Some-data kaupunkisuunnittelun avuksi! Työpajassa koottiin suosituksia kaupungeille

Viitisenkymmentä aktiivia kokoontui 1.2.2017 työpajaan pohtimaan, miten kaupunkisuunnittelu voi mukautua ja hyödyntää muutosta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Miten somesta saatava data voi auttaa kaupunkisuunnittelijoita ei vain viestintäkanavana, vaan vuorovaikutuksen ja tiedon tuottamisen välineenä?

Järjestimme työpajan yhdessä Espoon kaupungin, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella väitöstutkimustaan tekevän Pilvi Nummen kanssa.

Tuloksena kiteytyi muun muassa seuraavia suosituksia kaupunkiorganisaatioille:

  • Viranhaltijoille varattava työaikaa somessa toimimiseen. Tämä tukee kaupunkilaisten luottamusta hallintoon, kun yhteydenpito virkamiesten kanssa helpottuu ja erityisesti jos viranhaltijat antavat ihmisinä hallinnolle kasvot.
  • Viranhaltijoiden ei ole tarkoituksenmukaista käyttää aikaa työlääseen some-datan käsittelyyn vaan palvelua voidaan ostaa. Suunnittelun tiedon hankinta on yhteistyötä. Analytiikkayritys voi tuoda kaavoittajan pöydälle some-data-yhteenvetoja.
  • Some-dataa tulee ottaa suunnittelun pohjatiedoksi.
  • Somessa kaupungin hallintoa voisi edustaa ”kaupunkitalkkari” – viranhaltija tehtävänimikkeellä mutta omilla kasvoilla ja persoonana. Näin toimitaan jo esim. Lahdessa.
  • Yhteistyö yhdistysten ja muiden aktiivien kanssa on myös keino aktivoida halutun some-datan tuottamista. Hallinto ja aktiivit voivat esimerkiksi sopia hauskasta tiedonkeruukampanjasta, jossa ihmisiä kannustetaan julkisemaan julkisia some-postauksia tietystä aiheesta.

Kaikki suositukset ja muut ajatukset työpajasta voi lukea koosteesta Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – data-analyysit ja vuorovaikutus – kooste työpajasta 1.2.2017 (pdf).

20170201_154445a

Työpajatyöskentelyä pohjustettiin viidellä esityksellä:

Ryhmätöissä käsiteltiin neljää teemaa:

Espoon some-ohje: Alustukseksi Johanna Pellinen Espoon kaupungilta kertoi ohjeista, joilla Espoon kaupunki ohjeistaa työntekijöitään sosiaalisen median käytöstä. Ohjeet löytyvät sivun http://www.espoo.fi/some alalaidasta. Ryhmässä koottiin somen käyttöön liittyviä haasteita ja etsittiin ratkaisuja niihin.

Pyöräily ja liikkuminen: Espoon kaupungin Heini Peltosen vetämässä ryhmässä pohdittiin tarpeita ja kehittämisehdotuksia somen käyttöön kaupunkisuunnittelussa pyöräilyn ja yleisemmin liikkumisen tarkastelussa.

Tapiola: Pilvi Nummi Aalto-yliopistosta ja Vuokko Heikinheimo Helsingin yliopistosta vetivät työryhmän, jossa pohdittiin sosiaalisen median hyödyntämistä Tapiolan kontekstissa.

Kaupunkisuunnittelu: Espoon kaupungin Mervi Hokkasen vetämässä ryhmässä pohdittiin tarpeita ja kehittämisehdotuksia somen käyttöön kaavoituksen ja kaupunkitekniikan kontekstissa, mm. asumisen, rakentamisen, viherrakenteen ja kaupunkitilan suunnittelun kannalta.

Työpajassa osallistujat toivoivat, että tilaisuuksia keskustella some-datasta kaupunkisuunnittelusta tulee jatkossakin. Osallistujien pyynnöstä osallistujille jaettiin toistensa sähköpostiosoitteet jatkoyhteydenpitoa varten.

Jatkokeskustelun avuksi on myös perustettu Facebook-ryhmä SoMe & Kaupunkisuunnittelu. Ryhmässä voi avata keskusteluja ja siellä voidaan suunnitella tulevia tapaamisia yhdessä. Ryhmä on suljettu eli keskustelut näkyvät vain ryhmän jäsenille. Kaikki aiheesta kiinnostuneet, tervetuloa ryhmään mukaan!

 

 

 

Varjokaava kohtaa kaavoittajan: tapaus Hernesaari

Kaupunkikulttuuria edistävä Urban Helsinki -ryhmä on tehnyt vaihtoehtokaavan ja ehdottanut, ”että Hernesaaren kaavoittamisen lähtökohdaksi otetaan nykyisiä suunnitelmia selkeästi kaupunkimaisempi ratkaisu.” Kun kaupunkisuunnitteluviraston osayleiskaavaehdotuksen mukaan alueelle sijoittuisi noin 6 000 asukasta ja 3 000 työpaikkaa, niin Urban Helsinki -ryhmän kaksi visiomaista esitystä (kuva alla) noin kaksinkertaistavat nämä. Suuremmalla väkimäärällä he tavoittelevat monipuolisempia palveluja tälle kantakaupunkia laajentavalle alueelle (ks. myös Hesarin juttu).

uh_hernesaarikuvat-copy

Ryhmän ehdotukset eivät saaneet Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa alueen kaavoittajalta Matti Kaijansinkolta kovin innostunutta vastaanottoa. Hänen mielestään suunnitelmat eivät ole järin korkeatasoisia tai kehityskelpoisia.

Kaavoittajia moititaan usein huonosta asenteesta heidän projektinsa tontille tulevia ”ulkopuolisia” kohtaan. Syntyy helposti tilanne, jossa dialogia itse asiasta eli suunnittelun kohteesta ja sisällöistä ei synny, vaikka se lienee vaihtoehtokaavoituksen päällimmäinen tarkoitus. Siksi kannattaa mennä asennoitumisten taakse ja hakea yhteistä keskustelupintaa asiaperusteiden kautta.

Haastattelin Kaijansinkkoa luodakseni tarkempaa kuvaa siitä, miksei Urban Helsingin vaihtoehtokaava häntä elähdyttänyt. Tapauksen yleisempi kiinnostus koskee sitä, miten virallinen kaupunkisuunnittelu ottaa vaihtoehtosuunnittelua vastaan. Voiko varjokaavoilla vaikuttaa ja miten se parhaiten onnistuisi – sekä aktivistien että viraston kannalta?

Yksitoikkoista ruutukaavaa

Kaijansinkon mielestä Urban Helsingin suunnitelmien ruutukaavaratkaisu vaikuttaa yksinkertaiselta eikä sisällä mitään kiinnostavaa oivallusta tai omaperäisyyttä. Toisteinen ruutukaava tuottaa tasapaksua kaupunkimattoa, jonka yksiulotteisuutta pitkät katulinjat ja autopaikat vielä korostavat. Esitykset ovat yleispiirteisiä ja yksityiskohdat puuttuvat. Ohjenuoramainen ihanne, että kaupungissa pitäisi olla 200 metrin välein jokin paikka, ei hänen mielestään suunnitelmissa toteudu.

Kaupunkitilan näkökulmasta ehdotukset ovat tuulisia ja liikenneratkaisut hankalia toteuttaa järkevästi. Kapeiden umpikorttelien alimpiin kerroksiin tuskin ulottuisi auringonvaloa. Vaihtoehtosuunnitelmien osayleiskaavaehdotusta suurempi asukasmäärä lisäisi liikennettä ulos johtavalla Telakkakadulla epäilyttävän paljon. Kyse on kuitenkin todellisesta pussinperäalueesta.

Liikenteen lisäksi suurempi asukasmäärä tuottaisi enemmän tilaa vaativia pysäköintipaikkoja, joita pitäisi löytyä 200 metrin säteeltä. Pysäköinti kadunvarsiin vaikuttaa paljon korttelirakenteeseen.  Ihannetilanteessa jokainen rakennushanke toteuttaisi omat paikkansa, yleensä pihakannen alle. Silloin pysäköinti käytännössä määrää korttelin rakennusoikeuden. Pysäköinnin suhteen pyritään aina kohtuuhintaisiin ratkaisuihin. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei suosi pysäköintitaloja, koska autovarastot ovat kaupunkikuvallisesti hankalia ja niistä tulee helposti kovin korkeita (jopa 30 metriä). ”Helppo ratkaisu olisi, että paikkojen rakentamisvaatimuksesta luovuttaisiin, mutta siihen aika ei vielä ole kypsä”, Kaijansinkko sanoo.

Kaijansinkon mukaan suunnitelmat näyttävät myös sisältävän turhan yksipuolisesti asuntoja ja toimitilaa, ja osa asumisesta on vielä satamatoimintojen takia huonosti siihen soveltuvassa paikassa. Osayleiskaavaehdotuksessa tällaisessa kohdassa on liikuntatoimintoja, jotka edustavat kasvavaa liiketoimintaa kaupungeissa.

Data ja sen avoimuus

Kaijansinkon mielestä Urban Helsingin suunnitelmat eivät ole toteuttamiskelpoisia tiettyjen reunaehtotietojen kannalta. Hänen mielestään kaikkea suunnittelun dataa ja analyysitietoa ei voikaan olla saatavissa avoimeen käyttöön, koska sitä syntyy koko ajan suunnitteluprosessin edetessä. Teknistaloudellisten tekijöiden huomioiminen ja ratkaiseminen eivät myöskään näytä kiinnostavan aktivisteja niin paljon kuin itse kaavan piirtäminen.

Melu ehdollistaa kaavoja paljon ja sitä koskevat normit ovat tarkkoja. Lisäksi on olemassa sellaista hiljaista tietoa, jota kaupunkisuunnitteluvirasto ei haluakaan jakaa avoimesti. Esimerkiksi tietoa vanhoilla satama-alueilla tyypillisten likaisten ja myrkyllisten alueiden, lähinnä vanhojen kaatopaikkojen sijainnista ja sisällöstä ei haluta ehdoin tahdoin avata.

Esimerkiksi Vuosaaren sataman tinayhdistejupakka vuonna 2003 sai aikaan kaavoittajan kannalta ylimääräisiä hankaluuksia, koska asiasta nousi mediassa kohu. Turvallisuuskysymyksissä julkisuus kaavoittajien mielestä usein synnyttää ylilyöntejä. Kaavoittajan tehtävä on tuottaa rakennettavaksi hyvämaineisia tontteja, joita halutaan rakennuttaa ja asuttaa – tietysti ympäristöstä ja terveydestä säädettyjen normien ja asiantuntijoiden mittausten mukaan huolehtien.

Ajoituksen ongelma

Urban Helsingin vaihtoehtokaavat ovat Kaijansinkon mielestä ennen kaikkea pahasti myöhässä. Aluetta on suunniteltu toistakymmentä vuotta ja sen palikat ovat asettuneet kohdalleen jo kauan sitten. Teknisiä kysymyksiä on tarkasteltu tehdyillä suunnitelmilla ja alueen infraa aletaan rakentaa jo vuonna 2018 ja taloja vuonna 2020.

Vaihtoehtosuunnittelun parantamiseksi pitäisi juuri ajoitus saada kohdalleen. Paras ajankohta kaavoittajan näkökulmasta vaihtoehtosuunnitelmille olisi ideointivaihe eli heti suunnittelutilanteen auetessa. Tällaisen Kaijansinkko pyysi aikoinaan Pro Eira -liikkeen suunnalta Hernesaarta koskien. Lisäksi virasto teetti ideasuunnitelmat kolmella eri arkkitehtitoimistolla sekä lasten ja nuorten Arkki-arkkitehtuurikoululla, joten silkasta yksisilmäisyydestä Hernesaaren kaavoitusprosessia ei voi moittia. Näistä saatiin sisällöllisiä ideoita kaavoitukseen.

Virallisen ja vaihtoehtosuunnittelun eriparisuutta synnyttää myös se, että kerrosalat lasketaan kaavoituksessa eri tavoin kuin esimerkiksi Urban Helsinki tekee. Kaijansinkko huomauttaa myös yleisesti, että kerroskorkeutta ei voi käytännössä kasvattaa kahdeksasta kymmeneen, kuten usein ehdotetaan, vaan kerroksia pitää sitten olla ainakin 12–14, jotta rakentaminen on kannattavaa. Määräysten mukaan portaisiin tarvitaan silloin toinen poistumistie, mikä kasvattaa rakentamisen kustannuksia.

Lähtötiedot jakoon!

Kaavoittajan toivomuksena vaihtoehtosuunnittelijoille olisi myös paneutuminen suunnitelman sisältöön, ei vain kaupunkimuotoon. Kaivattaisiin mielenkiintoisuutta ja nyansseja sekä kolmiulotteisuuden sekä valon ja varjot huomioivaa ajattelua ja esitystapaa. Kaijansinkko kehottaa varaamaan audienssin kaavoittajalle ennen vaihtoehtosuunnittelua, jolloin tämä voisi tarjota peliin suunnittelun faktat ja reunaehdot. ”Se on meidän työmme”, hän sanoo.

Tämä on tärkeää, koska vastaavaa varsinaista dataa ei välttämättä ole vielä olemassa muuten jaettavassa muodossa. ”Jos on intoa kehittää, totta kai otetaan mielellään vastaan.” Hyvä referenssi suunnittelujärjestelmän ulkopuolisesta suunnittelusta on Kaijansinkon mielestä Helsinki-Tampere Visions -kirja ja -näyttely vuodelta 1993.

Melkki: tyhjä taulu

Tällä hetkellä vastikään hyväksytty yleiskaava avaisi esimerkiksi Melkin saaren kohteeksi, josta kaavoittaja Kaijansinkko ottaisi mielellään vastaan ideoita ja tutkielmia, koska sen suunnittelu on alkutekijöissään. Kaavoittajan mielessä ei ole saaren suhteen vielä juuri muita suunnittelua ehdollistavia ajatuksia kuin sillattomuus ja upeiden rantojen säilyttäminen.

Tutkimushankkeemme näkökulmasta olisi kiinnostavaa, jos esimerkiksi Urban Helsinki tai Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä järjestäisi Melkin avoimen ”esikaavoitusprosessin” ja tuottaisivat sen pohjalta esisuunnitelman virallista kaavoitusprosessia varten. Järjestelyihin voisi vaikka hankkeemme tulla mukaan.

Yhteisöllisten työtilojen verkosto – kaupunkikehitystä virallisen ja epävirallisen rajamailla

Aktivismiopintopiirin tapaamisessa 22.9.2016 Elina Alatalo kertoi väitöstyöstään, joka käsittelee yhteisöllisten työtilojen verkostoa kaupunkeja ja yhteiskuntaa muovaavana infrastruktuurina. Tapaustutkimuksen kohteena on Mushrooming-työtilaverkosto. Elina tuntee verkoston sen perustajana ja aktiivisena ylläpitäjänä.

Väitöstyön tavoitteena on tuottaa ajattelun ja toiminnan tapoja, jotka mahdollistavat kaupunkien kehittämisen ruohonjuuritasolta syntyvien avoimien prosessien avulla. Mitä ovat tee-se-itse-työkulttuurista nousevat prosessit, jotka kehittävät kaupunkia kestävään suuntaan? Mitä työtilaverkoston toiminnasta voitaisiin oppia kaupunkien kehittämiseen yleisemminkin? Kiinnostuksen kohteena on myös työtilaverkoston potentiaali ihmisen ja muun luonnon prosessien lähentämisessä.

Vallilasta maailmalle

Mushrooming sai alkunsa vuonna 2010 vallilalaisella työhuoneella syntyneestä ajatuksesta, että tässä lähekkäin työskentelevät ihmiset voisivat alkaa tehdä jotain yhdessä. Nykyisin verkosto tavoittaa tuhansia. Mushrooming-Facebook-ryhmiä on Suomessa neljässä kaupungissa ja niistä suurimmassa eli Helsingin ryhmässä on syyskuussa 2016 lähes 6000 jäsentä. Verkostoon kuuluu työtiloja myös muutamassa muussa Euroopan maassa ja Etelä-Afrikassa.

Verkostolla on kolme kulmakiveä: työtilojen välitysalustat eli nettisivu ja Facebook-ryhmät sekä verkostossa järjestettävä toiminta. Työtiloina on niin toimistohuoneita, tanssisaleja, fysioterapeuttien työhuoneita kuin elokuvastudioitakin. Tilojen käyttö ei rajaudu työhön eikä viralliseen työhön. Työhuoneilla on käyttöä monenlaisissa harrastuksissa ja mm. paperittomien sairaalana.

tyo%cc%88huone-ka%cc%88tko%cc%88-kuvaaja-tomas-kouba rehtiYhteisöllisiä työtiloja Helsingissä:  Työhuone Rehti (muotoilu, huonekalut, oma malli- ja prototyöpaja kellarissa) ja Koruverstas Kätkö (reilun kaupan kulta, kierrätyskorut).
Kuvat Tomas Kouba.

Mushrooming on tässä kansainvälisesti erityinen. Ulkomailla ei ole tullut vastaan yhteisöllisten työtilojen verkostoja, joilla olisi yhtä monipuolinen kirjo työtiloja ja jotka toimisivat Facebook-ryhmien tyyppisten epävirallisten kanavien kautta. Eri kaupunkien verkostot suuntautuvat omilla tavoillaan esimerkiksi töiden etsimisen tai paikallisyhteisön tukemisen suhteen.

Oman näköistä työelämää, turvaa ja innovaatioita

Suosion tärkeä syy on verkoston kyky mahdollistaa itse itselle tehty työ, niin työn sisällön kuin työtilan ja sosiaalisen ympäristönkin puolesta. Osalle käyttäjistä yhteisö ja verkosto toimivat ihannepuitteina omille unelmille esimerkiksi oman liiketoiminnan kehittelyssä. Toisessa ääripäässä ovat toimeentulon kanssa kamppailevat, joilla ei ole muunlaiseen työtilaan varaakaan.

Verkosto auttaa työyhteisöjä säilymään, etenkin helpottamalla uusien tilankäyttäjien löytymistä lähtevien tilalle ja uuden työtilan saamista, jos edellinen menetetään. Yhteisöllinen työympäristö luo turvaverkkoa myös sosiaalisen vertaistuen mahdollistajana. Tarpeisiinsa voi löytää muutenkin apua, esimerkiksi yrityksen perustaja voi kohdata tarvitsemansa koodarin ja koodari saada hänestä asiakkaan.

Innovaatioympäristönä Mushrooming on erityinen, koska tilojen edullisuus mahdollistaa sellaisten osaajien mukaan tulon, joille esimerkiksi MOW-tyyppiset  työtilaratkaisut ovat liian kalliita. Toiminnan vähemmän viralliset ulottuvuudet tuovat innovointiin vielä omanlaistaan moninaisuutta.

Yhdistys huoltajana

Mushrooming toimi vuosia epämuodollisena, mutta nykyisin se on myös yhdistys. Mushrooming ry perustettiin tukemaan verkoston jatkuvuutta etenkin sen kautta, että verkoston nettisivulle ja FB-ryhmälle saadaan näin nimetty huoltaja.

Yhdistyksen hallitus päättää esimerkiksi verkostossa virinneiden uudenlaisten käytäntöjen tukemisesta. Kun erästä työtilaa käytiin antamaan vuokralle myös hyvin lyhyiksi ajoiksi tuntihinnalla, hallitus päätti edistää aktiivisella viestimisellä käytännön leviämistä muuallekin. Toiminnan rajoittajaksi hallitusta ei ole tarvittu, vaan mahdolliseen epätoivottuun käyttäytymiseen puuttumisen ovat työyhteisöt hoitaneet itse.

Verkoston ylläpidon kulut ovat muodostuneet vain nettialustan maksuista, jotka ovat olleet kaikkiaan viitisen tuhat euroa. Kulut on tähän mennessä saatu katettua apurahoilla. Rahoituksen saaminen on kuitenkin jatkuva haaste. Vielä ei ole löydetty rahoitusmallia, joka ei samalla tyrehdyttäisi verkoston toimintaa, kuten maksujen keruu mukana olevilta on kaikissa muodoissaan tehnyt.

Voiko kaupunkien hallinto olla avuksi?

Yhteisöistä voi pöhistä uusia yrityksiä, projekteja ja muuta toimeliaisuutta, jota kaupunkien hallintokin tyypillisesti tavoittelee. Onko jotakin, mitä hallinto voisi tehdä auttaakseen Mushrooming-tyyppistä toimintaa kukoistamaan?

Tiedon välittämisessä verkostosta ja sen merkityksistä voisi kaupunkikin olla avuksi. Hyötyä olisi esimerkiksi tarinoiden kokoaminen työhuoneilta. Sitä on yritettykin, mutta apu olisi tervetullutta.

Mushroomingia ja työhuonekulttuuria auttaisi paljon, jos ensinnäkin yhä useampi kiinteistön omistaja saisi tietoonsa tällaisen verkoston olevan olemassa. Harva kiinteistönomistaja vielä tietää, että huonossakin kunnossa olevan tilan eteenpäin vuokraamiseen on kanava ja että tällainen halvalla ja kenties väliaikaisestikin vuokrattava tila saattaisi juurikin olla työhuoneyhteisön toivomaa. Vuokratasoa saataisiin pidettyä matalalla esimerkiksi kehittämällä uudenlaisia malleja, joissa työtilaa jakava yhteisö maksaa osan vuokrastaan järjestämällä kaikille avoimia, rakennusta ja korttelia elävöittäviä tapahtumia ja myös siten huolehtii kiinteistöstä.

Itse verkostoa helpottaisi taloudellinen tuki verkkoalustan kulujen kattamiseen. Myös teknistä apua on välillä tarvittu. Voisiko kaupungin hallinnon yksi tehtävä olla helpottaa teknisen tuen löytymistä yhteisöjään hyödyttävien kansalaisryhmien ja verkostojen käyttöön?

Aktivismiopintopiirissä uusia jäseniä, yhteisöllisiä työtiloja ja someanalytiikkaa

Aktivismiopintopiiri on syksyllä 2016 kasvanut kolmella uudella jäsenellä. Heistä Juhana Rantavuori tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa oppimisesta ja siihen kuuluu tarkastelua oppimisesta yhteiskunnallisissa liikkeissä. Hän on myös kaupunkisuunnitteluaktivisti ja ollut mm. mukana tekemässä vaihtoehtosuunnitelmia. Elina Alatalo tekee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa yhteisöllisten työtilojen verkostosta, tapauksenaan Mushrooming-verkosto. Annaliina Niitamon viestinnän alaan kuuluva väitöskirja Helsingin yliopistolle käsittelee uusia menetelmiä kaupunkilaisten osallistumiseen kaupunkisuunnittelussa ja kaupungin kehittämistä koskevassa keskustelussa.

Opintopiirin järjestyksessä toinen – Johanna Laukkasen jälkeen – valmistunut opinnäyte on Mikko Turusen pro gradu Väriä seinään ja väkeä kaduille – kaupunginosaliikkeiden toiminta ja tavoitteet. Salla Nurmisen pro gradu ruokapiireistä ja Jutta Harjusen pro gradu yhteisöllisestä asumisesta ovat myös valmiita ja tulossa saataville pian. Piirin valmistuneet työt kootaan Materiaaleja -sivulle.

Piirin tapaamisessa 22.9.2016 Elina kertoi väitöstyöstään, Pilvi Nummi artikkelistaan ja Anna-Maija Halme European Heritage Congress -tapahtumasta, jota on järjestämässä. Hyödynsimme tilaisuutta samalla haastatella Elinaa Mushrooming-verkoston tuntijana. Mushrooming-verkoston tarina on tulossa myös tapauskuvaukseksi Aktivismipakin* tapauskokoelmaan.

Pilvin esittelemä artikkeli on kartoitus kaupunkisuunnitteluun liittyvistä sosiaalisen median analyysimenetelmistä ja niiden käytöstä. Menetelmien selvittämisessä ollaan isojen kysymysten äärellä. Kun todellisuus tapahtuu somessa, miten todellisuudesta voidaan nykyään saada tutkimustietoa? Esimerkkejä kaupunkisuunnitteluun liittyvien some-analyysimenetelmien käytöstä löytyy jo paljon tutkimuksista, mutta käytännön suunnittelusta ei vielä juurikaan.

Pilvin väitöstyöhön kuuluu myös kaupunkisuunnittelua palvelevan analyysimenetelmän testausta ja kehittämistä. Toisaalla on pohdittu, että jatkossa some-tutkimuksen tulokset syntyvät ehkä niinkin, että tutkimusohjelmakoodit pyörivät palvelimilla itsekseen ja päivittävät tutkimustuloksia aineiston jatkuvasti lisääntyessä. Kehittyyköhän kaupunkisuunnittelijoiden avuksi palveluita, jotka automatisoidusti ammentavat some-dataa jatkuvasti päivittyviksi tuloksiksi palvelulle saneltavien tietotarpeiden mukaan?

European Heritage Congress -tapahtuma järjestetään kesällä 2017 Turussa. Tapahtuman yhteyteen tulee seminaari, jossa esitellään onnistuneita tapauksia ja prosesseja, joissa kansalaistoimijat ovat osallistuneet omaa kulttuuriperintöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Ideoitiin, millaisia esimerkkejä aktivistisesta osallistumisesta voisi olla mukana. Kulttuuriperintöaktivismi ulottuu vaihtoehtosuunnitelmista metallinetsintään ja valokuvadokumentointiin – ja voi palvella suunnittelua silloinkin, kun aktivistien kiinnostus on enemmän itse tekemisessä kuin suunnitteluun vaikuttamisessa.

*Aktivismipakki on Kaupunkiaktivismi-hankkeen tulokset kokoava verkkotietopankki. Tervetuloa kommentoimaan pakin luonnoksia ja muokkaamaan niitä vielä hyödyllisemmiksi Keskusteleva kaupunki -päivässä 9.11.2016!

Kaupunkiaktivismi-kurssilla pienoistutkimuksia työtiloista kuljetuspalveluihin, naapuriavusta ruokajärjestelmiin

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto kokosi kesällä 2016 eri alojen opiskelijoita paneutumaan aktivismeihin Kaupunkiaktivismi kaupunkien voimavarana -kurssilla. Kurssin veti yliopistonlehtori Maaria Linko osana Kaupunkiaktivismi-hanketta. Yksi ydinajatuksista oli tarjota tilaisuus oppia luovan itse tekemisen kautta aktivismeista ja niiden mahdollisuuksista ja rajoitteista kaupunkien kehittämisessä.

Alun luennoilla Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri puhui kaupungin hallinnon ja aktivismien kohtaamisista erityisesti sosiaalisessa mediassa. Yhteismaa ry:n Pauliina Seppälä kertoi omalta uraltaan esimerkkejä aktivismien viriämisestä ja siitä, mitä aktivismeilla voidaan saavuttaa. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustaja Mikko Särelä esitteli kyseisen ryhmän perustamisen ideaa ja ryhmän toimintaa.

Kaupunkiaktivismi-hanketiimin Pasi M. luennoi kaupunkiaktivismista yleisesti, jakamistaloudesta (verkkoluento) ja ruoka-aktivismista (verkkoluento) ja Maija F. voimavara-ajattelusta. Pohdittavaa kurssilaiset saivat myös kuuntelemalla Pasin toteuttamat Jussi Luomasen (Helsingin rakennusvirasto) ja Petteri Niskasen (Myyrmäki-liike) haastattelut.

20160612_145618  screen-shot-2016-09-20-at-23-11-12

Pääpaino oli pienoistutkimuksina toteutetuissa harjoitustöissä. Tuloksena syntyi 35 opiskelijan voimin 11 raporttia, joista osaan kuului myös video:

  • Airbnb:n toimintaa koskevat rajoitukset: Työssä paneuduttiin Airbnb:n toiminnan tilanteeseen Berliinissä, vertailtiin sitä Helsinkiin ja pohdittiin, miten viranomaisten kannattaisi Airbnb:n suhteen toimia.
  • Liikennekaari ja tavarankuljetuspalvelut: Työssä tarkasteltiin nykyisen sääntelyn yhteisöllisille kuljetuspalveluille tuomia haasteita, esimerkkinä PiggyPaggy-palvelu, sekä liikennekaaren mahdollisia vaikutuksia. Lisäksi arvioitiin Kestävä liikenne -kampanjan onnistumista.
  • Yhteisölliset työtilat ja työtila-aktivismi: Työssä tarkasteltiin tapauksena Demos Helsingin ja Y-säätiön yhteistyössä toteuttamaa yhteisöllistä työtilaa Uuras Hofficea Helsingin Jätkäsaaressa. Työ toi tietoa etenkin yhteisöllisen työtilan onnistumisen edellytyksistä.
  • Kaavoitus ja kaupunkiaktivismi: Työssä paneuduttiin vaihtoehtosuunnitelmien hyödyntämiseen kaupunkisuunnittelussa, tapauksena Pro Helsinki 2.0. Työ vahvisti ja syvensi Kaupunkiaktivismi-hankkeen tähänastista ymmärrystä siitä, että hyödyntämisen esteenä ei ole ainakaan yhteistyöhalun puute.
  • Hortoilu: Työssä tutkittiin hortoilua eli luonnonvaraisten kasvien hyödyntämistä elintarvikkeina tarkastelemalla hortoilijoiden Facebook-yhteisöjä. Raportissa kuvataan somen merkityksiä yhteisöllisyyden ja jakamisen mahdollistajana ihmisille, joiden elämäntyylejä hortoilu yhdistää. Video
  • Keltainen talo  kynnyselamys: Työssä tarkasteltiin Tampereella väliaikaisena tee-se-itse-kulttuuritilana toimineen Keltaisen talon tarinaa siltä kannalta, mikä veti ihmisiä toimintaan mukaan ja miten arvomaailma talossa rakentui. Työ avaa myös väliaikaisuuden merkityksiä.
  • Tila ja taide – Tapaus Space Invaders IV Espoon Matinkylässä: Paikallista kulttuuritapahtumaa tarkastelemalla selvitettiin tilojen luovan uusiokäytön merkityksiä. Työ tuo ymmärrystä muun muassa byrokratian näyttäytymisestä tapahtuma-aktivismissa. Video
  • Tilannekatsaus Venetsia-projektiin: Projektissa kehitetään uutta laajaan vaikuttavuuteen tähtäävää tutkimus- ja kulttuurikeskus Venetsiaa Helsingin Lapinlahteen. Raportissa kuvataan projektin tilannetta ja tarkastellaan, mitä projekti voisi parhaimmillaan saada aikaan kaupunkien kehittämisessä.

screen-shot-2016-09-20-at-23-12-36  uh

Kurssi sai opiskelijoilta lähes pelkästään myönteistä palautetta. Tuleviin kurssinaloituksiin antoi yhden vinkin erään kurssilaisen kiitos siitä, että ensimmäisellä luennolla kysyttiin, mitä tämä kurssi voisi tarjota teille kurssilaisille. ”Se on vallan eriskummallista yliopiston kursseilla ja ihanasti sanottu. Olin heti iloinen että tulin kurssille”. Maaria Linko piti kurssia hyvin onnistuneena. ”Olin vaikuttunut siitä, miten innokkaasti opiskelijat ahkeroivat”.

Kurssille suunnitellaan jatkoa. Myös muut oppilaitokset ovat olleet kurssista kiinnostuneita. Kehittyisikö tutustuminen digiajan omaehtoiseen aktivismiin vähitellen osaksi kasvatus- ja koulutusorganisaatioiden toimintaa yleisemminkin? Nykyisessä hallitusohjelmassa Suomi halutaan koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaaksi. Huomion kiinnittäminen kasvatus- ja koulutuspalveluissa eri-ikäisten mahdollisuuksiin oppia aktivismeista ja aktivisteina ei olisi tavoitteen saavuttamiselle ainakaan haitaksi.

YIMBYcon vauhdittaa kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä

Kaupunkiaktivismien kentällä ahertaa myös Ketterä kaupunki / Dwellers in Agile Cities -hanke, suosittelemme tutustumaan! Tämä juttu on julkaistu Ketterä kaupunki -sivulla.
********************************************

Aktiiviset kaupunkilaiset paitsi muokkaavat kaupunkia fyysisesti myös organisoivat jatkuvia kanavia osaamisen ja ideoiden vaihtoon kansainvälisestikin. YIMBYcon-tapahtuma 11.-14.8.2016 Helsingissä toi Yes in My Backyard -henkisiä kaupunkisuunnitteluaktiiveja laajasti yhteen tiettävästi ensimmäistä kertaa Euroopassa. Tapahtuman järjesti joukko mm. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä toimivia aktiiveja. Yhtenä innoittajana oli kesäkuussa 2016 Coloradon Boulderissa kesäkuussa järjestetty YIMBY-väen ensimmäisenä kansainvälisenä konferenssina esitelty YIMBY 2016.

”Epäkonferenssina” eli osallistujavetoisesti rakennettu YIMBYcon sisälsi toimintaa fuckups-kokemustenvaihtoillanvietosta yhteissuunnittelupajoihin, kaupunkiretkeilyihin ja keskustelujen jatkoon Flow Talksissa. Keskusteluja inspiroivat alustuspuheenvuoroilla mm. From Rurban to Urban -blogistaan  tunnettu kaupunkiaktivisti Timo Hämäläinen, kaupunkiaktivisti-poliitikko Otso Kivekäs ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki. Itse toin keskusteluainekseksi hahmotusta kaupunkiaktivismien noususta systeemitason ilmiönä.

20160812_123709a

Heikki Mäntymäki kertoi kokemuksia tiedonhankinnasta Helsingin yleiskaavaa varten Helsinki 20150 -karttakyselyllä. Yksi kaupunkien tapa tukea kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä on julkaista aineistoja avoimena datana materiaaliksi sovelluskehittäjäaktiiveille, kuten yleiskaavakyselyn aineistollekin tehtiin.

Osallistujia puhutti omaehtoisen kansalaistoiminnan ja kaupunkiorganisaation suhde. Erään osallistujan tuntuma oli, että aktivismien suomalainen erityispiirre on suuntautuminen usein toimintaan hallinnon kanssa pikemminkin kuin siitä erillään. Esimerkiksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyö on jo lähellä kumppanuutta. Toivottiin vertailevaa tutkimustietoa erilaisten aktivismien piirteistä eri konteksteissa Suomessa ja muualla. Vertailu voisi ottaa vauhtia Ketterä kaupunki – Dwellers in Agile Cities -hankkeessa meneillään olevasta lupaavien yhteistyömallien ja suunnitteluratkaisujen kartoituksesta.

IMG_3214a

YIMBYconissa yhteissuunniteltiin mm. tilojen saamista tehokkaampaan ja asukkaiden tarpeisiin herkästi mukautuvaan käyttöön. Tehostamisen varaa on, esimeriksi jo Helsingissä on yli miljoona m2 tyhjää toimitilaa ja kehittämiskelpoisia asuntojakin runsaasti. Viimeisimmät tutkimustulokset myös osoittavat asuntopolitiikan ongelmia ja keskusta-asumisen kallistumista.

Ratkaisuja näihin ongelmiin haettiin osaltaan Ketterä kaupunki -hankkeen järjestämässä työpajassa, jossa suunniteltiin mm. Herttoniemen teollisuusalueella parhaillaan myynnissä olevaa toimistokerrosta. Sinne kehiteltiin esim. perhekoon mukaan muunneltavia asuntoja, monitoimisia yhteiskeittiö-, illanvietto-, leikki-, ja kuntoilutiloja, kattopuutarhaa sekä yhdessä tilattavia palveluita ja erilaisia naapuriavun muotoja (yhteenveto työpajasta tulossa pian!). Vastaava yhteissuunnittelutyöpaja järjestetään 30.8.2016 Tampereella, tervetuloa mukaan!

IMG_3230ajpg

YIMBYcon on tarkoitus järjestää jatkossa Helsingissä vuosittain. Kaupunkien kehittämisestä kiinnostuneille tapahtuma tuo mahdollisuuksia ottaa vauhtiaskelia kaupunkien kehittämisessä omannäköisiksi. Helsingille se on myös valtti maineen rakentamisessa YIMBY-kaupunkina. Ensi vuodeksi on ideoitu mm. tutkijoita käytännön toimijoiden avuksi tuovaa sessiota ja paneutumista viranhaltija-aktivistien toimintaan.

Millaista ohjelmaa itse haluaisit ensi vuodeksi? Miten YIMBYcon voisi parhaiten palvella kaupunkien kehittämistä ketteriksi erilaisten kaupunkilaisten kannalta? Kerro meille vaikka kommenttikentässä alla,  Twitterissä @agile_dwellers, #agilecity #ketteräkaupunki #yimbycon tai YIMBY International -Facebook-ryhmässä!

Maija Faehnle
Johtamiskorkeakoulu, TaY & Suomen ympäristökeskus
(Edelleen myös tutkija Helsingin yliopiston Kaupunkiaktivismi-hankkeessa 🙂 )

Kallion kulttuuriverkosto ruokkii tapahtuma-aktivismia ja tuo toimijoita yhteen

Jos listataan kaupunkiaktivismeistaan kuuluja kaupunginosia, mukana on ainakin Helsingin Kallio. Tätä mainetta on osaltaan pitkään rakentanut Kallion kulttuuriverkosto ry kaupunkitapahtumillaan. Kävimme 1.12.2015 paikan päällä Karhupuiston kupeessa tapaamassa Kallion kulttuuriverkoston puheenjohtajaa Saara Vanhalaa.

Kallion kulttuuriverkoston tavoitteena on yhteistyön lisääminen monipuolisen kaupunkikulttuurin vahvistamiseksi. Verkosto järjestää tapahtumia itse ja luo puitteita tapahtuma-aktivismille. Matkailijaryhmät ja muut kiinnostuneet voivat myös tilata verkostolta opastetun Kallio-kävelyn.

Kulttuuriviikot kutsuvat toteuttamaan tapahtumaideoita

Verkosto tunnetaan erityisesti kulttuuriviikoistaan eli keväisestä Kallio Kukkii -festivaalista (kuva 1) ja sen syksyisestä vastineesta, Kallio Kipinöi -festivaalista. Kallio Kukkii -festivaalin laittoi alulle Kallion kulttuuriverkoston edeltäjä, silloisen Lila ry:n tapahtumaryhmä noin 25 vuotta sitten. Verkoston väki on sittemmin vaihtunut nuoremmaksi.

Kulttuuriviikkojen ohjelma koostuu itsenäisistä ohjelmanumeroista, joita voi järjestää kuka vain. Kulttuuriverkoston yksi keino toimijoiden kohtaamisen edistämisessä on kutsua kunkin festivaalin ohjelmanumeroiden järjestäjät vapaaehtoiseen suunnittelu- ja verkostoitumistilaisuuteen ennen festivaalia.

Verkosto myös auttaa osaltaan järjestäjien ja hallinnon kanssakäymistä neuvomalla järjestäjiä tarvittaessa lupien, ilmoitusten ja muiden järjestelyjen hoitamisessa. Vastuu järjestelyistä on kuitenkin järjestäjillä itsellään. Verkoston rooli välittäjänä on siten kevyempi kuin esimerkiksi välittäjäyhdistys Hukkatila ry:llä monissa tapahtumissa, joissa Hukkatila on hoitanut luvat ja muut järjestelyt ohjelmanumeroita järjestävien kaupunkilaisten puolesta.

IMG_2588
Kuva 1.
Kallion kesä alkaa Kallio kukkii -festivaalilla.

Ympyrätalon kioskeista olisi moneksi

Yksi Kallion kansalaislähtöisistä kehittämisprosesseista on Ympyrätalon ympäristön uudistaminen. Kulttuuriverkoston yhdessä Siltasaari-seuran kanssa aloittamassa hankkeessa halutaan herättää aikanaan drive-in-pankkeina käytetyt kioskit (kuva 2) uuteen eloon.

Ympyrätalon ympäristöä hallinnoiva vakuutusyhtiö Varma on pitänyt kioskien kunnostamista kannattamattomana. Saara arvelee, että yhtiö saattaa kuitenkin vielä lähteä mukaan.

Kioskit on suojeltu asemakaavalla, mutta hankkeessa on arvioitu, että ne voisivat palvella kaupunkielämää nykyistä paremmin suojelutavoitteen kärsimättäkin. Ideointiin on saatu avuksi muotoilun opiskelijoita, jotka ovat suunnitelleet kioskeille uusia käyttökonsepteja. Saaran mukaan kunnostettuihin kioskeihin riittäisi tulijoita, mm. taiteilijoita ja kahvilayrittäjiä.

20151213_131741aKuva 2. Ympyrätalon kioskeihin on ideoitu mm. pyörävuokraamoa, kahviloita ja taiteilutiloja.

Kioskit voisivat lähentää Kallion toimijoita

Kallion kolme suhteellisen vakiintunutta kansalaistoimijaa, Kulttuuriverkosto, Kallio-liike ja Kallio-Seura, eivät perinteisesti ole vetäneet yhtä köyttä. Keskustelun herättäminen ympyrätalon ympäristön kehittämisestä on ollut Kulttuuriverkostolle yksi tapa pyrkiä tuomaan myös näitä toimijoita paremmin vuoropuheluun keskenään. Kehittämisestä syksyn 2015 Kallio Kipinöi -festivaaleilla järjestetty keskustelutilaisuus onnistuikin Saaran mukaan hyvässä hengessä ilman jännitteitä.

Aiemmin Kulttuuriverkoston jotkut vanhemmat, nyt jo pois jääneet jäsenet kokivat, että Kallio-liike astuu tapahtumia järjestäessään liiaksi Kulttuuriverkoston tontille ja uhkaa viedä rahoitukset. Kallio-liike on halunnut profiloitua proaktiiviseksi ja erottautua Kallio-Seurasta, joka on näyttäytynyt monille perinteisenä usein reaktiivisena asukasyhdistyksenä. Kallio-liike sai alkunsa, kun Kallio-Seura vastusti Hurstin leipäjonoa ja perustaja-aktivistit tarttuivat toimeen tehdäkseen selväksi, että eivät kaikki Kalliossa jonoa vastusta.

Kulttuuriverkosto on ollut Kallio-liikkeen ja Kallio-Seuran välissä neutraalimpi toimija. Verkosto on monien tuntemana ja monessa mukana olevana saanut toisinaan ottaa vastaan valituksia, jotka olisivat kuuluneet muille. Tapaamisajankohtanamme Saara ja muut odottivat mielenkiinnolla, millaisia reaktioita seuraa pop-up-tapahtumana ilman varsinaista järjestäjää toteutettavasta Karhupuiston joulutorista.

Avustusten ja yhdistysten aikataulut eivät aina kohtaa

Saara pitää hyvänä, että Helsingin kaupunki on yhtenäistänyt avustustenjakoaan kansalaistoimijoille. Asukasosallisuuden avustustenjako on vuodesta 2017 alkaen keskitetty kaupunginhallitukselle, kun aiemmin näitä avustuksia jakoi viisi eri tahoa. Hakijoina voivat olla niin yhdistykset kuin rekisteröitymättömätkin toimijat (kuva 3).

 Nimetön
Kuva 3.
Helsingin kaupungin avustukset asukasosallisuuden tukemiseen avustuskuulutuksessa 2.12.2015.

Asukasosallisuusavustuksissa on Kallion Kulttuuriverkoston ja monen muun yhdistyksen kannalta ongelmallista, että hakemukset vuoden 2017 toimintaan pitää jättää jo edellisen vuoden toukokuun alussa. Kun yhdistyksen hallitus valitaan keväisin, avustusta hakeva hallitus on tällöin eri kuin se, jonka kaudelle hankkeen toteutus pääasiassa ajoittuisi.

Käytännöt vaihtelevat avustuksittain. Kaupunkikulttuuriavustusta voi hakea ympäri vuoden, samoin nuorisoasiainkeskuksen pientä (alle 3000 €) projektiavustusta, joka tosin ei juuri ole Kulttuuriverkoston ulottuvilla.

Ajatuksia jatkoon

Ideoimme tapaamisessa, että Kallion Kulttuuriverkosto ja Kaupunkiaktivismi-hanke voisivat yhdessä tuoda Kallion toimijoita yhteen uudessa työpajassa ympyrätalon ympäristön kehittämisestä. Ohjelma suunniteltaisiin avainhenkilöiden ohjelma eri osapuolia palvelevaksi. Kaupunkiaktivismi-hanke voisi esimerkiksi taustoittaa keskustelua ympyrätalon ympäristön kehittämiseen kytkeytyvillä havainnoillaan, ja konkreettisten kehittämisaskelien käsittely voisi olla samalla Kaupunkiaktivismi-hankkeen lopputulosten työstämistä.

Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa on puhututtanut alueellinen tasapuolisuus osallisuuden ja aktivismien tukemisen kriteerinä. Myös Helsingin asukasosallisuusavustusten jaossa tavoitellaan alueellista tasapainoa, jonka edistämiseksi tukea voidaan ”priorisoida alueille, joissa toimintaa on ennestään vähemmän tai joiden katsotaan siitä eniten hyötyvän”. Tätä puoltaa halu välttää tukien kasautumista.

Jos osallisuutta edistettäessä halutaan samalla saada ihmisten voimavarat palvelemaan yhteisöjä mahdollisimman hyvin*, aktiivisuuden kuitenkin pitäisi olla heille houkuttavaa alueesta ja aiemmasta aktiivisuudesta riippumatta. Millainen olisi tukijärjestelmä, joka auttaisi rahoituksen hankkimista kenen tahansa lupaavalle yhteisöjä palvelevalle idealle, vaikka kaupungin omat avustukset eivät kaikille riitäkään? Mikä saisi kaupunkilaiset myös kokemaan kaupunkiorganisaation kaikenlaista rakentavaa aktivismia tukevana?

*”Osallisuuden käsitettä on kyettävä laajentamaan demokratiasta eli päätöksenteon legitimiteetistä ihmisten osaamisen, ideoiden ja kapasiteetin valjastamiseen yhteisen hyvän eli koko yhteisön parhaaksi. —  On silkkaa voimavarojen haaskausta, elleivät kaupungit kykene niitä hyödyntämään.”
Pekka Sauri (2015): Julkishallinto ja sosiaalinen media

 

OKM:n norminpurkutalkoot tapahtuma-aktivismin helpottamiseksi

Opetus- ja kulttuuriministerin asettama työryhmä teki syksyllä 2015 selvityksen kulttuuritapahtumien koskevan sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeista. Selvitys laadittiin tukemaan kansallista taide- ja kulttuuritapahtumaohjelmaa, jolla pyritään mm. edistämään monipuolista ja laadukasta tapahtumatarjontaa ja kansalaisten mahdollisuuksia nauttia kulttuurista.

Kävimme selvitystyön alkuvaiheessa 3.11.2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä tapaamassa selvitystyöhön osallistuvia. Paikalla olivat OKM:stä työryhmän puheenjohtaja Hannu Sulin, Anne Mattero, Kirsi Kaunisharju ja Tuula Lybeck, selvityksen kokoajana toiminut Pauli Rautiainen Cuporesta ja Jaakko Blomberg Yhteismaa ry:stä, Kaupunkiaktivismi-hanketiimin lisäksi.

Halusimme välittää työryhmän käyttöön Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä kertynyttä tietoa sääntelyn purkutarpeista kaupunkilaisten omaehtoisesti järjestämien tapahtumien kannalta. Keskustelun apuna oli kooste hankkeen aiemmissa tapaamisissa esiin tulleista ja hankekumppanien kautta saamistamme näkökohdista, mm. Helsingin kulttuurikeskuksen välittämä Stuba Nikulan tapahtumajärjestäjiltä kokoama kehittämistarvelistaus. Tapaamisessa Jaakko Blomberg toi esiin sääntelyn kehittämistarpeita ja -ehdotuksia Yhteismaan kokemusten perusteella.

Tapaamisen jälkeen joukkoistimme selvityksen tekijöiden toiveesta sääntelyn kehittämistarpeiden tunnistamista vielä laajemmin Facebookissa ja välitimme siellä saadut kommentit heille.

Sääntelyltä toivotaan herkkyyttä tapahtumien erilaisuudelle

Esiin tuomistamme kehittämistarpeista moni oli tullut selvityksen tekijöiden tietoon jo muualtakin. Muun muassa tarpeet saada tapahtuman järjestämisessä tarvittava asiointi viranomaisten kanssa hoitumaan yhdeltä luukulta ja helpottaa anniskelua ja elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä koskettavat monenlaisia kulttuuritapahtumia.

Keskustelu ja koosteemme kuitenkin toivat lisäymmärrystä mm. tarpeeseen suhteuttaa sääntelyä tapahtumien kokoon ja luonteeseen. Työryhmää oli pohdituttanut, kuinka tarpeellista sääntelyn purussa on erottaa ammattimainen ja vapaaehtoinen toiminta toisistaan. Jaakko toi esiin, että tapahtuma-aktivismin kannalta olennaisempaa on tehdä ero suurien ja pienien tapahtumien välillä. Myös kertaluontoisten ja toistuvien tapahtumien erilaisuus olisi tärkeää ottaa huomioon.

Esimerkiksi vaatimus kattavasta pelastussuunnitelmasta on hyvin perusteltu isoissa tapahtumissa, mutta pienen puistokirpputorin järjestämisessä se näyttäytyy helposti kohtuuttomana. Turvallisuus- ja häiriöriskit vaihtelevat myös isojen tapahtumien välillä. Kävijämäärältään mittavaksi kasvaneessa Kallio Block Partyssa vaatimukset tietystä määrästä lain kriteerit täyttäviä järjestyksenvalvojia ovat tuntuneet järjestäjistä liiallisilta, kun tapahtuma on vuodesta toiseen sujunut ilman merkittäviä järjestyshäiriöitä.

Tapahtumien järjestämisen helpottamisessa yksi kehittämissuunta olisikin suhteuttaa tapahtumalle asetettavia vaatimuksia tarkemmin juuri kyseiseen tapahtumaan liittyviin riskeihin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi järjestysmiesten määrää koskevien vaatimusten keventymistä toistuvissa tapahtumissa, jos sama tapahtuma on aiemmilla kerroilla osoittautunut harmittomaksi.

Mallia sananvapaudesta

Yhteismaan ja monen muun tapahtumajärjestäjän näkemys on, että sääntelyn painopistettä kannattaisi siirtää tapahtumien ennakkokontrollista jälkivalvontaan. Tapahtumien järjestämiseen voitaisiin kokeilla sananvapauden ideaa: lähtökohtana on vapaus toimia ja viranomainen puuttuu asiaan vasta, jos jokin ongelma ilmenee.

Tapahtumien järjestämisen kynnystä voisi madaltaa sillä, että ennakkotoimeksi riittäisi mahdollisimman pitkälle pelkkä ilmoitus ilman lupien hakua ja eri viranomaisten kanssa asiointia. Älykäs sovellus ilmoituksen tekemiseen voisi samalla tarjota käyttäjälle esimerkiksi tapahtumapaikkaan liittyviä tietoja ja muistilistan onnistuneen tapahtuman järjestämiseen.

Tapahtuma-aktivismin edistämisessä tehtävää monilla

Joidenkin normien osalta on suhteellisen helppo punnita, painavatko vaakakupissa enemmän perustelut normin säilyttämisen vai sen purkamisen puolesta. Esimerkiksi velvoite ilmoittaa tehokkaan lasersäteen käytöstä ulkoilmaesityksessä kahta viikkoa aiemmin on selvityksessä todettu ongelmattomaksi. Velvoite voi lannistaa järjestäjää, jonka pika-aikataululla ideoima valotapahtuma ei määräajan vuoksi enää onnistukaan. Velvoitteen säilyttämisellä on kuitenkin vahvat perusteet mm. tarpeessa saada lentoliikenteen ohjaus tarvittaessa järjestettyä säteen vuoksi ajoissa uudelleen.

Monen muun normin kohdalla ongelmallisuuden arvottaminen vaatii vielä lisää keskustelua. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jatkanut keskustelun herättämistä selvityksen pohjalta kansallisen taide- ja kulttuuritapahtumaohjelman valmistelun yhteydessä mm. seminaarissa helmikuussa 2016. Kuntatasolla ainakin Helsinki on tarttunut kulttuuritapahtumien sääntelyn purkutarpeiden selvittämiseen tarkemmin.

Tapahtuma-aktivismia voivat torpata normit ja byrokratia, mutta myös – ehkä ennen kaikkea – mielikuva niistä. Turhaa byrokratian pelkoa voinevat purkaa ainakin tapahtumien järjestäjät, jotka pystyvät jakamaan kannustavia kokemuksia tapahtumien järjestämisen helppoudesta. Ehkä heitä on norminpurkutalkoiden jälkeen yhä enemmän.

Myös viranomaiset voivat tehdä paljon pelkällä viestinnällä, kuten aktivisti Blomberg sanoo: ”Jos kaupungin edustajat kertoisivat aktiivisesti asiasta ja kutsuisivat ihmisiä tekemään, olisi ihmisten helpompi olla aktiivinen. Monilla on varmaan se fiilis, että heistä on haittaa sen sijaan, että toimintaa kaivattaisiin. Vaikka jonkinlainen step by step -ohjeistus visuaalisesti miellyttävänä ja viestiltään rohkaisevana olisi tärkeä karun lupaluettelon sijaan.”

Lahen aktiivit törmäsivät – työpajan tulokset

Kuten monissa kaupungeissa, Lahdessa aktiiviset asukkaat toimivat elinympäristönsä, sen palvelujen ja yhteisöllisyyden hyväksi yhä useammin uusin tavoin, myös perinteisten järjestöjen ulkopuolella. Lahdessa, Askonalueella, järjestettiin 26.11. 2015 kaupunkiaktiivien kohtaaminen, jossa kerättiin tietoa siitä, mitä tällaisia rakentavan kaupunkiaktivismin muotoja Lahdessa on.

Lisäksi pohdittiin mm. millaista aktivismia voisi viritä? Miten eri toimijat voisivat kohdata toisiaan Lahden kehittämisessä? Miten tuoda Lahden aktiivisia asukkaita, kaupungin edustajia ja muita aktivismien parissa toimivia tutustumaan toistensa tekemisiin ja näkökulmiin? Millaiset toimintatavat auttaisivat toimijoiden myönteistä törmäämistä jatkossakin ja edistäisivät rakentavaa kaupunkiaktivismia?

Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke, Lahden kaupunki ja osuuskunta Törmäämö.

Tämän koosteen sisällys:

1. Tapahtuman kulku
2. Kiteytykset työryhmistä
2.1 Lähiruoan edistäminen
2.2 Miten toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta?
2.3 Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi naapuri
2.4 Työllistymishaasteet
2.5 Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat
3. Yhteenveto
Mitä uutta tietoa syntyi?
Mitä viedään käytäntöön? Mitä tästä?
Mikä meni hyvin?
Mikä ei mennyt niin hyvin ja mitä voisi kehittää?
4. Seuraavat stepit
5. Osallistujat

 

1. Tapahtuman kulku

Riikka Mäkelä Törmäämö-osuuskunnasta toimi tilaisuuden fasilitaattorina. Törmäämö on osuuskunta, joka on perustettu vuonna 2014 yhteisölliseksi toiminta-alustaksi ja mahdollistajaksi. Törmäämö on Lahdesta käsin toimiva paikallisen yhteistyön ja toiminnan edistäjäyhteisö. Törmäämössä uskotaan, että henkilökohtainen rohkeus on paras tapa johtaa muutosta. Rohkeus on samaistuttavaa ja rohkeaa henkilöä seurataan. Törmäämön tutkimus- ja koulutustoiminnan ytimessä onkin laajentaa rohkeuden hallintaa ja käyttöä ihmisten ja toimintamallien välisten raja-aitojen kaatamisessa. Törmäämön tavoitteena on mm. törmäyttää erilaisia toimijoita aktiivisen tekemisen parissa ja kannustaa sekä tukea pieniä toimijoita tuomaan osaamisensa esiin. Törmäämö on mm. monen Pop-Up-tempauksen ja kaupunkitapahtuman taustalla.

Tilaisuus aloitettiin tärkeimmällä, eli verkostoitumisella. Aluksi tutustuttiin toimijoihin kärjistämällä arvoja leikkimielisesti ääripäihin. Osallistujat olivat hyvin samanmielisiä kulttuurin tukemisen, kaupungin omistamien tilojen yhteiskäytön ja muutoksen edistämisen näkökulmista, joten lopuksi saatiin osallistujat jaettua erottamalla toiselle puolelle säännöllisistä kuukausituloista nauttivat ja toiselle puolelle epäsäännöllisiä tuloja saavat henkilöt. Tästä seurasi speed date -osio, jolloin kaupungin työntekijät ja tilojen hallinnoijat ym. mahdollistajat pääsivät kohtaamaan aktiivisia yhdistystoimijoita, yrittäjiä ja kaupunkilaisia.

Alun esityksissä kuultiin esimerkkejä siitä, mitä jo on tehty ja mitä on tulossa:

– Askotalon Tori kehittyy – millaiseksi? Vuokko Heiskanen, Tanja Paksunen ja Marko Liimatainen

– Kaupunkiaktivismi Lahen voimavarana – näkökulmia haastatteluista ja ideoita jatkoon, Pasi Mäenpää & Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana

– Nappi Naapurilla kohti entistä parempaa Lahtea, Yhteismaa ry, Tanja Jänicke ja Pauliina Seppälä

– Kaupunki tukee asukkaiden aktiivisuutta jo monin tavoin, miten kannattaisi toimia jatkossa? Päivi Sieppi ja Sari Knuuti, Lahden seudun ympäristöpalvelut

2. Kiteytykset työryhmistä

Työryhmäosuudessa käsiteltiin seuraavia teemoja:

1. Lähiruoan edistäminen
2. Miten erilaisia toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta? (Muutosagenttikoulu, tapahtumat)
3. Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi Naapuri
4. Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat
5. Työllistymishaasteet – nopeat kokeilut
6. Lahtelaisten akuutit haasteet (puuttuu, sillä aika ei riittänyt fläpin täyttämiseen)

Seuraavassa on jokaisen teeman kysymykset avattuna
– Mitä jo on?
– Mitä puuttuu?
–  Mitä pitää ratkaista?

Yhteenveto kohtaamisesta on tiivistetty jutun loppuun.

2.1 Lähiruoan edistäminen

Mitä jo on tai on tulossa /Toimijat ja ideat

Lähiruoan edistämisen työryhmässä nousi tunnetuimpina toimijoina ja lähiruoka-aatteen edistäjinä esiin Kaupunkikylän MeaManna (kahvila, luomukauppa ja leipomo), ruokaosuuskunta ROK (oma kasvimaa), Benjamin maatilatori sekä Lahden ruokapiiri ja Päijät-Hämeen REKO-lähiruokarengas. Valtakunnallinen Vastuullista kouluruokaa -Facebook-ryhmä on myös perustettu Lahdessa. Hyvinä käytänteinä mainittiin mm. kauppahallissa myyty raakamaito, kaupunki järjestämä ruokakurssi ja kouluruoan tarjoaminen kaikille viidellä eurolla. Eräs aluekummi on tehnyt opastuskierroksia alueen hyötykasvipaikkoihin, esim. karpalosuolle, ja lahjoittanut poimimiaan marjoja eteenpäin.

Mitä puuttuu/tarvitaan ja mitä pitää ratkaista, jotta syntyy uusia käytäntöjä?

Edellä mainitut lähiruoan toimijat pitäisi saattaa yhteen vaihtamaan kokemuksiaan ja keskustelemaan mahdollisuuksista saada sekä omaa toimintaa parannettua että luotua lahtelaisen lähiruoan toimijayhteisö ja toiminta-alusta.

Yhteisön/alustan avulla voidaan tiedottaa lähiruoan saatavuuden eri mahdollisuuksista. Yhteisö voi myös ottaa isompia kehittämistehtäviä. Lähiruoka tarvitsee uudenlaisia ostokanavia ja logistiikkaa, joiden alalla Lahti voisi rakentaa valtakunnallisen kärkihankkeen. Ryhmän ideoita olivat

• lähiruoan yhteislogistiikka (PiggyBaggy-kuljetuspalvelu?)
• NappiNaapurin kautta toimiva lähiruokapalvelu!
• korttelikeittiö, fuusiokeittiö, kokkikoulu
• ruokaosuuskunnan ja -piirin yhteistila on jo toteutunut: Vihreiden alivuokralaisina 1.1.2016 alkaen Lahden keskustassa.
• kuntakeittiöt mukaan lähiruokayhteistyöhön! (Vastuullista kouluruokaa -kampanja)
• green care: kuntouttavaa puutarhurointia esim. mielenterveyshoitoon (vrt. Majvik)
• uusia ruoantuottajia mukaan verkostoon, kaupunki-maaseutu-kumppanuutta!

2.2 Miten erilaisia toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta? (Muutosagenttikoulu, tapahtumat)

Mitä jo on tai on tulossa? Toimijat, ideat, käytännöt

Uutta luovien törmäysten edistämisessä tarvitaan kohtaamisen paikkoja, joita Lahdessa ovat mm. Aatetila ja Liipolan monitoimitalo. Ehdotettiin, että Aatetila voisi jatkossa tarjota tiloja käyttöön erilaisille toimijoille laajemminkin ja toimia törmäyttäjänä yhdessä Törmäämön kanssa. Monitoimitaloissa on hyvä ratkaisu, että kirjastokortilla pääsee taloon aukioloaikojen ulkopuolella. Se tuo tiloja kaupunkilaisten käyttöön ja on myös kaupungin luottamuksen osoitus heille – mikä voi kannustaa osaltaan vastuun ottoa ja kiinnostusta yhteisöä kohtaan.

Törmäyttämiseen on jo olemassa monia käyttökelpoisia työpaja- ja muita osallistumismenetelmiä. Ideoiden koonnissa yksi hyvä käytäntö on Nastolan idearumpu, jossa kuka vain Nastolan kehittämisestä kiinnostunut voi lisätä kehittämisidean yhteiseen sähköiseen järjestelmään.

Tiedon levittämisessä esimerkiksi tapahtumista Facebook on periaatteessa monia tavoittava kanava. Tapahtumailmoitusten huomaaminen sieltä on kuitenkin usein sattumanvaraista. Tägit ovat hyvä tapa saada tietoa leviämään esimerkiksi aloitteista, joihin ihmisiä halutaan mukaan.

Apuvoimia kohtaamisten ja kehittämisen organisointiin ja muuhunkin voidaan saada työllistetyiltä. Organisaatiot voisivat hyödyntää heidän palkkaamistaan enemmän, siihen on valmis käytäntö olemassa.

Aktiivisia toimijoita ja toimintaa löytyy monien yhdistysten kautta. Mm. lintuyhdistysten vapaaehtoiset lisäävät Lahden palvelutarjontaa järjestämällä avoimia lintuiltoja ja linturetkiä.

Mitä puuttuu / tarvitaan?

Aktiivien toimintaa kannustaisi mahdollisuus hakea tukea helposti ilmankin, että hakijana on yhdistys tai muu virallinen organisaatio. Tuen hakemiseen voisi oikeuttaa organisoitumistavan sijaan toiminnan tarkoitus, yhteisen hyvän edistäminen.

Aktiivisuuden mahdollistamiseen ja edistämiseen tarvitaan viranhaltijoilta rohkeutta. Kun rohkeutta on, heidän on tärkeä saada siitä kannustavaa palautetta. Myönteinen mediahuomio esimerkiksi onnistuneesta yhteistyöhankkeesta voi olla arvokas kannustin mukana olleille virkamiehille ja rohkaista myös heidän kollegoitaan toimimaan kansalaisten kanssa. Rohkeuden edistämisessä voisivat auttaa myös rohkean viraston ja viranhaltijan huoneentaulut, jollaisia Kaupunkiaktivismi-hankkeessa on laitettu alulle.

Kaupungin työntekijöihin voisi kuulua kaupunkiaktivismi-fasilitaattori, joka auttaisi toimijoita löytämään toisiaan. Esimerkiksi lintuyhdistyksen, päiväkotien ja ympäristömummo- ja -vaaritoiminnan tuntijoita voitaisiin tuoda yhteen ideoimaan, miten lintuyhdistysten toiminta voitaisiin ulottaa päiväkotilaisten iloksi ympäristömummo- ja -vaaritoiminnan yhteyteen kaikkia osapuolia palkitsevalla tavalla. Kaupunki ja yhdistyksen voisivat kehittää vaihtokauppasopimuksia, esimerkiksi lintuyhdistys voisi saada kaupungin tiloja käyttöönsä vastineeksi linturetkien ja muiden palvelujen järjestämisestä kaupunkilaisille.

Yhteistyötä kaupungin ja kansalaisten välillä haittaavat vielä nykyisellään käsitykset kaupungista etäisenä top-down-toimijana. Tarvitaan viestintää, joka auttaisi ihmisiä huomaamaan, miten kaupunki voi olla myös hyödyllinen ja avulias kumppani.
Lahteen tarvitaan edelleen lisää kokoontumistiloja, joissa kaikkien on mahdollista esitellä ideoita ja saada muita niihin mukaan. Olisi hyödyllistä selvittää, toimivatko nykyiset tilat kuten monitoimitalo siten kuin on ajateltu, ja ottaa näistä kokemuksista oppia uusienkin tilojen kehittämisessä.

Mitä pitää ratkaista?

• Miten vältetään aktiivien uupuminen?
• Miten saada tieto “törmäysmahdollisuudesta” tasapuolisesti kaikille?
• Eri tahoilla toimitaan usein samojen asioiden eteen, mutta sitä huomata. Miten löydetään se mikä on yhteistä? Jos syy on se, ettei puhuta samoilla termeillä/kielellä, miten yhteisymmärrystä voidaan edistää?
• Miten luoda rohkeutta kansalaistoiminnan tukemiseen?
• Virkamiehelle osallistaminen tulee usein lisätyönä ja ylimääräisenä kuormana, joka ei innosta. Miten luoda toiminnasta kansalaisten kanssa virkamiehille innostava osa varsinaista työtä?

2.3 Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi Naapuri

Mitä jo on ?

• Kaupunkitapahtumat
• Yhdistykset
• Aluekummit / virkamieskummit
• Kumppanuusverkosto.fi
• Paikallislehdet
• Ilmoitustaulut
• Nappi Naapuri
• Seurakunnat
• Puskaradio
• Lahden kaupunki -tiedotus
• Flyerit
• Facebook -ryhmä ja -sivut
• Lahden D -paneeli

Mitä puuttuu / tarvitaan?

• Mediat: Paikallisradio? (vrt. Limuradio- kampusradio), mediatila?, lisää ilmoitustauluja ja ilmaisia mainospaikkoja
• Resurssit: Tilat, Rahat, työvoima
• Tuki: Päättäjien tuki – joustoa
• Osallistaminen – Lihaksia- motivaatiota

Mitä pitää ratkaista?

Osallistaminen
• Hurmaavuus / “seksikkyys”
• Arvoa / helpotusta, aikaa, iloa
• Matala kynnys / piipahdus vs. pitkäaikainen sitoutuminen
• Tarjotaan jotain
• Itseohjautuva malli
• Puitteet tarjotaan
4. Työllistymishaasteet

2.4 Työllistymishaasteet

Mitä jo on?

• Mol.fi
• Tartu toimeen
• Palkkatuki
• Väliporras kuten klubitalo
• Matkalla duuniin
• Ohjaamo
• Osuuskunta Startti, Törmäämö, muut työosuuskunnat/kevyt yrittäjyys
• Litti – phlu.fi
• Lahty.fi
• Lahden seudun työttömät
• Inspis
• Myyntityön / suoramarkkinointityö
• Mea Manna / Kaupunkikylä
• Vapaaehtoistyö

Mitä puuttuu? / Mitä pitää ratkaista..?

• Koottuna yhteen paikkaan KAIKKI erilaiset kokeiluihin, harjoitteluihin ja työllistämiseen liittyvät palvelut ja tahot
• Reittien luominen takaisin työmarkkinoille – työllistyminen 6kk tukityöllistymisjakson jälkeen
• Eri ikäisten tarpeet työelämässä -> erilaiset väylät
• Avoimesti “Joustavat työmarkkinat” -esim. osatyökykyiset

2.5 Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat

Mitä jo on?

• Kirjastot
• Srk -tilat
• Monitoimitalot (Liipola?)
• Nuorisopalvelut
• Kerrostalojen yhteiskäyttötilat
• Malski
• Askonalue, lounasravintola (co-working tila)
• Yli-Marola
• Asemapäällikön talo?
• Kumppanuustalo!! (järjestötalo)
• Hennala
• Kaupungin tilat (pikkuteatteri, kansantalo, teatterin aula.. )

Mitä puuttuu?

Tilat joissa mahdollista järjestää:
• pienimuotoiset tapahtumat, vuosikokoukset palaverit..
• minikeittiö, kahvinkeitto
• tstotyöt / palaverit
• ryhmätyötilat
• dataprojektorit / valkokankaat yms tarvikkeet (tulostusmahd.)
• Kumppanuustalo
• Törmäämön yhteistila (yhteistyö Taideinstituutin tilojen suhteen syksy 2016)

Mitä pitää ratkaista?

• Tilaan sitoutuminen
• Talous / rahoitusmalli
• Lahden kaupungin rooli?
• Löytää vastuuyhdistykset tai henkilöt

3. Yhteenveto

Mitä uutta tietoa syntyi?

• Olemassa olevien toimijoiden tietoisuus toisistaan kasvoi.
• Nappinaapurin käyttöönotto ja levittäminen Lahdessa mm. uusien kummien voimin.
• Askonalueen tilojen tulevaisuus ja käyttömahdollisuudet.
• Olemassa olevien palvelujen lisäksi ei juurikaan kehitetty uusia käytäntöjä mutta eri asioiden ja toimijoiden yhdistäminen ja palvelujen monipuolistaminen sai uutta pontta.
• Ensimmäinen kohtaaminen antoi hyvän pohjan tuleville kohtaamisille ja rajat rikkovalle yhteistyölle.

Mitä viedään käytäntöön ja miten?

Kansanopiston, Törmäämön ja otavanopiston tuleva muutosagenttikoulutus käynnistyy tammikuussa 28.–30.2016, to-la orientaatiojaksolla. Uusien kehitysteemojen käynnistäminen ja oppijoiden/aktiivien haaliminen kannattaa tuoda vahvasti esiin jo seuraavassa aktiivien kohtaamisessa. Mallina esim. niin, että ajankohtaiset teemat synnytetään isossa kohtaamisessa ja käytännön kokeilut sekä ideoiden jalkautus muutosagenttikoulutuksen tms. yhteisön, kuten Törmäämön voimin aina kohtaamisten välissä. Päivitys: Tapahtumaan osallistuneista viisi aktiivia lähti mukaan muutosagentti-koulutukseen. Kyseisellä porukalla viedään mm. tässä dokumentissa esiin tuotuja haasteita eteenpäin erilaisin kokeiluin. Muutosagenteille on tulossa oma tiedotuskanavansa kevään 2016 aikana. Edistystä voi seurata mm. Törmäämön fb sivulla http://www.facebook.com/tormaamo.

Törmäämön ja Kansanopiston yhteistyön voimin oltiin rakentamassa Kansanopiston omistaman Artellin tilaan aktiivisen kansalaistoiminnan törmäämöä, vielä tarkentamattomalla tavalla. Päivitys: Hanke ei kuitenkaan toteutunut sellaisenaan, sillä tilan ehti vuokraamaan Super teatteri. Tämän jatkosuunnitteluun ja yhteistyöhön tullaan tarvitsemaan aktiivien yhteisöä. Tila voisi palvella jatkossa myös kaupungin strategiatyötä jonkinlaisena non-stop-työpajapaikkana. Törmäämön toimijat ovat mukana kehittämässä myös Taideinstituutilta syksyllä vapautuvia tiloja yhteiskäyttöön kulttuuritoimijoiden kanssa, joka saattaa soveltua jopa paremmin näille tarpeille. Muutosagenttien kanssa ollaan käynnistetty myös Sopenkorpi elää -hanke, jossa käynnistetään erilaisia yhteistyöhön mahdollistavia tempauksia ja yhteistiloja.

Nappi Naapurille saatiin aluekummeja ja jalkautustyö etenee vaikkakin vielä hitaasti oman Lahden buffiryhmän avulla: https://www.facebook.com/groups/1515058218790688/

Lähiruoka
• lahtelaiset lähiruoan toimijat pitäisi saattaa yhteen, koska yhteistyöllä saataisiin paljon aikaan juuri nyt – mikä taho tekisi aloitteen?
• kumppanuuspohjaisella lahtelaisella lähiruokaklusterilla olisi mahdollista saada sekä aluetaloudellisia vaikutuksia että valtakunnallinen esikuva

Kohtaamispaikat
• Askonalueen co-working tila on kehitteillä 2016 vuoden aikana
• Kulttuurikorttelit (Kansantalo, Aatetila, Artellin teatteri, kinoiiris, kipinä, teatteri ja kirjasto)
• Kaupungin strategiasuunnittelutyöpaja -tila Hämeenkadulla

Mikä meni hyvin?

Läsnäolijoita oli riittävä määrä (n. 30), mutta enemmänkin olisi mahtunut mukaan. Alun kahtiajaossa tuli todettua, että paikalla oli lähes yhtä paljon sekä mahdollistajia että kaupunkiaktiiveja. Tilat soveltuivat tarkoitukseen hyvin ja ruokaa oli riittävästi, siitä kiitos Renorille. Tila täytyi tosin rakentaa alusta saakka, mutta tähän oltiin varauduttu. Akustiikka oli hieman haastava ja ohikulkevat talon muiden tilojen käyttäjät häiritsivät keskittymistä hivenen. Toisaalta tapahtuma oli myös näkyvä ja näkyvällä paikalla, niin että tietoisuus tapahtumasta levisi “ulkopuolistenkin” silmiin.

Mikä ei mennyt niin hyvin ja mitä voisi kehittää?

Kohtaamisen tavoitteet oltaisiin voitu yhdessä tiivistää paremmin, ja rakentaa tapahtuma niiden tavoitteiden pohjalta tehokkaammaksi. Mikäli tavoitteena oli vain käynnistää kohtaamisten sarja ja kohtauttaa muutamia olennaisia alueen toimijoita, niin siinä onnistuttiin loistavasti. Tuleviin kohtaamisiin tarvitaan tiiviimpi teema ja tavoitteet, jotta viestintä on helpompi kohdistaa sellaisille toimijoille, joilla on aidosti mahdollisuus tarttua toimeen heti tapahtuman jälkeen. Viestintä ennen tapahtumaa oli puutteellista, sillä se kohdistettiin jo valmiiksi tunnetuille aktiivisille toimijoille, muttei muille, joilla saattaisi olla kiinnostusta synnyttää uudenlaista aktivismia. Kansanopiston, Törmäämön ja otavanopiston tuleva muutosagenttikoulutus saattaa toimia uuden aktivismin synnytys -teeman kohtaamisalustana jatkossa paremmin.

Työpajojen osalta fasilitoinnissa olisi voinut ensimmäisen kierroksen toteuttaa niin, että kaikki läsnäolijat olisivat kiertäneet kaikki teemapisteet läpi yksin, ja käyttäneet kolme minuuttia täyttämällä kuhunkin tiedossaan olevat toimijat / toiminnot. Nyt toteutuneella systeemillä osallistujien tieto jäi suurelta osin vain yhteen ryhmään tai teemaan. Toisen ja kolmannen kysymyksen osalta tiiviimmät keskustelut olisivat tarvinneet enemmän aikaa. Palautetta ei kerätty itse tapahtumassa, ja mielenkiintoista olisi tietää esim. miten speed date onnistui ja miten aika riitti kussakin osiossa osallistujien mielestä.

4. Seuraavat stepit

Tammikuu 28.-30.1. Kansalaisyhteiskunnan muutosagentti -koulutus / Törmäämö, Otavan opiston osuuskunta ja Lahden Kansanopisto.
Lisätietoa koulutuksesta: http://apaja.otavanopisto.fi/kurssit/kansalaisyhteiskunnan-muutosagentit

Seuraava kansalaisaktiivien ja muutosagenttien kohtaaminen keväällä, päivä tarkennetaan myöhemmin. Järjestäjätahoina Kaupunkiaktivismi-hankkeen toimijat, Lahden kaupunki ja osuuskunta Törmäämö (+ muutosagenttipilotit). Jatkossa pyritään saamaan keskusteluun mukaan myös luottamushenkilöt. Voitaisiin esimerkiksi järjestää erityisesti Lahden uusille lautakunnille suunnattuja keskustelumahdollisuuksia, kun lautakunnat on valittu keväällä 2016.

Tervetuloa jatkamaan keskusteluja Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!
https://www.facebook.com/groups/kaupunkiaktivismi/

6. Osallistujat

Ilona Reiniharju, Lahden kaupunki
Mervi Piiroinen, PHSPS
Sami Metsäranta, PHSPS
Pirkko Leinonen, Riihelän aluekummi
Päivi Sieppi, Lahden kaupunki
Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
Maija Faehnle, HY & SYKE
Riikka Mäkelä, osuuskunta Törmäämö
Tanja Paksunen, Renor oy
Piret Laaksonen, aluekummi
Pekka Laaksonen, aluekummi
Jouni Ikonen, Liipolan lähiöseura ry
Sari Knuuti, Lahden kaupunki
Sanna Virta, Ruokapiiri ry
Johanna Jattu, Tuomenojan aluekummi
Tuija Notkonen, aluekummi Jokimaa / Ala-Okeroinen
Hanna Virtanen, Liekkiyhdistys ry
Kari Kempas, Susinno oy
Fredrika Winsten, Bahini / Törmäämö / Avoin Lahti
Niina Saxlund
Jarkko Nissinen, Lahty ry
Saara Vauramo, Lahden Kaupunki
Petri Pullinen, Lahden Kansanopisto
Antti Vedenpää, ELMU ry
Raila Hagström, Kariniemiseura ry
Emma Marjamäki
Pauliina Seppälä, Yhteismaa
Tanja Jänicke, Yhteismaa
Vuokko Heiskanen, Renor oy
Marko Liimatainen, Renor oy

Metropolitutkimusseminaarissa ruodittiin jakamistaloutta ja sen tutkimusta

Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelman (KatuMetro) vuoden 2015 metropolitutkimusseminaari järjestettiin Vantaan kaupungintalolla 25.11.2015 teemalla Jakamistalous, kaupunkiaktivismi ja kaupunkilaiset. Keskustelua alustivat
ohjelman tätä aihepiiriä käsittelevät hankkeet. Esitysdiat ovat metropolitutkimusseminaarien sivulla.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kaupunkeja toimimaan jakamistalouden kanssa

Tuija Toivola esitteli Haaga-Helian hanketta, joka auttaa Helsinkiä, Espoota ja Vantaata kehittymään jakamistalouden edelläkävijöiksi. Hankkeessa on mm. kartoitettu lupaavia käytäntöjä Sharing cities -verkoston kaupungeista ja ideoitu jakamistalouden kehittämistä työpajoissa pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa. Tuloksena syntyy vuonna 2016 mm. jakamistalouden käsikirja.

Mats Nylundin esittelemässä Arcadan hankkeessa tuotetaan ymmärrystä jakamistaloudesta yhteiskunnan muuttajana sekä siitä, miten julkisen vallan tulisi jakamistalouteen suhtautua. Ihmisten suhtautumista jakamistalouteen on selvitetty kyselyillä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa. Jakamistaloutta hankkeessa on hahmotettu mm. kehittämällä jakamistalouden palvelujen luokittelua tähän tapaan:

Globaalit: AirBnB,Uber, Couchsurfing

Kauppapaikat: Tori.fi, Huuto.net, (E-Bay)

Yhteisövetoiset: NappiNaapuri, Stadinaikapankki, Ravintolapäivä, Siivouspäivä,  Saunapäivä, kimppakyyti.fi

Liiketoiminta: PiggyBaggy, Sharetribe, Ratti.fi, Swap.com, City Car Club, HBB

Facebook: KallionSafkatkiertoon, Haagakierrättää, Töölökierrättää, Vuokra-asunnotHelsinki

Kaupunki: Kutsuplus, kirjasto (laajennettu kirjastotoiminta), Helsinki Region infoshare, Kierrätyskeskus

Rajatapaukset: Nearhood, Digiapuri,Split Finland, REKO-renkaat, Wolt, Foodora

 

Tekemistä Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Kolmantena hankkeena esittäytyi Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeemme. Keskustelussa ehdotettiin, että hankkeessa käytettyjä käsitteitä sidottaisiin muihin samoista aihepiireistä puhuttaessa käytettyihin käsitteisiin. Täsmentämistä kaipaa ainakin käsitteiden neljäs sektori ja kaupunkiaktivismi suhde vapaaehtoistoiminnan käsitteeseen. Toivottiin myös kuvauksia tavoista, joilla hallinnon tahot ovat toimineet aktivismien suhteen. Hankkeessa ideoituun aktivismitietopankkiin voisi koota kuvauksia Suomessa jo sovelletusta toimintatavoista ja ehdotuksia kokeilemisen arvoisiksi uusiksi tavoiksi.

Espoon tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko korosti, että aktivistien neljännen sektorin kanssa toimiessaan kaupungeille on tärkeää pitää vastuu itsellä. Eri kaupungeissa on myös erilainen kansalaistoimijapohja. Espoossa tärkeä on Espoon järjestöjen yhteisö. Tilojen näkökulmasta katsottuna uutta Espoossa on eri julkisia palveluja yhteen kokoava Matinkylän palvelutori sekä 6Aika-hankkeena toteutettava, kaupunkien kaikille avaama tilavarausjärjestelmä, joka Helsingissä on koekäytössä.

Paikalla ollut keksijöiden ammattikunnan edustaja ehdotti, että jakamistaloutta, aktivismeja ja toimintatapojen kehittämisen mietintään otettaisiin keksijöitä mukaan. Mainio ajatus! Myös Suomen Keksijäin keskusliitto kuulostaa erinomaisen hyödylliseltä yhteistyökumppanilta: Liiton tavoitteena on ”kannustaa toiminnallaan kansalaisia luovuutensa käyttöön ja vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että ideat ja keksinnöt saadaan tehokkaasti käyttöön keksijöiden omaksi ja yhteiseksi hyödyksi”.

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa halutaan myös pohtia sosiaalisen jakamistalouden ajatusta. Jakamistaloutta on kritisoitu sanomalla, että se on keskiluokan keino kuluttaa entistäkin enemmän. Kun jakamistalouden eettinen ponnin on resurssien jakaminen tarvitsevien kesken, olisi mielekästä yrittää ohjata kehitystä siihen suuntaan, että siitä hyötyisivät eniten vähävaraiset. Jakamistalous on kehittynyt pisimmälle Pohjois-Amerikassa. Mikä voisi olla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan jakamistalousmalli ja voisiko sitä kehittää esimerkiksi Vantaalla? Vantaalla toimii Yhteinen pöytä -projekti, joka luo verkostoa ja mallia yhteisölliselle ruoka-aputoiminnalle ja hävikkiruoan keskitetymmälle jakelulle.

Ideat muovautuvat, kopioituvat ja pulpahtelevat yli rajojen

Keskustelussa pohdittiin, että monilla aktivistien ja kaupunkien toimintaideoilla on tavalla tai toisella juuria ulkomailla. Suomessa vauhdikkaasti levinneen REKO-lähiruokamallin idea on lähtöisin Ranskasta, Hoffice-työtilamalli tulee Ruotsista ja aikapankit on perustettu osaksi jo ennestään laajaa aikapankkien verkostoa. Helsinki Region Infoshare on kehitelty Suomessa, mutta suunnitelma siitä sai alkunsa Helsingin kaupungin edustajan ulkomailla käymistä keskusteluista. Mitä seuraavaksi tuodaan muualta? Meillä vielä puhutaan palvelujen jalkauttamisesta, kun Kööpenhaminassa kaupungin palvelut tuodaan polkupyörällä kadulle.

Toisaalta samoja tai samantyyppisiä ideoita keksivät eri ihmiset eri aikoina ja eri paikoissa uudestaan. Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä on keksitty Helsingissä silloin vielä tietämättä, että vastaavan ryhmän keksivät paikalliset kaupunkisuunnitteluaktivistit myös Tukholmassa. Nykyistä jo globaalia Ravintolapäivää vastaavaa tapahtumaa on kyselymme* mukaan ehdotettu Helsingissä 1990-luvulla, mutta silloin se torpattiin ”ennenkuulumattomana röyhkeytenä”. Helsingin Kumpulassa on yhteisaterioitu jo ennen Ravintolapäivää tai Illallista taivaan alla.

Aktivismin ja jakamistalouden tukemisessa kaupungeilla voi olla roolia hyvien ideoiden ja toimintatapojen levittämisessä, ainakin sellaisten, joissa kaupungin työntekijät ovat mukana. Esimerkiksi Helsingissä laaditaan toimintasuunnitelmaa palkitun Naapuruuspiirin levittämiseen yhä uusiin naapurustoihin. Toinen toimintatapa ovat eri kaupunkien liikunta- ja kulttuurikaverit.

Yhteisvoimin kohti konkreettisia lopputuloksia

Esittäytyneet kolme hanketta yhdistävät keväällä 2016 voimiaan ainakin jakamistalouteen sopivien verotuskäytäntöjen selvittämisessä. KatuMetron nykyisen ohjelmakauden (2015–2016) päätteeksi on luvassa koottuja tuloksia siitä ja koko muustakin työstä – mahdollisimman konkreettisia evästyksiä siitä, mihin keinoihin kaupunkien ja valtion kannattaa jakamistalouden edistämisessä panostaa. Keskustelu jatkuu matkan varrella mm. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan ja toivottavasti monen muunkin kanssa – tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia myös Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!

*Keväällä 2015 toteuttamamme aktivismien ilmiantokysely.