Tätä WordPress-sivustoa ei enää päivitetä. Tervetuloa sen sijaan kaupunkiaktivismi.fi-tietopankkiin! Tietopankki kokoaa Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeen tulokset ja päivittyy jatkossa. Keskustelu jatkuu myös
Näkemisiin ja keskustelemisiin!
Kaupunkiaktivismi-tiimi / pasi m. ja maija f.
Mitä kaikkea on kaupunkiaktivismi ja mikä saa aktivistit toimeen? Onko kyse muutamien puuhastelusta vai uudesta demokratiasta? Mikä on neljäs sektori ja mitä hallinnon kannattaa sen kanssa tehdä? Mitä ja missä päin kaupunkia tapahtuu juuri nyt?
Tervetuloa kuulemaan kaupunkiaktivismin tutkimustuloksista ja tapaamaan kaupunkiaktivisteja ratikkakierrokselle 14. kesäkuuta!
Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeessa (2015–2017) on tutkittu, miten kaupunkilaisten omaehtoinen toiminta palvelee kaupunkien kehittämistä ja miten julkisen hallinnon kannattaa sitä tukea.
Hankkeen tuloksista kerrotaan tilaisuudessa, joka alkaa tulosten ja Aktivismitietopankin julkistamisella. Tietopankki palvelee kaupunkien hallintoa ja kansalaisaktiiveja sekä lisäksi yrityksiä, tutkijoita ja opiskelijoita.
Ratikkakierroksella pääosassa ovat aktivistit lähiöistä hipstereihin, ruoka-aktivisteista joukkorahoittajiin, katutaiteilijoista varjokaavoittajiin. Mukaan kutsutaan myös kaupunginhallinnon edustajia ja alan tutkijoita. Debatti on sallittu!
Aika: 14.6.2017 klo 15–16 ja 16–19
Paikka: Metsätalo, Unioninkatu 40, 2. krs, sali 2 (kierreportaat sisäänkäynnin vierestä), lähtö ratikkakierrokselle Rautatientorin laidalta Mikonkadun tilausajopysäkiltä
HUOM! Ratikkakierrokselle pyydämme ilmoittautumaan ennakkoon osoitteeseen pasi.maenpaa at helsinki.fi, mukaan mahtuu 25 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.
Tapahtuman järjestää Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Ohjelma:
15.00–15.20 Kaupunkiaktivismi voimavarana – sysäyksiä hallinnon, talouden ja demokratian uudistumiseen, dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
15.20–15.30 Kaupunkiaktivismi-tietopankki: tietoa, välineitä ja ideoita avuksi toimijoiden kohtaamiseen kaupunkien kehittämisessä, tutkija Maija Faehnle, Helsingin yliopisto
15.30–15.45 Kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan mahdollistaminen, apulaispormestari Anni Sinnemäki, Helsingin kaupunki
15.45–16.00 Kysymyksiä ja keskustelua
16.00 siirtyminen Rautatientorin laitaan ja lähtö ratikkakierrokselle
19.00 Paluu Rautatientorille
Ratikasta voi poistua milloin vain haluamallaan pysäkillä. Tarjolla aktivistihenkistä syötävää ja juotavaa!
Lisätietoja:
https://kaupunkiaktivismi.wordpress.com/ (14.6. lähtien myös http://www.kaupunkiaktivismi.fi)
https://www.facebook.com/groups/kaupunkiaktivismi/
Tilaisuuden tunnus Twitterissä: #kaupunkiaktivismi
Pasi Mäenpää, tutkija, dosentti, Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos, pasi.maenpaa at helsinki.fi, p. 040 592 3933
Maija Faehnle, tutkija, Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos & Suomen ympäristökeskus SYKE, maija.faehnle at gmail.com, p. 0295 25 1109, Twitter: @maija_f
Miten kuntalainen ja hallinto kohtaavat onnistuneesti? Mitä mahdollisuuksia aktivismi, vertaisverkostot ja jakamistalous tuovat kunnille?
Tervetuloa Kuntademokratiaverkoston ja Kaupunkiaktivismi-hankkeen järjestämään tapaamiseen 7.6.!
Ohjelmassa ensin Kuntatalolla mm. kuntien edustajien ja tutkijoiden näkökulmia, osallistavan budjetoinnin oppaan julkistus, klinikoita ja yllätysnumero ja klo 15 alkaen kaksi vaihtoehtoista visiittiä, joilla tutustutaan aktivismeihin, niiden toimijoihin ja toiminnan paikkoihin lähikulmilla. Tutustumiskohteina mm.
Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan täällä. IImoittautua ehtii 31.5. asti. Voit hyvin osallistua myös vain joko Kuntatalon ohjelmaan tai visiitille. Nähdään!
http://dodo.org/2017/05/23/visio-pasilan-etelaisen-ratapiha-alueen-tulevaisuudesta/
Helsingin kaupungintalon pääaulassa (käynti Pohjois-Esplanadi 11-13) on 29.3. klo 15-18 avoin vastaanotto, jossa voi poiketa tutustumaan Kaupunkiaktivismi-verkkotietopankin luonnoksiin, kertoa kommentteja avuksi tietopankin viimeistelyyn ja jutella tietopankin kokoajien kanssa. Aulassa voi samalla käydä ennakkoäänestämässä!
Verkkotietopankki tarjoaa tietoa, välineitä ja ideoita avuksi kaupunkilaisten ja hallinnon hyvään kohtaamiseen kaupunkilaisten omaehtoisen aktiivisuuden ja itseorganisoitumisen kannalta. Välineitä kuten huoneentauluja, suosituksia, esimerkkitarinoita ja arviointivälineitä on kehitetty Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeessa. Tietopankki viimeistään julkaistavaksi alkukesästä 2017.
Lisätietoa tietopankista täällä. Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke järjestää tilaisuuden yhteistyössä Helsingin kaupungin Asukasyhteistyön kanssa. Tilaisuus on osa valtakunnallista Demokratiaviikkojen ohjelmaa.
Nähdään!
Viitisenkymmentä aktiivia kokoontui 1.2.2017 työpajaan pohtimaan, miten kaupunkisuunnittelu voi mukautua ja hyödyntää muutosta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Miten somesta saatava data voi auttaa kaupunkisuunnittelijoita ei vain viestintäkanavana, vaan vuorovaikutuksen ja tiedon tuottamisen välineenä?
Järjestimme työpajan yhdessä Espoon kaupungin, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella väitöstutkimustaan tekevän Pilvi Nummen kanssa.
Tuloksena kiteytyi muun muassa seuraavia suosituksia kaupunkiorganisaatioille:
Kaikki suositukset ja muut ajatukset työpajasta voi lukea koosteesta Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – data-analyysit ja vuorovaikutus – kooste työpajasta 1.2.2017 (pdf).
Työpajatyöskentelyä pohjustettiin viidellä esityksellä:
Ryhmätöissä käsiteltiin neljää teemaa:
Espoon some-ohje: Alustukseksi Johanna Pellinen Espoon kaupungilta kertoi ohjeista, joilla Espoon kaupunki ohjeistaa työntekijöitään sosiaalisen median käytöstä. Ohjeet löytyvät sivun http://www.espoo.fi/some alalaidasta. Ryhmässä koottiin somen käyttöön liittyviä haasteita ja etsittiin ratkaisuja niihin.
Pyöräily ja liikkuminen: Espoon kaupungin Heini Peltosen vetämässä ryhmässä pohdittiin tarpeita ja kehittämisehdotuksia somen käyttöön kaupunkisuunnittelussa pyöräilyn ja yleisemmin liikkumisen tarkastelussa.
Tapiola: Pilvi Nummi Aalto-yliopistosta ja Vuokko Heikinheimo Helsingin yliopistosta vetivät työryhmän, jossa pohdittiin sosiaalisen median hyödyntämistä Tapiolan kontekstissa.
Kaupunkisuunnittelu: Espoon kaupungin Mervi Hokkasen vetämässä ryhmässä pohdittiin tarpeita ja kehittämisehdotuksia somen käyttöön kaavoituksen ja kaupunkitekniikan kontekstissa, mm. asumisen, rakentamisen, viherrakenteen ja kaupunkitilan suunnittelun kannalta.
Työpajassa osallistujat toivoivat, että tilaisuuksia keskustella some-datasta kaupunkisuunnittelusta tulee jatkossakin. Osallistujien pyynnöstä osallistujille jaettiin toistensa sähköpostiosoitteet jatkoyhteydenpitoa varten.
Jatkokeskustelun avuksi on myös perustettu Facebook-ryhmä SoMe & Kaupunkisuunnittelu. Ryhmässä voi avata keskusteluja ja siellä voidaan suunnitella tulevia tapaamisia yhdessä. Ryhmä on suljettu eli keskustelut näkyvät vain ryhmän jäsenille. Kaikki aiheesta kiinnostuneet, tervetuloa ryhmään mukaan!
Ehdotimme tammikuussa VTT:n yhteistoimintatalous-seminaarissa, että jakamis/yhteistoiminta/yms. -talouden monenlaiset toimijat järjestäytyisivät tutkimus- ja kehittämisverkostoksi. Verkosto on rakentumassa ja jäseniä on jo yli sata. Muutkin kiinnostuneet, tulkaa mukaan! Lisätietoa ja ilmoittautuminen täällä.
Jakamistalous merkitsee isoa muutosta monella alalla työelämästä verotukseen, arkisista valinnoista arvonmuutoksiin, uusista toimeentulomahdollisuuksista kokonaisten toimialojen katoamiseen. Miten edistää ja säännellä jakamistaloutta fiksusti? Millaista tulevaisuutta meidän kannattaa tavoitella? Keskustelu on vasta alussa, sitä tarvitaan paljon lisää!
Tervetuloa myös Jakamistalouden pohjoismainen malli -seminaariin, jonka järjestämme 8.3. klo 15.00-18.30 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, sali 5, yhdessä Sorsa-säätiön ja Arcadan kanssa.
Seminaarin kutsu ja ohjelma ovat alla ja Facebookissa. Seminaarin tunnus somessa on #jakoekon.
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille jakamistaloudesta kiinnostuneille. Ilmoittautumiset toivomme osoitteeseen info@sorsafoundation.fi 6.3 mennessä. Nähdään!
Seminaaria voi myös seurata livenä Kalevi Sorsa -säätiön Youtube-kanavalla.
Ohjelma
15.00 Tilaisuuden avaus
Tutkimuspäällikkö Antti Alaja, Kalevi Sorsa -säätiö
Dosentti Mats Nylund, Arcada
15.15 Jakamistalouden pohjoismainen malli
Vastuullinen tutkija Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
Toimintatutkija Maija Faehnle, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus
15.45 Sääntelysokeus ja toimijuus jakamistaloudessa
Tutkija Jenna Päläs, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta
16.15 Tauko
16.45 Jakamistalous ja osuuskunnat
Projektipäällikkö Antti Talonen, Synergos
17.15 Paneelikeskustelu (vetäjänä hankevastaava Samuli Sinisalo Kalevi Sorsa -säätiöstä)
Toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, Työeläkevakuuttajat
Kansanedustaja Lauri Ihalainen
Erityisasiantuntija Johanna Kotipelto, Valtioneuvoston kanslia
Mats Nylund, Yrkeshögskolan Arcada
Jenna Päläs, Lapin yliopisto
18.30 Seminaarin lopetus
Some-data kaupunkisuunnittelijan apuna – data-analyysit ja vuorovaikutus
Aika: 1.2. klo 15.30–18.00
Paikka: Espoon Valtuustotalon kahvio, Espoonkatu 5
Työpajan tarkoitus on auttaa kaupunkien hallintoa mukautumaan ja hyödyntämään muutosta, jossa kansalaisyhteiskunta toimii yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Miten some voi auttaa kaupunkisuunnittelijoita ei vain viestintäkanavana, vaan vuorovaikutuksen ja tiedon tuottamisen välineenä?
Työpajassa analysoidaan yhdessä some-aineistoja ja pohditaan, minkälaiset analyysit ja työ- tai toimintatavat soveltuisivat kaupunkisuunnitteluun, ja minkälaisia tarpeita suunnittelijoilla on analysointityökaluille. Lisäksi suunnitellaan, millaisia esimerkkejä, vinkkejä ja muuta somen käyttöä auttavaa materiaalia kannattaisi koota mukaan kaupunkiaktivismia käsittelevään verkkotietopankkiin.
Kaupunkiaktivismi-hankkeen tutkijat käyttävät työpajan tuloksia verkkotietopankin sisältöjen kuten suositusten, tapaustarinoiden ja välinekokoelman kehittämisessä. Pilvi Nummi käyttää tuloksia väitöskirjatyössään, jossa mm. testataan ja kehitetään some-datan analyysivälineiden käyttöä kaupunkisuunnittelussa.
Pajan järjestää Helsingin yliopiston Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke yhdessä Espoon kaupungin, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella väitöstutkimustaan tekevän Pilvi Nummen kanssa.
Pajassa on tarjolla kahvia ja pientä purtavaa.
Ohjelma
15.30 Tervetuloa!
Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle, Helsingin yliopisto: Miten some voi palvella kaupunkisuunnittelua?
Susa Eräranta, Espoon kaupunki: Some suunnittelijan arjessa – kokemuksia, vinkkejä ja kehittämistarpeita
Mika Rantala, Espoon kaupunki: Mitä some antoi suunnittelutyöhön Tehtävä Leppävaarassa -hankkeessa?
Pilvi Nummi, Aalto-yliopisto: Sosiaalinen media paikkamuistojen kartoituksessa ja
esimerkkejä somen data-analyysista kaupunkisuunnittelussa Suomessa ja maailmalla
Vuokko Heikinheimo, Helsingin yliopisto: Paikkatietoon perustuvat some-data-analyysit: Esimerkkejä ja mahdollisuuksia
Tauko
16.50 Johdatus työpajatyöskentelyyn
Työskentely ryhmissä:
17.45 Yhteinen keskustelu
Yhteenveto ja jatkotoimet
18.00 Työpaja päättyy
Ilmoittauduthan pajaan 19.1. mennessä täällä. Kannattaa ilmoittautua nopeasti, osallistujamäärä on rajattu.
Kutsu pdf-muodossa
Lisätietoja
Maija Faehnle, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus, maija.faehnle at gmail.com
Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto, pasi.maenpaa at helsinki.fi
Johanna Pellinen, Espoon kaupunki, johanna.pellinen at espoo.fi
Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana
Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmä
#kaupunkiaktivismi
Kaupunkikulttuuria edistävä Urban Helsinki -ryhmä on tehnyt vaihtoehtokaavan ja ehdottanut, ”että Hernesaaren kaavoittamisen lähtökohdaksi otetaan nykyisiä suunnitelmia selkeästi kaupunkimaisempi ratkaisu.” Kun kaupunkisuunnitteluviraston osayleiskaavaehdotuksen mukaan alueelle sijoittuisi noin 6 000 asukasta ja 3 000 työpaikkaa, niin Urban Helsinki -ryhmän kaksi visiomaista esitystä (kuva alla) noin kaksinkertaistavat nämä. Suuremmalla väkimäärällä he tavoittelevat monipuolisempia palveluja tälle kantakaupunkia laajentavalle alueelle (ks. myös Hesarin juttu).
Ryhmän ehdotukset eivät saaneet Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa alueen kaavoittajalta Matti Kaijansinkolta kovin innostunutta vastaanottoa. Hänen mielestään suunnitelmat eivät ole järin korkeatasoisia tai kehityskelpoisia.
Kaavoittajia moititaan usein huonosta asenteesta heidän projektinsa tontille tulevia ”ulkopuolisia” kohtaan. Syntyy helposti tilanne, jossa dialogia itse asiasta eli suunnittelun kohteesta ja sisällöistä ei synny, vaikka se lienee vaihtoehtokaavoituksen päällimmäinen tarkoitus. Siksi kannattaa mennä asennoitumisten taakse ja hakea yhteistä keskustelupintaa asiaperusteiden kautta.
Haastattelin Kaijansinkkoa luodakseni tarkempaa kuvaa siitä, miksei Urban Helsingin vaihtoehtokaava häntä elähdyttänyt. Tapauksen yleisempi kiinnostus koskee sitä, miten virallinen kaupunkisuunnittelu ottaa vaihtoehtosuunnittelua vastaan. Voiko varjokaavoilla vaikuttaa ja miten se parhaiten onnistuisi – sekä aktivistien että viraston kannalta?
Yksitoikkoista ruutukaavaa
Kaijansinkon mielestä Urban Helsingin suunnitelmien ruutukaavaratkaisu vaikuttaa yksinkertaiselta eikä sisällä mitään kiinnostavaa oivallusta tai omaperäisyyttä. Toisteinen ruutukaava tuottaa tasapaksua kaupunkimattoa, jonka yksiulotteisuutta pitkät katulinjat ja autopaikat vielä korostavat. Esitykset ovat yleispiirteisiä ja yksityiskohdat puuttuvat. Ohjenuoramainen ihanne, että kaupungissa pitäisi olla 200 metrin välein jokin paikka, ei hänen mielestään suunnitelmissa toteudu.
Kaupunkitilan näkökulmasta ehdotukset ovat tuulisia ja liikenneratkaisut hankalia toteuttaa järkevästi. Kapeiden umpikorttelien alimpiin kerroksiin tuskin ulottuisi auringonvaloa. Vaihtoehtosuunnitelmien osayleiskaavaehdotusta suurempi asukasmäärä lisäisi liikennettä ulos johtavalla Telakkakadulla epäilyttävän paljon. Kyse on kuitenkin todellisesta pussinperäalueesta.
Liikenteen lisäksi suurempi asukasmäärä tuottaisi enemmän tilaa vaativia pysäköintipaikkoja, joita pitäisi löytyä 200 metrin säteeltä. Pysäköinti kadunvarsiin vaikuttaa paljon korttelirakenteeseen. Ihannetilanteessa jokainen rakennushanke toteuttaisi omat paikkansa, yleensä pihakannen alle. Silloin pysäköinti käytännössä määrää korttelin rakennusoikeuden. Pysäköinnin suhteen pyritään aina kohtuuhintaisiin ratkaisuihin. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei suosi pysäköintitaloja, koska autovarastot ovat kaupunkikuvallisesti hankalia ja niistä tulee helposti kovin korkeita (jopa 30 metriä). ”Helppo ratkaisu olisi, että paikkojen rakentamisvaatimuksesta luovuttaisiin, mutta siihen aika ei vielä ole kypsä”, Kaijansinkko sanoo.
Kaijansinkon mukaan suunnitelmat näyttävät myös sisältävän turhan yksipuolisesti asuntoja ja toimitilaa, ja osa asumisesta on vielä satamatoimintojen takia huonosti siihen soveltuvassa paikassa. Osayleiskaavaehdotuksessa tällaisessa kohdassa on liikuntatoimintoja, jotka edustavat kasvavaa liiketoimintaa kaupungeissa.
Data ja sen avoimuus
Kaijansinkon mielestä Urban Helsingin suunnitelmat eivät ole toteuttamiskelpoisia tiettyjen reunaehtotietojen kannalta. Hänen mielestään kaikkea suunnittelun dataa ja analyysitietoa ei voikaan olla saatavissa avoimeen käyttöön, koska sitä syntyy koko ajan suunnitteluprosessin edetessä. Teknistaloudellisten tekijöiden huomioiminen ja ratkaiseminen eivät myöskään näytä kiinnostavan aktivisteja niin paljon kuin itse kaavan piirtäminen.
Melu ehdollistaa kaavoja paljon ja sitä koskevat normit ovat tarkkoja. Lisäksi on olemassa sellaista hiljaista tietoa, jota kaupunkisuunnitteluvirasto ei haluakaan jakaa avoimesti. Esimerkiksi tietoa vanhoilla satama-alueilla tyypillisten likaisten ja myrkyllisten alueiden, lähinnä vanhojen kaatopaikkojen sijainnista ja sisällöstä ei haluta ehdoin tahdoin avata.
Esimerkiksi Vuosaaren sataman tinayhdistejupakka vuonna 2003 sai aikaan kaavoittajan kannalta ylimääräisiä hankaluuksia, koska asiasta nousi mediassa kohu. Turvallisuuskysymyksissä julkisuus kaavoittajien mielestä usein synnyttää ylilyöntejä. Kaavoittajan tehtävä on tuottaa rakennettavaksi hyvämaineisia tontteja, joita halutaan rakennuttaa ja asuttaa – tietysti ympäristöstä ja terveydestä säädettyjen normien ja asiantuntijoiden mittausten mukaan huolehtien.
Ajoituksen ongelma
Urban Helsingin vaihtoehtokaavat ovat Kaijansinkon mielestä ennen kaikkea pahasti myöhässä. Aluetta on suunniteltu toistakymmentä vuotta ja sen palikat ovat asettuneet kohdalleen jo kauan sitten. Teknisiä kysymyksiä on tarkasteltu tehdyillä suunnitelmilla ja alueen infraa aletaan rakentaa jo vuonna 2018 ja taloja vuonna 2020.
Vaihtoehtosuunnittelun parantamiseksi pitäisi juuri ajoitus saada kohdalleen. Paras ajankohta kaavoittajan näkökulmasta vaihtoehtosuunnitelmille olisi ideointivaihe eli heti suunnittelutilanteen auetessa. Tällaisen Kaijansinkko pyysi aikoinaan Pro Eira -liikkeen suunnalta Hernesaarta koskien. Lisäksi virasto teetti ideasuunnitelmat kolmella eri arkkitehtitoimistolla sekä lasten ja nuorten Arkki-arkkitehtuurikoululla, joten silkasta yksisilmäisyydestä Hernesaaren kaavoitusprosessia ei voi moittia. Näistä saatiin sisällöllisiä ideoita kaavoitukseen.
Virallisen ja vaihtoehtosuunnittelun eriparisuutta synnyttää myös se, että kerrosalat lasketaan kaavoituksessa eri tavoin kuin esimerkiksi Urban Helsinki tekee. Kaijansinkko huomauttaa myös yleisesti, että kerroskorkeutta ei voi käytännössä kasvattaa kahdeksasta kymmeneen, kuten usein ehdotetaan, vaan kerroksia pitää sitten olla ainakin 12–14, jotta rakentaminen on kannattavaa. Määräysten mukaan portaisiin tarvitaan silloin toinen poistumistie, mikä kasvattaa rakentamisen kustannuksia.
Lähtötiedot jakoon!
Kaavoittajan toivomuksena vaihtoehtosuunnittelijoille olisi myös paneutuminen suunnitelman sisältöön, ei vain kaupunkimuotoon. Kaivattaisiin mielenkiintoisuutta ja nyansseja sekä kolmiulotteisuuden sekä valon ja varjot huomioivaa ajattelua ja esitystapaa. Kaijansinkko kehottaa varaamaan audienssin kaavoittajalle ennen vaihtoehtosuunnittelua, jolloin tämä voisi tarjota peliin suunnittelun faktat ja reunaehdot. ”Se on meidän työmme”, hän sanoo.
Tämä on tärkeää, koska vastaavaa varsinaista dataa ei välttämättä ole vielä olemassa muuten jaettavassa muodossa. ”Jos on intoa kehittää, totta kai otetaan mielellään vastaan.” Hyvä referenssi suunnittelujärjestelmän ulkopuolisesta suunnittelusta on Kaijansinkon mielestä Helsinki-Tampere Visions -kirja ja -näyttely vuodelta 1993.
Melkki: tyhjä taulu
Tällä hetkellä vastikään hyväksytty yleiskaava avaisi esimerkiksi Melkin saaren kohteeksi, josta kaavoittaja Kaijansinkko ottaisi mielellään vastaan ideoita ja tutkielmia, koska sen suunnittelu on alkutekijöissään. Kaavoittajan mielessä ei ole saaren suhteen vielä juuri muita suunnittelua ehdollistavia ajatuksia kuin sillattomuus ja upeiden rantojen säilyttäminen.
Tutkimushankkeemme näkökulmasta olisi kiinnostavaa, jos esimerkiksi Urban Helsinki tai Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä järjestäisi Melkin avoimen ”esikaavoitusprosessin” ja tuottaisivat sen pohjalta esisuunnitelman virallista kaavoitusprosessia varten. Järjestelyihin voisi vaikka hankkeemme tulla mukaan.
Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuloksena syntyy verkkotietopankki, joka tarjoaa kaupunkiyhteisöjen toimijoille ja muille kiinnostuneille tietoa kaupunkiaktivismeista, niiden merkityksistä ja mahdollisuuksista sekä kansalaisten, hallinnon ja muiden toimijoiden hyvästä kohtaamisesta. Tiedon ohella tarjolla on ideoita ja välineitä toimintaan kaupunkien kehittämisessä.
Aktivismipakin (työnimi) kohderyhmänä ovat erityisesti julkisen hallinnon toimijat ja lisäksi kansalaisaktiivit verkostoineen. Se palvelee myös yrityksiä, tutkijoita ja opiskelijoita.
Pakki tehdään mahdollisimman käyttäjälähtöiseksi. Klikkaamalla itseä kiinnostavaa aihetta etusivulla saa näkyville kaikki kyseiseen aiheeseen liittyvät sisällöt. Tavoite on, että niin julkisen hallinnon toimija kuin kansalaistoimijakin löytää eväitä toimintaan juuri omaan rooliinsa sopivasti. Alla olevassa kuvassa on tämänhetkinen rautalankahahmotelma etusivun sisällöiksi (käsitteitä kuten muutakaan ei ole tässä lyöty lukkoon).
Aktivismipakin sisältöä suunniteltiin työpajassa 9.11.2016 osana Keskusteleva kaupunki -seminaaria. Kooste pajan tuloksista on täällä. Työstö jatkuu seuraavaksi työpajan tulosten avulla jalostetuissa dokumenteissa:
Teemat ja tapaustarinat: Aktivismipakin etusivulle tulevat avainsanat alakohtineen ja lista tapauksista, jotka esitellään tarkemmin, mm. mitä tapahtui, mitä opittiin.
Huoneentaulut fiksulle aktiiville, valveutuneelle kansalaisryhmälle, rohkealle virastolle ja rohkealle viranhaltijalle.
Voimavarabarometri: suunnitelma välineeksi, joka auttaa kaupunkiorganisaatioita mukauttamaan arviointitoimintaansa kansalaisyhteiskunnan muuttuneita toimintatapoja ja niiden tuomia mahdollisuuksia huomioon ottavaksi.
Kaikki kiinnostuneet, auttakaa meitä tekemään tietopankista mahdollisimman hyödyllinen! Tarvitsemme ja arvostamme kovasti kommenttejanne, ajatuksianne ja ehdotuksianne. Niitä voi kertoa
– suoraan yllä mainittuihin dokumentteihin Google-tunnuksella, huoneentauluihin Hackpadissa myös Facebook-tunnuksella
– kommenttikentässä tässä alla
– Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä
– suoraan meille, ks. yhteystiedot
– keväällä 2017 järjestämissämme tilaisuuksissa, joista tiedotamme Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä ja Kaupunkiaktivismi-sähköpostilistalla.
Jos haluat mukaan sähköpostilistalle, laita viesti Maijalle tai Pasille, ks. yhteystiedot.
– tapaamisissa, joita voi meille mieluusti myös ehdottaa. Meitä voi kutsua omiin tapaamisiinne ym. tai jutellaan vaikka lounastreffeillä, miten tehdä Aktivismipakista juuri teitä palveleva!
Aktivismipakki välineineen viimeistellään julkaistavaksi kevään 2017 aikana.
Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä (LKH) edustaa uutta keskustelu- ja vaikuttamiskulttuuria kaupunkisuunnittelun kentällä. Ryhmä on herättänyt huomiota, keskustelua ja kiistaakin (ks. esim. Kaupunkiaktivismi-kurssin opiskelijatyö). Kuvauksensa mukaan ryhmä on ”kaikille niille, joiden mielestä Helsingin seudulla on aivan liian vähän oikeaa kaupunkia. Tiheästi rakennettuja kerrostalokortteleita, joiden kivijalat ovat pikkuliikkeitä täynnä ja joissa on sopivasti puistoja luomassa kaupunkilaisille kohtauspaikkoja.” Ryhmässä on yli 10 000 jäsentä.
Ryhmässä tehdään konkreettisia ehdotuksia mm. täydennysrakentamisesta, liikenneratkaisuista ja palvelujärjestelyistä ja kommentoidaan niin kaupungin kuin aktivistiryhmienkin tekemiä suunnitelmia sekä puidaan suunnitelmissa tehtyjen asukaskyselyjen tuloksia. Aktiivisimmat käyvät ryhmän keskustelutapaamisissa, tekevät yhdessä maastokäyntejä ja taustoittavat keskusteluja omissa blogeissaan. Ryhmään kuuluu myös kaupunkisuunnittelijoita, tutkijoita ja muita ammattilaisia, joista useimmat seuraavat keskusteluja mutta jotkut myös osallistuvat niihin aktiivisesti.
Uusi ilmiö – liikaa valtaa?
Keskustelu on jo herännyt siitä, onko LKH-ryhmä liiankin vaikutusvaltainen. Ryhmällä on suoria yhteyksiä kaavoituksen valmisteluun ja päätöksentekoon Helsingin toiseksi suurimman valtuustopuolueen Vihreiden kautta: osa nykyisistä ylläpitäjistä on Vihreiden kuntapoliitikkoja. Ryhmän perustaja Mikko Särelä on liittynyt Vihreisiin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustamisen ja vetämisen myötä (keväällä 2011). Ryhmä saa aloitteillaan paljon mediahuomiota ja julkista keskustelua esimerkiksi valtalehti Helsingin Sanomissa, jolloin tiivistämiseen kriittisesti suhtautuvat kansalaistahot kokevat jäävänsä ilman ääntä. Osa kaupunkitutkijoistakin suhtautuu ryhmään epäluuloisesti, jopa kielteisesti. Ryhmän tapoja ohjata keskustelua ja ajaa asiaansa on pidetty hyvin määrätietoisina ja jyrkkinä. Kärkevimmissä käytäväpuheissa ryhmää on nimitetty toimintavoiltaan jopa ”jälkistalinistiseksi” ja ”hirviöksi”.
Reaktiot ovat ymmärrettävissä sitä taustaa vasten, että ryhmä edustaa luonteeltaan, toimintatavoiltaan ja vaikutukseltaan uudenlaista kansalaistoimintaa, johon ei voi soveltaa vakiintuneita ajatusmalleja. Siksi tarvitaan keskustelua. Tilaisuuden järjestivät Yhdyskuntasuunnittelun seura ja Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -tutkimushanke Laiturilla 1.11.2016. Tarkoituksena oli käydä avoin keskustelu, jolla lisätään ymmärrystä sekä LKH-ryhmästä että uusista kansalais- ja poliittisen toiminnan muodoista yleisemmin. Seuraavassa on kooste tilaisuudessa käydystä keskustelusta.
LKH aktivismin kentällä
Aluksi Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle Kaupunkiaktivismi-hankkeesta esittelivät LKH-ryhmän olemusta ja paikkaa kaupunkiaktivismien kentällä. Heidän mukaansa LKH on muuttanut helsinkiläistä kaupunkisuunnittelukontekstia luomalla urbanismista ilmiön; rikastanut suunnittelukeskustelua ja laajentanut sen tietopoolia; kaventanut kansalaisten ja asiantuntijoiden välistä kuilua; innovoinut täydennysrakentamiskohteita ja keskusteluttanut niistä argumentatiivisesti; antanut kaupunkisuunnitteluvirastolle selkänojaa kaupungin tiivistämiseen sekä esittänyt uuden poliittisen toiminnan mallin.
Tutkijoiden mukaan LKH eroaa useimmista muista kaupunkiaktivistisista ryhmistä ja toimista siinä, että se nimenomaisesti pyrkii vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja sen valmisteluun, kun taas muut kaupunkiaktivistiset ryhmät suosivat suoraa toimintaa kaupunkiympäristön ja yhteiskunnan muuttamiseksi. Siksi ryhmään kohdistuu monia kysymyksiä. Onko kyse kansalais- vai poliittisesta liikkeestä? Ketkä saavat ryhmässä puhua ja mistä? Keitä ryhmä edustaa ja keitä ei? Miten ryhmä vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun ja paljonko sillä on vaikutusvaltaa? Onko yksi kansalaisryhmä vallannut kaupunkisuunnittelua koskevan kansalaiskeskustelun kentän?
Piilo-ohjausta ja organisointia
Tilaisuuden pääalustus kuultiin viestinnän tutkijoilta Salla-Maaria Laaksoselta (Helsingin yliopisto) ja Merja Porttikiveltä (Aalto-yliopisto). He olivat tutkineet LKH-ryhmän moderaattorien (eli adminien tai ylläpitäjien, 4–6 henkeä) suljettua verkkochattia eli keskinäisiä keskusteluja organisaatioviestinnän näkökulmasta.
Tutkijoiden mukaan LKH kuten muutkin internetin kansalaisliikkeet ovat ”viestinnällisiä järjestyksiä” eli ne rakentuvat kommunikaation kautta, koska ne ovat muuten organisaatioiltaan keveitä. Niiden epähierarkisuus ja vapaamuotoisuus (vrt. ”keskusteluryhmä”) on sikäli näennäistä, että todellisuudessa ylläpitäjät hallinnoivat ja ohjailevat keskusteluja ryhmän tavoitteiden mukaisesti monin keinoin luodakseen haluamansa keskusteluympäristön.
Tutkijoiden aineistossa puhutaan paljon keskustelukulttuurista, noteerataan keskusteluihin osallistuvia merkkihenkilöitä, moititaan joidenkin jäsenten käytöstä ja neuvotellaan heidän jäsenyydestään, suunnitellaan ulkoista viestintää sekä mietitään keinoja ohjailla keskustelua haluttuun suuntaan. Ylläpitäjät toimivat siis avoimesti ilmaistun ja ainakin periaatteessa kaikkien ryhmän jäsenten jakaman tavoitteen mukaisesti, mutta heidän käyttämänsä keinot ja toimet ovat muilta salattuja. Ulkoisella viestinnällä puolestaan rakennetaan ryhmälle identiteettiä ja organisatorista luonnetta, joka menee pitkälle yli keskusteluryhmän käsitteen.
Ryhmän organisoituminen on ideologisesti värittynyttä ainakin kahdella tavalla. Urbanismin ideologian lisäksi myös ajatus sivistyneestä ja faktapohjaisesta verkon keskustelukulttuurista toimii ryhmän toiminnan keskeisenä ohjenuorana. Keskustelukulttuuri-argumenttia käytetään ryhmän julkisissa keskusteluissa eräänlaisena mustana laatikkona: ylläpitäjät olettavat kaikkien jäsenten sitoutuneen tiettyyn keskustelukulttuuriin liittyessään ryhmään.
Kritiikkiä ja kiitosta
Esitysten jälkeen puheenvuoron saivat Aalto-yliopiston ympäristöpsykologian dosentti Liisa Horelli, Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki ja lopuksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustaja Mikko Särelä.
Horelli kuvasi LKH-ryhmää erittäin vaikutusvaltaisena poliittisena kansalaisliikkeenä, jolla on myös ollut selvä vaikutus esimerkiksi yleiskaavaan. Horelli onnitteli ryhmää onnistuneesta, joskin omien näkemystensä vastaisesta poliittisesta työstä. Hän huomautti ryhmän miesvaltaisuudesta ja peräänkuulutti naisnäkökulmaa ja pehmeämpiä arvoja, kuten kaupungin rakentamista kauniiksi sekä lapsi- ja ihmisystävälliseksi. Horelli kritisoi myös ryhmän yksiulotteista näkemystä urbanismista ja toivoi ryhmälle vastaliikkeitä. Laaksosen ja Porttikiven tutkimuksen Horelli sanoi osoittavan, että ryhmää ohjaillaan taitavasti sen kaksoisrakenteen avulla, jossa moderaattorien salainen ylätaso ohjaa massojen lattiatasoa kontrolloiden sitä, ketkä saavat puhua ja keitä ryhmä edustaa.
Lapintie nosti niin ikään esiin LKH-ryhmän kaksoisroolin: se syntyi poliittisena liikkeenä, mutta on kasvaessaan muuttunut keskustelupaikaksi muillekin urbanismista kiinnostuneille. Tämä kahtalaisuus toisaalta tuottaa melko laadukastakin keskustelua (esimerkiksi viitataan lähteisiin, vastataan argumentteihin, tarkennetaan jne.), mutta se saa aika ajoin moderaattorit huolehtimaan siitä, että ryhmän valloittamaa poliittista tilaa ei käytetä liikaa ideologisia tavoitteita vastaan. Lapintien mielestä ryhmän keskustelu ei ole kuitenkaan ulossulkevaa. Keskustelulla on hänestä arvoa sen toimiessa blogi- ja muiden tekstien levittämisen kanavana siten, että erilaiset ihmiset pääsevät haastamaan toistensa ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Hänen oman tutkimuksensa mukaan tämänkaltainen keskustelu pitkälti puuttuu kaupungin hallinnon virallisesta vuorovaikutuksesta.
Mäntymäen mielestä LKH-ryhmä on ensinnäkin tuonut urbanismin keskustelukentälle, jolla sitä vastustavaa puhetta on paljon. Ryhmä on muodostunut urbanismikeskustelun merkittävimmäksi areenaksi Suomessa ja moninaistanut keskustelua aikana, jolloin Helsinki kasvaa kovaa. Keskustelun tasoa ja keskustelijoiden asiantuntemusta Mäntymäki kiitteli hyväksi ja kertoi arvostavansa sen moderointityötä. Hän piti tärkeinä myös ryhmän kannanottoja ja muita keskustelujen ulkopuolisia toimia ja arveli ryhmän parhaimmillaan sparraavan kaupungin suunnittelukoneistoa. Mäntymäen mielestä ryhmän agenda on selkeä ja läpinäkyvä ja ryhmä on siis avoimen poliittinen – ei kuitenkaan puoluepoliittinen, mikä hänestä on tärkeää, jottei urbanismista kiinnostuminen leimaudu poliittisesti.
Puolustuksen puheenvuoro
Viimeisen puheenvuoron sai Mikko Särelä. Hän kertoi perustaneensa ryhmän alun perin ajamaan politiikkaa, jolla Helsingin asuntojen hintoja saataisiin alas. Hän oli myös kokenut itse (kanta)kaupungin jääneen kulttuurisesti esikaupunkien varjoon ja urbaanien ihmisten olleen kaupunkikeskustelussa syrjitty vähemmistö ilman sanoja, joilla puhua. Särelä piti Horellin kritiikkiä pehmeiden arvojen puutteesta aiheellisena, mutta mainitsi, ettei usko näiden agendojen olevan aivan vastakkaiset. LKH-ryhmässä halutaan tiivistä kaupunkirakennetta, mutta myös esimerkiksi vehreyttä kaupunkia piristämään.
Särelä kertoi itse tarjonneensa viestinnän tutkijoille LKH-ryhmän moderaattorichattia tutkimusaineistoksi, jota hän piti tärkeänä tutkia. Ryhmän agenda on ilmaistu avoimesti eikä keskushenkilöitä ole ollut tarkoitus piilotella. Särelän mukaan ryhmän jäsenmäärä on kasvanut isoin pyrähdyksin varsinkin 2013 kuntavaalien jälkeen, jolloin on tullut tärkeäksi opettaa uudet jäsenet hyville keskustelutavoille. Hän painotti, ettei iso keskusteluryhmä kokemuksen mukaan toimi ilman kunnon moderointia. Pyrkimys on ollut ennen kaikkea moderoida pois sellaiset kommentit, joiden tarkoitus on estää toisia keskustelemasta itse kulloisestakin asiasta.
Yleiskeskustelu: puolesta ja vastaan
Yleisökommentit osoittivat ryhmän herättävän tunteita. Sekä ryhmän agenda että moderointi saivat sekä kiitosta että kritiikkiä. Ryhmän tapaa ymmärtää kaupunki urbanistisesti pidettiin paluuna sadaksi vuodeksi katkenneeseen perinteeseen mutta myös liian yksinkertaistavana, sillä hyvä tiiviskin kaupunki merkitsee yhdelle yhtä ja toiselle toista. Lapintie kommentoi ajatuksen ”lisää kaupunkia kaupunkiin” olevan absurdi, mutta kaupungin hallinnonkin ottaneen sen yleiskaavoituksessa omakseen. Hänestä puhetapa tuo ongelmia, kun se toiseuttaa muuta kuin korttelikaupunkia ei-kaupungiksi ja niiden vähävaraisempia ihmisiä ei-kaupunkilaisiksi.
Jos sanaan kaupunki sisältyy sosiaalinen elämä, kenen sosiaalinen elämä siihen sisältyy, kysyttiin. Syntyy näköharha, jossa sosiaalisessa mediassa syntyvän keskustelun koetaan edustavan kaupunkilaisten ääntä, vaikka todellisuudessa keskustelijat olisivat varsin homogeeninen joukko keskiluokkaisia, suomea äidinkielenään puhuvia päätetyöläisiä. Malmin lentokentästä keskustelemisen kieltoa ryhmässä paheksuttiin. Entä miksi puhua vain Helsingistä vai saako ryhmässä ylittää kuntarajat? Urbanismin riskinä pidettiin myös betoniviidakkoa ja kivierämaata, jos viihtyisiä palveluja ei talojen kivijalkoihin saada. Ryhmään kaivattiin mukaan lisää kaupunkisuunnittelun viranhaltijoita ja heidän asiantuntemustaan.
Hyvää keskustelukulttuuria vai poliittista ohjausta?
Paikalla olleet LKH-ryhmän moderaattorit korostivat ryhmän inklusiivisuutta, hyviä kokemuksia ja toiminnan jatkuvaa kehittämistä. He haluavat ryhmän olevan avoin monenlaisille keskustelijoille, tavallisista kaupunkilaisista toimittajiin, poliitikkoihin, tutkijoihin ja etenkin kaupunkia suunnitteleviin viranhaltijoihin. Moderaattorit pitävät ryhmän merkittävänä ansiona juuri sen keskustelukulttuuria, johon virkamiehetkin voivat tulla avaamaan suunnitelmiaan ja osallistumaan keskusteluun ilman pelkoa henkilöön käyvästä huutelusta. Ryhmän suosio perustuu heidän mukaansa siihen, että kaikki otetaan mukaan eikä pelotella pois. Tapaus Malmia he selittivät sillä, että kaikki keskustelu alkoi palautua tähän yhteen asiaan, jolloin ryhmä uhkasi tulla yhden kaavoitusta vastustavan ryhmän valtaamaksi, kuten oli käynyt aiemmin Meri-Rastilan tapauksessa.
Sovittelevissa puheenvuoroissa todettiin, että kaupunkilaisten omaehtoiset keskustelukanavat sosiaalisessa mediassa tarjoavat mahdollisuuden osallistua laajemmalle joukolle kuin perinteiset kuulemisen tavat, ja esimerkiksi LKH:n kaltaista ryhmää pitäisi lukea yhtenä näkökulmana lisää, eikä olettaa sen edustavan kaikkia. Toivottiin, että vastaavia ryhmiä eri näkökulmilla syntyisi lisää ja löydettäisiin tapoja tavoittaa erilaisten ihmisryhmien kokemuksia. Konkreettisena ideana esitettiin, että kaupunki tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä tutkimaan maahanmuuttajien omissa keskustelukanavissa, miten maahanmuuttajat kokevat asuinympäristönsä.
Ryhmän poliittista tavoitetta ei ole moderaattorien mukaan piiloteltu ja ydinryhmän muodostumista toimintaa ohjailemaan ei voi missään yhteistoiminnassa välttää. Ryhmän kulttuuri ja säännöt ovat muotoutuneet tapaus tapaukselta ja muuttuvat edelleen. Toiminta on tasapainoilua keskustelun vapauden ja rakentavan keskustelukulttuurin ylläpidon välillä.
Tutkijoiden huomioita ja suosituksia
Laiturin tilaisuus täytti tavoitteensa sikäli, että uutta ymmärrystä syntyi, joskaan ei aivan niin monipuolisesti kuin toivoimme, sillä akateemiset kriittiset äänet jäivät vähiin. ”Keskustelukulttuurista” tuli tilaisuudessa ironinen käsite, mikä sekin kertoo siitä, että ryhmän poliittinen ohjaus ei ole ollut niin läpinäkyvää kuin moderaattorit sanovat sen olevan.
Kaupunkiaktivismi-hankkeen tehtävänä on auttaa eri toimijoita löytämään toimintatapoja, joilla kaupunkia kehittävät kansalaiset ja hallinto voisivat kohdata toisensa entistä paremmin. Laiturin tilaisuuden ja hankkeessa aiemmin käytyjen keskustelujen pohjalta ehdotamme Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmälle seuraavaa.
Jos tavoitteena on saada ryhmän jäsenet ja muutkin suhtautumaan moderointiin hyväksyvästi, pitää varoa oikeuttamasta moderointia keskustelukulttuurilla, kun kyse tosiasiassa on poliittisesta ohjauksesta. Toiseksi ryhmän kannattaisi panostaa keskustelun ohjailun, organisoinnin ja hierarkisuuden läpinäkyväksi tekemiseen. Sillä tavoin voidaan välttää pettymyksiin johtavia oletuksia ja ryhmän maineen heikentymistä. Jos esimerkiksi asiantuntijoille, kuten kaupunkisuunnittelun viranhaltijoille ja tutkijoille, sallitaan kriittisempiä puheenvuoroja, se – ja syyt siihen – kannattaisi kertoa ryhmän säännöissä.
Ryhmän hierarkisuutta vähentäisi ja toimien oikeutusta lisäisi se, jos sen keskushenkilöt eli moderaattorit kertoisivat ajoittain heillä mietinnässä olevista aiheista ja toimista. Varsinkin ulkoisten toimien, kuten adressien ja muun vaikuttamisen suhteen etukäteisinformaatio vähentäisi vaikutelmaa, että keskushenkilöt vain hyödyntävät rivijäseniä. Toimenpiteistä ja linjanvedoista päättämistä voisi myös joukkoistaa kyselyillä. Ryhmän kannattaisi hyödyntää oma avoimuuden politiikkansa myös keinona haastaa ja sparrata kaupunkiorganisaatiota ja muitakin toimijoita avoimuuteen.
Seuraavia etappeja: kehittämispäivä ja some-hallinto-työpaja
Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä suunnittelee kehittämispäivää. Yleisössä toivottiin päivän olevan mahdollisimman avoin. ”Hyvän some-hallinnon” kehittämisen näkökulmasta keskustelu jatkuu myös helmikuulle 2017 tähdättävässä työpajassa, jonka järjestämme Kaupunkiaktivismi-hankkeessa yhteistyössä somen käyttöä kaupunkisuunnittelussa tutkivan Pilvi Nummen ja muiden some-asiantuntijoiden kanssa. Työpajassa muun muassa tunnistetaan some-aineistojen analysoinnin tarpeita kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Jos haluat mukaan, laita meille viestiä!
Kirjoittajat: Pasi Mäenpää, Maija Faehnle ja Tuuli Lehtonen
Kaupunkiaktivismi 