YIMBYcon vauhdittaa kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä

Kaupunkiaktivismien kentällä ahertaa myös Ketterä kaupunki / Dwellers in Agile Cities -hanke, suosittelemme tutustumaan! Tämä juttu on julkaistu Ketterä kaupunki -sivulla.
********************************************

Aktiiviset kaupunkilaiset paitsi muokkaavat kaupunkia fyysisesti myös organisoivat jatkuvia kanavia osaamisen ja ideoiden vaihtoon kansainvälisestikin. YIMBYcon-tapahtuma 11.-14.8.2016 Helsingissä toi Yes in My Backyard -henkisiä kaupunkisuunnitteluaktiiveja laajasti yhteen tiettävästi ensimmäistä kertaa Euroopassa. Tapahtuman järjesti joukko mm. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä toimivia aktiiveja. Yhtenä innoittajana oli kesäkuussa 2016 Coloradon Boulderissa kesäkuussa järjestetty YIMBY-väen ensimmäisenä kansainvälisenä konferenssina esitelty YIMBY 2016.

”Epäkonferenssina” eli osallistujavetoisesti rakennettu YIMBYcon sisälsi toimintaa fuckups-kokemustenvaihtoillanvietosta yhteissuunnittelupajoihin, kaupunkiretkeilyihin ja keskustelujen jatkoon Flow Talksissa. Keskusteluja inspiroivat alustuspuheenvuoroilla mm. From Rurban to Urban -blogistaan  tunnettu kaupunkiaktivisti Timo Hämäläinen, kaupunkiaktivisti-poliitikko Otso Kivekäs ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki. Itse toin keskusteluainekseksi hahmotusta kaupunkiaktivismien noususta systeemitason ilmiönä.

20160812_123709a

Heikki Mäntymäki kertoi kokemuksia tiedonhankinnasta Helsingin yleiskaavaa varten Helsinki 20150 -karttakyselyllä. Yksi kaupunkien tapa tukea kansalaislähtöistä kaupunkikehittämistä on julkaista aineistoja avoimena datana materiaaliksi sovelluskehittäjäaktiiveille, kuten yleiskaavakyselyn aineistollekin tehtiin.

Osallistujia puhutti omaehtoisen kansalaistoiminnan ja kaupunkiorganisaation suhde. Erään osallistujan tuntuma oli, että aktivismien suomalainen erityispiirre on suuntautuminen usein toimintaan hallinnon kanssa pikemminkin kuin siitä erillään. Esimerkiksi Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyö on jo lähellä kumppanuutta. Toivottiin vertailevaa tutkimustietoa erilaisten aktivismien piirteistä eri konteksteissa Suomessa ja muualla. Vertailu voisi ottaa vauhtia Ketterä kaupunki – Dwellers in Agile Cities -hankkeessa meneillään olevasta lupaavien yhteistyömallien ja suunnitteluratkaisujen kartoituksesta.

IMG_3214a

YIMBYconissa yhteissuunniteltiin mm. tilojen saamista tehokkaampaan ja asukkaiden tarpeisiin herkästi mukautuvaan käyttöön. Tehostamisen varaa on, esimeriksi jo Helsingissä on yli miljoona m2 tyhjää toimitilaa ja kehittämiskelpoisia asuntojakin runsaasti. Viimeisimmät tutkimustulokset myös osoittavat asuntopolitiikan ongelmia ja keskusta-asumisen kallistumista.

Ratkaisuja näihin ongelmiin haettiin osaltaan Ketterä kaupunki -hankkeen järjestämässä työpajassa, jossa suunniteltiin mm. Herttoniemen teollisuusalueella parhaillaan myynnissä olevaa toimistokerrosta. Sinne kehiteltiin esim. perhekoon mukaan muunneltavia asuntoja, monitoimisia yhteiskeittiö-, illanvietto-, leikki-, ja kuntoilutiloja, kattopuutarhaa sekä yhdessä tilattavia palveluita ja erilaisia naapuriavun muotoja (yhteenveto työpajasta tulossa pian!). Vastaava yhteissuunnittelutyöpaja järjestetään 30.8.2016 Tampereella, tervetuloa mukaan!

IMG_3230ajpg

YIMBYcon on tarkoitus järjestää jatkossa Helsingissä vuosittain. Kaupunkien kehittämisestä kiinnostuneille tapahtuma tuo mahdollisuuksia ottaa vauhtiaskelia kaupunkien kehittämisessä omannäköisiksi. Helsingille se on myös valtti maineen rakentamisessa YIMBY-kaupunkina. Ensi vuodeksi on ideoitu mm. tutkijoita käytännön toimijoiden avuksi tuovaa sessiota ja paneutumista viranhaltija-aktivistien toimintaan.

Millaista ohjelmaa itse haluaisit ensi vuodeksi? Miten YIMBYcon voisi parhaiten palvella kaupunkien kehittämistä ketteriksi erilaisten kaupunkilaisten kannalta? Kerro meille vaikka kommenttikentässä alla,  Twitterissä @agile_dwellers, #agilecity #ketteräkaupunki #yimbycon tai YIMBY International -Facebook-ryhmässä!

Maija Faehnle
Johtamiskorkeakoulu, TaY & Suomen ympäristökeskus
(Edelleen myös tutkija Helsingin yliopiston Kaupunkiaktivismi-hankkeessa 🙂 )

Metropolitutkimusseminaarissa ruodittiin jakamistaloutta ja sen tutkimusta

Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelman (KatuMetro) vuoden 2015 metropolitutkimusseminaari järjestettiin Vantaan kaupungintalolla 25.11.2015 teemalla Jakamistalous, kaupunkiaktivismi ja kaupunkilaiset. Keskustelua alustivat
ohjelman tätä aihepiiriä käsittelevät hankkeet. Esitysdiat ovat metropolitutkimusseminaarien sivulla.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kaupunkeja toimimaan jakamistalouden kanssa

Tuija Toivola esitteli Haaga-Helian hanketta, joka auttaa Helsinkiä, Espoota ja Vantaata kehittymään jakamistalouden edelläkävijöiksi. Hankkeessa on mm. kartoitettu lupaavia käytäntöjä Sharing cities -verkoston kaupungeista ja ideoitu jakamistalouden kehittämistä työpajoissa pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa. Tuloksena syntyy vuonna 2016 mm. jakamistalouden käsikirja.

Mats Nylundin esittelemässä Arcadan hankkeessa tuotetaan ymmärrystä jakamistaloudesta yhteiskunnan muuttajana sekä siitä, miten julkisen vallan tulisi jakamistalouteen suhtautua. Ihmisten suhtautumista jakamistalouteen on selvitetty kyselyillä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa. Jakamistaloutta hankkeessa on hahmotettu mm. kehittämällä jakamistalouden palvelujen luokittelua tähän tapaan:

Globaalit: AirBnB,Uber, Couchsurfing

Kauppapaikat: Tori.fi, Huuto.net, (E-Bay)

Yhteisövetoiset: NappiNaapuri, Stadinaikapankki, Ravintolapäivä, Siivouspäivä,  Saunapäivä, kimppakyyti.fi

Liiketoiminta: PiggyBaggy, Sharetribe, Ratti.fi, Swap.com, City Car Club, HBB

Facebook: KallionSafkatkiertoon, Haagakierrättää, Töölökierrättää, Vuokra-asunnotHelsinki

Kaupunki: Kutsuplus, kirjasto (laajennettu kirjastotoiminta), Helsinki Region infoshare, Kierrätyskeskus

Rajatapaukset: Nearhood, Digiapuri,Split Finland, REKO-renkaat, Wolt, Foodora

 

Tekemistä Kaupunkiaktivismi-hankkeelle

Kolmantena hankkeena esittäytyi Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana -hankkeemme. Keskustelussa ehdotettiin, että hankkeessa käytettyjä käsitteitä sidottaisiin muihin samoista aihepiireistä puhuttaessa käytettyihin käsitteisiin. Täsmentämistä kaipaa ainakin käsitteiden neljäs sektori ja kaupunkiaktivismi suhde vapaaehtoistoiminnan käsitteeseen. Toivottiin myös kuvauksia tavoista, joilla hallinnon tahot ovat toimineet aktivismien suhteen. Hankkeessa ideoituun aktivismitietopankkiin voisi koota kuvauksia Suomessa jo sovelletusta toimintatavoista ja ehdotuksia kokeilemisen arvoisiksi uusiksi tavoiksi.

Espoon tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko korosti, että aktivistien neljännen sektorin kanssa toimiessaan kaupungeille on tärkeää pitää vastuu itsellä. Eri kaupungeissa on myös erilainen kansalaistoimijapohja. Espoossa tärkeä on Espoon järjestöjen yhteisö. Tilojen näkökulmasta katsottuna uutta Espoossa on eri julkisia palveluja yhteen kokoava Matinkylän palvelutori sekä 6Aika-hankkeena toteutettava, kaupunkien kaikille avaama tilavarausjärjestelmä, joka Helsingissä on koekäytössä.

Paikalla ollut keksijöiden ammattikunnan edustaja ehdotti, että jakamistaloutta, aktivismeja ja toimintatapojen kehittämisen mietintään otettaisiin keksijöitä mukaan. Mainio ajatus! Myös Suomen Keksijäin keskusliitto kuulostaa erinomaisen hyödylliseltä yhteistyökumppanilta: Liiton tavoitteena on ”kannustaa toiminnallaan kansalaisia luovuutensa käyttöön ja vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että ideat ja keksinnöt saadaan tehokkaasti käyttöön keksijöiden omaksi ja yhteiseksi hyödyksi”.

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa halutaan myös pohtia sosiaalisen jakamistalouden ajatusta. Jakamistaloutta on kritisoitu sanomalla, että se on keskiluokan keino kuluttaa entistäkin enemmän. Kun jakamistalouden eettinen ponnin on resurssien jakaminen tarvitsevien kesken, olisi mielekästä yrittää ohjata kehitystä siihen suuntaan, että siitä hyötyisivät eniten vähävaraiset. Jakamistalous on kehittynyt pisimmälle Pohjois-Amerikassa. Mikä voisi olla pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan jakamistalousmalli ja voisiko sitä kehittää esimerkiksi Vantaalla? Vantaalla toimii Yhteinen pöytä -projekti, joka luo verkostoa ja mallia yhteisölliselle ruoka-aputoiminnalle ja hävikkiruoan keskitetymmälle jakelulle.

Ideat muovautuvat, kopioituvat ja pulpahtelevat yli rajojen

Keskustelussa pohdittiin, että monilla aktivistien ja kaupunkien toimintaideoilla on tavalla tai toisella juuria ulkomailla. Suomessa vauhdikkaasti levinneen REKO-lähiruokamallin idea on lähtöisin Ranskasta, Hoffice-työtilamalli tulee Ruotsista ja aikapankit on perustettu osaksi jo ennestään laajaa aikapankkien verkostoa. Helsinki Region Infoshare on kehitelty Suomessa, mutta suunnitelma siitä sai alkunsa Helsingin kaupungin edustajan ulkomailla käymistä keskusteluista. Mitä seuraavaksi tuodaan muualta? Meillä vielä puhutaan palvelujen jalkauttamisesta, kun Kööpenhaminassa kaupungin palvelut tuodaan polkupyörällä kadulle.

Toisaalta samoja tai samantyyppisiä ideoita keksivät eri ihmiset eri aikoina ja eri paikoissa uudestaan. Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä on keksitty Helsingissä silloin vielä tietämättä, että vastaavan ryhmän keksivät paikalliset kaupunkisuunnitteluaktivistit myös Tukholmassa. Nykyistä jo globaalia Ravintolapäivää vastaavaa tapahtumaa on kyselymme* mukaan ehdotettu Helsingissä 1990-luvulla, mutta silloin se torpattiin ”ennenkuulumattomana röyhkeytenä”. Helsingin Kumpulassa on yhteisaterioitu jo ennen Ravintolapäivää tai Illallista taivaan alla.

Aktivismin ja jakamistalouden tukemisessa kaupungeilla voi olla roolia hyvien ideoiden ja toimintatapojen levittämisessä, ainakin sellaisten, joissa kaupungin työntekijät ovat mukana. Esimerkiksi Helsingissä laaditaan toimintasuunnitelmaa palkitun Naapuruuspiirin levittämiseen yhä uusiin naapurustoihin. Toinen toimintatapa ovat eri kaupunkien liikunta- ja kulttuurikaverit.

Yhteisvoimin kohti konkreettisia lopputuloksia

Esittäytyneet kolme hanketta yhdistävät keväällä 2016 voimiaan ainakin jakamistalouteen sopivien verotuskäytäntöjen selvittämisessä. KatuMetron nykyisen ohjelmakauden (2015–2016) päätteeksi on luvassa koottuja tuloksia siitä ja koko muustakin työstä – mahdollisimman konkreettisia evästyksiä siitä, mihin keinoihin kaupunkien ja valtion kannattaa jakamistalouden edistämisessä panostaa. Keskustelu jatkuu matkan varrella mm. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan ja toivottavasti monen muunkin kanssa – tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia myös Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä!

*Keväällä 2015 toteuttamamme aktivismien ilmiantokysely.

Jakamistalouden verotus kaipaa pohdintaa ja uusia ratkaisuja

Verohallinnon ylitarkastaja Petri Manninen on peräänkuuluttanut viisaiden ryhmää, jossa verotuksen ja jakamistalouden asiantuntijat arvioisivat verotussääntöjen muutostarvetta jakamistalouden osalta (http://www.elisa.net/minun-kotini-on-sinun-hotellisi/ > Luku 9: Suomessa verottaja haluaa edistää jakamispalveluja). Verottaja haluaisi kannustaa jakamistalouden palvelujen tarjoamista ja käyttöä, mutta nykyiset verosäädökset eivät sitä tue.

Kävimme 9.11.2015 keskustelemassa Mannisen kanssa ymmärtääksemme tarkemmin, miten jakamistalouden nousu näyttäytyy verottajan kannalta. Mukana olivat myös Inga Nyholm valtiovarainministeriöstä ja KatuMetro-ohjelman jakamistaloushankkeiden edustajat Minttu Harmaala Haaga-Heliasta sekä Mats Nylund ja John Grönvall Arcadasta.

Pienten tulojen verottaminen käy kalliiksi

Suomen verolainsäädäntöä aikanaan laadittaessa ei ollut näköpiirissä, että säädöksiä päädytään soveltamaan myös jakamistalouden aikakaudella. Lainsäädäntö linjaa kaikki tulot laajasti veronalaisiksi. Tämä ei sovi kovinkaan hyvin tilanteeseen, jossa yksityishenkilö saa monia pieniä tuloja eri lähteistä, kuten majoitus-, kyyti- ja ravintolapalvelujen tarjoamisesta. Verottajan näkökulmasta jakamistalous tuo ainakin neljäntyyppisiä ongelmia:

1) Pienten tulojen verottaminen työllistää hallintoa tuoden kustannuksia, jotka ylittävät veroina kertyvät tulot. Tämä on verottajan näkökulmasta jakamistalouden ongelmista nykyisin suurin.

2) Monien eri lähteistä tulevien tulojen ilmoittaminen on työlästä tulonsaajille, eikä myöskään palkkaa toiselle maksava yksityishenkilö pääse ilmoittamisessa helpolla. Tämä voi lisätä harmaata taloutta, jolloin verotuloja jää saamatta. Manninen arvioi jakamistalouden tuoman harmaan talouden olevan vielä suhteellisen pientä. Ilmoittamisen mutkikkuus ei ole sinänsä uutta, mutta jakamistalouden yleistyessä sen mahdolliset kielteiset seuraukset kertautuvat.

3) Ilmoittamisen työläys voi vahvistaa ihmisten mielikuvia byrokratiasta. Tämä voi rapauttaa veronmaksumoraalia yleisemminkin.

4) Jakamistalouden ylikansalliset yritykset maksavat veronsa muualle kuin Suomeen (ei verohallinnon mutta valtiontalouden ongelma). Näin toimii moni perinteinenkin suuryritys, mutta jakamistalouden yleistyminen kasvattaa ongelmaa.

Veronmaksajat kaipaavat ohjeita

Verohallinnolle tuli aiemmin runsaasti kyselyitä aikapankkien kautta tapahtuvan palvelujen vaihdon verokohtelusta. Vuonna 2013 verottaja antoi ohjeen, jossa linjattiin kaikki vastikkeellinen, myös ilman rahaliikennettä tapahtuva työ veronalaiseksi. Ohjeen myötä aikapankkeja koskevat yhteydenotot ovat loppuneet. Vapaaehtoistyön toimintaedellytysten kehittämistä käsittelevän VM:n raportin mukaan järjestöt ovat kokeneet linjauksen ongelmalliseksi, ja aikapankkitoimintaan osallistuminen on sen myötä vähentynyt.

Nykyisin kyselyitä tulee etenkin ravintolapäivätyyppisessä ruoanmyynnissä saatavien tulojen verotuksesta. Veronmaksajia askarruttaa usein, paljonko saa ansaita verottomasti ja millaisen toiminnan verottaja katsoo ammattimaiseksi. Verotus saattaa muodostaa kansalaistoiminnalle kannustinloukun, sillä pelkän byrokratian – ei siis välttämättä veromenon – pelon on todettu hillitsevän toimeliaisuutta.

Edellä mainitussa VM:n raportissa ehdotetaan vapaaehtoistyöhön liittyvien vero- ja muiden ohjeiden kokoamista selkiytettyinä kehitteillä olevaan vapaaehtoistyön portaaliin. Voisiko portaalia kehittää paikaksi vastausten löytämiselle myös laajemmin jakamistaloudessa esiin nouseviin verotuskysymyksiin?

Apua kansainvälisestä tarkastelusta ja tulorekisteristä

Kuten Manninen on blogikirjoituksessaan ehdottanut, yksi tapa helpottaa pienten tulojen tuomaa työkuormaa olisi tehdä yksityishenkilöiden välinen palvelujen myynti tiettyyn rajaan asti verovapaaksi. Samaan tapaan toimitaan nykyään koti-irtaimiston myynnin suhteen. Sama idea on Mannisen mukaan ainakin USA:ssa käytössä olevassa ns. 1099-säännössä. Sitä ja muita ulkomaisia esimerkkejä olisi hyödyllistä kartoittaa siltä kannalta, voitaisiinko niistä ottaa oppia säädösten ja käytäntöjen kehittämiseen Suomessa.

Verottajalle helpointa olisi, jos maksuista tulisi heille automaattinen tieto. Ideoimme tapaamisessa, että tulojen ilmoittamista voitaisiin pyrkiä yksinkertaistamaan jonkin palkka.fi-palvelua pelkistetymmän uudenlaisen sovelluksen avulla. Järjestettäisiinkö esimerkiksi Datademo-tyyppinen kehittämiskilpa sovelluksesta, joka välittäisi tulotiedot verottajalle automaattisesti kunkin maksutapahtuman yhteydessä? Olisiko ideaa yhdistää voimia tässä kansainvälisestikin? Esimerkiksi Viron presidentin Toomas Hendrik Ilves on ehdottanut tämäntyyppisen Real Time Economy -sovelluksen kehittämistä.

Sovellus voisi rakentua yksityishenkilöiden käyttöliittymäksi
vuonna 2019 käyttöön otettavaan kansalliseen tulorekisteriin. Rekisterin on tarkoitus helpottaa alkuun etenkin yritysten työtaakkaa, mutta se avaa mahdollisuuksia järjestää verotusta kätevämmäksi myös jakamistalouden yksityisten toimijoiden kannalta.

Keskustelulla kohti konkreettisia toimia

Totesimme tapaamisessa, että verotuskäytäntöjen kehittämisessä tarvitaan keskustelua myös ainakin VM:n veroasiantuntijoiden sekä kansanedustajien kanssa. VM:n veroasiantuntijoita kävimme tapaamassa joulukuussa, ja tammikuussa keskustelu jatkui Sitran jakamistalousasiantuntijoiden kanssa.

Alkuvuonna 2016 työstämme tapaamisten antia hyödyntävää julkaisua avuksi keskustelun avaamiseen laajemmin ja myös kansanedustajien suuntaan. Julkaisun kiteytykset jakamistalouden verotuksen nykyhaasteita ja kehittämisnäkymistä voisivat esimerkiksi toimia taustamateriaalina aihetta käsittelevälle seminaarille, jollainen sopisi vaikka jatkoksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan työlle jakamistalouden parissa.

Aktivismien syntytarinoita, jakamistaloutta ja terveisiä hallinnolle

Kävimme 12.3.2015 kolmen KatuMetro-hankkeen voimin tutustumassa Yhteismaa ry:n toimintaan Yhteismaan aktiivin Jaakko Blombergin luona. Jakamistalouden hengessä Jaakko kutsui tapaamisen koolle kotiinsa – siinäpä yksi idea kaikenlaisen kokoustamisen vaihtelullistamiseen yleisemminkin! Tapaamisessa olivat Jaakon lisäksi mukana Arcadasta Mats Nylund ja John Grönwall, Haaga-Heliasta Minttu Harmaala ja Merja Drake sekä me Pasi ja Maija Kaupunkiaktvismi-hankkeesta.

Haaga-Helia ja Arcada auttavat kehittämään jakamistaloutta kaupungeissa

Haaga-Helian KatuMetro-hankkeessa ”Sharing City – Helsingistä jakamistalouden edelläkävijä” lisätään ymmärrystä siitä, mitä hyötyä Helsingille voisi olla panostamisesta jakamistalouteen ja herätetään keskustelua konkreettisista toimista.

Hankkeessa kartoitetaan edistyksellisiä jakamistalouden esimerkkejä ulkomailta. Esimerkiksi Soulissa ollaan jo pitkällä, siellä on jopa lainsäädännöllä velvoitettu kaupunginjohtaja jakamistalouden edistämiseen. Berliinistä löytyy jakamistaloutta tukevia palveluita kokoava SharingCityBerlin-sivusto. Syksyllä kartoituksen tuloksia käsitellään työpajoissa suomalaisten kaupunkien edustajien kanssa. Hanke järjestää myös jakamistaloutta käsittelevän kurssin opiskelijoille.

Arcadan KatuMetro-hankkeessa ”Jakamistalous: Urbaanin osallistumisen ja kansalaisaktivismin uusi muoto” rakennetaan suomalaisten metropolialueiden erityispiirteisiin perustuva, kansainvälisesti kiinnostava jakamistalouden malli. Lisäksi kehitetään menetelmiä jakamistalouden kehityksen mittaamiseen ja vertailuun maailman kaupungeissa. Hankkeessa selvitetään kyselyllä ihmisten suhtautumista jakamistalouteen ja verkkoetnografian menetelmillä mm. jakamistalouden vaikutuksia kaupunkikulttuuriin. Tietoa hankitaan myös haastatteluilla, esimerksi Sharetriben – jakamistalouden WordPressin – edustajaa on haastateltu Sharetriben menestystarinasta.

Yhteismaa rakentaa kaupunkikulttuuria aktivismikonsepteilla

Yhteismaa perustettiin vuonna 2012, kun Siivouspäivä lähti laajenemaan ihmisten innostuessa siitä laajemminkin kuin sen alulle laittajat ennakoivat. Todettiin, että vastaavia yhteisöllisiä tapahtumia halutaan tehdä lisää ja siinä järjestäytyminen on avuksi.

Syntykipinän Siivouspäivä sai some-keskustelusta, jossa sittemmin Yhteismaan perustajaksi ja yhdeksi avainhenkilöksi päätynyt Pauliina Seppälä pohti, miksi vanhojen tavaroiden kiertoon saamisen pitää olla niin työlästä. Eivätkö ihmiset vaan voisi yksinkertaisesti käyttää kaupunkitilaa kirpputorina?

Ensimmäisellä kerralla Siivouspäivä järjestyi ilman avustuksia. Löytyi koodari ja graafikko, jotka tekivät tapahtumalle nettisivun ilmaiseksi. Helsingin rakennusvirastossa ehdittiin pelätä kaaosta ja sieltä soitettiin, että tapahtuma pitää perua. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Sittemmin kaupunki kuitenkin ryhtyi jopa Siivouspäivän kumppaniksi ja oli kumppanina suureksi avuksi.

Yhteismaan projekteista yksi, Parkkipäivä, on syntynyt tilausluontoisesti. Ilmastoinfo otti Yhteismaahan yhteyttä ja Parkkipäivä kehittyi ideoinnissa heidän kanssaan.

Illallinen taivaan alla oli menestys heti ensimmäisellä kerralla. Kaikki netissä jaossa olleet 700 paikkaa varattiin parissa minuutissa! Yhteishenkeä ei ole sadekaan haitannut – illallisen osuessa sadehetkeen illallistajat ovat vain avanneet sateenvarjonsa ja jatkaneet syömistä.

Yhteismaa on rakentanut uudenlaista osallistumisen kulttuuria uudistamalla paitsi julkisen myös yksityisen tilan käyttöä. Olohuonenäyttelyssä ja Kotiteatterifestivaalissa ihmiset avaavat kotejaan yhteiseksi iloksi taiteen merkeissä. Idea kävi kehittymään, kun Jaakon kotonaan majoittama saksalainen taiteilija halusi järjestää näyttelyn, mutta varaa tilan hankkimiseen ei ollut.

Aktivistit voivat saada paljon aikaan nopeastikin. Kotiteatterifestivaali järjestyi helmikuussa 2015 vain parin kuukauden päästä siitä, kun ideoijat kokoontuivat ensimmäisen kerran sitä miettimään.

Uusia osallistumismuotoja yhdistää osallistumisen lyhytkestoisuus ja helppous. Tapahtumiin voi osallistua spontaanistikin ja ilman pidempää sitoutumista. Ruotsista Suomeen helmikuussa 2015 tuotu Hoffice vaikuttaa lupaavalta juuri tämän helppouden vuoksi.

Hofficessa kodista tai jostain muusta paikasta tehdään päiväksi pop-up-toimisto, jonne etenkin muutoin itsenäisesti työskentelevät kokoontuvat tekemään töitään yhdessä.

Osallistujia on houkuttanut mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, virkistyä työn lomassa yhteisöllisemmin ja työskennellä tehokkaasti. Hoffice-toimistossa on yksin omassa kodissa työskentelemiseen nähden vähemmän häiriötekijöitä, kuten kutsuvia siivousaskareita. Kunkin 45 minuutin työjakson alussa kukin kertoo, mitä aikoo tehdä, ja tuloksista raportoidaan tauolla. Tämä luo tehokkuuteen kannustavaa positiivista ryhmäpainetta.

Nappi Naapuri on Yhteismaan pian valmistuva naapuriapuun kannustava viestintäväline. Toisin kuin paikalliset Facebook-ryhmät, Nappi Naapuri ei rakenna aluerajoja vaan karttapohja mahdollistaa avun välittämisen periaatteessa missä vain. Se tekee sen, mitä moni yritys on yrittänyt – ja sillä saattaa siksi olla myös kaupallista tulevaisuutta. Palvelu olisi ollut liian vaativa koodattavaksi vapaaehtoisvoimin, mutta koodaus onnistui tilaustyönä, kiitos onnistuneen joukkorahoituskampanjan. Palvelu on herättänyt laajaa kiinnostusta jo ennen valmistumistaan. Sen ostamista käyttöön valmistelevat ainakin Lahti, Turku ja Oulu.

Parhaillaan Yhteismaassa suunnitellaan uutta projektia nuorten työttömien kanssa. Meneillään on myös Siivouspäivän laajentaminen Siivouspäivä joka päivä -konseptilla. Tarvittavan uuden verkkosivun joukkorajoituskampanja on tätä kirjoitettaessa hyvässä vauhdissa.

Yhteismaa on edistänyt myös innovaattoreiden verkostoitumista kansainvälisesti. Tarve konkretisoitui, kun Siivouspäivän ollessa ehdolla pohjoismaisen innovaatiopalkinnon saajaksi tuli esille, että ideoijat tahoillaan eivät juuri tiedä toisistaan. Tästä sai alkunsa Social Innovators Connected -verkosto. Se kokoa nykyisellään osallistujia ympäri maailmaa Syyriaa ja Keniaa myöten. Verkosto organisoi innovaatioiden esittelytapahtumia, joissa ei peritä osallistumismaksua.

Kohti yhteisöllisempää, hauskempaa ja vastuullisempaa kaupunkielämää

Yhteismaan toiminnan ydin on siirtymisessä kulutuskulttuurista osallistumiskulttuuriin. Ihmiset eivät vain passiivisesti kuluta, vaan luovat uutta, tuoden mukaan jotakin omaa. Syitä tähän kehitykseen ja Yhteismaan toiminnan kasvuun ovat somen nousu ja ihmisten maailmankuvan muuttuminen enemmän yhteisöllisyyttä ja ei-materiaalisia merkityksiä arvostavaksi. Yhteisöllisyys on ihmisille tasa-arvoisuutta ja ei-hierarkkisuutta – on eri asia tehdä asioita yhdessä kuin yksin.

Yhteismaa edistää yhteisöllisempää, hauskempaa ja samalla vastuullisempaa kaupunkielämää, mottona ”fun and functional”. Vastuullisuuteen ohjataan hienovaraisesti ja myönteisesti: esimerkiksi kehotetaan tuomaan illalliselle posliiniastiat sen sijaan, että kiellettäisiin tuomasta kertakäyttöisiä.

Yhteismaan aktiiveina on nykyisin kolme päätekijää, yksi ajoittain työskentelevä nettiapuri, vapaaehtoisia sekä vaihtelevasti harjoittelijoita, parhaillaankin kymmenkunta. Rahoitusta toiminnalle hankitaan apurahoja hakemalla, yritysyhteistyön kautta ja joukkorahoituksella. Yhteismaa ei tavoittele bisnestä. Tapahtumiin ei haluta osallistumismaksuja. Maksullisuus tärvelisi yhteisöllisyyden idean ja muuttaisi tapahtumien luonnetta ratkaisevasti.

Virkamiehet, uskaltakaa sallia!

Yhteismaan näkemys on, että hallinnon pitäisi panostaa aktivistien toimintaan paljon enemmän. Yhteismaalle apua olisi erityisesti taloudellisesta tuesta, koska rahan niukkuus on nykyisellään toiminnan merkittävin rajoite. Ideoita olisi toteutettavaksi enemmän kuin mihin nykyresurssit venyvät. Esimerkiksi Siivouspäivän vieminen maailmalle on rahan puutteen takia edelleen vasta tavoite. Apurahojen hankinnassa Yhteismaa on usein väliinputoaja, kun sen toiminta ei lukeudu sosiaalityöhön eikä myöskään tieteen tekemiseen.

Juridisia esteitä ei ole tullut vastaan. Hallintokulttuurissa sen sijaan on aktivistisen toiminnan kannalta parannettavaa. Virastojen kanssa on tehty jo paljon hyvääkin yhteistyötä, mutta ennakkoluuloisuus ja kieltämisen perinne elävät vielä vahvana. Osallistumiskulttuuri kansalaisyhteiskunnassa on kokeillen uutta luovaa ja sitä edistäisi kokeilumyönteisyyden ja uskalluksen kehittäminen myös hallinnossa. Siihen kuuluu olennaisesti virastojen välisen yhteistyön edistäminen.

Kannustavat kokemukset tapahtumista auttavat osaltaan kääntämään virkamiesten suhtautumista sallivammaksi, mistä Siivouspäivä on hyvä esimerkki. Varmuuden vuoksi kieltämistä tulee kuitenkin vastaan myönteisistä kokemuksista huolimatta. Kesällä 2014 Jaakko tiedusteli kaupungin suhtautumista ideaan Aleksis Kiven kadun sunnuntaikirpputorista. Vastausta ei tullut, mutta Jaakko ryhtyi toimeen ja sai aikaan menestyksekkään kirpputorikäytännön, joka jatkui koko kesän ilman ongelmia. Tiedusteluun, sopisiko käytäntöä jatkaa seuraavana kesänä, tuli kaupungilta vastaus, että on jo olemassa Siivouspäivä eikä muuta vastaavaa tarvita.

Yhteismaan kokemus on, että jos lähtee luvan kysymisestä perinteisen kaavan kautta, lupaa ei usein tule. Tehokkaampaa on ottaa yhteyttä suoraan johtajiin. Joissain tapauksissa virastot ovat myöntyneet vasta, kun siihen on tullut kehotus ylhäältä kaupunginjohtajan kautta.

Monenlainen kansalaistoiminta onnistuu jo nyt ilman, että hallinnolta tarvitaan siihen mitään. Esimerkiksi kotien käyttö Hofficeihin ja Olohuonenäyttelyihin on kansalaisten keskinäinen asia – vaikkakin hallinto voi kyllä hyötyä siitä esimerkiksi voidessaan esitellä eläväistä paikalliskulttuuria valttina alueen markkinoinnissa. Yhteismaan painava ehdotus on, että yhteisöllisten tapahtumien järjestäminen julkisissa tiloissa tehtäisiin yhtä helpoksi kuin se nyt on yksityisissä tiloissa. Julkisen tilan käytössä pelkän ilmoituksen pitäisi riittää. Tällaiseen käytäntöön voi katsoa mallia esimerkiksi Soulista.

Yhteistyösuunnitelmia

Haaga-Helian järjestämään kurssiin kuluu ideakilpailu, jossa opiskelijat tuotettavat jakamistalouden ideoita Jätkäsaareen. Suunnittelimme, että Jaakko ja me muut tulemme mukaan kilpailutöiden arviointiraatiin.

Haaga-Heliasta ja Arcadasta voisi löytyä Yhteismaalle harjoittelijoita. Yhteismaan toimintaa tukevaa yhteistyötä voisi kehittää myös kurssien yhteydessä esimerkiksi Arcadan kulttuurituottamisen, online-median ja dokumenttien tekemisen opiskelijoiden kanssa.

Keskustelussa kehittyi myös suunnitelma, että otamme Kaupunkiaktivismi-hankkeemme tulevaan hankekumppanien työpajaan yhdeksi teemaksi jakamistalouden ja Yhteismaan ja Haaga-Helian ja Arcadan edustajat tulevat sinne mukaan. Pajassa on tarkoitus jakaa ja kehittää ajatuksia ainakin aktivistisen toiminnan rajoitteista ja keinoista toiminnan helpottamiseen.