen nousu on muuttanut toimintaympäristöä niin, ettei tarvetta aluekummeille viestinvälittäjinä ole enää samoin kuin ennen. Aluekummeilla on edelleen selvä ja näkyvä tehtävä talkoiden järjestämisessä mm. Siisti sata -talkootapahtumissa, mutta moni aluekummi kokee tehtävänkuvansa kaikkiaan epäselväksi. Osa aluekummeista ja virkamieskummeista on toiminut roolissaan jo pitkään ja haluaa vähitellen luopua tehtävästään. Kaupunki etsii luopuvien tilalle uusia innokkaita toimijoita – uusia asukkaita aluekummeiksi saadaan, mutta vaikeammin kuin ennen.

Kaupunki ei nykyisellään juuri saa tietoa siitä, mitä alueilla aluekummien toiminnan ansiosta tapahtuu. Aluekummitoiminnan kehittämiseksi olisi hyödyllistä tietää, millaisia toimintamahdollisuuksia nykyisellään vähemmän aktiiviset ihmiset voisivat kokea omakseen. Millaiseksi kummien tehtäviä tulisi päivittää, jotta aluekummitoiminta voisi stimuloida erityisesti niiden aktivoitumista, joille nykyiset toimintamahdollisuudet eivät ole houkuttavia?

Uutta intoa kummitoimintaan saattavat osaltaan herättää Nappi Naapuri-palvelun tuomat uudet mahdollisuudet. Jokaisella kaupunginosalla on palvelussa oma aluekumminappi. Kaupunki järjesti kesäkuussa 2015 aluekummeille koulutuksen, jossa Yhteismaa ry tutustutti kummeja ja muita asukkaita Nappi Naapurin ohella aktivismeihin mm. jakamistalouden näkökulmista. Seurakunnalla on jo käytössä idealtaan saman sukuinen Suurella sydämellä -verkkopalvelu, jonka tarkoitus on saada vapaaehtoistoimintaa tarjoavat tahot, vapaaehtoistyöntekijöiden tarvitsijat sekä vapaaehtoistyöntekijät kohtaamaan. Lahden seudun ympäristöpalvelut on rekisteröitynyt myös tähän palveluun vapaaehtoistoiminnan tarjoajaksi.

Kuntaliitos mahdollistaa uusia avauksia myös aktiivisuuden tukemisessa

Tekeillä olevassa selvityksessä etsitään toimivia malleja kuntalaisten ja hallinnon välisen vuorovaikutuksen järjestämiseen uudessa Lahden kaupungissa, joka syntyy vuoden 2016 alussa nykyisen Lahden ja Nastolan yhdistyessä. Aluekummitoiminta on yksi niistä asioista, jota kuntaliitos vaatii miettimään uuden aluekokonaisuuden näkökulmasta. Jos perustetaan esimerkiksi aluefoorumeita tai alueiden neuvottelukuntia, miten aluekummitoiminta nivoutuisi niihin?

Kuntaliitos on mahdollisuus kokeilla erilaisten alueellisten vuorovaikutuskäytäntöjen toimivuutta myös paikallisten aktivismien tukemisen näkökulmasta. Millaiset ratkaisut yhdistäisivät Lahden ja Nastolan nykyisten toimintatapojen parhaat puolet kokonaisuudeksi, joka huomioi kummankin alueen erityispiirteet? Millaiset uudet avaukset auttaisivat tukemaan paikallista aktivismia oikeudenmukaisesti ja toimivasti uuden Lahden niin urbaaneissa kuin maaseutumaisemmissakin osissa?

Haasteena näyttäytyy tasapainottelu siinä, miten paljon tarvitaan kaupungin aktiivisia toimia ja missä kohtaa voi ollakin parempi antaa vastuuta enemmän paikallisille toimijoille. Tapaamisessa mukana olleiden tuntuma on, että uudenlaista aktivismia on Lahdessa vielä verraten vähän. Kattavaa tietoa aktivismeista ei ole, mutta ainakin Ravintolapäiviä ja siivouspäiviä järjestetään ja alueella toimivat Lahden ruokapiiri ja ruokaosuuskunta. Myös Facebook-ryhmiä on (mm. Lahti, myönteisemmin orientoitunut Lahti ilman turhia nipotuksia, Helppirinki Lahti, Roskalava Lahti, Lahti-Hki-kimppakyytiryhmä, kirpputoriryhmiä, äitien ryhmä), mutta ainakin kaupungin näkökulmasta vähemmän kuin voisi olettaa verrattuna pääkaupunkiseutuun. Myyrmäki-liikkeen, Jätkäsaari-liikkeen ja vastaavien sukuinen merkittävä kaupunkiliike Lahdessa on ainakin Lahden Kansalaistoiminnan kohtauspaikka Liekki ry, jonka Facebook-ryhmässä on lähes 400 jäsentä.

Asukkaat rahan käyttäjiksi ja budjetoijiksi

Yksi tapa aktiivisuuteen kannustamisessa on toimintavapauden ja samalla vastuun antaminen rahaa myöntämällä. Osa lahtelaisista aluekummeista ja asukasyhdistyksistä harkitsee ehdottavansa käytäntöä, jossa asukkaat voivat hakea kaupungilta toiminta-avustuksia. Rahan myöntäminen on tärkeää symbolisestikin – sillä kaupunki osoittaa, että asukkaiden toiminta on tärkeää. Toiminta-avustusmallin perustamiseen ovat kannustaneet mm. Hämeenlinnan ja Tampereen hyvät kokemukset vastaavasta.

Tampereella aluerahan myöntämistä on haluttu jatkaa, koska se on todettu tehokkaaksi tavaksi poistaa asukaslähtöisen toiminnan esteitä ja saada paljon aikaan. Myös tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on, että pienikin raha on usein ratkaiseva. Se poistaa henkilökohtaista riskiä, jonka toimintaidean toteuttajat muuten joutuisivat ottamaan laittamalla toimintaan omia rahojaan.

Uuden toiminta-avustuskäytännön suunnittelu on tilaisuus miettiä avustusten ehtoja myös uudenlaisten aktivismien tukemisen näkökulmista. Hämeenlinnassa avustusta – 500 euron suuruista Minipilotti-rahaa – voivat hakea esimerkiksi yrittäjät, järjestöt, yhteisöt, kunta, valtio ja seurakunta, ja kutakin minipilottia kehittämässä on oltava vähintään 2-3  toimijaa. Millaisia toimijoita Lahdessa kannattaisi listata avustettaviksi? Kannattaisiko ehtojen kautta pyrkiä kannustamaan erityisesti esimerkiksi yhdistysten ja epämuodollisempien toimijaryhmien yhteistyötä?

Myös osallistavan budjetoinnin soveltamista suunnitellaan. Lahdessa ainakin kirjastolla on jo käytäntö, jossa asiakkaat ovat mukana päättämässä hankinnoista. Toimivan avustus- ja budjetointikäytännön suunnittelua myös aktiivisuuden tukemisen kannalta voi auttaa ainakin keskustelu monenlaisten aktivistitahojen kanssa, osuuskunnista some-ryhmiin ja mm. yrityksissä toimiviin aktivisteihin, yhdistyksiä unohtamatta.

Sosiaalitoimi voi syventää kaupunkisuunnittelun ihmislähtöisyyttä

Huhtikuussa 2015 uudistunut sosiaalihuoltolaki vahvisti tarvetta saada sosiaalityön näkökulmat vahvemmin mukaan kaavoitukseen. Sosiaalityön ammattilaiset voisivat auttaa juurruttamaan ihmisten tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämistä tiiviimmäksi osaksi fyysisen ympäristön suunnittelua. Nykyisin suunnittelu tuottaa vielä turhan usein rakennelmia, joita ihmiset eivät lopulta käytä paljoakaan tai ainakaan siten kuin kaupunki on tarkoittanut. Lahden sosiaalitoimella on erityisosaamista mm. siinä, miten valokuvausta voi käyttää keinona tunteiden kommunikoimisessa.

Tiiviimpi hallinnonalojen yhteistyö voi edistää yhteisöllisyyden edellytysten huomioon ottamista ihmisten arkiympäristön tilaratkaisuissa. Sosiaalipalvelujen käyttöä tutkittaessa on selvinnyt, että monien akuuttikäyntien taustalla on lopulta yksinäisyys. Yhteisöllisyyden edellytysten vahvistaminen voisi helpottaa sosiaalitoimen resurssipulaa, kun ”turhat” käynnit vähenisivät ihmisten löytäessä yksinäisyyteen apua kohtaamisista omassa arkiympäristössään.

Näitä kohtaamisia voi osaltaan lisätä naapuriapukulttuuri Nappi Naapurin vauhdittamana. Ympäristötoimi toivoo Nappi Naapurin inspiroivan ihmisiä yhteisöllisiin tekoihin myös ympäristöasioiden kautta, aluekummienkin tuella. Peräkärrinlainaus, ruoankierrätys, yhteisen viljelylaatikon hankinta ja monet muu Nappi Naapurin mahdollistamat toimet voivat saada yhteisöllisyyden edistäjiksi laajemmin niitäkin, jotka eivät koe suoranaista yksinäisten auttamista omakseen.

Yksinäisyyden helpottamisen keinoissa on joka tapauksessa edelleen kehitettävää. Haastetta tulee muun muassa siitä, että moni ei välttämättä uskalla avata vieraille ovea. Yksi suunta voisi olla kehittää käytäntöä, jossa auttamishaluiset vierailisivat palvelutaloissa seuraa kaipaavien luona. Talojen asukkaat voisivat saada tiedon tapaamismahdollisuuksista talon työntekijöiltä, joihin he jo luottavat.

”Yksi luukku” toteutetaan konkreettisesti – ja aktivistien apua tarvitaan

Lahdessa avataan 1.9.2015 pääkirjaston yhteyteen yhteispalvelupiste, jossa kaupunki palvelee kuntalaisia yhden luukun periaatteella. Olennainen osa pisteiden toimintaa on auttaa kuntalaisia käyttämään kaupungin sähköisiä palveluja. Ajatus on, että asioinnin siirtyessä yhä enemmän verkkoon palvelupisteitä ei ennen pitkää enää tarvita. Haaste on iso, koska sähköisiä välineitä tuntemattomia on vielä paljon. Sosiaalityön arjessa on viime vuosina näkynyt yhä selvemmin kahtiajako verkkomaailman osaajien ja siitä syrjässä olevien välillä.

Sähköisten välineiden haltuun otossa auttaminen on yksi aihe, jossa vertaisapu kansalaisten kesken olisi arvokasta. Suomalainen esimerkki palveluksi asti kehitetystä digioppimista tukevasta aktivismista on yksityishenkilön harrastuksenaan rakentama Digiapuri. Digitaitojen levittämisessä yksi tapa on julkisen hallinnon työntekijöiden kannustaminen aktivisteiksi digitaitojen opettamisessa oman lähipiirinsä ihmisille, jotka eivät verkkoa vielä käytä. Britanniassa on Digital Friends -aloitteen yhteydessä laskettu, että näin voidaan tavoittaa 21% vielä verkkoa käyttämättömästä väestöstä.

Jos Suomessa Lahden kaupunki kokeilisi vastaavaa, innostuisivatko muutkin kunnat ja valtio? Voisiko työntekijöiden kannustuskäytäntöjä kehittää myös vapaaehtoisesta kansalaisaktiivisuuden edistämisestä palkitseviksi? Voisiko työntekijä saada vaikka bonuksia tai lisää vapauksia työhönsä esimerkiksi sillä, että auttaa vapaa-ajallaan tuttavia Nappi Naapurin käyttöön otossa tai jakaa tietoa siitä, mikä kaikki kaupungissa on sallittua?

Datan avaaminen voi luoda uusia paikallisia yhteistyökäytäntöjä

Kaupungin näkökulmasta olisi hyvin toivottavaa, että kansalaiset, yritykset ja muut osaavat innostuisivat kehittämään kaupungin datoja hyödyntäviä sovelluksia. Datan avaaminen on Lahdessa vasta suunnitteluvaiheessa, mutta sitä vauhdittavat kannustavat esimerkit muista kaupungeista. Lahteen haluttaisiin mm. Helsingin ilmakuvapalvelun kaltainen sovellus, jossa kaupungin kehitystä voi tarkastella sujuvasti ilmakuvilla. Kaupunkisuunnittelua ja sen vuorovaikutusta auttaisivat myös esimerkiksi kekseliäästi tietoaineistoja yhdistävät visualisoinnit. Myös mm. joukkoliikenteen käyttöä sujuvoittavat avointa dataa hyödyntävät palvelut olisivat hyvin tervetulleita.

Mahdollisuudet avatun datan päätymiselle innovatiiviseen hyötykäyttöön ovat Lahdessa erityisen hyvät sen puolesta, että alueella toimii useita aiheesta ehkä helpostikin kiinnostuvia oppilaitoksia ja pienyrityksiä. Innokkuudesta kertoo esimerkiksi se, että kaupunki on saanut vuosittain lahtelaisilta start-up-yrityksiltä useita tarjouksia yritysten itse kehittämien osallistamisvälineiden ottamisesta käyttöön kaupungin kehittämisessä. Kaupunki on suhtautunut ehdotuksiin alustavasti myönteisesti. On mietitty, voitaisiinko yritysten tuotteita ottaa käyttöön nykyisin käytössä olevien palvelujen ohella tai sijaan. Oppilaitosten kanssa voisi kehittää yhteistyötä, jossa opiskelijat käyttäisivät kaupungin datoja start-up-yrittäjiksi valmentautuessaan.

Aktiivisuuden ja yhteisöllisyyden syntyä olisi hyödyllistä ymmärtää syvemmin

Kaupunki toivoisi kansalaisten aktivoitumista esimerkiksi Liipolan alueella. Liipola on palkittu yhteisöllisyydestään vuoden kylänä, mutta alueen paikallisaktiivit toimivat melko eristyksissä muista asukkaista. Asukkaiden oma aktiivisuus Liipolan kehittämisessä olisi arvokasta sikälikin, että maan kuuluminen lähinnä yksityisille omistajille rajoittaa kaupungin mahdollisuuksia kehittämistyössä. Maanomistuksen vuoksi myöskään tavoitetta täydennysrakentamisessa ei ole Liipolassa helppo toteuttaa. Yhteisöllisyyden ja paikallisaktiivisuuden edellytyksiä kuitenkin parantaa alueella elokuussa 2015 avattu yhteiskäyttötilojen periaatteilla suunniteltu monitoimitalo Onni. Talossa on mm. taloisäntä, koulu, päiväkoti ja kirjasto, johon pääsee kirjastokortilla sisään melkein milloin vain!

Liipolan kehittämishankkeissa on ehtinyt kertyä ymmärrystä kehittämistoimien haasteista ja vaikutuksista alueella. 90-luvulla ajateltiin, että kehittämiseen voidaan melko helposti saada mukaan alueen työttömiä, koska heillä ainakin on osallistumiseen aikaa. Työttömien tavoittaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Yksinhuoltajien tavoittaminen onnistui, kun asukastilassa järjestettiin lapsiparkki, jonne he saattoivat kehittämistilaisuuteen osallistuessaan jättää lapsensa hoitoon. Asukastilassa järjestetystä ruoanjakelusta tuli hitti, mutta suosio koitui sen kohtaloksi. Jonot poikivat riitoja ja muita lieveilmiöitä ja jakelu jouduttiin lopulta niiden vuoksi lopettamaan.

Syitä asukkaiden tavoittamisen ja yhteisöllisyyden syntymisen onnistumisiin ja epäonnistumisiin ei aina tiedetä. Patoseudulla ihmisten tavoittaminen onnistui helpommin kuin Liipolassa, muttei tiedetä miksi. Patoseudun toimintakeskukseen syntyi mm. suosittu puutyöverstas, jumppa ja lapsiparkki. Menestyksekäs toiminta päättyi koko toimintakeskuksen tuhonneeseen tupakasta alkunsa saaneeseen tulipaloon. Palo nostatti paikallisissa valtavan yhteenkuuluvuuden hengen: toimintakeskus on saatava perustettua uudestaan! Uuden tilat saatiinkin. Entisenkaltaista kukoistusta niihin ei kuitenkaan koskaan saatu.

Onko aktivismeilla aina jokin elinkaari? Miten saada kukoistava toiminta jatkumaan? Voiko kaupungin aktiivinen osallistamisperinne jopa ehkäistä omaehtoisen aktivismin syntymistä? Jos kaupunkilähtöinen osallistaminen edistää ajattelua, että alueiden kehittämisen kuulukin lähteä hallinnosta eikä asukkaista itsestään, millainen osallistamisen ja muun asukkaiden ja hallinnon kohtaamisen uudelleenajattelu voisi muuttaa kehityksen suuntaa?

Kaupungin pyrkimyksiä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukemisessa eri alueilla voisi auttaa tutkimus, joka ainakin Liipolan ja Patomäen tapauksiin paneutumalla tuottaisi tietoa erilaisten ihmisryhmien näkökulmista yhteisöllisyyden syntyyn, heitä aktiivisuuteen motivoivista tekijöistä ja konkreettisista toimista, jotka aktivoitumista auttaisivat. Liipolassa tällainen tarkastelu toimisi uutena vaiheena alueen asukkaiden näkemyksiä selvittävien tutkimusten sarjassa.

Suuntaviivoja Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Hankkeen ajatus tuottaa kuvauksia aktivismien elinkaarista on Lahden kaupungin kannalta kiinnostava erityisesti apuna sen tunnistamiseen, milloin ja miten kaupungin kannattaisi pyrkiä puhaltamaan henkeä hiipumassa olevan aktiivisuuteen. Myös suunniteltu aktivismien tyypittely kiinnostaa.

Kaupungin työntekijänä ei ole aina helppo saada selville, mikä tarkalleen ottaen on sallittua ja mikä ei, etenkään kun kysymys on uudenlaisesta toimintaehdotuksesta. Epävarmuudessa on helpompaa kieltää kuin sallia. Tästä yli pääsemisen kannalta hankkeessa ideoitu rohkean virkamiehen koulutus kuulostaa Lahden edustajista kiinnostavalta.

Lahden kaupungille olisi arvokasta saada selvää näyttöä kansalaisten aktivismien tukemisen hyödyistä, erityisesti säästömahdollisuuksien kannalta. Syntyvillä säästöillä voidaan perustella tukemistyön resursointia. Mikä on tehokkain tapa tukea kaupunkilaisten aktiivisuutta?

Parhaimmillaan pienen rahan antaminen asukkaiden käyttöön voi tuottaa paljon hyötyjä, mutta millainen käytäntö rahan kohdistamisessa tuottaisi hyötyjä laajimmin ja oikeudenmukaisimmin? Miten raha kannattaa osoittaa toisaalta asukkaiden ja toisaalta kaupungin työntekijöiden toimintaan? Miten kaupungin työntekijöiden työaika ja muiden resurssien kuten kaupungin omistamien tilojen käyttö saataisiin parhaiten tukemaan hyödyllistä aktivismia ja yhteistyötä?

Avuksi olisivat esimerkiksi suuntaviivat kaupungin toimintaan somessa. Nykyisellään työaika ei riitä esimerkiksi somessa leviäviin huhuihin reagoimiseen ajoissa. Pitäisikö tietynlainen kaupungin toiminta somessa nostaakin yhdeksi prioriteetiksi ja jos, millainen toiminta siellä olisi aktivismien ja yhteistyömahdollisuuksien kannalta kaikkein tärkeintä?

Tarpeen olisivat myös menettelyt oman työn vaikutusten seuraamiseen. Hanke voisi tuottaa ehdotuksia käytännöiksi, joilla kaupungin yksiköt ja työntekijät saisivat tietoa toimintansa onnistumisesta myös asukkaiden aktiivisuuden tukemisen kannalta.

 

Hukkatila houkuttaa kaupunkitilan haltuunottoon ja rakentaa aktivismien ja hallinnon kumppanuutta

Helsingissä moni tuntee yhteisöllisyyden ja osallistumiskulttuurin edistäjäorganisaationa Yhteismaa ry:n. Vastaavan tyyppinen kaupunkikulttuurin kehittäjä Hukkatila ry (kotisivu, Facebook-sivu) toimii Tampereella. Saimme 20.4.2015 vieraaksemme sosiaalitieteiden laitokselle Helsinkiin Hukkatilan aktiivin ja yhden perustajajäsenistä Mikko Kyrönviidan.

Yhdistyksen perustaminen harvensi rivejä, mutta nosti toimintamahdollisuudet uudelle tasolle

Mikko ja kumppanit perustivat Hukkatila ry:n vuonna 2011 yhdistykseksi, joka kehittää kaupunkitilan käyttöä ja elävöittää kaupunkikulttuuria Tampereella. Kaupunkitutkimusta ja aluetiedettä opiskellut Mikko oli kiinnostunut tarttumaan eläväisen kaupungin kehittämiseen konkreettisesti ja tuomaan omaa osaamistaan laajemmin yhteisöjen hyväksi. Myös muut yhdistyksen perustajat olivat ajatelleet tarttua tuumasta toimeen ja alkaa vaikuttaa oman ympäristönsä elävöittämiseen. Lisäinspiraatiota toivat myös Mikon ja hänen aktivistikollegansa kaupunkikokemukset Berliinissä asumisen ajoilta.

Hukkatilan toiminta saa virikkeitä myös Mikon päivätyöstä projektisuunnittelijana Porissa Kaikkien Pori -hankkeessa, joka vuorostaan hyötyy Mikon kansalaisaktivistina hankkimasta osaamisesta. Hankkeessa kehitetään Porin tiettyjä kaupunginosia hyvinvoinnin, osallistumisen, yhteistyön ja viihtyisyyden kannalta, tavoitteena pitkäjänteisesti myönteinen aluekehitys jatkuvien toiminta- ja yhteistyökäytäntöjen luomisen kautta.

Yhdistyksen perustaminen teki paremmin mahdolliseksi rahan hakemisen toiminnalle. Yhdistys myös virallisti siihen saakka epämuodollisemmin toimineen aktivistiryhmän yhteistyökumppanien ja viranomaisten näkökulmasta selkeämmin tunnistettavaksi toimijaksi. Yhdistysmuodon kääntöpuolena voi olla toiminnan vapaamuotoisuuden häviäminen ja Hukkatilan toiminnassakin on huomattu, että viralliset vastuut ja velvoitteet eivät kaikkia houkuta. Nyt yhdistyksen virallisista jäsenistä aktiivisia on vähän alle kymmenen. Toimintaan osallistuu kuitenkin yhteistyökumppaneina monia yhdistykseen kuulumattomia.

Hukkatila luo aktivismille puitteita ja tuo kaupungille uuden yhteyden kansalaisiin

Hukkatila toimii aktivistien ja hallinnon välissä aktivismien mahdollistajana ja helpottajana. Se järjestää kaupunkilaisten omaehtoiselle toiminnalle tiloja hoitamalla tarvittavat luvat ja muun yhteydenpidon kaupungin ja muiden tiloista vastaavien kanssa. Esimerkiksi Klingendahlin tehtaan vanhasta pumppaamorakennuksesta tuli näin kesäksi 2013 paikka, jossa kaikki halukkaat pääsivät järjestämään musiikki-, teatteri-, runo- ja muita keksimiään tapahtumia sähköjen, vessojen ym. puolesta valmiissa puitteissa. Hukkatila toimii pääasiassa Tampereen keskustan tuntumassa. Lähiöihin sen toiminta on ulottunut lähiympäristöpyöräretkillä.

Yhteisöllinen tapahtuma voi olla myös liikkuva. Kuvassa ihmiset tutustuvat Tampereen lähiöihin Hukkatilan järjestämällä Tunne tianoos -pyöräretkellä. Kuva Heini Ylijoki.

Hukkatilan toimijat ovat asiantuntijoita siinä, mitä kaikkea tilojen käyttöön saamisessa on otettava huomioon. He tuntevat kaupungin strategiat ja kielenkäytön ja pystyvät perustelemaan, miten hankeideat ja muut ehdotukset tukevat kaupungin tavoitteita. He myös tietävät, miten asioita saadaan kaupungin hallinnossa eteenpäin, vaikka tämä ei aina heiltäkään onnistu.

Aktivistit ja muut kaupunkilaiset hyötyvät Hukkatilan asiantuntemuksesta etenkin, jos heillä ei itsellään satu olemaan tällaisia valmiuksia. Monilla ei ole. Hukkatilan kautta tulevat ehdotukset herättävät helposti Tampereen kaupungin kiinnostuksen siksikin, että Hukkatila on jo tunnettu toimija ja kaupungilla on yhteistyöstä sen kanssa hyviä kokemuksia. Haasteena on tasapuolisen kohtelun turvaaminen: Kaupungin pitäisi palvella yksittäisiä aloitteentekijöitä yhtä hyvin kuin Hukkatilan kaltaista erityisosaajaa. Ylipäätään kaupunkilaisia ideoineen ja tapahtumineen pitäisi palvella yhtä hyvin kuin suuria kaupallisia toimijoita, joilla on muutenkin enemmän resursseja käytössään.

Kuten Kaupunkiaktivismi-työpajassa pohdittiin, Hukkatilan kaltaisten välittäjäorganisaatioiden yksi hyöty on jatkuvuuden tuominen kaupunkiaktivismiin niin kaupunkilaisten kuin hallinnonkin näkökulmasta. Kaupungille Hukkatilalla on arvoa muun muassa linkkinä niihin kaupunkilaisiin, joita ei tavoiteta kaupunginosayhdistysten tyyppisten perinteisten organisaatioiden kautta eikä kaupungin virallisten osallistumiskanavien kautta.

Pieni raha voi ratkaista paljon

Joitakin hankkeita Hukkatila on saanut toteutettua täysin ilman rahoitusta. Usein hankkeiden toteutuminen on kuitenkin kiinni verraten pienen, mutta merkitsevän rahasumman löytymisestä. Jo 200–300 euron avustus voi ratkaista tapahtuman toteutumisen, sillä yleisötilaisuusilmoitus sekä katu-, melu- ja muut luvat voivat maksaa satoja euroja, tai sillä voidaan kattaa esimerkiksi tapahtumakahvion perustamisen kuluja.

Muutama satanen tai muutama tuhatkin euroa voi olla pieni raha monelle yritykselle tai kaupungille. Pari sataakin voi kuitenkin olla liian iso summa siihen, että järjestävät aktivistit olisivat ainakaan toistuvasti valmiit satsaamaan sitä omasta pussistaan. Kahvilatoiminnalla on usein katettu tapahtumien kuluja. Kahvituotoista saattaa periaatteessa saada alkusijoitustaan takaisin, mutta pienelle järjestäjäjoukolle rahojen menettämisen riski on äkkiä liian iso henkilökohtaisesti otettavaksi.

Suurimpia, muutaman tuhannen euron avustuksia Hukkatila on saanut Tampereen kaupungilta ja Pirkanmaan maakuntarahastosta. Yrityksiltä kuten arkkitehtitoimistoilta on saatu muutamia satasia. Levy-yhtiöt ja muut tapahtumajärjestäjät ovat tukeneet Hukkatilan tapahtumia tarjoamalla niihin jopa eturivin artisteja esiintyjiksi veloituksetta. Myös monet taiteilijat ja yksittäiset artistit ovat tukeneet yhdistyksen toimintaa omalla panoksellaan. Tukijoiden saaminen on onnistunut parhaiten Hukkatilan aktivistien henkilökohtaisten kontaktien kautta.

Finlaysonin terassi: puoltava yhteistyökumppani ja ammattitausta avainasemassa

Hukkatila on herättänyt paikkoja elämään pääasiassa käyttötarkoitukseltaan muuttuneilla, usein teollisuuskäytöstä poistuneilla alueilla. Yksi näistä on Finlaysonin alueella sijaitseva eläkeyhtiö Varman omistama terassi lähiaukioineen. Kesällä 2014 Hukkatila loi paikasta yhteistyössä museon (mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli) ja muiden yhteistyökumppanien kanssa monipuolisen tapahtumakeskuksen hyvällä menestyksellä.

Takaterassin avautuminen tapahtumapaikaksi on saanut osallistujilta kiitosta tilan elävöitymisestä ja hukatun terassin löytymisestä. Kuva Mikko Kyrönviita.

Museo tarjosi tapahtumille markkinointikanavia ja tiloja, ja tapahtumat vuorostaan toivat museolle uutta yleisöä. Lupien hankkiminen sujui helposti. Tampereen kaupunki myös myönsi hankkeelle tuotantotukea. Kaupungin tukikäytäntöihin liittyy tosin hieman ristiriitaisuuksiakin, sillä saadusta tuotantotuesta maksettiin heti puolet takaisin kaupungille meluluvan muodossa. Melulupamaksu pitää toki tasapuolisuudenkin nimissä periä, mutta tällaisessa toiminnassa sen osuus voitaisiin huomioida tukea myönnettäessä. Läheinen ravintola Plevna näki hankkeen arvokkaana uusien asiakkaiden tuojana ja ryhtyi tukijaksi antamalla aterialahjakortteja jaettavaksi esiintyjille.

Hankkeen toteutumisessa oli suuri merkitys sillä, että museon johto näki hankeidean museon toimintaa tukevana ja lähti viemään asiaa eteenpäin. Tästä oli apua erityisesti tilat omistavan Varman saamisessa vakuuttuneeksi hankkeen hyödyllisyydestä. Alussa Varman kanta oli, että ”punkkarien on parempi pysyä muualla”. Suhtautumisen kääntymistä myönteiseksi auttoi, kun Varman edustajat ymmärsivät, että Hukkatilalla on tapahtumien järjestämisessä ammatillista taustaa eikä kysymys ole vain ”hippien” hauskanpidosta.

Kesäsiirtola: aktivistit välittäjinä keskustelussa alueen tulevaisuudesta

Menestyksellinen oli myös kesällä 2012 toteutettu hanke, jossa Hukkatila loi Näsijärven rannalla sijaitsevasta täyttömaa-alueesta monitoimisen kaupunkilaisten Kesäsiirtolan konttikahviloineen, esiintymislavoineen, viljelypaikkoineen ja skeittiramppeineen. Maan pääomistaja YIT kävi aloitteesta pitkään sisäistä keskustelua ja lopulta myöntyi todettuaan hankkeen yrityksen imagolle myönteiseksi.

Alueelle oli alustavasti suunnitteilla tunnelin rakentaminen joskus tulevaisuudessa. Asukkailla ei kuitenkaan ollut suunnitelmista juuri tietoa. Kesäsiirtolassa monet tulivat kyselemään Hukkatilan aktivisteilta alueen tulevaisuudesta. Asukkaat pääsivät kuulemaan heiltä suunnitelmista epämuodollisesti kesänvieton lomassa, paikan päällä, jossa kunkin oli helppo myös miettiä, mitä itse alueelle haluaisi.

Näsijärven rannalle luotu Kesäsiirtola havainnollisti, mihin kaikkeen tila voikaan innokkaiden ihmisten käsissä taipua. Kuvassa elektronisen taiteen kohutempauksistaan tunnettu tanskalainen Goodiepal luo kesäillan tunnelmaa yhdessä Kesäsiirtolan monista kulttuuritapahtumista. Kuvat Liina Luoma ja Heini Ylijoki.

Suunnittelun kohteena olevilla alueilla toimintaa järjestävät aktivistit voivatkin olla suunnittelusta vastaaville avuksi tiedottamisessa suunnittelusta ja mahdollisuuksista osallistua siihen. Paikan päällä ihmisten kanssa keskustellessaan aktivistit myös saavat ymmärrystä käyttäjien näkökulmista ja ideoista. Kumppanuudet aktivistien kanssa voisivat olla kaupungeille yksi kehityskohde mietittäessä, miten suunnittelun vuorovaikutus saadaan palvelemaan suunnittelua, tiedonhankintaa ja eri osapuolten oppimista vähillä resursseilla.

Kesäsiirtola-hanke toi Hukkatilalle myös Tampereen kulttuuriteko 2012 -palkinnon, perusteena erityisesti toiminnan merkitys yhteisöllisen ja omatoimisen kulttuurin edistämisessä. Palkinnon myönsi Tampereen kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunta kuntalaisilta saatujen ehdotusten perusteella.

Skeittiaktivistit kaupungin herättäjinä ja sparraajina

Hukkatilan toimintaa on inspiroinut myös Mikon skeittaajana hankkima vahva tuntuma kaupunkitilan kehittämistarpeisiin erilaisten harrastuskulttuurien näkökulmista. Skeittareiden toiminta Tampereella on yksi hyvä esimerkki aktivistien kyvystä näyttää kaupungille kehittämisen suuntaa ja auttaa ohjaamaan resursseja erityisryhmien kuten skeittareiden tarpeiden huomioon ottamisessa.

Skeittaus oli pitkään Tampereella hunningolla, Mikon sanojen mukaan ”hoidettu Ö-luokkaisesti”. Kesällä 2010 skeittarit tarttuivat itse toimeen käymällä kehittämään Tikkutehtaan alueen tyhjiä teollisuustiloja skeittausympäristöiksi. Vuonna 2012 he perustivat skeittausta edistämään Pirkanmaan kaarikoirat ry:n.

Kaupunkilaiset voivat saada omin voimin aikaan esimerkiksi skeittitilan, kuten skeittariaktivistit Tikkutehtaan alueella. Kuva Liina Luoma.

Toiminta sai paljon mediahuomiota Aamulehdessä ja kansainvälisestikin. Tämä herätti myös Tampereen kaupungin. Pian aloitettiin Tampereen ensimmäisen betonisen skeittipuiston suunnittelu, johon kaupunki kutsui skeittaajat asiantuntijoina mukaan. Skeittareiden aktiivisuuden myötä Tampere on ottanut skeittikaupunkina aimo harppauksen; yhteistyössä suunniteltua, elokuussa 2015 virallisesti avattua betoniskeittipuistoa on luonnehdittu Suomen parhaaksi!

Skeittaus on kaupungin suunnittelun kysymyksenä kimurantti sikäli, että lajiin kuuluu ihmisten ilmoilla oleminen, mutta syntyvän melun vuoksi skeittaus olisi houkuttavaa ohjata etäälle ainakin asuintaloista. Varta vasten rakennettuja skeittipuistojakin tarvitaan. Monille laji on kuitenkin ennen kaikkea kaupunkitilan käyttöä keskusaukioiden tyyppisissä, monenlaista muutakin käyttöä mahdollistavissa paikoissa.

Keskeisellä paikalla skeittaamisessa on yllätyksellisyyttä, vuorovaikutteisuutta ja kaupunkikulttuurin luomisen ulottuvuutta tavalla, joka erillisissä skeittipuistoissa jää puuttumaan. Katujen, aukioiden ja vastaavien tilojen suunnitteluratkaisuilla voidaan estää tai mahdollistaa ja myös houkuttaa skeittausta. Parhaimmillaan ratkaisut tukevat skeittauksen toimimista myönteisenä yllätysten ja vuorovaikutteisuuden tuojana tilan kaikkien muidenkin käyttäjien kannalta.

Aktivismien tukemisen selkäranka: välittäjäyhdistys + yhden luukun virkamies

Parhaimmillaan Hukkatilan kaltaisella kansalaisyhteiskunnan manageri- tai välittäjäorganisaatiolla on vastinparinaan taho, joka hoitaa aktivismien tukemisessa yhteyksiä hallinnon sisällä. Hukkatilan toiminnalle arvokkaaksi on muodostunut tietämys tällaisista yhden luukun periaatteella toimivista rohkeista avainhenkilöistä.

Tampereen kaupungilla heitä toimii ainakin muutama. He ovat edistäneet Hukkatilan aloitteita huolehtimalla kaiken tarvittavan järjestämisestä hallinnon sisällä Hukkatilan kannalta mahdollisimman helposti. Vastaavia yhden luukun toimijoita on tullut vastaan joissain tiloja hallinnoivissa yrityksissäkin, esimerkiksi Spondassa.

Avuliaat rohkeat virkamiehet ovat muun muassa nopeuttaneet luvanhakuprosesseja, jopa kehottamalla Hukkatilaa etenemään hankkeen toteuttamisessa vaikkei virallista päätöstä luvan myöntämisestä ole vielä ollut. He ovat kertoneet hankkeissa huomioon otettavista vaatimuksista ja hoitaneet niiden täyttämistä. Esimerkiksi skeitattavien veistosten tuomisessa kaupunkitilaan Hukkatilan toimijoille ei olisi tullut mieleen, että täytyy tehdä ilmoitus kuluttajapalvelusta ja maksaa siitä 150 euroa. Virkamies paitsi kertoi tästä, myös teki ilmoituksen Hukkatilan puolesta. Hyvin myönteisenä on jäänyt mieleen myös Pumppaamo-hankkeessa tilojen avainta antamaan tullut työntekijä, joka paitsi antoi avaimet, myös esitteli hukkatilalaisille pumppaamon tilat ja sanoi vielä, ettei viitsi tästä laskua kirjoittaa.

Yhden luukun roolin ottaneita henkilöitä yhdistää Hukkatilan kokemuksen mukaan vaikutusvaltainen, mutta riittävän lähellä käytäntöä oleva asema organisaation keskitasolla. Nämä henkilöt pystyvät toimimaan jossain määrin johdon ohi, mutta he myös tuntevat operatiivisen tason toimijoita. Yhden luukun toimijoiden asema on vahva käytännössä, vaikkei välttämättä muodollisesti. ”Yhtenä luukkuna” palvelee esimerkiksi eräs virkaikänsä puolesta arvostettu sihteeri.

Yhteistyö kaupungin kanssa sujuu jo hyvin, mutta jarrujakin on

Hukkatilan yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut enimmäkseen hyvin. Ennen yhden luukun virkamiesten löytämistä suurena haasteena oli, että kaupungin toimijat eivät usein tienneet, mitä jonkin aloitteen toteuttamiseksi tarvitaan tai keneltä mistäkin asiasta voisi kysyä. Hallinnon kulttuuri käytäntöineen ei ole vielä mukautunut kaupunkilaisten uuteen aktivoitumiseen – mutta Tampere yhden luukun virkamiehineen on tässä edelläkävijöiden joukossa.

Tampereen kaupunki on enimmäkseen ollut halukas avaamaan tiloja kaupunkilaisten käyttöön. Eräälle teollisuuskäytön jäljiltä käyttämättömäksi jääneelle alueelle Hukkatila ja jotkut muutkin ovat kehittäneet monia ehdotuksia, mutta kaupunki ei ole lämmennyt niistä millekään. Syy ei ole selvinnyt. Mikko arvelee, että kaupungilla on alueelle vireillä muita vielä ei-julkisia suunnitelmia. Kaupungin toimintaan voisi tässä kaivata lisää avoimuutta.

Joissain tapauksissa tilojen käyttöön saamisen on estänyt kaupungin vastuuseen liittyvä tiukka normien noudattaminen. Tapahtumapaikka-aloite on kaatunut jopa siihen, että kaiteen korkeus paikalla ei ole täyttänyt turvallisuusmääräyksiä eikä kaupunki ole halunnut joutua vastaamaan määräyksen sivuuttamisen seurauksista. Hukkatila toivoisi normien soveltamiseen ja vastuunjakoon lisää joustavuutta. Jos toteutuksen esteenä on kaiteen korkeuden kaltainen asia, voitaisiin esimerkiksi sopia, että toiminta alueella ei ole kaupungin vastuulla vaan kukin osallistuja vastaa putoamisen varomisesta itse.

Tampereen kaupunki on kuitenkin kesän 2015 aikana näyttänyt myös erittäin hienoa aloitteellisuutta ja avannut Lielahden kartanoa ja entistä teollisuusaluetta kaupunkilaisten käyttöön. Hiedanrannaksi nimetty alue odottaa tulevaa rakentamista, mutta ennen sitä kaupunki mahdollistaa alueella erilaisia tapahtumia ja väliaikaiskäyttöä. Nähtäväksi jää, miten tämä jatkuu. Alueella tapahtumaa jo järjestämässä olleet hukkatilalaiset toivovat, että näillä toiminnoilla ja kokeiluilla voisi olla rooli myös alueen suunnittelussa ja tulevaisuudessa.

Tampereen kaupungin kesällä 2015 käyttöön avaama Hiedanrannan alue on tarjonnut paikan mm. kaikille avoimille puutarhajuhlille. Kuva Mikko Kyrönviita.

Koulutuksella apua ja inspiraatiota hallinnon toimintaan aktivistien kanssa

Niin Tampereella kuin muuallakin hallinnon toimijoiden työtä voisi helpottaa ja innostaa aktivistiyhteistyöhön valmentavilla koulutustilaisuuksilla. Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa yhteistyökumppanien kanssa on saanut kannatusta ajatus, että hankkeen puitteissa valmisteltaisiin rohkean hallinnon (työntekijän) koulutuspaketti. Hukkatilan kokemuksen perustella kouluttautumismahdollisuuksia voisi olla hyödyllistä järjestää myös tiloja hallinnoiville yrityksille. Monessa yrityksessä suhtaudutaan kaupunkilaisten vapaaehtoistoimintaan perustuviin aloitteisiin vielä epäillen.

Koulutuksessa voitaisiin käsitellä muun muassa joustavuuden lisäämistä organisaation sektoreiden työnjaossa niin, että yhden luukun palvelussa välttämätön kokonaisuuksien käsittely ja hallinnollisten rajojen yli toimiminen olisi työntekijöille helppoa ja houkuttavaakin. Työntekijän arkeen koulutus voisi tuoda tietoa organisaatio- ja kaupunkikohtaisesti yhteyshenkilöistä ja vastuista ja yleisemmin hyvistä käytännöistä muun muassa kumppanuuksissa, normien soveltamisessa ja avoimuudesta ja tasapuolisesta kohtelusta huolehtimisessa.

Mikko toivoo Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuovan ymmärrystä siitä, mitä arvoa eri tahot kaupunkiaktivistisessa toiminnassa näkevät. Miten tapahtuu se, että kaupunkien ja yritysten työntekijät ja päätöksentekijät alkavat nähdä aktivismia arvokkaana? Hukkatilan kaipaamia tutkimuksen pohjalta kiteytettyjä perusteluja aktivismien hyödyistä tarvitaan myös koulutuksen selkärangaksi.

Asiantuntevimpia rohkean työntekijän ajattelutapoja ja käytäntöjä esitteleviä kouluttajia olisivat varmasti rohkeat yhden luukun toimijat itse. Mutta jos heitä nostetaan toimintatapojensa vuoksi esille koulutuksen yhteydessä tai muuten, voiko huomio koituakin heille haitaksi? Onko mahdollista välttää riskiä, että esimerkiksi joustavan normien soveltamisen tuominen esiin johtaakin joustavasti toimineen työntekijän paheksumiseen tai rankaisemiseen?

Millaista koulutusta kaipaisit itsellesi, kollegoillesi, yhteistyökumppaneillesi?

Pohdintaa rohkean hallinnon piirteistä ja niiden kehittämisen tukemisesta on Kaupunkiaktivismi-hankkeessa aloitettu huoneentaulujen hahmottelulla. Rohkean kaupungin/viraston huoneentauluun on kirjattu mm. kehotus kannustaa työtekijöitä kokeiluihin ja riskinottoon silläkin uhalla, että tulee virheitä. Rohkean hallinnon työntekijän huoneentaulussa on mm. suositus suhtautua aloitteisiin ensisijaisesti sallivasti.

Millaiset muut toimintatavat luonnehtisivat kaupunkiaktivismia hyvin tukevaa ja hyödyntävää hallintoa? Mihin asioihin aktivistien kanssa toimimista käsittelevässä koulutuksessa olisi tärkeintä keskittyä? Millaisena koulutus olisi houkuttava ja hyödyllinen kaupungin työntekijöiden kannalta? Entä yritysten kannalta? Mikä rooli kaupunkiaktivisteilla olisi koulutuksessa?

Kerro mieluusti ajatuksia, kommentteja ja ehdotuksia Facebook-ryhmässä, huoneentauluihin suoraan (se käy helposti Google- tai Facebook-tunnuksella, ks. pikajohdatus työtilaan) tai kommenttikentässä tässä alla!