YIMBYcon vauhdittaa kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä

Kaupunkiaktivismien kentällä ahertaa myös Ketterä kaupunki / Dwellers in Agile Cities -hanke, suosittelemme tutustumaan! Tämä juttu on julkaistu Ketterä kaupunki -sivulla.
********************************************

Aktiiviset kaupunkilaiset paitsi muokkaavat kaupunkia fyysisesti myös organisoivat jatkuvia kanavia osaamisen ja ideoiden vaihtoon kansainvälisestikin. YIMBYcon-tapahtuma 11.-14.8.2016 Helsingissä toi Yes in My Backyard -henkisiä kaupunkisuunnitteluaktiiveja laajasti yhteen tiettävästi ensimmäistä kertaa Euroopassa. Tapahtuman järjesti joukko mm. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä toimivia aktiiveja. Yhtenä innoittajana oli kesäkuussa 2016 Coloradon Boulderissa kesäkuussa järjestetty YIMBY-väen ensimmäisenä kansainvälisenä konferenssina esitelty YIMBY 2016.

”Epäkonferenssina” eli osallistujavetoisesti rakennettu YIMBYcon sisälsi toimintaa fuckups-kokemustenvaihtoillanvietosta yhteissuunnittelupajoihin, kaupunkiretkeilyihin ja keskustelujen jatkoon Flow Talksissa. Keskusteluja inspiroivat alustuspuheenvuoroilla mm. From Rurban to Urban -blogistaan  tunnettu kaupunkiaktivisti Timo Hämäläinen, kaupunkiaktivisti-poliitikko Otso Kivekäs ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki. Itse toin keskusteluainekseksi hahmotusta kaupunkiaktivismien noususta systeemitason ilmiönä.

Heikki Mäntymäki kertoi kokemuksia tiedonhankinnasta Helsingin yleiskaavaa varten Helsinki 20150 -karttakyselyllä. Yksi kaupunkien tapa tukea kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä on julkaista aineistoja avoimena datana materiaaliksi sovelluskehittäjäaktiiveille, kuten yleiskaavakyselyn aineistollekin tehtiin.

Osallistujia puhutti omaehtoisen kansalaistoiminnan ja kaupunkiorganisaation suhde. Erään osallistujan tuntuma oli, että aktivismien suomalainen erityispiirre on suuntautuminen usein toimintaan hallinnon kanssa pikemminkin kuin siitä erillään. Esimerkiksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyö on jo lähellä kumppanuutta. Toivottiin vertailevaa tutkimustietoa erilaisten aktivismien piirteistä eri konteksteissa Suomessa ja muualla. Vertailu voisi ottaa vauhtia Ketterä kaupunki – Dwellers in Agile Cities -hankkeessa meneillään olevasta lupaavien yhteistyömallien ja suunnitteluratkaisujen kartoituksesta.

YIMBYconissa yhteissuunniteltiin mm. tilojen saamista tehokkaampaan ja asukkaiden tarpeisiin herkästi mukautuvaan käyttöön. Tehostamisen varaa on, esimeriksi jo Helsingissä on yli miljoona m² tyhjää toimitilaa ja kehittämiskelpoisia asuntojakin runsaasti. Viimeisimmät tutkimustulokset myös osoittavat asuntopolitiikan ongelmia ja keskusta-asumisen kallistumista.

Ratkaisuja näihin ongelmiin haettiin osaltaan Ketterä kaupunki -hankkeen järjestämässä työpajassa, jossa suunniteltiin mm. Herttoniemen teollisuusalueella parhaillaan myynnissä olevaa toimistokerrosta. Sinne kehiteltiin esim. perhekoon mukaan muunneltavia asuntoja, monitoimisia yhteiskeittiö-, illanvietto-, leikki-, ja kuntoilutiloja, kattopuutarhaa sekä yhdessä tilattavia palveluita ja erilaisia naapuriavun muotoja (yhteenveto työpajasta tulossa pian!). Vastaava yhteissuunnittelutyöpaja järjestetään 30.8.2016 Tampereella, tervetuloa mukaan!

YIMBYcon on tarkoitus järjestää jatkossa Helsingissä vuosittain. Kaupunkien kehittämisestä kiinnostuneille tapahtuma tuo mahdollisuuksia ottaa vauhtiaskelia kaupunkien kehittämisessä omannäköisiksi. Helsingille se on myös valtti maineen rakentamisessa YIMBY-kaupunkina. Ensi vuodeksi on ideoitu mm. tutkijoita käytännön toimijoiden avuksi tuovaa sessiota ja paneutumista viranhaltija-aktivistien toimintaan.

Millaista ohjelmaa itse haluaisit ensi vuodeksi? Miten YIMBYcon voisi parhaiten palvella kaupunkien kehittämistä ketteriksi erilaisten kaupunkilaisten kannalta? Kerro meille vaikka kommenttikentässä alla,  Twitterissä @agile_dwellers, #agilecity #ketteräkaupunki #yimbycon tai YIMBY International -Facebook-ryhmässä!

Maija Faehnle
Johtamiskorkeakoulu, TaY & Suomen ympäristökeskus
(Edelleen myös tutkija Helsingin yliopiston Kaupunkiaktivismi-hankkeessa 🙂 )

Kallion kulttuuriverkosto ruokkii tapahtuma-aktivismia ja tuo toimijoita yhteen

Jos listataan kaupunkiaktivismeistaan kuuluja kaupunginosia, mukana on ainakin Helsingin Kallio. Tätä mainetta on osaltaan pitkään rakentanut Kallion kulttuuriverkosto ry kaupunkitapahtumillaan. Kävimme 1.12.2015 paikan päällä Karhupuiston kupeessa tapaamassa Kallion kulttuuriverkoston puheenjohtajaa Saara Vanhalaa.

Kallion kulttuuriverkoston tavoitteena on yhteistyön lisääminen monipuolisen kaupunkikulttuurin vahvistamiseksi. Verkosto järjestää tapahtumia itse ja luo puitteita tapahtuma-aktivismille. Matkailijaryhmät ja muut kiinnostuneet voivat myös tilata verkostolta opastetun Kallio-kävelyn.

Kulttuuriviikot kutsuvat toteuttamaan tapahtumaideoita

Verkosto tunnetaan erityisesti kulttuuriviikoistaan eli keväisestä Kallio Kukkii -festivaalista (kuva 1) ja sen syksyisestä vastineesta, Kallio Kipinöi -festivaalista. Kallio Kukkii -festivaalin laittoi alulle Kallion kulttuuriverkoston edeltäjä, silloisen Lila ry:n tapahtumaryhmä noin 25 vuotta sitten. Verkoston väki on sittemmin vaihtunut nuoremmaksi.

Kulttuuriviikkojen ohjelma koostuu itsenäisistä ohjelmanumeroista, joita voi järjestää kuka vain. Kulttuuriverkoston yksi keino toimijoiden kohtaamisen edistämisessä on kutsua kunkin festivaalin ohjelmanumeroiden järjestäjät vapaaehtoiseen suunnittelu- ja verkostoitumistilaisuuteen ennen festivaalia.

Verkosto myös auttaa osaltaan järjestäjien ja hallinnon kanssakäymistä neuvomalla järjestäjiä tarvittaessa lupien, ilmoitusten ja muiden järjestelyjen hoitamisessa. Vastuu järjestelyistä on kuitenkin järjestäjillä itsellään. Verkoston rooli välittäjänä on siten kevyempi kuin esimerkiksi välittäjäyhdistys Hukkatila ry:llä monissa tapahtumissa, joissa Hukkatila on hoitanut luvat ja muut järjestelyt ohjelmanumeroita järjestävien kaupunkilaisten puolesta.

Kuva 1. Kallion kesä alkaa Kallio kukkii -festivaalilla.

Ympyrätalon kioskeista olisi moneksi

Yksi Kallion kansalaislähtöisistä kehittämisprosesseista on Ympyrätalon ympäristön uudistaminen. Kulttuuriverkoston yhdessä Siltasaari-seuran kanssa aloittamassa hankkeessa halutaan herättää aikanaan drive-in-pankkeina käytetyt kioskit (kuva 2) uuteen eloon.

Ympyrätalon ympäristöä hallinnoiva vakuutusyhtiö Varma on pitänyt kioskien kunnostamista kannattamattomana. Saara arvelee, että yhtiö saattaa kuitenkin vielä lähteä mukaan.

Kioskit on suojeltu asemakaavalla, mutta hankkeessa on arvioitu, että ne voisivat palvella kaupunkielämää nykyistä paremmin suojelutavoitteen kärsimättäkin. Ideointiin on saatu avuksi muotoilun opiskelijoita, jotka ovat suunnitelleet kioskeille uusia käyttökonsepteja. Saaran mukaan kunnostettuihin kioskeihin riittäisi tulijoita, mm. taiteilijoita ja kahvilayrittäjiä.

Kuva 2. Ympyrätalon kioskeihin on ideoitu mm. pyörävuokraamoa, kahviloita ja taiteilutiloja.

Kioskit voisivat lähentää Kallion toimijoita

Kallion kolme suhteellisen vakiintunutta kansalaistoimijaa, Kulttuuriverkosto, Kallio-liike ja Kallio-Seura, eivät perinteisesti ole vetäneet yhtä köyttä. Keskustelun herättäminen ympyrätalon ympäristön kehittämisestä on ollut Kulttuuriverkostolle yksi tapa pyrkiä tuomaan myös näitä toimijoita paremmin vuoropuheluun keskenään. Kehittämisestä syksyn 2015 Kallio Kipinöi -festivaaleilla järjestetty keskustelutilaisuus onnistuikin Saaran mukaan hyvässä hengessä ilman jännitteitä.

Aiemmin Kulttuuriverkoston jotkut vanhemmat, nyt jo pois jääneet jäsenet kokivat, että Kallio-liike astuu tapahtumia järjestäessään liiaksi Kulttuuriverkoston tontille ja uhkaa viedä rahoitukset. Kallio-liike on halunnut profiloitua proaktiiviseksi ja erottautua Kallio-Seurasta, joka on näyttäytynyt monille perinteisenä usein reaktiivisena asukasyhdistyksenä. Kallio-liike sai alkunsa, kun Kallio-Seura vastusti Hurstin leipäjonoa ja perustaja-aktivistit tarttuivat toimeen tehdäkseen selväksi, että eivät kaikki Kalliossa jonoa vastusta.

Kulttuuriverkosto on ollut Kallio-liikkeen ja Kallio-Seuran välissä neutraalimpi toimija. Verkosto on monien tuntemana ja monessa mukana olevana saanut toisinaan ottaa vastaan valituksia, jotka olisivat kuuluneet muille. Tapaamisajankohtanamme Saara ja muut odottivat mielenkiinnolla, millaisia reaktioita seuraa pop-up-tapahtumana ilman varsinaista järjestäjää toteutettavasta Karhupuiston joulutorista.

Avustusten ja yhdistysten aikataulut eivät aina kohtaa

Saara pitää hyvänä, että Helsingin kaupunki on yhtenäistänyt avustustenjakoaan kansalaistoimijoille. Asukasosallisuuden avustustenjako on vuodesta 2017 alkaen keskitetty kaupunginhallitukselle, kun aiemmin näitä avustuksia jakoi viisi eri tahoa. Hakijoina voivat olla niin yhdistykset kuin rekisteröitymättömätkin toimijat (kuva 3).

 
Kuva 3. Helsingin kaupungin avustukset asukasosallisuuden tukemiseen avustuskuulutuksessa 2.12.2015.

Asukasosallisuusavustuksissa on Kallion Kulttuuriverkoston ja monen muun yhdistyksen kannalta ongelmallista, että hakemukset vuoden 2017 toimintaan pitää jättää jo edellisen vuoden toukokuun alussa. Kun yhdistyksen hallitus valitaan keväisin, avustusta hakeva hallitus on tällöin eri kuin se, jonka kaudelle hankkeen toteutus pääasiassa ajoittuisi.

Käytännöt vaihtelevat avustuksittain. Kaupunkikulttuuriavustusta voi hakea ympäri vuoden, samoin nuorisoasiainkeskuksen pientä (alle 3000 €) projektiavustusta, joka tosin ei juuri ole Kulttuuriverkoston ulottuvilla.

Ajatuksia jatkoon

Ideoimme tapaamisessa, että Kallion Kulttuuriverkosto ja Kaupunkiaktivismi-hanke voisivat yhdessä tuoda Kallion toimijoita yhteen uudessa työpajassa ympyrätalon ympäristön kehittämisestä. Ohjelma suunniteltaisiin avainhenkilöiden ohjelma eri osapuolia palvelevaksi. Kaupunkiaktivismi-hanke voisi esimerkiksi taustoittaa keskustelua ympyrätalon ympäristön kehittämiseen kytkeytyvillä havainnoillaan, ja konkreettisten kehittämisaskelien käsittely voisi olla samalla Kaupunkiaktivismi-hankkeen lopputulosten työstämistä.

Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa on puhututtanut alueellinen tasapuolisuus osallisuuden ja aktivismien tukemisen kriteerinä. Myös Helsingin asukasosallisuusavustusten jaossa tavoitellaan alueellista tasapainoa, jonka edistämiseksi tukea voidaan ”priorisoida alueille, joissa toimintaa on ennestään vähemmän tai joiden katsotaan siitä eniten hyötyvän”. Tätä puoltaa halu välttää tukien kasautumista.

Jos osallisuutta edistettäessä halutaan samalla saada ihmisten voimavarat palvelemaan yhteisöjä mahdollisimman hyvin*, aktiivisuuden kuitenkin pitäisi olla heille houkuttavaa alueesta ja aiemmasta aktiivisuudesta riippumatta. Millainen olisi tukijärjestelmä, joka auttaisi rahoituksen hankkimista kenen tahansa lupaavalle yhteisöjä palvelevalle idealle, vaikka kaupungin omat avustukset eivät kaikille riitäkään? Mikä saisi kaupunkilaiset myös kokemaan kaupunkiorganisaation kaikenlaista rakentavaa aktivismia tukevana?

*”Osallisuuden käsitettä on kyettävä laajentamaan demokratiasta eli päätöksenteon legitimiteetistä ihmisten osaamisen, ideoiden ja kapasiteetin valjastamiseen yhteisen hyvän eli koko yhteisön parhaaksi. —  On silkkaa voimavarojen haaskausta, elleivät kaupungit kykene niitä hyödyntämään.”
– Pekka Sauri (2015): Julkishallinto ja sosiaalinen media

 

OKM:n norminpurkutalkoot tapahtuma-aktivismin helpottamiseksi

Opetus- ja kulttuuriministerin asettama työryhmä teki syksyllä 2015 selvityksen kulttuuritapahtumien koskevan sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeista. Selvitys laadittiin tukemaan kansallista taide- ja kulttuuritapahtumaohjelmaa, jolla pyritään mm. edistämään monipuolista ja laadukasta tapahtumatarjontaa ja kansalaisten mahdollisuuksia nauttia kulttuurista.

Kävimme selvitystyön alkuvaiheessa 3.11.2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä tapaamassa selvitystyöhön osallistuvia. Paikalla olivat OKM:stä työryhmän puheenjohtaja Hannu Sulin, Anne Mattero, Kirsi Kaunisharju ja Tuula Lybeck, selvityksen kokoajana toiminut Pauli Rautiainen Cuporesta ja Jaakko Blomberg Yhteismaa ry:stä, Kaupunkiaktivismi-hanketiimin lisäksi.

Halusimme välittää työryhmän käyttöön Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä kertynyttä tietoa sääntelyn purkutarpeista kaupunkilaisten omaehtoisesti järjestämien tapahtumien kannalta. Keskustelun apuna oli kooste hankkeen aiemmissa tapaamisissa esiin tulleista ja hankekumppanien kautta saamistamme näkökohdista, mm. Helsingin kulttuurikeskuksen välittämä Stuba Nikulan tapahtumajärjestäjiltä kokoama kehittämistarvelistaus. Tapaamisessa Jaakko Blomberg toi esiin sääntelyn kehittämistarpeita ja -ehdotuksia Yhteismaan kokemusten perusteella.

Tapaamisen jälkeen joukkoistimme selvityksen tekijöiden toiveesta sääntelyn kehittämistarpeiden tunnistamista vielä laajemmin Facebookissa ja välitimme siellä saadut kommentit heille.

Sääntelyltä toivotaan herkkyyttä tapahtumien erilaisuudelle

Esiin tuomistamme kehittämistarpeista moni oli tullut selvityksen tekijöiden tietoon jo muualtakin. Muun muassa tarpeet saada tapahtuman järjestämisessä tarvittava asiointi viranomaisten kanssa hoitumaan yhdeltä luukulta ja helpottaa anniskelua ja elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä koskettavat monenlaisia kulttuuritapahtumia.

Keskustelu ja koosteemme kuitenkin toivat lisäymmärrystä mm. tarpeeseen suhteuttaa sääntelyä tapahtumien kokoon ja luonteeseen. Työryhmää oli pohdituttanut, kuinka tarpeellista sääntelyn purussa on erottaa ammattimainen ja vapaaehtoinen toiminta toisistaan. Jaakko toi esiin, että tapahtuma-aktivismin kannalta olennaisempaa on tehdä ero suurien ja pienien tapahtumien välillä. Myös kertaluontoisten ja toistuvien tapahtumien erilaisuus olisi tärkeää ottaa huomioon.

Esimerkiksi vaatimus kattavasta pelastussuunnitelmasta on hyvin perusteltu isoissa tapahtumissa, mutta pienen puistokirpputorin järjestämisessä se näyttäytyy helposti kohtuuttomana. Turvallisuus- ja häiriöriskit vaihtelevat myös isojen tapahtumien välillä. Kävijämäärältään mittavaksi kasvaneessa Kallio Block Partyssa vaatimukset tietystä määrästä lain kriteerit täyttäviä järjestyksenvalvojia ovat tuntuneet järjestäjistä liiallisilta, kun tapahtuma on vuodesta toiseen sujunut ilman merkittäviä järjestyshäiriöitä.

Tapahtumien järjestämisen helpottamisessa yksi kehittämissuunta olisikin suhteuttaa tapahtumalle asetettavia vaatimuksia tarkemmin juuri kyseiseen tapahtumaan liittyviin riskeihin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi järjestysmiesten määrää koskevien vaatimusten keventymistä toistuvissa tapahtumissa, jos sama tapahtuma on aiemmilla kerroilla osoittautunut harmittomaksi.

Mallia sananvapaudesta

Yhteismaan ja monen muun tapahtumajärjestäjän näkemys on, että sääntelyn painopistettä kannattaisi siirtää tapahtumien ennakkokontrollista jälkivalvontaan. Tapahtumien järjestämiseen voitaisiin kokeilla sananvapauden ideaa: lähtökohtana on vapaus toimia ja viranomainen puuttuu asiaan vasta, jos jokin ongelma ilmenee.

Tapahtumien järjestämisen kynnystä voisi madaltaa sillä, että ennakkotoimeksi riittäisi mahdollisimman pitkälle pelkkä ilmoitus ilman lupien hakua ja eri viranomaisten kanssa asiointia. Älykäs sovellus ilmoituksen tekemiseen voisi samalla tarjota käyttäjälle esimerkiksi tapahtumapaikkaan liittyviä tietoja ja muistilistan onnistuneen tapahtuman järjestämiseen.

Tapahtuma-aktivismin edistämisessä tehtävää monilla

Joidenkin normien osalta on suhteellisen helppo punnita, painavatko vaakakupissa enemmän perustelut normin säilyttämisen vai sen purkamisen puolesta. Esimerkiksi velvoite ilmoittaa tehokkaan lasersäteen käytöstä ulkoilmaesityksessä kahta viikkoa aiemmin on selvityksessä todettu ongelmattomaksi. Velvoite voi lannistaa järjestäjää, jonka pika-aikataululla ideoima valotapahtuma ei määräajan vuoksi enää onnistukaan. Velvoitteen säilyttämisellä on kuitenkin vahvat perusteet mm. tarpeessa saada lentoliikenteen ohjaus tarvittaessa järjestettyä säteen vuoksi ajoissa uudelleen.

Monen muun normin kohdalla ongelmallisuuden arvottaminen vaatii vielä lisää keskustelua. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jatkanut keskustelun herättämistä selvityksen pohjalta kansallisen taide- ja kulttuuritapahtumaohjelman valmistelun yhteydessä mm. seminaarissa helmikuussa 2016. Kuntatasolla ainakin Helsinki on tarttunut kulttuuritapahtumien sääntelyn purkutarpeiden selvittämiseen tarkemmin.

Tapahtuma-aktivismia voivat torpata normit ja byrokratia, mutta myös – ehkä ennen kaikkea – mielikuva niistä. Turhaa byrokratian pelkoa voinevat purkaa ainakin tapahtumien järjestäjät, jotka pystyvät jakamaan kannustavia kokemuksia tapahtumien järjestämisen helppoudesta. Ehkä heitä on norminpurkutalkoiden jälkeen yhä enemmän.

Myös viranomaiset voivat tehdä paljon pelkällä viestinnällä, kuten aktivisti Blomberg sanoo: ”Jos kaupungin edustajat kertoisivat aktiivisesti asiasta ja kutsuisivat ihmisiä tekemään, olisi ihmisten helpompi olla aktiivinen. Monilla on varmaan se fiilis, että heistä on haittaa sen sijaan, että toimintaa kaivattaisiin. Vaikka jonkinlainen step by step -ohjeistus visuaalisesti miellyttävänä ja viestiltään rohkaisevana olisi tärkeä karun lupaluettelon sijaan.”

Lahen aktiivit törmäsivät – työpajan tulokset

Kuten monissa kaupungeissa, Lahdessa aktiiviset asukkaat toimivat elinympäristönsä, sen palvelujen ja yhteisöllisyyden hyväksi yhä useammin uusin tavoin, myös perinteisten järjestöjen ulkopuolella. Lahdessa, Askonalueella, järjestettiin 26.11. 2015 kaupunkiaktiivien kohtaaminen, jossa kerättiin tietoa siitä, mitä tällaisia rakentavan kaupunkiaktivismin muotoja Lahdessa on.

Lisäksi pohdittiin mm. millaista aktivismia voisi viritä? Miten eri toimijat voisivat kohdata toisiaan Lahden kehittämisessä? Miten tuoda Lahden aktiivisia asukkaita, kaupungin edustajia ja muita aktivismien parissa toimivia tutustumaan toistensa tekemisiin ja näkökulmiin? Millaiset toimintatavat auttaisivat toimijoiden myönteistä törmäämistä jatkossakin ja edistäisivät rakentavaa kaupunkiaktivismia?

Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hanke, Lahden kaupunki ja osuuskunta Törmäämö.

Tämän koosteen sisällys:

1. Tapahtuman kulku
2. Kiteytykset työryhmistä
2.1 Lähiruoan edistäminen
2.2 Miten toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta?
2.3 Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi naapuri
2.4 Työllistymishaasteet
2.5 Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat
3. Yhteenveto
Mitä uutta tietoa syntyi?
Mitä viedään käytäntöön? Mitä tästä?
Mikä meni hyvin?
Mikä ei mennyt niin hyvin ja mitä voisi kehittää?
4. Seuraavat stepit
5. Osallistujat

 

1. Tapahtuman kulku

Riikka Mäkelä Törmäämö-osuuskunnasta toimi tilaisuuden fasilitaattorina. Törmäämö on osuuskunta, joka on perustettu vuonna 2014 yhteisölliseksi toiminta-alustaksi ja mahdollistajaksi. Törmäämö on Lahdesta käsin toimiva paikallisen yhteistyön ja toiminnan edistäjäyhteisö. Törmäämössä uskotaan, että henkilökohtainen rohkeus on paras tapa johtaa muutosta. Rohkeus on samaistuttavaa ja rohkeaa henkilöä seurataan. Törmäämön tutkimus- ja koulutustoiminnan ytimessä onkin laajentaa rohkeuden hallintaa ja käyttöä ihmisten ja toimintamallien välisten raja-aitojen kaatamisessa. Törmäämön tavoitteena on mm. törmäyttää erilaisia toimijoita aktiivisen tekemisen parissa ja kannustaa sekä tukea pieniä toimijoita tuomaan osaamisensa esiin. Törmäämö on mm. monen Pop-Up-tempauksen ja kaupunkitapahtuman taustalla.

Tilaisuus aloitettiin tärkeimmällä, eli verkostoitumisella. Aluksi tutustuttiin toimijoihin kärjistämällä arvoja leikkimielisesti ääripäihin. Osallistujat olivat hyvin samanmielisiä kulttuurin tukemisen, kaupungin omistamien tilojen yhteiskäytön ja muutoksen edistämisen näkökulmista, joten lopuksi saatiin osallistujat jaettua erottamalla toiselle puolelle säännöllisistä kuukausituloista nauttivat ja toiselle puolelle epäsäännöllisiä tuloja saavat henkilöt. Tästä seurasi speed date -osio, jolloin kaupungin työntekijät ja tilojen hallinnoijat ym. mahdollistajat pääsivät kohtaamaan aktiivisia yhdistystoimijoita, yrittäjiä ja kaupunkilaisia.

Alun esityksissä kuultiin esimerkkejä siitä, mitä jo on tehty ja mitä on tulossa:

– Askotalon Tori kehittyy – millaiseksi? Vuokko Heiskanen, Tanja Paksunen ja Marko Liimatainen

– Kaupunkiaktivismi Lahen voimavarana – näkökulmia haastatteluista ja ideoita jatkoon, Pasi Mäenpää & Maija Faehnle, Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana

– Nappi Naapurilla kohti entistä parempaa Lahtea, Yhteismaa ry, Tanja Jänicke ja Pauliina Seppälä

– Kaupunki tukee asukkaiden aktiivisuutta jo monin tavoin, miten kannattaisi toimia jatkossa? Päivi Sieppi ja Sari Knuuti, Lahden seudun ympäristöpalvelut

2. Kiteytykset työryhmistä

Työryhmäosuudessa käsiteltiin seuraavia teemoja:

1. Lähiruoan edistäminen
2. Miten erilaisia toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta? (Muutosagenttikoulu, tapahtumat)
3. Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi Naapuri
4. Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat
5. Työllistymishaasteet – nopeat kokeilut
6. Lahtelaisten akuutit haasteet (puuttuu, sillä aika ei riittänyt fläpin täyttämiseen)

Seuraavassa on jokaisen teeman kysymykset avattuna
– Mitä jo on?
– Mitä puuttuu?
–  Mitä pitää ratkaista?

Yhteenveto kohtaamisesta on tiivistetty jutun loppuun.

2.1 Lähiruoan edistäminen

Mitä jo on tai on tulossa /Toimijat ja ideat

Lähiruoan edistämisen työryhmässä nousi tunnetuimpina toimijoina ja lähiruoka-aatteen edistäjinä esiin Kaupunkikylän MeaManna (kahvila, luomukauppa ja leipomo), ruokaosuuskunta ROK (oma kasvimaa), Benjamin maatilatori sekä Lahden ruokapiiri ja Päijät-Hämeen REKO-lähiruokarengas. Valtakunnallinen Vastuullista kouluruokaa -Facebook-ryhmä on myös perustettu Lahdessa. Hyvinä käytänteinä mainittiin mm. kauppahallissa myyty raakamaito, kaupunki järjestämä ruokakurssi ja kouluruoan tarjoaminen kaikille viidellä eurolla. Eräs aluekummi on tehnyt opastuskierroksia alueen hyötykasvipaikkoihin, esim. karpalosuolle, ja lahjoittanut poimimiaan marjoja eteenpäin.

Mitä puuttuu/tarvitaan ja mitä pitää ratkaista, jotta syntyy uusia käytäntöjä?

Edellä mainitut lähiruoan toimijat pitäisi saattaa yhteen vaihtamaan kokemuksiaan ja keskustelemaan mahdollisuuksista saada sekä omaa toimintaa parannettua että luotua lahtelaisen lähiruoan toimijayhteisö ja toiminta-alusta.

Yhteisön/alustan avulla voidaan tiedottaa lähiruoan saatavuuden eri mahdollisuuksista. Yhteisö voi myös ottaa isompia kehittämistehtäviä. Lähiruoka tarvitsee uudenlaisia ostokanavia ja logistiikkaa, joiden alalla Lahti voisi rakentaa valtakunnallisen kärkihankkeen. Ryhmän ideoita olivat

• lähiruoan yhteislogistiikka (PiggyBaggy-kuljetuspalvelu?)
• NappiNaapurin kautta toimiva lähiruokapalvelu!
• korttelikeittiö, fuusiokeittiö, kokkikoulu
• ruokaosuuskunnan ja -piirin yhteistila on jo toteutunut: Vihreiden alivuokralaisina 1.1.2016 alkaen Lahden keskustassa.
• kuntakeittiöt mukaan lähiruokayhteistyöhön! (Vastuullista kouluruokaa -kampanja)
• green care: kuntouttavaa puutarhurointia esim. mielenterveyshoitoon (vrt. Majvik)
• uusia ruoantuottajia mukaan verkostoon, kaupunki-maaseutu-kumppanuutta!

2.2 Miten erilaisia toimijoita ja ideoita törmäytetään ja kehitetään uutta? (Muutosagenttikoulu, tapahtumat)

Mitä jo on tai on tulossa? Toimijat, ideat, käytännöt

Uutta luovien törmäysten edistämisessä tarvitaan kohtaamisen paikkoja, joita Lahdessa ovat mm. Aatetila ja Liipolan monitoimitalo. Ehdotettiin, että Aatetila voisi jatkossa tarjota tiloja käyttöön erilaisille toimijoille laajemminkin ja toimia törmäyttäjänä yhdessä Törmäämön kanssa. Monitoimitaloissa on hyvä ratkaisu, että kirjastokortilla pääsee taloon aukioloaikojen ulkopuolella. Se tuo tiloja kaupunkilaisten käyttöön ja on myös kaupungin luottamuksen osoitus heille – mikä voi kannustaa osaltaan vastuun ottoa ja kiinnostusta yhteisöä kohtaan.

Törmäyttämiseen on jo olemassa monia käyttökelpoisia työpaja- ja muita osallistumismenetelmiä. Ideoiden koonnissa yksi hyvä käytäntö on Nastolan idearumpu, jossa kuka vain Nastolan kehittämisestä kiinnostunut voi lisätä kehittämisidean yhteiseen sähköiseen järjestelmään.

Tiedon levittämisessä esimerkiksi tapahtumista Facebook on periaatteessa monia tavoittava kanava. Tapahtumailmoitusten huomaaminen sieltä on kuitenkin usein sattumanvaraista. Tägit ovat hyvä tapa saada tietoa leviämään esimerkiksi aloitteista, joihin ihmisiä halutaan mukaan.

Apuvoimia kohtaamisten ja kehittämisen organisointiin ja muuhunkin voidaan saada työllistetyiltä. Organisaatiot voisivat hyödyntää heidän palkkaamistaan enemmän, siihen on valmis käytäntö olemassa.

Aktiivisia toimijoita ja toimintaa löytyy monien yhdistysten kautta. Mm. lintuyhdistysten vapaaehtoiset lisäävät Lahden palvelutarjontaa järjestämällä avoimia lintuiltoja ja linturetkiä.

Mitä puuttuu / tarvitaan?

Aktiivien toimintaa kannustaisi mahdollisuus hakea tukea helposti ilmankin, että hakijana on yhdistys tai muu virallinen organisaatio. Tuen hakemiseen voisi oikeuttaa organisoitumistavan sijaan toiminnan tarkoitus, yhteisen hyvän edistäminen.

Aktiivisuuden mahdollistamiseen ja edistämiseen tarvitaan viranhaltijoilta rohkeutta. Kun rohkeutta on, heidän on tärkeä saada siitä kannustavaa palautetta. Myönteinen mediahuomio esimerkiksi onnistuneesta yhteistyöhankkeesta voi olla arvokas kannustin mukana olleille virkamiehille ja rohkaista myös heidän kollegoitaan toimimaan kansalaisten kanssa. Rohkeuden edistämisessä voisivat auttaa myös rohkean viraston ja viranhaltijan huoneentaulut, jollaisia Kaupunkiaktivismi-hankkeessa on laitettu alulle.

Kaupungin työntekijöihin voisi kuulua kaupunkiaktivismi-fasilitaattori, joka auttaisi toimijoita löytämään toisiaan. Esimerkiksi lintuyhdistyksen, päiväkotien ja ympäristömummo- ja -vaaritoiminnan tuntijoita voitaisiin tuoda yhteen ideoimaan, miten lintuyhdistysten toiminta voitaisiin ulottaa päiväkotilaisten iloksi ympäristömummo- ja -vaaritoiminnan yhteyteen kaikkia osapuolia palkitsevalla tavalla. Kaupunki ja yhdistyksen voisivat kehittää vaihtokauppasopimuksia, esimerkiksi lintuyhdistys voisi saada kaupungin tiloja käyttöönsä vastineeksi linturetkien ja muiden palvelujen järjestämisestä kaupunkilaisille.

Yhteistyötä kaupungin ja kansalaisten välillä haittaavat vielä nykyisellään käsitykset kaupungista etäisenä top-down-toimijana. Tarvitaan viestintää, joka auttaisi ihmisiä huomaamaan, miten kaupunki voi olla myös hyödyllinen ja avulias kumppani.
Lahteen tarvitaan edelleen lisää kokoontumistiloja, joissa kaikkien on mahdollista esitellä ideoita ja saada muita niihin mukaan. Olisi hyödyllistä selvittää, toimivatko nykyiset tilat kuten monitoimitalo siten kuin on ajateltu, ja ottaa näistä kokemuksista oppia uusienkin tilojen kehittämisessä.

Mitä pitää ratkaista?

• Miten vältetään aktiivien uupuminen?
• Miten saada tieto “törmäysmahdollisuudesta” tasapuolisesti kaikille?
• Eri tahoilla toimitaan usein samojen asioiden eteen, mutta sitä huomata. Miten löydetään se mikä on yhteistä? Jos syy on se, ettei puhuta samoilla termeillä/kielellä, miten yhteisymmärrystä voidaan edistää?
• Miten luoda rohkeutta kansalaistoiminnan tukemiseen?
• Virkamiehelle osallistaminen tulee usein lisätyönä ja ylimääräisenä kuormana, joka ei innosta. Miten luoda toiminnasta kansalaisten kanssa virkamiehille innostava osa varsinaista työtä?

2.3 Alustat joilla tarve ja tarjonta kohtaavat – Nappi Naapuri

Mitä jo on ?

• Kaupunkitapahtumat
• Yhdistykset
• Aluekummit / virkamieskummit
• Kumppanuusverkosto.fi
• Paikallislehdet
• Ilmoitustaulut
• Nappi Naapuri
• Seurakunnat
• Puskaradio
• Lahden kaupunki -tiedotus
• Flyerit
• Facebook -ryhmä ja -sivut
• Lahden D -paneeli

Mitä puuttuu / tarvitaan?

• Mediat: Paikallisradio? (vrt. Limuradio- kampusradio), mediatila?, lisää ilmoitustauluja ja ilmaisia mainospaikkoja
• Resurssit: Tilat, Rahat, työvoima
• Tuki: Päättäjien tuki – joustoa
• Osallistaminen – Lihaksia- motivaatiota

Mitä pitää ratkaista?

Osallistaminen
• Hurmaavuus / “seksikkyys”
• Arvoa / helpotusta, aikaa, iloa
• Matala kynnys / piipahdus vs. pitkäaikainen sitoutuminen
• Tarjotaan jotain
• Itseohjautuva malli
• Puitteet tarjotaan
4. Työllistymishaasteet

2.4 Työllistymishaasteet

Mitä jo on?

• Mol.fi
• Tartu toimeen
• Palkkatuki
• Väliporras kuten klubitalo
• Matkalla duuniin
• Ohjaamo
• Osuuskunta Startti, Törmäämö, muut työosuuskunnat/kevyt yrittäjyys
• Litti – phlu.fi
• Lahty.fi
• Lahden seudun työttömät
• Inspis
• Myyntityön / suoramarkkinointityö
• Mea Manna / Kaupunkikylä
• Vapaaehtoistyö

Mitä puuttuu? / Mitä pitää ratkaista..?

• Koottuna yhteen paikkaan KAIKKI erilaiset kokeiluihin, harjoitteluihin ja työllistämiseen liittyvät palvelut ja tahot
• Reittien luominen takaisin työmarkkinoille – työllistyminen 6kk tukityöllistymisjakson jälkeen
• Eri ikäisten tarpeet työelämässä -> erilaiset väylät
• Avoimesti “Joustavat työmarkkinat” -esim. osatyökykyiset

2.5 Kaupunkiaktiivien kohtaamispaikat

Mitä jo on?

• Kirjastot
• Srk -tilat
• Monitoimitalot (Liipola?)
• Nuorisopalvelut
• Kerrostalojen yhteiskäyttötilat
• Malski
• Askonalue, lounasravintola (co-working tila)
• Yli-Marola
• Asemapäällikön talo?
• Kumppanuustalo!! (järjestötalo)
• Hennala
• Kaupungin tilat (pikkuteatteri, kansantalo, teatterin aula.. )

Mitä puuttuu?

Tilat joissa mahdollista järjestää:
• pienimuotoiset tapahtumat, vuosikokoukset palaverit..
• minikeittiö, kahvinkeitto
• tstotyöt / palaverit
• ryhmätyötilat
• dataprojektorit / valkokankaat yms tarvikkeet (tulostusmahd.)
• Kumppanuustalo
• Törmäämön yhteistila (yhteistyö Taideinstituutin tilojen suhteen syksy 2016)

Mitä pitää ratkaista?

• Tilaan sitoutuminen
• Talous / rahoitusmalli
• Lahden kaupungin rooli?
• Löytää vastuuyhdistykset tai henkilöt

3. Yhteenveto

Mitä uutta tietoa syntyi?

• Olemassa olevien toimijoiden tietoisuus toisistaan kasvoi.
• Nappinaapurin käyttöönotto ja levittäminen Lahdessa mm. uusien kummien voimin.
• Askonalueen tilojen tulevaisuus ja käyttömahdollisuudet.
• Olemassa olevien palvelujen lisäksi ei juurikaan kehitetty uusia käytäntöjä mutta eri asioiden ja toimijoiden yhdistäminen ja palvelujen monipuolistaminen sai uutta pontta.
• Ensimmäinen kohtaaminen antoi hyvän pohjan tuleville kohtaamisille ja rajat rikkovalle yhteistyölle.

Mitä viedään käytäntöön ja miten?

Kansanopiston, Törmäämön ja otavanopiston tuleva muutosagenttikoulutus käynnistyy tammikuussa 28.–30.2016, to-la orientaatiojaksolla. Uusien kehitysteemojen käynnistäminen ja oppijoiden/aktiivien haaliminen kannattaa tuoda vahvasti esiin jo seuraavassa aktiivien kohtaamisessa. Mallina esim. niin, että ajankohtaiset teemat synnytetään isossa kohtaamisessa ja käytännön kokeilut sekä ideoiden jalkautus muutosagenttikoulutuksen tms. yhteisön, kuten Törmäämön voimin aina kohtaamisten välissä. Päivitys: Tapahtumaan osallistuneista viisi aktiivia lähti mukaan muutosagentti-koulutukseen. Kyseisellä porukalla viedään mm. tässä dokumentissa esiin tuotuja haasteita eteenpäin erilaisin kokeiluin. Muutosagenteille on tulossa oma tiedotuskanavansa kevään 2016 aikana. Edistystä voi seurata mm. Törmäämön fb sivulla http://www.facebook.com/tormaamo.

Törmäämön ja Kansanopiston yhteistyön voimin oltiin rakentamassa Kansanopiston omistaman Artellin tilaan aktiivisen kansalaistoiminnan törmäämöä, vielä tarkentamattomalla tavalla. Päivitys: Hanke ei kuitenkaan toteutunut sellaisenaan, sillä tilan ehti vuokraamaan Super teatteri. Tämän jatkosuunnitteluun ja yhteistyöhön tullaan tarvitsemaan aktiivien yhteisöä. Tila voisi palvella jatkossa myös kaupungin strategiatyötä jonkinlaisena non-stop-työpajapaikkana. Törmäämön toimijat ovat mukana kehittämässä myös Taideinstituutilta syksyllä vapautuvia tiloja yhteiskäyttöön kulttuuritoimijoiden kanssa, joka saattaa soveltua jopa paremmin näille tarpeille. Muutosagenttien kanssa ollaan käynnistetty myös Sopenkorpi elää -hanke, jossa käynnistetään erilaisia yhteistyöhön mahdollistavia tempauksia ja yhteistiloja.

Nappi Naapurille saatiin aluekummeja ja jalkautustyö etenee vaikkakin vielä hitaasti oman Lahden buffiryhmän avulla: https://www.facebook.com/groups/1515058218790688/

Lähiruoka
• lahtelaiset lähiruoan toimijat pitäisi saattaa yhteen, koska yhteistyöllä saataisiin paljon aikaan juuri nyt – mikä taho tekisi aloitteen?
• kumppanuuspohjaisella lahtelaisella lähiruokaklusterilla olisi mahdollista saada sekä aluetaloudellisia vaikutuksia että valtakunnallinen esikuva

Kohtaamispaikat
• Askonalueen co-working tila on kehitteillä 2016 vuoden aikana
• Kulttuurikorttelit (Kansantalo, Aatetila, Artellin teatteri, kinoiiris, kipinä, teatteri ja kirjasto)
• Kaupungin strategiasuunnittelutyöpaja -tila Hämeenkadulla

Mikä meni hyvin?

Läsnäolijoita oli riittävä määrä (n. 30), mutta enemmänkin olisi mahtunut mukaan. Alun kahtiajaossa tuli todettua, että paikalla oli lähes yhtä paljon sekä mahdollistajia että kaupunkiaktiiveja. Tilat soveltuivat tarkoitukseen hyvin ja ruokaa oli riittävästi, siitä kiitos Renorille. Tila täytyi tosin rakentaa alusta saakka, mutta tähän oltiin varauduttu. Akustiikka oli hieman haastava ja ohikulkevat talon muiden tilojen käyttäjät häiritsivät keskittymistä hivenen. Toisaalta tapahtuma oli myös näkyvä ja näkyvällä paikalla, niin että tietoisuus tapahtumasta levisi “ulkopuolistenkin” silmiin.

Mikä ei mennyt niin hyvin ja mitä voisi kehittää?

Kohtaamisen tavoitteet oltaisiin voitu yhdessä tiivistää paremmin, ja rakentaa tapahtuma niiden tavoitteiden pohjalta tehokkaammaksi. Mikäli tavoitteena oli vain käynnistää kohtaamisten sarja ja kohtauttaa muutamia olennaisia alueen toimijoita, niin siinä onnistuttiin loistavasti. Tuleviin kohtaamisiin tarvitaan tiiviimpi teema ja tavoitteet, jotta viestintä on helpompi kohdistaa sellaisille toimijoille, joilla on aidosti mahdollisuus tarttua toimeen heti tapahtuman jälkeen. Viestintä ennen tapahtumaa oli puutteellista, sillä se kohdistettiin jo valmiiksi tunnetuille aktiivisille toimijoille, muttei muille, joilla saattaisi olla kiinnostusta synnyttää uudenlaista aktivismia. Kansanopiston, Törmäämön ja otavanopiston tuleva muutosagenttikoulutus saattaa toimia uuden aktivismin synnytys -teeman kohtaamisalustana jatkossa paremmin.

Työpajojen osalta fasilitoinnissa olisi voinut ensimmäisen kierroksen toteuttaa niin, että kaikki läsnäolijat olisivat kiertäneet kaikki teemapisteet läpi yksin, ja käyttäneet kolme minuuttia täyttämällä kuhunkin tiedossaan olevat toimijat / toiminnot. Nyt toteutuneella systeemillä osallistujien tieto jäi suurelta osin vain yhteen ryhmään tai teemaan. Toisen ja kolmannen kysymyksen osalta tiiviimmät keskustelut olisivat tarvinneet enemmän aikaa. Palautetta ei kerätty itse tapahtumassa, ja mielenkiintoista olisi tietää esim. miten speed date onnistui ja miten aika riitti kussakin osiossa osallistujien mielestä.

4. Seuraavat stepit

Tammikuu 28.-30.1. Kansalaisyhteiskunnan muutosagentti -koulutus / Törmäämö, Otavan opiston osuuskunta ja Lahden Kansanopisto.
Lisätietoa koulutuksesta: http://apaja.otavanopisto.fi/kurssit/kansalaisyhteiskunnan-muutosagentit

Seuraava kansalaisaktiivien ja muutosagenttien kohtaaminen keväällä, päivä tarkennetaan myöhemmin. Järjestäjätahoina Kaupunkiaktivismi-hankkeen toimijat, Lahden kaupunki ja osuuskunta Törmäämö (+ muutosagenttipilotit). Jatkossa pyritään saamaan keskusteluun mukaan myös luottamushenkilöt. Voitaisiin esimerkiksi järjestää erityisesti Lahden uusille lautakunnille suunnattuja keskustelumahdollisuuksia, kun lautakunnat on valittu keväällä 2016.

Tervetuloa jatkamaan keskusteluja Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!
https://www.facebook.com/groups/kaupunkiaktivismi/

6. Osallistujat

Ilona Reiniharju, Lahden kaupunki
Mervi Piiroinen, PHSPS
Sami Metsäranta, PHSPS
Pirkko Leinonen, Riihelän aluekummi
Päivi Sieppi, Lahden kaupunki
Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto
Maija Faehnle, HY & SYKE
Riikka Mäkelä, osuuskunta Törmäämö
Tanja Paksunen, Renor oy
Piret Laaksonen, aluekummi
Pekka Laaksonen, aluekummi
Jouni Ikonen, Liipolan lähiöseura ry
Sari Knuuti, Lahden kaupunki
Sanna Virta, Ruokapiiri ry
Johanna Jattu, Tuomenojan aluekummi
Tuija Notkonen, aluekummi Jokimaa / Ala-Okeroinen
Hanna Virtanen, Liekkiyhdistys ry
Kari Kempas, Susinno oy
Fredrika Winsten, Bahini / Törmäämö / Avoin Lahti
Niina Saxlund
Jarkko Nissinen, Lahty ry
Saara Vauramo, Lahden Kaupunki
Petri Pullinen, Lahden Kansanopisto
Antti Vedenpää, ELMU ry
Raila Hagström, Kariniemiseura ry
Emma Marjamäki
Pauliina Seppälä, Yhteismaa
Tanja Jänicke, Yhteismaa
Vuokko Heiskanen, Renor oy
Marko Liimatainen, Renor oy

Metropolitutkimusseminaarissa ruodittiin jakamistaloutta ja sen tutkimusta

Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelman (KatuMetro) vuoden 2015 metropolitutkimusseminaari järjestettiin Vantaan kaupungintalolla 25.11.2015 teemalla Jakamistalous, kaupunkiaktivismi ja kaupunkilaiset. Keskustelua alustivat
ohjelman tätä aihepiiriä käsittelevät hankkeet. Esitysdiat ovat metropolitutkimusseminaarien sivulla.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kaupunkeja toimimaan jakamistalouden kanssa

Tuija Toivola esitteli Haaga-Helian hanketta, joka auttaa Helsinkiä, Espoota ja Vantaata kehittymään jakamistalouden edelläkävijöiksi. Hankkeessa on mm. kartoitettu lupaavia käytäntöjä Sharing cities -verkoston kaupungeista ja ideoitu jakamistalouden kehittämistä työpajoissa pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa. Tuloksena syntyy vuonna 2016 mm. jakamistalouden käsikirja.

Mats Nylundin esittelemässä Arcadan hankkeessa tuotetaan ymmärrystä jakamistaloudesta yhteiskunnan muuttajana sekä siitä, miten julkisen vallan tulisi jakamistalouteen suhtautua. Ihmisten suhtautumista jakamistalouteen on selvitetty kyselyillä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa. Jakamistaloutta hankkeessa on hahmotettu mm. kehittämällä jakamistalouden palvelujen luokittelua tähän tapaan:

Globaalit: AirBnB,Uber, Couchsurfing

Kauppapaikat: Tori.fi, Huuto.net, (E-Bay)

Yhteisövetoiset: NappiNaapuri, Stadinaikapankki, Ravintolapäivä, Siivouspäivä,  Saunapäivä, kimppakyyti.fi

Liiketoiminta: PiggyBaggy, Sharetribe, Ratti.fi, Swap.com, City Car Club, HBB

Facebook: KallionSafkatkiertoon, Haagakierrättää, Töölökierrättää, Vuokra-asunnotHelsinki

Kaupunki: Kutsuplus, kirjasto (laajennettu kirjastotoiminta), Helsinki Region infoshare, Kierrätyskeskus

Rajatapaukset: Nearhood, Digiapuri,Split Finland, REKO-renkaat, Wolt, Foodora

 

Tekemistä Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Kolmantena hankkeena esittäytyi Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeemme. Keskustelussa ehdotettiin, että hankkeessa käytettyjä käsitteitä sidottaisiin muihin samoista aihepiireistä puhuttaessa käytettyihin käsitteisiin. Täsmentämistä kaipaa ainakin käsitteiden neljäs sektori ja kaupunkiaktivismi suhde vapaaehtoistoiminnan käsitteeseen. Toivottiin myös kuvauksia tavoista, joilla hallinnon tahot ovat toimineet aktivismien suhteen. Hankkeessa ideoituun aktivismitietopankkiin voisi koota kuvauksia Suomessa jo sovelletusta toimintatavoista ja ehdotuksia kokeilemisen arvoisiksi uusiksi tavoiksi.

Espoon tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko korosti, että aktivistien neljännen sektorin kanssa toimiessaan kaupungeille on tärkeää pitää vastuu itsellä. Eri kaupungeissa on myös erilainen kansalaistoimijapohja. Espoossa tärkeä on Espoon järjestöjen yhteisö. Tilojen näkökulmasta katsottuna uutta Espoossa on eri julkisia palveluja yhteen kokoava Matinkylän palvelutori sekä 6Aika-hankkeena toteutettava, kaupunkien kaikille avaama tilavarausjärjestelmä, joka Helsingissä on koekäytössä.

Paikalla ollut keksijöiden ammattikunnan edustaja ehdotti, että jakamistaloutta, aktivismeja ja toimintatapojen kehittämisen mietintään otettaisiin keksijöitä mukaan. Mainio ajatus! Myös Suomen Keksijäin keskusliitto kuulostaa erinomaisen hyödylliseltä yhteistyökumppanilta: Liiton tavoitteena on ”kannustaa toiminnallaan kansalaisia luovuutensa käyttöön ja vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että ideat ja keksinnöt saadaan tehokkaasti käyttöön keksijöiden omaksi ja yhteiseksi hyödyksi”.

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa halutaan myös pohtia sosiaalisen jakamistalouden ajatusta. Jakamistaloutta on kritisoitu sanomalla, että se on keskiluokan keino kuluttaa entistäkin enemmän. Kun jakamistalouden eettinen ponnin on resurssien jakaminen tarvitsevien kesken, olisi mielekästä yrittää ohjata kehitystä siihen suuntaan, että siitä hyötyisivät eniten vähävaraiset. Jakamistalous on kehittynyt pisimmälle Pohjois-Amerikassa. Mikä voisi olla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan jakamistalousmalli ja voisiko sitä kehittää esimerkiksi Vantaalla? Vantaalla toimii Yhteinen pöytä -projekti, joka luo verkostoa ja mallia yhteisölliselle ruoka-aputoiminnalle ja hävikkiruoan keskitetymmälle jakelulle.

Ideat muovautuvat, kopioituvat ja pulpahtelevat yli rajojen

Keskustelussa pohdittiin, että monilla aktivistien ja kaupunkien toimintaideoilla on tavalla tai toisella juuria ulkomailla. Suomessa vauhdikkaasti levinneen REKO-lähiruokamallin idea on lähtöisin Ranskasta, Hoffice-työtilamalli tulee Ruotsista ja aikapankit on perustettu osaksi jo ennestään laajaa aikapankkien verkostoa. Helsinki Region Infoshare on kehitelty Suomessa, mutta suunnitelma siitä sai alkunsa Helsingin kaupungin edustajan ulkomailla käymistä keskusteluista. Mitä seuraavaksi tuodaan muualta? Meillä vielä puhutaan palvelujen jalkauttamisesta, kun Kööpenhaminassa kaupungin palvelut tuodaan polkupyörällä kadulle.

Toisaalta samoja tai samantyyppisiä ideoita keksivät eri ihmiset eri aikoina ja eri paikoissa uudestaan. Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä on keksitty Helsingissä silloin vielä tietämättä, että vastaavan ryhmän keksivät paikalliset kaupunkisuunnitteluaktivistit myös Tukholmassa. Nykyistä jo globaalia Ravintolapäivää vastaavaa tapahtumaa on kyselymme* mukaan ehdotettu Helsingissä 1990-luvulla, mutta silloin se torpattiin ”ennenkuulumattomana röyhkeytenä”. Helsingin Kumpulassa on yhteisaterioitu jo ennen Ravintolapäivää tai Illallista taivaan alla.

Aktivismin ja jakamistalouden tukemisessa kaupungeilla voi olla roolia hyvien ideoiden ja toimintatapojen levittämisessä, ainakin sellaisten, joissa kaupungin työntekijät ovat mukana. Esimerkiksi Helsingissä laaditaan toimintasuunnitelmaa palkitun Naapuruuspiirin levittämiseen yhä uusiin naapurustoihin. Toinen toimintatapa ovat eri kaupunkien liikunta- ja kulttuurikaverit.

Yhteisvoimin kohti konkreettisia lopputuloksia

Esittäytyneet kolme hanketta yhdistävät keväällä 2016 voimiaan ainakin jakamistalouteen sopivien verotuskäytäntöjen selvittämisessä. KatuMetron nykyisen ohjelmakauden (2015–2016) päätteeksi on luvassa koottuja tuloksia siitä ja koko muustakin työstä – mahdollisimman konkreettisia evästyksiä siitä, mihin keinoihin kaupunkien ja valtion kannattaa jakamistalouden edistämisessä panostaa. Keskustelu jatkuu matkan varrella mm. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan ja toivottavasti monen muunkin kanssa – tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia myös Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!

*Keväällä 2015 toteuttamamme aktivismien ilmiantokysely.

Ympäristöministeriössä karsitaan rakentamisen normeja ja toivotaan aktivismia ikääntyneiden asumiseen

Kävimme 29.9.2015 ympäristöministeriössä tapaamassa Timo Saarista, Erja Väyrystä ja Olli Maijalaa. Keskustelun tarkoituksena oli etenkin hahmottaa kaupunkialueiden kehittämistä koskevaa valtionhallinnon norminpurkutyötä ja siihen liittyviä selvitystarpeita kaupunkiaktivismien helpottamisen näkökulmasta.

Laki jättää tilaa kaavoitusaktivismille

Maankäytön suunnittelussa on nykyisellään vain vähän sitovia kansallisen tason normeja, sen sijaan rakentamisessa niitä on enemmän. Lainsäädäntö mahdollistaa kansalaisten omaehtoista aktivismia kaavoituksessa melko hyvin, sisältyyhän maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL) oma erityinen luku 8, joka koskee kaavoitusmenettelyä ja vuorovaikutusta. MRL jättää monia asioita kuntien ratkaistavaksi. Myös valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat varsin yleispiirteisiä. Sosiaalisen median suhteen MRL on neutraali, joten sen hyödyntäminen osallistamisessa on mahdollista.

Esimerkiksi aktivistien tekemää vaihtoehtosuunnittelua ei valtion tasolta suitsita mitenkään Ratkaisut maankäytön ja kaupunkitilan kehittämiseen suuntautuvien aktivismien mahdollisesta hyödyntämisestä tehdään pääasiassa kunnissa. Esimerkiksi tilojen väliaikaiskäyttöön saamisessa usein vastaan tuleva rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen ratkaistaan kuntatasolla asiaa koskevien säännösten puitteissa. Rakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen on yksi asioista, jota pyritään säännöksiä kehittämällä parhaillaan selkeyttämään ja helpottamaan.

Nykymuotoinen kaavoitus ei kuitenkaan suosi nopeasti syntyvien ideoiden saamista mukaan sitä mukaa kun niitä syntyy. Useimmiten on tarkoituksenmukaisinta, että asemakaava ei ole liian yksityiskohtainen eikä aseta turhia esteitä uusille ideoille ja toteutuksen ratkaisuille. On hyvä että kaava kestää aikaa ja antaa keskeiset reunaehdot muuttuvien tilanteiden mukaisille käyttö- ja rakentamistarpeille. Kaavoitus ei ole luonteeltaan kovinkaan dynaamista toimintaa, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Meillä on voimassa useita yli 100 vuotta sitten hyväksyttyjä asemakaavoja. Kuntien rajallisten kaavoitusresurssien vuoksi joudutaan yleensä tarkkaan harkitsemaan, mitä alueita voidaan ottaa kaavoituksen kohteiksi. Kaavoitusta saatetaan raskauttaa eri intressitahoilta tulevilla odotuksilla heti kun kaavaprosessi avataan. Huomattavaa on myös, että maankäyttösopimuksiin liittyvissä kaavoissa osallistaminen saattaa olla vaikeaa toteuttaa.

Rakennuksiin liittyvä sääntely kevenee

Rakentamista ohjaa nykyisellään hyvin yksityiskohtaisia säännöksiä sisältävä rakentamismääräyskokoelma. Meneillään on kokonaisuudistus, jossa kokoelmasta tehdään nykyistä tiiviimpi ja yleispiirteisempi karsimalla pois liian yksityiskohtaisia määräyksiä ja erottamalla selkeästi velvoittavat säännökset ohjeista.

Aktivismien kannalta merkittävää on ainakin vanhojen rakennusten käyttöä koskevien säännösten selkeyttäminen ja myös helpottuminen, kun uudistuksessa selvennetään, mitkä määräykset koskevat uudisrakentamista ja mitkä korjausrakentamista. Turhia mutkia on aiemmin aiheutunut siitä, että vanhoihin rakennuksiin on sovellettu uudisrakentamiseen tarkoitettuja määräyksiä. Uudistuksessa halutaan myös helpottaa pienimuotoista, esimerkiksi piharakentamista.

Tärkeä uudistus on myös kokoelman uudelleenkirjoittaminen kauttaaltaan kielellä, joka selventää, että ohjeet ovat vain neuvoa antavia. Ilmaisut kuten ”tulee olla” ja ”on oltava” muotoillaan uudelleen niin, ettei ohjeita enää tulkittaisi niin helposti velvoittaviksi. Ministeriön virkamiehet eivät ole pitäneet ilmaisumuotoja ongelmallisina, mutta heille ohjeiden ei-velvoittava asema on ollut itsestään selvä toisin kuin monille muille.

Uudistus tekee juuri sitä, mitä kaupunkiaktivismihankkeen havaintojen mukaan kannattaa tehdä, eli vähentää aiheetonta byrokratian pelkoa. Normit eivät ole vain säädöksiä ja niiden pykäliä vaan laajempia toimintakulttuureja ohjaavia ehtoja. Kannattaisiko muilla hallinnonaloilla ottaa tästä kieliuudistuksesta mallia? Maailma muuttuisi paljon jo sillä, että yleinen ilmapiiri kansalaisten parissa liikkuisi sääntökulttuurisesta ”byroslaviasta” kohti ”sallimaata”, jossa omatoimisuus olisi lähtökohtaisesti sallittua ja suositeltavaa.

Soveltajien osaamistarve kasvaa, tukemista kehitettävä

Mitä tarkempi normi on, sitä helpompi sitä on soveltaa. Normien yleispiirteistäminen ja karsiminen lisää tarvetta tukea soveltamistyötä. Esimerkiksi rakennusvalvonnassa pitäisi olla osaamista pätevään harkintaan lupa-asioissa. Mitä pätevämmät tekijät rakentamishankkeessa on, sitä pienemmäksi valvonnan rooli voi jäädä.

Osaava rakennusvalvonnan edustaja kykenee arvioimaan tekijöiden pätevyyden ja tilanteen vaatimukset. Moni normi on tehty suojaamaan heikompia – yksilöitä, ryhmiä, ympäristöä. Osaava soveltaja näkee, milloin joitakin normeja ei tarvitse soveltaa, esimerkiksi milloin jokin velvoite voidaan ohittaa siksi, että haitan aiheutuminen velvoitteella suojattaville osapuolille olisi epärealistista. Tukea voidaan tarvita myös rohkeuden kehittämiseen siinä, etteivät soveltajat vaadi normien noudattamista vain varmuuden vuoksi.

Hallinnon ja aktivistien kumppanuuksia mietittäessä päädytään usein pohtimaan, miten paljon viranomainen voi laskea vapaaehtoisten toiminnan varaan ilman, että syntyy liian suuria riskejä jonkun osapuolen kärsimisestä esimerkiksi aktivistien innon lopahtaessa. Muun muassa metropolitutkimusseminaarissa oli esillä, että aktivistien kanssa toimivalle hallinnolle on tärkeää pitää vastuu kuitenkin itsellään.

Viriävän aktivismin yksi mahdollinen kehityssuunta on vastuut selkiyttävä kumppanuus

Julkisen ja yksityisen rajankäyntiä tehdään uusiksi monella alalla. Mikä on pidettävä julkisvallan suorassa kontrollissa ja mitä voitaisiin antaa kansalaistahojen – tai kenties yritysten – hoidettavaksi? Millaisia toimintamalleja tarvitaan?

Kaupunkitilaa konkreettisesti muovaavissa aktivismeissa pohdituttaa vastuu tilan laadusta, turvallisuudesta ja avoimuudesta. Jos kaupunkilaiset ryhtyvät oma-aloitteisesti vaikka hoitamaan julkista viheraluetta, parhaimmillaan hoitotoiminta lisää heidän osallisuuttaan, tukee yhteisöllisyyttä ja säästää julkisia varoja ympäristön laadun samalla jopa parantuessa. Yksi uhkakuvista taas on tilan kehittyminen ulossulkevaksi, jos hoitajat alkavat pitää sitä vain omanaan.

Kumppanuutta ja vastuunjakoa puistojen hoidossa on viime aikoina Suomessa kehittänyt ainakin Espoo Meidän puisto -toimintamallissaan. Mallin hoitosopimuksissa esimerkiksi asukasryhmä tai taloyhtiö sitoutuu huolehtimaan tietystä alueesta, ideana, että innokkaat voivat itse tekemällä korottaa alueen laatutasoa, kun kaupungin resurssit eivät siihen riitä. Spontaanimpaa hoitoaktiivisuutta moni kaupunki kannustaa talkookäytännöillä, joissa talkoisiin tulijat saavat kaupungilta esimerkiksi roskapihtejä, kitkentävälineitä tai istutettavia kukkasipuleita.

Aktivismit asumisen kehittämisen voimavaraksi

Ympäristöministeriötä kiinnostavat aktivismien tuomat mahdollisuudet myös ikääntyneiden asumisen kehittämisessä. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2013-2017 tavoitetta ikääntyneiden asumista tukevien toimintamallien kehittämisestä tukisi sen selvittäminen, millaisia lupaavia aktivistien voimavaroja hyödyntäviä ratkaisuja jo on ja millaisiin vielä hyödyntämättömiin mahdollisuuksiin kannattaisi tarttua.

Tätä mietittäessä kannattaa hyödyntää jo tehtyä työtä, kuten Demoksen ja Y-säätiön kohtuuhintaisen urbaanin asumisen kehittämistyössä kokoamia ideoita. Naapuruuspiirin  tapaan jo kuvattuja toimintamalleja voisi joukkoideoida eteenpäin aktivismien uusien mahdollisuuksien hyödyntämisen kannalta.

Ajatuksia jatkoon

Suomessa elää edelleen suhteellisen vahvana ajattelu, että vastuu usein kuuluu pitkälti viranomaisille. Kansalaiset saattavat helposti syyttää viranomaisia. Rakentamishankkeissa helposti ajatellaan, että mahdollisista ongelmista voi osin syyttää hankkeelle luvan myöntänyttä viranomaista, vaikka viranomaisen vastuu ulottuu vain lupaedellytysten täyttymisen varmistamiseen ja vastuu sen jälkeen on täysin hankkeen järjestäjällä tai toteuttajalla.

Hallintokulttuurissa kauttaaltaan on vielä uutta, että kansalaiset ottavatkin aktivisteina itse vastuuta tehtävistä, joiden perinteisesti on katsottu kuuluvan hallinnon organisoitaviksi. Viranhaltijan ei ole helppo ryhtyä rohkeaksi hyödyllisten aktivismien helpottajaksi, jos kansalaiset kokemuksen kautta mieltyvät enemmänkin vastuun pakoilijoina. Ilmapiirin muutos ”byroslaviasta” ”sallimaahan” vaatii ainakin lisää myönteisiä kokemuksia aktivistien onnistuneesta vastuunotosta.

Keskustelussamme kulttuuritapahtumia koskevasta sääntelystä oli esillä, että esimerkiksi Kallio Block Partyn tyyppisissä toistuvasti järjestettävissä tapahtumissa ennakkovalvonta voisi keventyä, kun kokemus on jo osoittanut kyseisen tapahtuman sujuvan ilman suurempia ongelmia. Voisiko normien soveltamisen ohjeistamisessa olla jopa toimialat ylittävänä linjana, että toiminnan valvonta voi olla kevyempää, jos on jo näyttöä tekijöiden pätevyydestä ja toiminnan sujumisesta, ja toimintaa jatketaan aiemmin toteutetulla tavalla?

Voisiko normien ja soveltamisohjeiden kehittämisellä saada paitsi mahdollistettua myös aktiivisesti kannustettua aktivismien hyödyntämistä voimavarana? Järeänä keppikokeiluna voisi tehdä voimavarojen hukkaamisesta rangaistavaa kuten Ranskassa tehtiin hävikkiruoan hukkaamisesta. Realistisemmin voisi harkita kokeiltavaksi jonkinlaisia porkkanoita. Olisiko ideaa kehittää normien soveltamisohjeiden osaksi helppokäyttöistä ja havainnollista esimerkkitietopankkia, johon saisi ilmiantaa hyviä tapauksia aktivistien ja hallinnon yhteistyöstä? Jospa tietopankkiin kuvatuista esimerkeistä valittaisiin avoimessa prosessissa voittajaviranomainen, joka saisi tunnustuksen, myönteistä julkisuutta ja myös vaikka varat opiskelijan työllistämiseen avuksi hyvän käytännön kehittämisessä eteenpäin.

Fiksu Kalasatama kehittyy kokeiluin ja kumppanuuksin

Kävimme 10.9.2015 Forum Viriumissa tapaamassa Fiksu Kalasatama -hankkeen  avainhenkilöitä, ohjelmapäällikkö Veera Mustosta ja hankekoordinaattori Maija Bergströmiä. Hankkeessa kehitetään Kalasatamaa älykkään kaupunkirakentamisen mallialueena. Tavoitteena on edistää monien toimijoiden yhteistyönä asukaskeskeistä kehitystoimintaa, uutta liiketoimintaa ja innovaatioita. Rahoitus tulee tällä hetkellä 6aika-hankkeelta.

Ajattelua älykkäästä kaupungista jalkautetaan erityisesti kokeilujen kautta. Kuluvana syksynä käynnistyneessä nopeiden kokeilujen ohjelmassa hankitaan 1000-8000 eurolla kokeiluita, joissa kehitetään kalasatamalaisille jokin uudenlaisiin kaupunkitiloihin, tilojen yhteiskäyttöön, yhteisöllisyyteen tai resurssiviisaaseen energiakäyttäytymiseen liittyvä uusi palvelu. Tarjoajana voivat toimia rekisteröityneet tahot, eli yksityishenkilöiden ja epämuodollisten ryhmien on kokeilua tarjotakseen rakennettava kumppanuuksia.

Yksi Fiksu Kalasatama -innovaatioalaustan toimintamuodoista on kehittäjien klubi. Klubilaisina on Kalasatamassa ”älykkyyden parissa toimivia” yrityksiä, kaupungin yksiköitä ja asukasaktivisteja. Mukaan klubiin kutsutaan Kalasatamassa aktiivisesti uusia ratkaisuja kehittävät ihmiset.

Maija Bergström koordinoi Fiksun Kalasataman Living Lab -toimintaa ja kehittää menetelmiä siinä erityisesti asukkaiden osallisuuden kannalta. Kohtaamisten fasilitoinnin avuksi on kehitetty mm. älykkään kaupungin inspiraatiokortit. Tarkoituksena on avata Kalasatamaan Living Lab -tila, joka mahdollistaa monenlaisten tapaamisten, työpajojen, hackaton-tapahtumien ja kokeilujen järjestämisen. Tilan piti tulla alueelle suunniteltuun väliaikaiseen kauppakeskukseen, mutta kauppakeskushankkeen kaaduttua etsitään nyt muuta ratkaisua.

”Älykkyys” kiinnostaa, mutta siitä viestimisessä riittää haastetta

Forum Viriumin kokemuksen mukaan kalasatamalaisista moni on älykaupunkiasioista ja digitaalisuudesta kiinnostunut. Mm. Kalastaman älykkäiden ratkaisu esittely Smart Instawalkin yhteydessä herätti kiinnostusta. Alueen asukkaana on myös ainakin yksi näiden ratkaisujen suunnittelijoista.

Älykkään kaupungin kehittämisessä kuitenkin törmätään jatkuvasti viestintähaasteisiin. Älykäs kaupunki -ajattelu on lähtenyt ”ylhäältä” ja siinä on kyse kokonaisen infrastruktuurin rakentamisesta, jolloin siitä keskusteleminen asukkaiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa ei ole yksinkertaista. Erityisesti pitkälle tulevaisuuteen tähtäävien ratkaisujen esittäminen ymmärrettävästi on mutkikasta, mikä vaikeuttaa asukkaiden innostamista mukaan.

Älykkäät ratkaisut voivat toisaalta arkistua nopeasti. Senioritalon asukkaille on Forum Viriumin kokemuksen mukaan jo aika itsestään selvää, että heillä on yhteiskäyttöauto ja vieläpä sähkösellainen. Keskusteluissa asukkaat ovat vasta autosta kysyttäessä todenneet, että tuollahan se on, pitämättä sitä mitenkään erityisenä.

Yhteisöllisyys ja palvelut muovautuvat enemmän ja vähemmän suunnitellusti

Yhteisöllisyyttä ovat Kalasatamassa osaltaan edistäneet taidehankkeet, joissa etenkin alueen lukuisat lapsiperheet ovat löytäneet toisiaan. Yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ovat lisänneet muun muassa muotoilijoiden järjestämät käsityöpajat.

Asukkaita on tuonut yhteen myös halu saada parannusta alueella koettuihin puutteisiin. Asukasaktiivien ansiosta alueelle järjestyi leikkipuisto, jota myös SRV tuli tukemaan lahjoittamalla parkour-välineitä. Lemminkäisen rakennustyömaan tontilla on lisää vihreyttä kaivanneiden asukkaiden aloitteesta ja vauhdittamana käynnistynyt maisemointihanke.

Kalasataman miinuksina asukkaat ovat pitäneet joidenkin palvelujen puutetta ja vihreyden vähäisyyttä. He ovat myös olleet aktiivisia tilanteen parantamisessa.

Palveluiden kehittämisessä on tullut niin toivottua edistystä, arvaamattomia sivuhyötyjä kuin yllättäviä takapakkejakin. Kokeilu älykontista kirjastopalvelujen paikkana sai aikaan sen, että kaupunginkirjasto on nyt järjestämässä alueelle itsepalvelukirjastoa pysyvämminkin. Kontin käytön ideoinnista sai ennalta suunnittelematta alkunsa myös Kalasataman luomuosuuskunta. Konttia hyödyntävä ruokatoimitusten jakelu on näyttänyt mallia älykkään logistiikan kehittämiselle ruokapiirien ja –osuuskuntien toiminnassa laajemminkin.

Epäonnisempi oli suunnitelma väliaikaisesta konttikauppakeskuksesta, joka kariutui muun muassa lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisujen mutkikkuuksiin.

Kalasataman ensimmäisen älykonttikokeilun järjestänyt Coreorient Oy kehitti kokeilun pohjalta 24h-kylätilakontin, joka palvelee paikallista jakamistaloutta. 24h-kylätilaa voi käyttää tavaroiden lainauspisteenä, kierrätysryhmien toiminnassa ja ruokapiirin ja verkkokauppojen tuotteiden noutopaikkana.

Osallisuutta muovaa myös yritysten toiminta

Mahdollisuuksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemiseen lisäävät yritykset, jotka suhtautuvat asukkaisiin voimavarana. Tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on ollut, että suuret yritykset eivät kovin helposti lämpene kansalaisaktivistien ehdotuksille esimerkiksi tilojen avaamisesta uudenlaiseen yhteisölliseen käyttöön.

Kalasatamassa suurillakin yrityksillä on ollut halua sekä tukea asukkaiden aloitteita (leikkipuisto- ja maisemointiesimerkit yllä) että saada asukkaita mukaan yritysvetoiseen kehittämistyöhön. Syksyllä 2015 esimerkiksi SRV kumppaneineen on kutsunut kalasatamalaisia avuksi vuonna 2018 avautuvan kauppa- ja elämyskeskuksen palvelujen suunnitteluun.

Tunnetta kuulumisesta yhteisöön voi syntyä siitäkin, että aktivismina alkunsa saanut toiminta jalostuu yritystoiminnaksi. Veeran kokemuksen mukaan aktivismien kehittymistä liiketoiminnaksi tapahtuu yhä enemmän. Yrittäjyyteen kannustavat toimet voi mieltää osaksi osallisuuden vahvistamisen keinovalikoimaa.

Start-upeille ja vakiintuville pienille yrityksille voi tarjoutua toimintatilaisuuksia jo alkaneissakin kehittämishankkeissa, joissa toimijat ovat avoimia uusille kumppanuuksille. Kalasatamassa suurten toimijoiden yhteisistä kehittämishankkeista on tullut myös yrittäjyyden vauhtialustoja, kun moni pienyritys on päässyt niihin jälkijunassa mukaan. Forum Viriumin näkökulmasta houkuttavan kumppaniyrityksen tärkeä piirre on halukkuus oman liiketoiminnan kehittämiseen. Yritykseksi järjestäytynyt mutta ennemmin yleishyödyllisyyteen kuin kehittymiseen orientoitunut toimija ei välttämättä ole ihanteellinen kumppaniksi esimerkiksi tilojen hallinnoimiseen.

Olisi houkuttelevaa ajatella Kalasatamaa paikkana, jossa suurten yritysten liepeille kehittyisi pienten start up -tyyppisten yritysten ekosysteemi. Pikkufirmat toimisivat ketterästi, vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti asukkaiden ja kaupunkiaktivismien rajapinnassa välittäen innovaatioita ja kehityssykäyksiä isoon bisnekseen. Tämä ei taida olla ihan helppoa – ja mahtaako Kalasataman volyymikään niin pitkälle riittää?

Kalasatamaan on rakentumassa kahdeksan enimmillään 132 metriin ulottuvaa tornia, joihin tulee asuntoja, toimistoja ja hotelli. Torneja innolla odottavien joukossa on, ehkä hieman yllättäen, moni Kalastaman senioriasukkaista. Forum Viriumissa on mietitty, että ilmeisesti on kehittymässä urbaanien seniorien ”luokka”, jota houkuttavat juuri Kalasataman kaltaiset alueet.

Yhteistyön suunnittelua

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa voitaisiin seurata Kalasataman nopeiden kokeilujen ohjelmaa  ja tarkastella ja kuvata sen esimerkkien kautta prosesseja, joissa aktivismista syntyy liiketoimintaa. Ohjelman seuraava, vuoden 2016 alkupuolella alkava kierros tuo lisää mahdollisuuksia tähän hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämisen yhteydessä.

Ideoimme, että innostuneiden toimijoiden löytyessä kokeiluissa voitaisiin tarttua myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä esiin tulleisiin kehittämistarpeisiin. Voisiko kokeiluna syntyä esimerkiksi ”Kalasataman vapaakaupunki”, jossa nuoret saisivat järjestää tapahtumia pääsylipputuloilla maksettuine esiintyjineen ilman verovelvoitteita?

Forum Viriumia kiinnostavat uudet tavat, joilla kaupunginosan kehittämisessä voidaan innostaa asukkaita omatoimisuuteen ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Kaupunkiaktivismi-hankkeessa hahmoteltavat aktivismien tyypittelyt tuntuvat hyödyllisiltä, esimerkiksi ”vaativuusjatkumo” (dia 15 tässä esityksessä) inspiroijana sen havainnollistamisessa, että hyvin kevyelläkin omaehtoisella toiminnalla on merkitystä. Tarvetta olisi myös keinoille purkaa suunnitteluhankkeissa edelleen toisinaan vastaan tulevaa asennetta, jossa asukkaita ei haluta mukaan.

Kaupunkiaktivismi-hanke voisi tulla Kalasataman kehittäjäklubin vieraaksi keskusteluttamaan esimerkiksi hankkeessa mietittyjä aktivismien tukemisen tapoja Kalasataman kannalta. Tulevaa Living Lab -tilaa voitaisiin hyödyntää inspiroivana paikkana muidenkin kohtaamisen ja tilaisuuksien järjestämiselle.

Aktivismien tukemisessa huomio myös taloyhtiöihin

Keskusteluissa aktivismien tukemisesta tulee usein vastaan tarve tehdä kokoontumistilojen käyttöön saaminen helpommaksi niitä kaipaaville. Tulevissa keskusteluissa voitaisiin etsiä ratkaisuja Kalasataman joustotila-hankkeessa todettuun ongelmaan, että tilojen käyttöön saamista vaikeuttaa taloyhtiöiden konservatiivinen suhtautuminen ja hidas päätöksenteko. Tavoitteena on ollut saada kaikki Kalasataman tilat vuokrattaviksi omistajien ehdoilla. Tällöin vaikkapa lenkkeilyporukka voisi käydä eri päivinä eri taloyhtiöiden saunoissa ja tilat voisivat erikoistua: yhden talon kerhohuone voitaisiin kehittää käsityöpajaksi, toisen juhlatilaksi, kolmannen kirjoja ja lehtiä kierrättäväksi lukusopeksi.

Aktivismien tukemisen suositusten pohjaksi voitaisiin selvittää lupaavia ratkaisuja, joissa yhteiskäyttötiloja hallinnoi taloyhtiöiden sijaan joku päätöksenteoltaan sukkelampi taho. Toisaalta voitaisiin koota hyviä esimerkkejä taloyhtiöiden keskinäisen yhteistyön tuomista mahdollisuuksista yleisemminkin ja pyrkiä niitä esiin tuomalla innostamaan lähekkäisten taloyhtiöiden toimijoita alueilla tarttumaan edelläkävijöinä itse toimeen yhdessä.

Tapaamisessamme Helsingin ympäristökeskuksen edustajien kanssa puhuttiin taloyhtiöiden yhteistyön hyödyistä korjausrakentamishankkeissa. Roihuvuoressa kaupunginosayhdistyksen aktiivit ovat organisoineet tiedonvaihtoa taloyhtiöiden hyvistä jakamiskäytännöistä, mm. ruoankierrätyksessä ja tavaroiden lainaamisessa. Maunulassa on kehitetty putkiremontin ryhmäkorjausmallia. Olisiko hyödyksi koota idea- ja esimerkkikokoelmaa aktivismeista myös erityisesti taloyhtiöissä toimivia ajatellen – mitä kaikkea yhteisöjen ja alueen hyväksi voikaan tehdä paitsi talokohtaisesti myös yhdessä lähitaloyhtiöiden kanssa?

 

Nuorisoasiainkeskus rakentaa alueellisia tietokäytäntöjä ja näyttää tietä kuntalaislähtöisyydessä

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen johtaja Tommi Laitio ehdotti, että jatkaisimme hänen kanssaan aloittamaamme keskustelua nuorisotoimen näkökulmista kaupunkiaktivismiin suunnittelija Pirjo Mattilan kanssa. Osa Pirjon työtä on kehittää Nuorisoasiainkeskuksen toiminnan tietoperustaisuutta. Kävimme tapaamassa Pirjoa 13.5.2015.

Nuorisotyön alueellistuminen uudistaa myös tietokäytännöt

Nuorisoasiainkeskuksen työ on tulevan aluelähtöisen organisoitumisen myötä suuntautumassa enenevässä määrin alueilla nuorten elämään alueilla paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen ja paikallisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Suuntaus ohjaa uudistamaan myös nuorisotyötä varten hankittavan tiedon käsittelyä ja käyttöä.

Kaupunki kokoaa nuorten elämään liittyvää tietoa lukuisista lähteistä, jo nykyisellään suurelta osin aluekohtaisesti. Alue- ja kaupunkitasoista indikaattori- ja kokemus- ja tutkimustietoa kootaan onnistuneisuudestaan palkittuun Nuorten hyvinvointikertomus -palveluun. Alueelliseen toimintatapaan siirryttäessä tärkeäksi välineeksi tulee kokoava kartoitus paikallisista toimijoista, toiminnasta ja nuorten elinolosuhteista ja tarpeista.

Tiedon avaamisessa tarvitaan fokusointia, teknistä kehitystyötä ja ymmärrystä tiedon luonteesta

Kun tietoa sovelletaan yhä enemmän yhteistyössä, yksi kysymys on, miten tieto saataisiin yhteistyökumppanienkin käyttöön heille käyttökelpoisessa muodossa. Tietoa on valtavasti, mutta miltä osin sitä voi ja kannattaa avata ja jalostaa alueittain esimerkiksi harrastusseurojen ja kaupunginosayhdistysten käyttöön?

Tiedon jakaminen avoimena datana voisi sovelluskehittäjien innostuessa johtaa uusien hyödyllisten tietosovellusten syntymiseen. Nuorisoasiainkeskuksen käytössä olevista tietoaineistoista kuitenkin vain osa on tähän sopivassa koneluettavassa muodossa. Esimerkiksi Nuoret alueittain -tietokanta ei avaamiseen vielä taivu.

Sovelluskehitykseen tilaisuuksia tarjoavat ainakin SomeJamien kaltaiset tapahtumat. Ensin pitäisi kuitenkin tunnistaa olennaiset tarpeet ja kysymykset, joihin sovellusten pitäisi auttaa vastaamaan. Pirjon mukaan voisi olla tarvetta esimerkiksi nuorten kesätyön hakua helpottavalle karttapalvelulle. Ideoida voisi vaikka Nappi Naapuriin lisättävää toimintoa, jolla saisi näkyviin tietyn alueen yritykset, tilastotietoa kesätöistä ja vaikka kesätyöläisten kokemuksistakin. Pohdimme, että kysymysten tunnistamista ja sovellusideointia voisi Kaupunkiaktivismi-hanke osaltaan organisoida, esimerkiksi osana avoin data -teemaa marraskuun 2015 Kaupunkiaktivismi-työpajassa.

Nuorten elämän ymmärtämisessä välttämättömän laadullisen kokemustiedon jakamisessa on omat haasteensa. Yksi kokemustiedon hankkimisen välineistä on Helsinkiläisten nuorten kokemuksia hyvinvoinnista -työkirja, jolla ohjaajat ja vapaaehtoiset kokoavat tietoa. Sanallisia saati visuaalisia kuvauksia ei ole usein järkevää yrittääkään jalostaa koneluettaviksi. Pelkistämisessä karsiutuu ymmärrykselle arvokkaita yksityiskohtia, eikä tieto välttämättä sovi yleistettäväksi. Tieto vastausten päätymisestä avoimeen käyttöön voi myös vaikuttaa nuorten haluun kertoa kokemuksiaan.

Yhteistyön rakentamista on suunniteltava paikallisesti

Niin toimijat kuin nuorten tarpeetkin vaihtelevat alueittain. Joillain alueilla kaupunginosayhdistys on nuorisotaloille toimivin läheinen kumppani, joillain taas yhteistyö on luontevampaa esimerkiksi toisen viraston toimijoiden tai liikuntajärjestön kanssa. Alueellistumisessa nousee esille kysymys paikallisista tiedon portinvartijoista. Ketkä hallitsevat kullakin alueella tärkeitä sähköisiä ja perinteisiä viestintäkanavia? Miten nuorisotyön toimijat voivat olla tiedon välittäjiä ja tuottajia tai toimia suhteessa niihin?

Porttien ohella on tunnistettava tapoja saada virallisemmat ja epävirallisemmat toimijat löytämään toisensa. Miten esimerkiksi virastot, perinteiset järjestöt, Yhteismaan kaltaisten uudet organisaatiot ja alueen some-yhteisöt pääsisivät luontevasti verkostoitumaan keskenään?

Näkökulmana yhteisessä työskentelyssä voi olla, mitä kukin jo tekee alueen nuorten hyväksi ja mitä yhdessä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Miten paitsi alueen nuorisotyö, myös esimerkiksi alueen koulu, kirjasto, yritykset ja järjestöt voivat tukea nuorten mahdollisuuksia mm. saada tiloja käyttöönsä, saada apua tarvittaessa, harrastaa liikuntaa ja vaikuttaa alueensa kehittämiseen?

”Kansalaistoiminta on ihan kekkosta!”

Kaupunkilaisten omaehtoisen aktiivisuuden edistämisessä yksi haaste on yhteisen kielen löytäminen esimerkiksi toimialojen välisessä yhteistyössä ja pyrittäessä jakamaan osaamista virastosta toiseen. Sama termi voi eri puhekulttuureissa tarkoittaa eri asioita ja värittyä myönteisesti tai kielteisesti.

Moni (itsemme mukaan lukien) voisi äkkiseltään luontevasti puhua nuorten aktivismista osana kansalaistoimintaa. Puhekulttuurissa kansalaistoiminta ja sentapaiset termit kuitenkin voivat yhdistyä jossain jäykkiin, ylhäältä alas johdettuihin järjestelmiin. Näissä ”kekkosmaisissa” termeissä haiskahtaa aikuisten määrittelemä osallisuus. Ne voivat sotia esimerkiksi vastaan nuorisotyön ydinajatusta, että toimintaa ei tehdä nuorille vaan nuorten kanssa ja osallisuus määrittyy lähtien nuorista itsestään.

Taloudellinen tuki toimintaan?

Kuten myös tapaamisissamme Hukkatila ry:n ja Lahden kaupungin kanssa on tullut esiin, pienikin avustus voi aktivismissa merkitä paljon. Lahti on suunnittelemassa avustuskäytännön perustamista mm. Hämeenlinnan ja Tampereen esimerkkien inspiroimana. Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen projektiavustusmalli voi yhtä lailla toimia menestyksekkyydellään kannustavana esimerkkinä ihmisten omaehtoisen toiminnan tukemisessa – ikäryhmästä riippumatta.

Iän tai muun ryhmittelykriteerin perusteella suunnattu avustuksensaantimahdollisuus on keino turvata aktivismin tukemisessa tiettyjen ryhmien asemaa. Kokonaisuutena tavoiteltavana voisi pitää tukikäytäntöä, joka huomioisi ihmisten erilaiset toimintavalmiudet ja tarpeet mutta olisi myös kattava niin, että kukaan ei jäisi rahoituksen ja muun tuen saamisessa väliinputoajaksi. Olisiko hyödyllistä pyrkiä rakentamaan lupaavien esimerkkien pohjalta yhtenäisiä linjoja aktivismien tukemiseen kaikkia kuntalaisia ajatellen? Jos tukemisesta olisi koko metropoliseudun kattava linjaus, mitä tulisi linjata siinä ja mitä jättää tarkennettavaksi kuntakohtaisesti?

 Joustavuus verotuksessa helpottaisi tapahtuma-aktivismia

Tilanteessa, jossa nuoret haluaisivat rahoittaa räppärin esiintyjäksi tapahtumaansa pääsylipputuloilla, työntekijät voivat joutua soveltamaan normeja nuorten aktiivisuuden kannalta haitallisesti. Nuorten kanssa työskentelevä ei kaiketi saisi kannustaa nuoria harmaaseen talouteen, mutta velvoittaminen tapahtuman rahaliikenteen virallistamiseen esiintyjien verokortteineen kaikkineen voi äkkiä lannistaa nuorten innon tapahtuman järjestämiseen kokonaan.

Rahaliikennettä nuorten itsensä järjestämissä tapahtumissa kuten monessa muussakaan aktivistisessa toiminnassa ei käytännössä pystytä valvomaan. Pohdimme tapaamisessa, että jos valtio haluaa tehdä nuorten taloudelliselle toiminnalle heidän itse järjestämissään tapahtumissa jotain, käytännöllinen ratkaisu lienee sen salliminen.

Pop-up-ravintolatoiminnan salliminen vapautuksella hygienianormien noudattamisesta on ollut hyväksi kaupunkikulttuurille ja kaupunkimarkkinoinnillekin etenkin menestyksekkään Ravintolapäivän myötä. Kielteiset vaikutukset ovat jääneet hyötyihin nähden vähäisiksi (ks. Kaupunkiaktivismi-työpajan muistio). Mitä voisi seurata, jos valtiovarainministeriö linjaisi nuorten järjestämät voittoa tavoittelemattomat tapahtumat verovapaiksi? Verovapaus voisi edellyttää kunnan toimimista tapahtuman järjestämisen kumppanina, jolloin toiminta olisi valvottua.

Taloudellinen menestys voi johtaa sudenkuoppaan

Nuorten itsensä ja yhteiskunnan kannalta arvokasta on myös toiminta, jossa nuoret pääsevät kehittämään yrittäjyystaitojaan. Nuoria kannustetaankin tähän muun muassa lukioissa toteutettavan Vuosi yrittäjänä -kasvatusohjelman kautta. Osana tätä ohjelmaa he suunnittelevat ja toteuttavat jonkin liikeidean, esimerkiksi perustavat kioskin ja hoitavat sen taloudenpidon kokonaisuudessaan. Kannustimena on myös parhaiden nuorten perustamien yritysten palkitseminen.

Parhaimmillaan nuoret voivat onnistua luomaan menestyvän yrityksen, jolla he työllistävät itsensä ja mahdollisesti muitakin. Menestymisessä on kuitenkin loukku: Kun nuoret tulkitaan yrittäjiksi, he pahimmillaan menettävät mahdollisuuksia muun muassa opintotuen saamiseen.

Nuorten aktivoitumista kannustavat apu organisointiin ja esimerkit

Alle 18-vuotiaat saavat tapahtumien järjestämiseen hyvin apua nuorisotaloilta. Nuorisotaloilla on budjetoinnissaan käytäntö, jolla senikäiset pääsevät suuntaamaan järjestämänsä tapahtumien kuten diskojen tuotot johonkin itse haluamaansa yhteiseen toimintaan tai hankintaan.

18 vuotta täyttäneiden oma-aloitteiseen tapahtumien järjestämisen tuki on ohuempaa. Moni heistä haluaisi järjestää tapahtumia, muttei halua ottaa itse koko vastuuta. Mahdollisuudesta saada tapahtumalle rahoitusta projektiavustuksena ei ole apua, jos itse organisointi käy liian työlääksi. Varttuneempien nuorten tapahtumaideat ovat usein erikoistuneempia kuin nuorempien tyypilliset diskot, jolloin organisointikin on helposti vaativampaa esimerkiksi lupien hankkimisessa. Nuorisoasiainkeskuksen kansalaistoiminnan toimisto tukee nuorten projekteja.

Nuorten aktivoitumista rajoittaa usein myös hyvien esimerkkien puute. Nuori saattaa haluta järjestää jotakin ja kaipaisi esimerkkejä avuksi ideointiin, tai hänellä saattaa olla tietty idea, jonka toteuttamiseen tarttuminen tuntuu toteutusesimerkin puuttuessa liian vaativalta. Sponssi-sivut ovat yksi näiden esimerkkien kanava.

Onnistumisten kulmakiviä: kuntalaislähtöisyys ja reipas rajojen ylittäminen

Nuorisotyö on varsin erilaista kuin työ esimerkiksi pelastustoimessa tai kaupunkimittauksessa, mutta Nuorisoasiainkeskuksen monet hyviksi havaitut ajatusmallit ja käytännöt voivat inspiroida toimintaa vähintäänkin monilla eri hallinnonaloilla.

Kuntalaislähtöisyys ei jää korulauseisiin vaan toteutuu Nuorisoasiainkeskuksessa muun muassa siinä, että tavat päästä kontaktiin nuorten kanssa ja auttaa heitä lähtevät nuorten ymmärtämisestä heidän asemaansa eläytymisen kautta. Nuorisotyöntekijät esimerkiksi ajavat moponkorjausvälineiden kanssa katsomaan, ovatko jengiläisten mopot kunnossa.

Nuorisotyöntekijät toimivat nuorten itse käyttämissä paikossa, myös verkossa. Somen käyttäjänä Nuorisoasiainkeskus on luultavasti Helsingin virastojen kärjessä. Yli puolella Nuorisoasiainkeskuksen työntekijöistä on työroolissaan Facebook-profiili. Moni heistä on mukana kaupunginosien Facebook-ryhmissä.

Aktivismin tukemisen pohdinnoissa usein esiin nouseva hallinnonalojen välisen yhteistyön tärkeys on Nuorisoasiainkeskuksessa omaksuttu tiiviiksi osaksi toimintaa. Pirjo itse on ottanut kokoontumisten järjestämisessä käyttöön hyväksi toteamansa ”sekoita aina kaikki” -periaatteen: hän kutsuu toimijoita yhteen rajoista piittaamatta, niin eri sektoreilta kuin hallinnon tasoiltakin, kunnista, aluehallinnosta ja ministeriöistä.

 

Hukkatila houkuttaa kaupunkitilan haltuunottoon ja rakentaa aktivismien ja hallinnon kumppanuutta

Helsingissä moni tuntee yhteisöllisyyden ja osallistumiskulttuurin edistäjäorganisaationa Yhteismaa ry:n. Vastaavan tyyppinen kaupunkikulttuurin kehittäjä Hukkatila ry (kotisivu, Facebook-sivu) toimii Tampereella. Saimme 20.4.2015 vieraaksemme sosiaalitieteiden laitokselle Helsinkiin Hukkatilan aktiivin ja yhden perustajajäsenistä Mikko Kyrönviidan.

Yhdistyksen perustaminen harvensi rivejä, mutta nosti toimintamahdollisuudet uudelle tasolle

Mikko ja kumppanit perustivat Hukkatila ry:n vuonna 2011 yhdistykseksi, joka kehittää kaupunkitilan käyttöä ja elävöittää kaupunkikulttuuria Tampereella. Kaupunkitutkimusta ja aluetiedettä opiskellut Mikko oli kiinnostunut tarttumaan eläväisen kaupungin kehittämiseen konkreettisesti ja tuomaan omaa osaamistaan laajemmin yhteisöjen hyväksi. Myös muut yhdistyksen perustajat olivat ajatelleet tarttua tuumasta toimeen ja alkaa vaikuttaa oman ympäristönsä elävöittämiseen. Lisäinspiraatiota toivat myös Mikon ja hänen aktivistikollegansa kaupunkikokemukset Berliinissä asumisen ajoilta.

Hukkatilan toiminta saa virikkeitä myös Mikon päivätyöstä projektisuunnittelijana Porissa Kaikkien Pori -hankkeessa, joka vuorostaan hyötyy Mikon kansalaisaktivistina hankkimasta osaamisesta. Hankkeessa kehitetään Porin tiettyjä kaupunginosia hyvinvoinnin, osallistumisen, yhteistyön ja viihtyisyyden kannalta, tavoitteena pitkäjänteisesti myönteinen aluekehitys jatkuvien toiminta- ja yhteistyökäytäntöjen luomisen kautta.

Yhdistyksen perustaminen teki paremmin mahdolliseksi rahan hakemisen toiminnalle. Yhdistys myös virallisti siihen saakka epämuodollisemmin toimineen aktivistiryhmän yhteistyökumppanien ja viranomaisten näkökulmasta selkeämmin tunnistettavaksi toimijaksi. Yhdistysmuodon kääntöpuolena voi olla toiminnan vapaamuotoisuuden häviäminen ja Hukkatilan toiminnassakin on huomattu, että viralliset vastuut ja velvoitteet eivät kaikkia houkuta. Nyt yhdistyksen virallisista jäsenistä aktiivisia on vähän alle kymmenen. Toimintaan osallistuu kuitenkin yhteistyökumppaneina monia yhdistykseen kuulumattomia.

Hukkatila luo aktivismille puitteita ja tuo kaupungille uuden yhteyden kansalaisiin

Hukkatila toimii aktivistien ja hallinnon välissä aktivismien mahdollistajana ja helpottajana. Se järjestää kaupunkilaisten omaehtoiselle toiminnalle tiloja hoitamalla tarvittavat luvat ja muun yhteydenpidon kaupungin ja muiden tiloista vastaavien kanssa. Esimerkiksi Klingendahlin tehtaan vanhasta pumppaamorakennuksesta tuli näin kesäksi 2013 paikka, jossa kaikki halukkaat pääsivät järjestämään musiikki-, teatteri-, runo- ja muita keksimiään tapahtumia sähköjen, vessojen ym. puolesta valmiissa puitteissa. Hukkatila toimii pääasiassa Tampereen keskustan tuntumassa. Lähiöihin sen toiminta on ulottunut lähiympäristöpyöräretkillä.

Yhteisöllinen tapahtuma voi olla myös liikkuva. Kuvassa ihmiset tutustuvat Tampereen lähiöihin Hukkatilan järjestämällä Tunne tianoos -pyöräretkellä. Kuva Heini Ylijoki.

Hukkatilan toimijat ovat asiantuntijoita siinä, mitä kaikkea tilojen käyttöön saamisessa on otettava huomioon. He tuntevat kaupungin strategiat ja kielenkäytön ja pystyvät perustelemaan, miten hankeideat ja muut ehdotukset tukevat kaupungin tavoitteita. He myös tietävät, miten asioita saadaan kaupungin hallinnossa eteenpäin, vaikka tämä ei aina heiltäkään onnistu.

Aktivistit ja muut kaupunkilaiset hyötyvät Hukkatilan asiantuntemuksesta etenkin, jos heillä ei itsellään satu olemaan tällaisia valmiuksia. Monilla ei ole. Hukkatilan kautta tulevat ehdotukset herättävät helposti Tampereen kaupungin kiinnostuksen siksikin, että Hukkatila on jo tunnettu toimija ja kaupungilla on yhteistyöstä sen kanssa hyviä kokemuksia. Haasteena on tasapuolisen kohtelun turvaaminen: Kaupungin pitäisi palvella yksittäisiä aloitteentekijöitä yhtä hyvin kuin Hukkatilan kaltaista erityisosaajaa. Ylipäätään kaupunkilaisia ideoineen ja tapahtumineen pitäisi palvella yhtä hyvin kuin suuria kaupallisia toimijoita, joilla on muutenkin enemmän resursseja käytössään.

Kuten Kaupunkiaktivismi-työpajassa pohdittiin, Hukkatilan kaltaisten välittäjäorganisaatioiden yksi hyöty on jatkuvuuden tuominen kaupunkiaktivismiin niin kaupunkilaisten kuin hallinnonkin näkökulmasta. Kaupungille Hukkatilalla on arvoa muun muassa linkkinä niihin kaupunkilaisiin, joita ei tavoiteta kaupunginosayhdistysten tyyppisten perinteisten organisaatioiden kautta eikä kaupungin virallisten osallistumiskanavien kautta.

Pieni raha voi ratkaista paljon

Joitakin hankkeita Hukkatila on saanut toteutettua täysin ilman rahoitusta. Usein hankkeiden toteutuminen on kuitenkin kiinni verraten pienen, mutta merkitsevän rahasumman löytymisestä. Jo 200–300 euron avustus voi ratkaista tapahtuman toteutumisen, sillä yleisötilaisuusilmoitus sekä katu-, melu- ja muut luvat voivat maksaa satoja euroja, tai sillä voidaan kattaa esimerkiksi tapahtumakahvion perustamisen kuluja.

Muutama satanen tai muutama tuhatkin euroa voi olla pieni raha monelle yritykselle tai kaupungille. Pari sataakin voi kuitenkin olla liian iso summa siihen, että järjestävät aktivistit olisivat ainakaan toistuvasti valmiit satsaamaan sitä omasta pussistaan. Kahvilatoiminnalla on usein katettu tapahtumien kuluja. Kahvituotoista saattaa periaatteessa saada alkusijoitustaan takaisin, mutta pienelle järjestäjäjoukolle rahojen menettämisen riski on äkkiä liian iso henkilökohtaisesti otettavaksi.

Suurimpia, muutaman tuhannen euron avustuksia Hukkatila on saanut Tampereen kaupungilta ja Pirkanmaan maakuntarahastosta. Yrityksiltä kuten arkkitehtitoimistoilta on saatu muutamia satasia. Levy-yhtiöt ja muut tapahtumajärjestäjät ovat tukeneet Hukkatilan tapahtumia tarjoamalla niihin jopa eturivin artisteja esiintyjiksi veloituksetta. Myös monet taiteilijat ja yksittäiset artistit ovat tukeneet yhdistyksen toimintaa omalla panoksellaan. Tukijoiden saaminen on onnistunut parhaiten Hukkatilan aktivistien henkilökohtaisten kontaktien kautta.

Finlaysonin terassi: puoltava yhteistyökumppani ja ammattitausta avainasemassa

Hukkatila on herättänyt paikkoja elämään pääasiassa käyttötarkoitukseltaan muuttuneilla, usein teollisuuskäytöstä poistuneilla alueilla. Yksi näistä on Finlaysonin alueella sijaitseva eläkeyhtiö Varman omistama terassi lähiaukioineen. Kesällä 2014 Hukkatila loi paikasta yhteistyössä museon (mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli) ja muiden yhteistyökumppanien kanssa monipuolisen tapahtumakeskuksen hyvällä menestyksellä.

Takaterassin avautuminen tapahtumapaikaksi on saanut osallistujilta kiitosta tilan elävöitymisestä ja hukatun terassin löytymisestä. Kuva Mikko Kyrönviita.

Museo tarjosi tapahtumille markkinointikanavia ja tiloja, ja tapahtumat vuorostaan toivat museolle uutta yleisöä. Lupien hankkiminen sujui helposti. Tampereen kaupunki myös myönsi hankkeelle tuotantotukea. Kaupungin tukikäytäntöihin liittyy tosin hieman ristiriitaisuuksiakin, sillä saadusta tuotantotuesta maksettiin heti puolet takaisin kaupungille meluluvan muodossa. Melulupamaksu pitää toki tasapuolisuudenkin nimissä periä, mutta tällaisessa toiminnassa sen osuus voitaisiin huomioida tukea myönnettäessä. Läheinen ravintola Plevna näki hankkeen arvokkaana uusien asiakkaiden tuojana ja ryhtyi tukijaksi antamalla aterialahjakortteja jaettavaksi esiintyjille.

Hankkeen toteutumisessa oli suuri merkitys sillä, että museon johto näki hankeidean museon toimintaa tukevana ja lähti viemään asiaa eteenpäin. Tästä oli apua erityisesti tilat omistavan Varman saamisessa vakuuttuneeksi hankkeen hyödyllisyydestä. Alussa Varman kanta oli, että ”punkkarien on parempi pysyä muualla”. Suhtautumisen kääntymistä myönteiseksi auttoi, kun Varman edustajat ymmärsivät, että Hukkatilalla on tapahtumien järjestämisessä ammatillista taustaa eikä kysymys ole vain ”hippien” hauskanpidosta.

Kesäsiirtola: aktivistit välittäjinä keskustelussa alueen tulevaisuudesta

Menestyksellinen oli myös kesällä 2012 toteutettu hanke, jossa Hukkatila loi Näsijärven rannalla sijaitsevasta täyttömaa-alueesta monitoimisen kaupunkilaisten Kesäsiirtolan konttikahviloineen, esiintymislavoineen, viljelypaikkoineen ja skeittiramppeineen. Maan pääomistaja YIT kävi aloitteesta pitkään sisäistä keskustelua ja lopulta myöntyi todettuaan hankkeen yrityksen imagolle myönteiseksi.

Alueelle oli alustavasti suunnitteilla tunnelin rakentaminen joskus tulevaisuudessa. Asukkailla ei kuitenkaan ollut suunnitelmista juuri tietoa. Kesäsiirtolassa monet tulivat kyselemään Hukkatilan aktivisteilta alueen tulevaisuudesta. Asukkaat pääsivät kuulemaan heiltä suunnitelmista epämuodollisesti kesänvieton lomassa, paikan päällä, jossa kunkin oli helppo myös miettiä, mitä itse alueelle haluaisi.

Näsijärven rannalle luotu Kesäsiirtola havainnollisti, mihin kaikkeen tila voikaan innokkaiden ihmisten käsissä taipua. Kuvassa elektronisen taiteen kohutempauksistaan tunnettu tanskalainen Goodiepal luo kesäillan tunnelmaa yhdessä Kesäsiirtolan monista kulttuuritapahtumista. Kuvat Liina Luoma ja Heini Ylijoki.

Suunnittelun kohteena olevilla alueilla toimintaa järjestävät aktivistit voivatkin olla suunnittelusta vastaaville avuksi tiedottamisessa suunnittelusta ja mahdollisuuksista osallistua siihen. Paikan päällä ihmisten kanssa keskustellessaan aktivistit myös saavat ymmärrystä käyttäjien näkökulmista ja ideoista. Kumppanuudet aktivistien kanssa voisivat olla kaupungeille yksi kehityskohde mietittäessä, miten suunnittelun vuorovaikutus saadaan palvelemaan suunnittelua, tiedonhankintaa ja eri osapuolten oppimista vähillä resursseilla.

Kesäsiirtola-hanke toi Hukkatilalle myös Tampereen kulttuuriteko 2012 -palkinnon, perusteena erityisesti toiminnan merkitys yhteisöllisen ja omatoimisen kulttuurin edistämisessä. Palkinnon myönsi Tampereen kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunta kuntalaisilta saatujen ehdotusten perusteella.

Skeittiaktivistit kaupungin herättäjinä ja sparraajina

Hukkatilan toimintaa on inspiroinut myös Mikon skeittaajana hankkima vahva tuntuma kaupunkitilan kehittämistarpeisiin erilaisten harrastuskulttuurien näkökulmista. Skeittareiden toiminta Tampereella on yksi hyvä esimerkki aktivistien kyvystä näyttää kaupungille kehittämisen suuntaa ja auttaa ohjaamaan resursseja erityisryhmien kuten skeittareiden tarpeiden huomioon ottamisessa.

Skeittaus oli pitkään Tampereella hunningolla, Mikon sanojen mukaan ”hoidettu Ö-luokkaisesti”. Kesällä 2010 skeittarit tarttuivat itse toimeen käymällä kehittämään Tikkutehtaan alueen tyhjiä teollisuustiloja skeittausympäristöiksi. Vuonna 2012 he perustivat skeittausta edistämään Pirkanmaan kaarikoirat ry:n.

Kaupunkilaiset voivat saada omin voimin aikaan esimerkiksi skeittitilan, kuten skeittariaktivistit Tikkutehtaan alueella. Kuva Liina Luoma.

Toiminta sai paljon mediahuomiota Aamulehdessä ja kansainvälisestikin. Tämä herätti myös Tampereen kaupungin. Pian aloitettiin Tampereen ensimmäisen betonisen skeittipuiston suunnittelu, johon kaupunki kutsui skeittaajat asiantuntijoina mukaan. Skeittareiden aktiivisuuden myötä Tampere on ottanut skeittikaupunkina aimo harppauksen; yhteistyössä suunniteltua, elokuussa 2015 virallisesti avattua betoniskeittipuistoa on luonnehdittu Suomen parhaaksi!

Skeittaus on kaupungin suunnittelun kysymyksenä kimurantti sikäli, että lajiin kuuluu ihmisten ilmoilla oleminen, mutta syntyvän melun vuoksi skeittaus olisi houkuttavaa ohjata etäälle ainakin asuintaloista. Varta vasten rakennettuja skeittipuistojakin tarvitaan. Monille laji on kuitenkin ennen kaikkea kaupunkitilan käyttöä keskusaukioiden tyyppisissä, monenlaista muutakin käyttöä mahdollistavissa paikoissa.

Keskeisellä paikalla skeittaamisessa on yllätyksellisyyttä, vuorovaikutteisuutta ja kaupunkikulttuurin luomisen ulottuvuutta tavalla, joka erillisissä skeittipuistoissa jää puuttumaan. Katujen, aukioiden ja vastaavien tilojen suunnitteluratkaisuilla voidaan estää tai mahdollistaa ja myös houkuttaa skeittausta. Parhaimmillaan ratkaisut tukevat skeittauksen toimimista myönteisenä yllätysten ja vuorovaikutteisuuden tuojana tilan kaikkien muidenkin käyttäjien kannalta.

Aktivismien tukemisen selkäranka: välittäjäyhdistys + yhden luukun virkamies

Parhaimmillaan Hukkatilan kaltaisella kansalaisyhteiskunnan manageri- tai välittäjäorganisaatiolla on vastinparinaan taho, joka hoitaa aktivismien tukemisessa yhteyksiä hallinnon sisällä. Hukkatilan toiminnalle arvokkaaksi on muodostunut tietämys tällaisista yhden luukun periaatteella toimivista rohkeista avainhenkilöistä.

Tampereen kaupungilla heitä toimii ainakin muutama. He ovat edistäneet Hukkatilan aloitteita huolehtimalla kaiken tarvittavan järjestämisestä hallinnon sisällä Hukkatilan kannalta mahdollisimman helposti. Vastaavia yhden luukun toimijoita on tullut vastaan joissain tiloja hallinnoivissa yrityksissäkin, esimerkiksi Spondassa.

Avuliaat rohkeat virkamiehet ovat muun muassa nopeuttaneet luvanhakuprosesseja, jopa kehottamalla Hukkatilaa etenemään hankkeen toteuttamisessa vaikkei virallista päätöstä luvan myöntämisestä ole vielä ollut. He ovat kertoneet hankkeissa huomioon otettavista vaatimuksista ja hoitaneet niiden täyttämistä. Esimerkiksi skeitattavien veistosten tuomisessa kaupunkitilaan Hukkatilan toimijoille ei olisi tullut mieleen, että täytyy tehdä ilmoitus kuluttajapalvelusta ja maksaa siitä 150 euroa. Virkamies paitsi kertoi tästä, myös teki ilmoituksen Hukkatilan puolesta. Hyvin myönteisenä on jäänyt mieleen myös Pumppaamo-hankkeessa tilojen avainta antamaan tullut työntekijä, joka paitsi antoi avaimet, myös esitteli hukkatilalaisille pumppaamon tilat ja sanoi vielä, ettei viitsi tästä laskua kirjoittaa.

Yhden luukun roolin ottaneita henkilöitä yhdistää Hukkatilan kokemuksen mukaan vaikutusvaltainen, mutta riittävän lähellä käytäntöä oleva asema organisaation keskitasolla. Nämä henkilöt pystyvät toimimaan jossain määrin johdon ohi, mutta he myös tuntevat operatiivisen tason toimijoita. Yhden luukun toimijoiden asema on vahva käytännössä, vaikkei välttämättä muodollisesti. ”Yhtenä luukkuna” palvelee esimerkiksi eräs virkaikänsä puolesta arvostettu sihteeri.

Yhteistyö kaupungin kanssa sujuu jo hyvin, mutta jarrujakin on

Hukkatilan yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut enimmäkseen hyvin. Ennen yhden luukun virkamiesten löytämistä suurena haasteena oli, että kaupungin toimijat eivät usein tienneet, mitä jonkin aloitteen toteuttamiseksi tarvitaan tai keneltä mistäkin asiasta voisi kysyä. Hallinnon kulttuuri käytäntöineen ei ole vielä mukautunut kaupunkilaisten uuteen aktivoitumiseen – mutta Tampere yhden luukun virkamiehineen on tässä edelläkävijöiden joukossa.

Tampereen kaupunki on enimmäkseen ollut halukas avaamaan tiloja kaupunkilaisten käyttöön. Eräälle teollisuuskäytön jäljiltä käyttämättömäksi jääneelle alueelle Hukkatila ja jotkut muutkin ovat kehittäneet monia ehdotuksia, mutta kaupunki ei ole lämmennyt niistä millekään. Syy ei ole selvinnyt. Mikko arvelee, että kaupungilla on alueelle vireillä muita vielä ei-julkisia suunnitelmia. Kaupungin toimintaan voisi tässä kaivata lisää avoimuutta.

Joissain tapauksissa tilojen käyttöön saamisen on estänyt kaupungin vastuuseen liittyvä tiukka normien noudattaminen. Tapahtumapaikka-aloite on kaatunut jopa siihen, että kaiteen korkeus paikalla ei ole täyttänyt turvallisuusmääräyksiä eikä kaupunki ole halunnut joutua vastaamaan määräyksen sivuuttamisen seurauksista. Hukkatila toivoisi normien soveltamiseen ja vastuunjakoon lisää joustavuutta. Jos toteutuksen esteenä on kaiteen korkeuden kaltainen asia, voitaisiin esimerkiksi sopia, että toiminta alueella ei ole kaupungin vastuulla vaan kukin osallistuja vastaa putoamisen varomisesta itse.

Tampereen kaupunki on kuitenkin kesän 2015 aikana näyttänyt myös erittäin hienoa aloitteellisuutta ja avannut Lielahden kartanoa ja entistä teollisuusaluetta kaupunkilaisten käyttöön. Hiedanrannaksi nimetty alue odottaa tulevaa rakentamista, mutta ennen sitä kaupunki mahdollistaa alueella erilaisia tapahtumia ja väliaikaiskäyttöä. Nähtäväksi jää, miten tämä jatkuu. Alueella tapahtumaa jo järjestämässä olleet hukkatilalaiset toivovat, että näillä toiminnoilla ja kokeiluilla voisi olla rooli myös alueen suunnittelussa ja tulevaisuudessa.

Tampereen kaupungin kesällä 2015 käyttöön avaama Hiedanrannan alue on tarjonnut paikan mm. kaikille avoimille puutarhajuhlille. Kuva Mikko Kyrönviita.

Koulutuksella apua ja inspiraatiota hallinnon toimintaan aktivistien kanssa

Niin Tampereella kuin muuallakin hallinnon toimijoiden työtä voisi helpottaa ja innostaa aktivistiyhteistyöhön valmentavilla koulutustilaisuuksilla. Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa yhteistyökumppanien kanssa on saanut kannatusta ajatus, että hankkeen puitteissa valmisteltaisiin rohkean hallinnon (työntekijän) koulutuspaketti. Hukkatilan kokemuksen perustella kouluttautumismahdollisuuksia voisi olla hyödyllistä järjestää myös tiloja hallinnoiville yrityksille. Monessa yrityksessä suhtaudutaan kaupunkilaisten vapaaehtoistoimintaan perustuviin aloitteisiin vielä epäillen.

Koulutuksessa voitaisiin käsitellä muun muassa joustavuuden lisäämistä organisaation sektoreiden työnjaossa niin, että yhden luukun palvelussa välttämätön kokonaisuuksien käsittely ja hallinnollisten rajojen yli toimiminen olisi työntekijöille helppoa ja houkuttavaakin. Työntekijän arkeen koulutus voisi tuoda tietoa organisaatio- ja kaupunkikohtaisesti yhteyshenkilöistä ja vastuista ja yleisemmin hyvistä käytännöistä muun muassa kumppanuuksissa, normien soveltamisessa ja avoimuudesta ja tasapuolisesta kohtelusta huolehtimisessa.

Mikko toivoo Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuovan ymmärrystä siitä, mitä arvoa eri tahot kaupunkiaktivistisessa toiminnassa näkevät. Miten tapahtuu se, että kaupunkien ja yritysten työntekijät ja päätöksentekijät alkavat nähdä aktivismia arvokkaana? Hukkatilan kaipaamia tutkimuksen pohjalta kiteytettyjä perusteluja aktivismien hyödyistä tarvitaan myös koulutuksen selkärangaksi.

Asiantuntevimpia rohkean työntekijän ajattelutapoja ja käytäntöjä esitteleviä kouluttajia olisivat varmasti rohkeat yhden luukun toimijat itse. Mutta jos heitä nostetaan toimintatapojensa vuoksi esille koulutuksen yhteydessä tai muuten, voiko huomio koituakin heille haitaksi? Onko mahdollista välttää riskiä, että esimerkiksi joustavan normien soveltamisen tuominen esiin johtaakin joustavasti toimineen työntekijän paheksumiseen tai rankaisemiseen?

Millaista koulutusta kaipaisit itsellesi, kollegoillesi, yhteistyökumppaneillesi?

Pohdintaa rohkean hallinnon piirteistä ja niiden kehittämisen tukemisesta on Kaupunkiaktivismi-hankkeessa aloitettu huoneentaulujen hahmottelulla. Rohkean kaupungin/viraston huoneentauluun on kirjattu mm. kehotus kannustaa työtekijöitä kokeiluihin ja riskinottoon silläkin uhalla, että tulee virheitä. Rohkean hallinnon työntekijän huoneentaulussa on mm. suositus suhtautua aloitteisiin ensisijaisesti sallivasti.

Millaiset muut toimintatavat luonnehtisivat kaupunkiaktivismia hyvin tukevaa ja hyödyntävää hallintoa? Mihin asioihin aktivistien kanssa toimimista käsittelevässä koulutuksessa olisi tärkeintä keskittyä? Millaisena koulutus olisi houkuttava ja hyödyllinen kaupungin työntekijöiden kannalta? Entä yritysten kannalta? Mikä rooli kaupunkiaktivisteilla olisi koulutuksessa?

Kerro mieluusti ajatuksia, kommentteja ja ehdotuksia Facebook-ryhmässä, huoneentauluihin suoraan (se käy helposti Google- tai Facebook-tunnuksella, ks. pikajohdatus työtilaan) tai kommenttikentässä tässä alla!

 

 

Ympäristökeskuksessa pohdituttavat lähiöt, vastuullisuuden kannustaminen ja kokeilujen rahoituskäytännöt

Kävimme 24.3.2015 Helsingin ympäristökeskuksessa tapaamassa kehittämistehtävissä toimivia Mira Jarkkoa ja Anu Norrosta.

Ympäristökeskuksen toimintaa ja samalla näkökulmia asukkaiden aktiivisuuteen suuntaavat olennaisesti ekologisen kestävyyden tavoitteet kuten ilmastotyössä päästövähennykset ja energiatehokkuus. Tehtävänä on saada yhteiskunnan monet toimijat toimimaan tavoitteiden hyväksi.

Paljon työtä on ennen kaikkea muiden kuin jo aktiivisten ja ympäristön hyväksi jo toimivien ihmisten aktivoimisessa ympäristövastuullisuuteen. Samalla ovat merkittäviä ekologisen kestävyyden tavoitteita edistävät aktivismit – ympäristökeskus tarvitsee aktivisteja avukseen. Näitä aktivismeja voisi kutsua vaikka ekoaktivismeiksi. Niiden kirjo on laaja, ruokapiiritoiminnasta ja kierrätysaktivismeista Energiaremontti 2015-kampanjaan, pyöräilynedistämisaktivismiin ja luonnon monimuotoisuuden aktivismeihin (joista Helsingissä parhaillaan kuohuttaa paikallinen kala-aktivismi).

Kaupunkisuunnitteluvirasto on saanut yksittäisestä aktivismista, Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmästä, selvää tukea tärkeälle tavoitteelleen täydennysrakentamisesta. Ympäristökeskuksen ekologisen kestävyyden tavoittelua tukee pikemminkin joukko erilaisia aktivismeja, koska ekoaktivismit keskittyvät ekologisuudessa usein johonkin yksittäiseen asiaan. Aktivismien tukeminenkin on tasapainoilua tavoitteiden kokonaisuudessa – aktivismi yksittäisessä aiheessa ei saisi viedä liikaa huomiota muilta tavoitteilta.

Lähiöiden kehittäminen kaipaa taloyhtiöiden yhteistyötä ja alueellista koordinointia

Ilmastokeskustelut keskittyvät usein uusiutuvan energian käytön edistämiseen, joka on myös aktivismin aiheena kuuma. Kuitenkin merkittävä osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy rakennusten energiankulutuksesta. Tavoitteita päästöjen vähentämisestä ja varsinkaan hiilineutraaliudesta ei pystytä saavuttamaan pelkällä satsauksella uusiutuviin energianlähteisiin, ellei myös rakennusten energiankulutusta pystytä vähentämään. Tässä lähiöiden peruskorjaushankkeisiin vaikuttaminen on iso kysymys. Avaintoimijoita peruskorjauksessa ovat isännöitsijät, taloyhtiöt, asukkaat ja rakennuttajat.

Osana energianeuvontaa kehitetään taloyhtiöiden hallituksille energiakoulutusta. Kehittämistyössä pohditaan, miten taloyhtiöitä voisi kannustaa investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin korjausrakentamisessa myös yhteistyössä keskenään. Kohdealueina ovat Helsingissä Kontula, Vantaalla Havukoski ja Espoossa Suvela. Hankkeessa on mm. tuotettu videoita.

Kontulassa toimi aiemmin aluekoordinaattori, jonka ansiosta yhteistyötä alueen toimijoiden välillä syntyi luontevasti. Aluekoordinaattorin jäätyä eläkkeelle yhteistyöfoorumin vetäminen on jäänyt alueellisten toimijoiden vastuulle. Vaikka toiminta alueella on aktiivista, ei ympäristökeskusta ole kutsuttu alueellisen yhteistyöfooruminen kokoontumisiin. Mahdollista on, ettei yhteistyöfoorumi ole jatkanut toimintaa ulkopuolisen koordinaattorin jäätyä pois tehtävästä.

Kokemus lähiöiden kehittämisessä on, että tarvitaan aluekoordinaattorin tyyppinen taho, joka linkittää eri hankkeita alueella ja luo paikallisille toimijoille tilaisuuksia kohdata alueen kehittämisen äärellä. Paikalliset Facebook-ryhmätkään eivät toimi ilman, että joku aktivoituu moderaattoriksi. Kohtaamismahdollisuuksien jatkuvuus luo edellytyksiä myös saada kehittämishankkeiden tulokset jäämään elämään alueella hankkeiden päättymisen jälkeen.

Pohdimme tapaamisessa, että ympäristövastuullisuuden edistämisessä ympäristökeskukselle voisi olla avuksi mennä mukaan keskusteluihin, joihin ihmiset lähiöissä ovat jo aktivoituneet esimerkiksi täydennysrakentamisen yhteydessä.

Ympäristövastuullisuuden aktivointia: Ilmastotiekartta, Ilmastokatu, Vihreät ovet ja Ilmastokumppanit-verkosto

Tuore Helsingin ilmastotiekartta kertoo asukkaille, yrityksille ja kaupungin toimijoille, mitä heidän tulee tehdä, jotta Helsingistä saadaan hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ympäristökeskuksen toimijat haluaisivat jatkaa ilmastokartan laadinnassa aloitettua keskustelua toimenpiteistä eri toimijoiden kanssa syvemmin. Keskusteluilla voidaan lisätä ymmärrystä kaupungin toiminnasta ja välttää väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Aktivistien uskottavuus voi kärsiä, jos heidän väitteillään ilmastonmuutoksesta ja tarvittavista toimenpiteistä ei ole kunnon tietopohjaa. Huhupuheet on yksi aktivismien haaste.

Ilmastokatu-hankkeessa on tarkoitus kehittää Iso-Robaa ilmastoratkaisujen esimerkkialueena. Hankkeeseen kuuluu vastaavantyyppinen kohde Vantaalla. Asukkaiden, taloyhtiöiden ja yritysten mukaan saaminen on hankkeessa ydinasia. Palvelumuotoilun menetelmillä pyritään saamaan toimijoiden tarpeita esille jo varhain mahdollisimman hyvin.

Ilmastokadun suunnittelussa yksi yhteistyökumppani on Dodo ry. Dodon toimijat ottivat ympäristökeskukseen yhteyttä ja kertoivat ideastaan, jota ympäristökeskus olikin jo tahollaan Iso-Roballe miettinyt. Hyvä esimerkki aktivistien ja kaupungin kohtaamisesta: kumpikin oli miettinyt samaa ja voimat päädyttiin yhdistämään. Ympäristökeskus on käynyt keskustelua yhteistyömahdollisuuksista myös Piggy Paggy -kuljetuspalvelun kehittäjien kanssa.

Ympäristökeskus on mukana järjestämässä osin Ravintolapäivästä inspiroitua Vihreät ovet -tapahtumaa, jossa ihmiset saavat ilmoittaa energiatehokkuuden esimerkkikohteita muille tutustuttavaksi. Vuonna 2014 kohde-ehdotuksia ei tullut niin paljoa kuin toivottiin. Nyt tulevassa tapahtumassa kokeillaan uutta tapaa, etukäteen suunniteltuja kohdekierroksia.

Ilmastonmuutosta hillitsee myös Ilmastokumppanit-verkoston toiminta, jossa yritykset ja muut toimijat tekevät omia ilmastositoumuksiaan ja toteuttavat niitä yhdessä uusien kokeilujen ja hankkeiden kautta. Kannustinta luo muun muassa yhteinen sitoumusten toteutumisen seuranta.

Normit ohjaavat antamaan tietyille äänille painoarvoa

Asukkaiden aktivismi näyttäytyy ympäristöviranomaisen kannalta myös tarpeena huolehtia yhteisöllisten tapahtumien järjestämisessä ympäristönäkökohdista kuten melun ja jätehuollon huomioon ottamisesta. Tapahtumien laajetessa syntyy roskaa ja muita lieveilmiöitä. Melunormeja on noudatettava vaikka festivaali tuottaisi monelle festivaalivieraalle iloa. Naapuriasukkaille tapahtumat saattavat olla erittäin häiritseviä, etenkin jos niitä on useita samassa paikassa ja vieläpä peräjälkeen.

Tapahtumien melua koskevat normit ovat Euroopan maissa pitkälti samanlaisia, mutta eroja on niiden noudattamisessa ja valvonnassa. Meikäläisiä tiukempia ollaan esimerkiksi Göteborgissa. Siellä tapahtuman venymisestä voi saada mojovat sakot. Alkuvastustuksen jälkeen tämä käytäntö on siellä vakiintunut ja tapahtumien järjestäjät ovat siihen sopeutuneet.

Rennompaa eteläeurooppalaista otetta Suomeen haikailtaessa on pohdittava, mitä asioita normiohjauksen väljentämisellä tänne haluttaisiin – Etelä-Euroopassakin väljyydellä on kääntöpuolensa. Normien soveltamisessa on oltava selvät harkintaperusteet. Hygieniasäännöksissä harkintaperuste on pop-up-toiminta: sellaiseksi lukeutuvassa Ravintolapäivässä hygienianormeja ei tarvitse noudattaa.

Tapahtumien sallimisessa pohditaan myös tilanteita, joissa ihmiset eivät korjaakaan tapahtumiensa jälkiä vaikka tarkoitus olisi ollut. Jos roskat korjaa kaupunki, verorahat siihen ovat pois jostain muusta. Kaupungin hätiin tulo ei myöskään kannusta ihmisiä ottamaan vastuuta itse jatkossakaan.

Tapahtumajärjestäjille on laadittu Siisti tapahtuma -opas: neuvoja kyllä löytyy järjestäjille, jotka ympäristöasioita haluavat huomioida. Kaikkiaan ympäristökeskuksella on kuitenkin aika vähän keinoja vaikuttaa tapahtumien siisteyteen. On pohdittu, pitäisikö virkamiesten ottaa esimerkiksi Ravintolapäivän Facebook-ryhmässä aktiivisempi rooli. Tapahtumien järjestäjien kautta pyritään jatkuvasti vaikuttamaan. Ehkä ongelmallisimpia ovat kaljakellunnan tapaiset tapahtumat, joilla ei ole varsinaista järjestäjää tai edes tunnettua foorumia, josta osallistujiakaan voisi koettaa tavoittaa.

Ennakkosuunnitteluvelvoite ja virastojen eriytyneisyys vaikeuttavat aktivismien tukemista

Ympäristökeskuksen mahdollisuuksia edistää asukkaiden aktivismia ja toimia aktivistien kanssa yhteistyössä rajoittaa se, että ulkopuolista rahoitusta, esim. EU-rahaa haettaessa rahojen käyttö on väistämättä pitkälti etukäteen suunniteltua. Kaikki rahoittajat vaativat pitkälle valmista hankesuunnitelmaa. Tällöin kehittämisessä on heikosti mahdollisuuksia edetä kokeilevasti, suuntaamalla työtä tekovaiheessa vastaan tulevien tarpeiden ja mahdollisuuksien – kuten viriäviin aktivismeihin liittyvien sellaisten – mukaan.

Uudenlaisten ratkaisujen kokeileminen kaupunkitilassa usein onnistuu vasta useiden virastojen innostuessa kokeilusta. Kun jonkin idean edistäminen ei ole välttämättä helppoa virkamiehelle tai virastolle, kansalaiselle se voi olla vielä vaikeampaa – jos kysymys on toimijoiden suostumuksen hankkimisesta ennen idean toteuttamista.

Aiemmin kuulimme Yhteismaan kokemuksen, että uuden toiminnan toteuttaminen ei välttämättä onnistu, jos siinä lähdetään tarpeesta hankkia ensin lupa perinteistä virallista kautta. Eroksi virkamiehistä kansalaisroolissa toimivat aktivistit voivat yksinkertaisesti ryhtyä toimeen. Pohdimme tapaamisessa, että kaupunkiaktivistinen toiminta voi olla sysäys julkiseen keskusteluun, jossa esimerkiksi katutilan käytön sääntelyä neuvotellaan uudelleen. Vaikkapa pystyttämällä jonkin energiatehokkuuskeksinnön paikkaan, jossa kaupunki ei sitä salli, kaupunkiaktivistit voivat saada helposti herätettyä median huomion.