Kaupunkiaktivismi-kurssilla pienoistutkimuksia työtiloista kuljetuspalveluihin, naapuriavusta ruokajärjestelmiin

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto kokosi kesällä 2016 eri alojen opiskelijoita paneutumaan aktivismeihin Kaupunkiaktivismi kaupunkien voimavarana -kurssilla. Kurssin veti yliopistonlehtori Maaria Linko osana Kaupunkiaktivismi-hanketta. Yksi ydinajatuksista oli tarjota tilaisuus oppia luovan itse tekemisen kautta aktivismeista ja niiden mahdollisuuksista ja rajoitteista kaupunkien kehittämisessä.

Alun luennoilla Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri puhui kaupungin hallinnon ja aktivismien kohtaamisista erityisesti sosiaalisessa mediassa. Yhteismaa ry:n Pauliina Seppälä kertoi omalta uraltaan esimerkkejä aktivismien viriämisestä ja siitä, mitä aktivismeilla voidaan saavuttaa. Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustaja Mikko Särelä esitteli kyseisen ryhmän perustamisen ideaa ja ryhmän toimintaa.

Kaupunkiaktivismi-hanketiimin Pasi M. luennoi kaupunkiaktivismista yleisesti, jakamistaloudesta (verkkoluento) ja ruoka-aktivismista (verkkoluento) ja Maija F. voimavara-ajattelusta. Pohdittavaa kurssilaiset saivat myös kuuntelemalla Pasin toteuttamat Jussi Luomasen (Helsingin rakennusvirasto) ja Petteri Niskasen (Myyrmäki-liike) haastattelut.

20160612_145618  screen-shot-2016-09-20-at-23-11-12

Pääpaino oli pienoistutkimuksina toteutetuissa harjoitustöissä. Tuloksena syntyi 35 opiskelijan voimin 11 raporttia, joista osaan kuului myös video:

  • Airbnb:n toimintaa koskevat rajoitukset: Työssä paneuduttiin Airbnb:n toiminnan tilanteeseen Berliinissä, vertailtiin sitä Helsinkiin ja pohdittiin, miten viranomaisten kannattaisi Airbnb:n suhteen toimia.
  • Liikennekaari ja tavarankuljetuspalvelut: Työssä tarkasteltiin nykyisen sääntelyn yhteisöllisille kuljetuspalveluille tuomia haasteita, esimerkkinä PiggyPaggy-palvelu, sekä liikennekaaren mahdollisia vaikutuksia. Lisäksi arvioitiin Kestävä liikenne -kampanjan onnistumista.
  • Yhteisölliset työtilat ja työtila-aktivismi: Työssä tarkasteltiin tapauksena Demos Helsingin ja Y-säätiön yhteistyössä toteuttamaa yhteisöllistä työtilaa Uuras Hofficea Helsingin Jätkäsaaressa. Työ toi tietoa etenkin yhteisöllisen työtilan onnistumisen edellytyksistä.
  • Kaavoitus ja kaupunkiaktivismi: Työssä paneuduttiin vaihtoehtosuunnitelmien hyödyntämiseen kaupunkisuunnittelussa, tapauksena Pro Helsinki 2.0. Työ vahvisti ja syvensi Kaupunkiaktivismi-hankkeen tähänastista ymmärrystä siitä, että hyödyntämisen esteenä ei ole ainakaan yhteistyöhalun puute.
  • Hortoilu: Työssä tutkittiin hortoilua eli luonnonvaraisten kasvien hyödyntämistä elintarvikkeina tarkastelemalla hortoilijoiden Facebook-yhteisöjä. Raportissa kuvataan somen merkityksiä yhteisöllisyyden ja jakamisen mahdollistajana ihmisille, joiden elämäntyylejä hortoilu yhdistää. Video
  • Keltainen talo  kynnyselamys: Työssä tarkasteltiin Tampereella väliaikaisena tee-se-itse-kulttuuritilana toimineen Keltaisen talon tarinaa siltä kannalta, mikä veti ihmisiä toimintaan mukaan ja miten arvomaailma talossa rakentui. Työ avaa myös väliaikaisuuden merkityksiä.
  • Tila ja taide – Tapaus Space Invaders IV Espoon Matinkylässä: Paikallista kulttuuritapahtumaa tarkastelemalla selvitettiin tilojen luovan uusiokäytön merkityksiä. Työ tuo ymmärrystä muun muassa byrokratian näyttäytymisestä tapahtuma-aktivismissa. Video
  • Tilannekatsaus Venetsia-projektiin: Projektissa kehitetään uutta laajaan vaikuttavuuteen tähtäävää tutkimus- ja kulttuurikeskus Venetsiaa Helsingin Lapinlahteen. Raportissa kuvataan projektin tilannetta ja tarkastellaan, mitä projekti voisi parhaimmillaan saada aikaan kaupunkien kehittämisessä.

screen-shot-2016-09-20-at-23-12-36  uh

Kurssi sai opiskelijoilta lähes pelkästään myönteistä palautetta. Tuleviin kurssinaloituksiin antoi yhden vinkin erään kurssilaisen kiitos siitä, että ensimmäisellä luennolla kysyttiin, mitä tämä kurssi voisi tarjota teille kurssilaisille. ”Se on vallan eriskummallista yliopiston kursseilla ja ihanasti sanottu. Olin heti iloinen että tulin kurssille”. Maaria Linko piti kurssia hyvin onnistuneena. ”Olin vaikuttunut siitä, miten innokkaasti opiskelijat ahkeroivat”.

Kurssille suunnitellaan jatkoa. Myös muut oppilaitokset ovat olleet kurssista kiinnostuneita. Kehittyisikö tutustuminen digiajan omaehtoiseen aktivismiin vähitellen osaksi kasvatus- ja koulutusorganisaatioiden toimintaa yleisemminkin? Nykyisessä hallitusohjelmassa Suomi halutaan koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaaksi. Huomion kiinnittäminen kasvatus- ja koulutuspalveluissa eri-ikäisten mahdollisuuksiin oppia aktivismeista ja aktivisteina ei olisi tavoitteen saavuttamiselle ainakaan haitaksi.

Mainokset

OKM:n norminpurkutalkoot tapahtuma-aktivismin helpottamiseksi

Opetus- ja kulttuuriministerin asettama työryhmä teki syksyllä 2015 selvityksen kulttuuritapahtumien koskevan sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeista. Selvitys laadittiin tukemaan kansallista taide- ja kulttuuritapahtumaohjelmaa, jolla pyritään mm. edistämään monipuolista ja laadukasta tapahtumatarjontaa ja kansalaisten mahdollisuuksia nauttia kulttuurista.

Kävimme selvitystyön alkuvaiheessa 3.11.2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä tapaamassa selvitystyöhön osallistuvia. Paikalla olivat OKM:stä työryhmän puheenjohtaja Hannu Sulin, Anne Mattero, Kirsi Kaunisharju ja Tuula Lybeck, selvityksen kokoajana toiminut Pauli Rautiainen Cuporesta ja Jaakko Blomberg Yhteismaa ry:stä, Kaupunkiaktivismi-hanketiimin lisäksi.

Halusimme välittää työryhmän käyttöön Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä kertynyttä tietoa sääntelyn purkutarpeista kaupunkilaisten omaehtoisesti järjestämien tapahtumien kannalta. Keskustelun apuna oli kooste hankkeen aiemmissa tapaamisissa esiin tulleista ja hankekumppanien kautta saamistamme näkökohdista, mm. Helsingin kulttuurikeskuksen välittämä Stuba Nikulan tapahtumajärjestäjiltä kokoama kehittämistarvelistaus. Tapaamisessa Jaakko Blomberg toi esiin sääntelyn kehittämistarpeita ja -ehdotuksia Yhteismaan kokemusten perusteella.

Tapaamisen jälkeen joukkoistimme selvityksen tekijöiden toiveesta sääntelyn kehittämistarpeiden tunnistamista vielä laajemmin Facebookissa ja välitimme siellä saadut kommentit heille.

Sääntelyltä toivotaan herkkyyttä tapahtumien erilaisuudelle

Esiin tuomistamme kehittämistarpeista moni oli tullut selvityksen tekijöiden tietoon jo muualtakin. Muun muassa tarpeet saada tapahtuman järjestämisessä tarvittava asiointi viranomaisten kanssa hoitumaan yhdeltä luukulta ja helpottaa anniskelua ja elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä koskettavat monenlaisia kulttuuritapahtumia.

Keskustelu ja koosteemme kuitenkin toivat lisäymmärrystä mm. tarpeeseen suhteuttaa sääntelyä tapahtumien kokoon ja luonteeseen. Työryhmää oli pohdituttanut, kuinka tarpeellista sääntelyn purussa on erottaa ammattimainen ja vapaaehtoinen toiminta toisistaan. Jaakko toi esiin, että tapahtuma-aktivismin kannalta olennaisempaa on tehdä ero suurien ja pienien tapahtumien välillä. Myös kertaluontoisten ja toistuvien tapahtumien erilaisuus olisi tärkeää ottaa huomioon.

Esimerkiksi vaatimus kattavasta pelastussuunnitelmasta on hyvin perusteltu isoissa tapahtumissa, mutta pienen puistokirpputorin järjestämisessä se näyttäytyy helposti kohtuuttomana. Turvallisuus- ja häiriöriskit vaihtelevat myös isojen tapahtumien välillä. Kävijämäärältään mittavaksi kasvaneessa Kallio Block Partyssa vaatimukset tietystä määrästä lain kriteerit täyttäviä järjestyksenvalvojia ovat tuntuneet järjestäjistä liiallisilta, kun tapahtuma on vuodesta toiseen sujunut ilman merkittäviä järjestyshäiriöitä.

Tapahtumien järjestämisen helpottamisessa yksi kehittämissuunta olisikin suhteuttaa tapahtumalle asetettavia vaatimuksia tarkemmin juuri kyseiseen tapahtumaan liittyviin riskeihin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi järjestysmiesten määrää koskevien vaatimusten keventymistä toistuvissa tapahtumissa, jos sama tapahtuma on aiemmilla kerroilla osoittautunut harmittomaksi.

Mallia sananvapaudesta

Yhteismaan ja monen muun tapahtumajärjestäjän näkemys on, että sääntelyn painopistettä kannattaisi siirtää tapahtumien ennakkokontrollista jälkivalvontaan. Tapahtumien järjestämiseen voitaisiin kokeilla sananvapauden ideaa: lähtökohtana on vapaus toimia ja viranomainen puuttuu asiaan vasta, jos jokin ongelma ilmenee.

Tapahtumien järjestämisen kynnystä voisi madaltaa sillä, että ennakkotoimeksi riittäisi mahdollisimman pitkälle pelkkä ilmoitus ilman lupien hakua ja eri viranomaisten kanssa asiointia. Älykäs sovellus ilmoituksen tekemiseen voisi samalla tarjota käyttäjälle esimerkiksi tapahtumapaikkaan liittyviä tietoja ja muistilistan onnistuneen tapahtuman järjestämiseen.

Tapahtuma-aktivismin edistämisessä tehtävää monilla

Joidenkin normien osalta on suhteellisen helppo punnita, painavatko vaakakupissa enemmän perustelut normin säilyttämisen vai sen purkamisen puolesta. Esimerkiksi velvoite ilmoittaa tehokkaan lasersäteen käytöstä ulkoilmaesityksessä kahta viikkoa aiemmin on selvityksessä todettu ongelmattomaksi. Velvoite voi lannistaa järjestäjää, jonka pika-aikataululla ideoima valotapahtuma ei määräajan vuoksi enää onnistukaan. Velvoitteen säilyttämisellä on kuitenkin vahvat perusteet mm. tarpeessa saada lentoliikenteen ohjaus tarvittaessa järjestettyä säteen vuoksi ajoissa uudelleen.

Monen muun normin kohdalla ongelmallisuuden arvottaminen vaatii vielä lisää keskustelua. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jatkanut keskustelun herättämistä selvityksen pohjalta kansallisen taide- ja kulttuuritapahtumaohjelman valmistelun yhteydessä mm. seminaarissa helmikuussa 2016. Kuntatasolla ainakin Helsinki on tarttunut kulttuuritapahtumien sääntelyn purkutarpeiden selvittämiseen tarkemmin.

Tapahtuma-aktivismia voivat torpata normit ja byrokratia, mutta myös – ehkä ennen kaikkea – mielikuva niistä. Turhaa byrokratian pelkoa voinevat purkaa ainakin tapahtumien järjestäjät, jotka pystyvät jakamaan kannustavia kokemuksia tapahtumien järjestämisen helppoudesta. Ehkä heitä on norminpurkutalkoiden jälkeen yhä enemmän.

Myös viranomaiset voivat tehdä paljon pelkällä viestinnällä, kuten aktivisti Blomberg sanoo: ”Jos kaupungin edustajat kertoisivat aktiivisesti asiasta ja kutsuisivat ihmisiä tekemään, olisi ihmisten helpompi olla aktiivinen. Monilla on varmaan se fiilis, että heistä on haittaa sen sijaan, että toimintaa kaivattaisiin. Vaikka jonkinlainen step by step -ohjeistus visuaalisesti miellyttävänä ja viestiltään rohkaisevana olisi tärkeä karun lupaluettelon sijaan.”

Aktivismiopintopiirissä mietittiin somea kaupunkisuunnittelussa ja ideoitiin kurssitöitä

Piiri jatkaa vahvistumistaan ja linkittyy nyt Lahteenkin

Aktivismiopintopiiri on saanut vahvistuksekseen taas kaksi uutta jäsentä, Ilona Reiniharjun ja Maija Jokelan. Ilona, viestinnän ammattilainen Lahden kaupungilta, tekee nyt vuorotteluvapaalla viestintään liittyvää opinnäytetyötä Lahden ammattikorkeakouluun. Kiinnostuksena työssä on uuden itseorganisoitumiseen perustuvan kaupunkikulttuurin nousu ja erityisesti, miten kaupunki viestintätoimineen voisi edistää ja innostaa asukkaiden aktiivisuutta toimia.

Maija Jokela on aloittamassa Tampereen yliopistolla väitöstutkimusta nuorten kansalaisuudesta toimintana. Hän tarkastelee aktiivisia nuoria kahden erilaisen aktivismin virtauksen kautta: Vasemmisto-anarkistista liikehdintää talonvaltauksen ja uutta kaupunkiaktivismia Kallio-liikkeen kautta. Väitöstyö on osa hanketta ”Ethnography and Big Data on Youth Engagement, Participation, and Marginalization in 2010s Finland”. Hankkeessa ja väitöstyössä tuotetaan ymmärrystä siitä, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kehittymässä. Onko nuorten aktivismeilla elintilaa suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa, jota nykyisellään luonnehtivat edustuksellisen demokratian kriisi ja osallistumisen polarisoituminen?

Somen rooli selväksi, kohti konkreettista toimintaohjelmaa

Opintopiirin kokoontumisessa 2.12.2015 Aalto-yliopiston jatko-opiskelija Pilvi Nummi kertoi väitöskirjatyönsä työsuunnitelmasta. Pilvin tutkimus käsittelee sosiaalisen median käyttöä kaupunkisuunnittelussa, erityisesti hallinnon käytäntöjen kehittämisen kannalta. Tavoitteena on selvittää, mikä rooli sosiaalisella medialla kaupunkisuunnittelussa (mahdollisesti) on tai voisi tulevaisuudessa olla. Toinen päätavoite on kehittää kaupunkisuunnittelua palvelevaa menetelmää sosiaalisen median sisältöjen analysointiin. Yhtenä tuloksena voisi syntyä somen käytön toimintaohjelma kaupunkisuunnittelussa sovellettavaksi.

Pilvin tutkimusta kehystäviä aihepiirejä ovat kaupunkiaktivismin ohella mm. smart city ja kulttuurisuunnittelu (cultural planning), joka perustuu kansalaislähtöiseen alhaalta ylös -ajatteluun ja alueen kulttuuristen voimavarojen kartoittamiseen monipuolisesti.

Pilvillä on virkatyönsä puolesta kokemusta kulttuurisuunnittelun soveltamisesta Sipoossa Nikkilän kulttuurikäytävä -hankkeessa. Hanke on kulttuurikartoituksen ja -suunnittelun menetelmillään (mm. karttakysely, työpajat, osallistava taide) herättänyt positiivista huomiota Suomessa ja kansainvälisestikin. Itseorganisoituva sosiaalisen media mahdollistaa tiedonhankinnan vieläkin kansalaislähtöisemmin. Voisiko esimerkiksi suunnittelualueen tilannekuvan laatimiseen jatkossa kuulua kulttuurisista voimavaroista kertova tiedon louhinta some-lähteistä hallinnon organisoiman kyselyn sijaan tai sen rinnalla? Mikä rooli aktivistien itse järjestämillä some-tiedonkeruilla voisi olla suunnitteluprosessin eri vaiheissa?

Aihe-ehdotukset Kaupunkiaktivismi-kurssille tervetulleita edelleen

Tapaamisessa myös jatkoimme edellisellä kerralla aloitettua mietintää Avoimen yliopiston tulevasta kaupunkiaktivismikurssista. Kurssilla opiskelijat tuottavat tietoa yhdessä aktivistien kanssa. Tarkoituksena on, että yhteistyö tuotoksineen palvelee niin opiskelijoita, aktivisteja kuin hallintoakin, sekä suoraan että myöhemmin Kaupunkiaktivismi-hankkeen muiden tulosten kautta.

Kurssityönä voi tarttua johonkin itseä kiinnostavaan aktivismiin, valitsemalla valmiiksi valmistelluista aiheista tai keksimällä oman. Ideoimme, että tekemällä oppimista voisivat olla esimerkiksi

  • osallistuminen kaupunkitapahtuman järjestämiseen
  • osallistumien kaupunkiviljely- tai muuhun paikalliskehittämishankkeeseen
  • haktivismi, esim. avointa dataa hyödyntävän sovelluksen kehittäminen tai olemassa olevan sovelluksen jatkotyöstö
  • oman aktivismi-idean toteuttaminen esim. Facebook-ryhmän perustamisen kautta
  • hallinnonkehittämisaktivismi, esim. tiedon ja ehdotusten kokoaminen aktivistien kanssa hallinnon toimien kehittämiseksi jonkin aktivismin helpottamisessa

Millaisiin aiheisiin opiskelijavoimia teistä kannattaisi suunnata? Ideoita valmisteltaviksi kurssitöiden aiheiksi ovat hyvin tervetulleita! Niitä voi kertoa tässä alla, Kaupunkiaktivismi-Facebook-ryhmässä tai kurssista vastaavalle Maaria Lingolle sähköpostitse, maaria.linko (at) helsinki.fi.

Fiksu Kalasatama kehittyy kokeiluin ja kumppanuuksin

Kävimme 10.9.2015 Forum Viriumissa tapaamassa Fiksu Kalasatama -hankkeen  avainhenkilöitä, ohjelmapäällikkö Veera Mustosta ja hankekoordinaattori Maija Bergströmiä. Hankkeessa kehitetään Kalasatamaa älykkään kaupunkirakentamisen mallialueena. Tavoitteena on edistää monien toimijoiden yhteistyönä asukaskeskeistä kehitystoimintaa, uutta liiketoimintaa ja innovaatioita. Rahoitus tulee tällä hetkellä 6aika-hankkeelta.

Ajattelua älykkäästä kaupungista jalkautetaan erityisesti kokeilujen kautta. Kuluvana syksynä käynnistyneessä nopeiden kokeilujen ohjelmassa hankitaan 1000-8000 eurolla kokeiluita, joissa kehitetään kalasatamalaisille jokin uudenlaisiin kaupunkitiloihin, tilojen yhteiskäyttöön, yhteisöllisyyteen tai resurssiviisaaseen energiakäyttäytymiseen liittyvä uusi palvelu. Tarjoajana voivat toimia rekisteröityneet tahot, eli yksityishenkilöiden ja epämuodollisten ryhmien on kokeilua tarjotakseen rakennettava kumppanuuksia.

Yksi Fiksu Kalasatama -innovaatioalaustan toimintamuodoista on kehittäjien klubi. Klubilaisina on Kalasatamassa ”älykkyyden parissa toimivia” yrityksiä, kaupungin yksiköitä ja asukasaktivisteja. Mukaan klubiin kutsutaan Kalasatamassa aktiivisesti uusia ratkaisuja kehittävät ihmiset.

Maija Bergström koordinoi Fiksun Kalasataman Living Lab -toimintaa ja kehittää menetelmiä siinä erityisesti asukkaiden osallisuuden kannalta. Kohtaamisten fasilitoinnin avuksi on kehitetty mm. älykkään kaupungin inspiraatiokortit. Tarkoituksena on avata Kalasatamaan Living Lab -tila, joka mahdollistaa monenlaisten tapaamisten, työpajojen, hackaton-tapahtumien ja kokeilujen järjestämisen. Tilan piti tulla alueelle suunniteltuun väliaikaiseen kauppakeskukseen, mutta kauppakeskushankkeen kaaduttua etsitään nyt muuta ratkaisua.

”Älykkyys” kiinnostaa, mutta siitä viestimisessä riittää haastetta

Forum Viriumin kokemuksen mukaan kalasatamalaisista moni on älykaupunkiasioista ja digitaalisuudesta kiinnostunut. Mm. Kalastaman älykkäiden ratkaisu esittely Smart Instawalkin yhteydessä herätti kiinnostusta. Alueen asukkaana on myös ainakin yksi näiden ratkaisujen suunnittelijoista.

Älykkään kaupungin kehittämisessä kuitenkin törmätään jatkuvasti viestintähaasteisiin. Älykäs kaupunki -ajattelu on lähtenyt ”ylhäältä” ja siinä on kyse kokonaisen infrastruktuurin rakentamisesta, jolloin siitä keskusteleminen asukkaiden ja muiden alueen toimijoiden kanssa ei ole yksinkertaista. Erityisesti pitkälle tulevaisuuteen tähtäävien ratkaisujen esittäminen ymmärrettävästi on mutkikasta, mikä vaikeuttaa asukkaiden innostamista mukaan.

Älykkäät ratkaisut voivat toisaalta arkistua nopeasti. Senioritalon asukkaille on Forum Viriumin kokemuksen mukaan jo aika itsestään selvää, että heillä on yhteiskäyttöauto ja vieläpä sähkösellainen. Keskusteluissa asukkaat ovat vasta autosta kysyttäessä todenneet, että tuollahan se on, pitämättä sitä mitenkään erityisenä.

Yhteisöllisyys ja palvelut muovautuvat enemmän ja vähemmän suunnitellusti

Yhteisöllisyyttä ovat Kalasatamassa osaltaan edistäneet taidehankkeet, joissa etenkin alueen lukuisat lapsiperheet ovat löytäneet toisiaan. Yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ovat lisänneet muun muassa muotoilijoiden järjestämät käsityöpajat.

Asukkaita on tuonut yhteen myös halu saada parannusta alueella koettuihin puutteisiin. Asukasaktiivien ansiosta alueelle järjestyi leikkipuisto, jota myös SRV tuli tukemaan lahjoittamalla parkour-välineitä. Lemminkäisen rakennustyömaan tontilla on lisää vihreyttä kaivanneiden asukkaiden aloitteesta ja vauhdittamana käynnistynyt maisemointihanke.

a

Kalasataman miinuksina asukkaat ovat pitäneet joidenkin palvelujen puutetta ja vihreyden vähäisyyttä. He ovat myös olleet aktiivisia tilanteen parantamisessa.

Palveluiden kehittämisessä on tullut niin toivottua edistystä, arvaamattomia sivuhyötyjä kuin yllättäviä takapakkejakin. Kokeilu älykontista kirjastopalvelujen paikkana sai aikaan sen, että kaupunginkirjasto on nyt järjestämässä alueelle itsepalvelukirjastoa pysyvämminkin. Kontin käytön ideoinnista sai ennalta suunnittelematta alkunsa myös Kalasataman luomuosuuskunta. Konttia hyödyntävä ruokatoimitusten jakelu on näyttänyt mallia älykkään logistiikan kehittämiselle ruokapiirien ja –osuuskuntien toiminnassa laajemminkin.

Epäonnisempi oli suunnitelma väliaikaisesta konttikauppakeskuksesta, joka kariutui muun muassa lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisujen mutkikkuuksiin.

b

Kalasataman ensimmäisen älykonttikokeilun järjestänyt Coreorient Oy kehitti kokeilun pohjalta 24h-kylätilakontin, joka palvelee paikallista jakamistaloutta. 24h-kylätilaa voi käyttää tavaroiden lainauspisteenä, kierrätysryhmien toiminnassa ja ruokapiirin ja verkkokauppojen tuotteiden noutopaikkana.

Osallisuutta muovaa myös yritysten toiminta

Mahdollisuuksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemiseen lisäävät yritykset, jotka suhtautuvat asukkaisiin voimavarana. Tamperelaisen Hukkatila ry:n kokemus on ollut, että suuret yritykset eivät kovin helposti lämpene kansalaisaktivistien ehdotuksille esimerkiksi tilojen avaamisesta uudenlaiseen yhteisölliseen käyttöön.

Kalasatamassa suurillakin yrityksillä on ollut halua sekä tukea asukkaiden aloitteita (leikkipuisto- ja maisemointiesimerkit yllä) että saada asukkaita mukaan yritysvetoiseen kehittämistyöhön. Syksyllä 2015 esimerkiksi SRV kumppaneineen on kutsunut kalasatamalaisia avuksi vuonna 2018 avautuvan kauppa- ja elämyskeskuksen palvelujen suunnitteluun.

Tunnetta kuulumisesta yhteisöön voi syntyä siitäkin, että aktivismina alkunsa saanut toiminta jalostuu yritystoiminnaksi. Veeran kokemuksen mukaan aktivismien kehittymistä liiketoiminnaksi tapahtuu yhä enemmän. Yrittäjyyteen kannustavat toimet voi mieltää osaksi osallisuuden vahvistamisen keinovalikoimaa.

Start-upeille ja vakiintuville pienille yrityksille voi tarjoutua toimintatilaisuuksia jo alkaneissakin kehittämishankkeissa, joissa toimijat ovat avoimia uusille kumppanuuksille. Kalasatamassa suurten toimijoiden yhteisistä kehittämishankkeista on tullut myös yrittäjyyden vauhtialustoja, kun moni pienyritys on päässyt niihin jälkijunassa mukaan. Forum Viriumin näkökulmasta houkuttavan kumppaniyrityksen tärkeä piirre on halukkuus oman liiketoiminnan kehittämiseen. Yritykseksi järjestäytynyt mutta ennemmin yleishyödyllisyyteen kuin kehittymiseen orientoitunut toimija ei välttämättä ole ihanteellinen kumppaniksi esimerkiksi tilojen hallinnoimiseen.

Olisi houkuttelevaa ajatella Kalasatamaa paikkana, jossa suurten yritysten liepeille kehittyisi pienten start up -tyyppisten yritysten ekosysteemi. Pikkufirmat toimisivat ketterästi, vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti asukkaiden ja kaupunkiaktivismien rajapinnassa välittäen innovaatioita ja kehityssykäyksiä isoon bisnekseen. Tämä ei taida olla ihan helppoa – ja mahtaako Kalasataman volyymikään niin pitkälle riittää?

c

Kalasatamaan on rakentumassa kahdeksan enimmillään 132 metriin ulottuvaa tornia, joihin tulee asuntoja, toimistoja ja hotelli. Torneja innolla odottavien joukossa on, ehkä hieman yllättäen, moni Kalastaman senioriasukkaista. Forum Viriumissa on mietitty, että ilmeisesti on kehittymässä urbaanien seniorien ”luokka”, jota houkuttavat juuri Kalasataman kaltaiset alueet.

Yhteistyön suunnittelua

Kaupunkiaktivismi-hankkeessa voitaisiin seurata Kalasataman nopeiden kokeilujen ohjelmaa  ja tarkastella ja kuvata sen esimerkkien kautta prosesseja, joissa aktivismista syntyy liiketoimintaa. Ohjelman seuraava, vuoden 2016 alkupuolella alkava kierros tuo lisää mahdollisuuksia tähän hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämisen yhteydessä.

Ideoimme, että innostuneiden toimijoiden löytyessä kokeiluissa voitaisiin tarttua myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteydessä esiin tulleisiin kehittämistarpeisiin. Voisiko kokeiluna syntyä esimerkiksi ”Kalasataman vapaakaupunki”, jossa nuoret saisivat järjestää tapahtumia pääsylipputuloilla maksettuine esiintyjineen ilman verovelvoitteita?

Forum Viriumia kiinnostavat uudet tavat, joilla kaupunginosan kehittämisessä voidaan innostaa asukkaita omatoimisuuteen ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Kaupunkiaktivismi-hankkeessa hahmoteltavat aktivismien tyypittelyt tuntuvat hyödyllisiltä, esimerkiksi ”vaativuusjatkumo” (dia 15 tässä esityksessä) inspiroijana sen havainnollistamisessa, että hyvin kevyelläkin omaehtoisella toiminnalla on merkitystä. Tarvetta olisi myös keinoille purkaa suunnitteluhankkeissa edelleen toisinaan vastaan tulevaa asennetta, jossa asukkaita ei haluta mukaan.

Kaupunkiaktivismi-hanke voisi tulla Kalasataman kehittäjäklubin vieraaksi keskusteluttamaan esimerkiksi hankkeessa mietittyjä aktivismien tukemisen tapoja Kalasataman kannalta. Tulevaa Living Lab -tilaa voitaisiin hyödyntää inspiroivana paikkana muidenkin kohtaamisen ja tilaisuuksien järjestämiselle.

Aktivismien tukemisessa huomio myös taloyhtiöihin

Keskusteluissa aktivismien tukemisesta tulee usein vastaan tarve tehdä kokoontumistilojen käyttöön saaminen helpommaksi niitä kaipaaville. Tulevissa keskusteluissa voitaisiin etsiä ratkaisuja Kalasataman joustotila-hankkeessa todettuun ongelmaan, että tilojen käyttöön saamista vaikeuttaa taloyhtiöiden konservatiivinen suhtautuminen ja hidas päätöksenteko. Tavoitteena on ollut saada kaikki Kalasataman tilat vuokrattaviksi omistajien ehdoilla. Tällöin vaikkapa lenkkeilyporukka voisi käydä eri päivinä eri taloyhtiöiden saunoissa ja tilat voisivat erikoistua: yhden talon kerhohuone voitaisiin kehittää käsityöpajaksi, toisen juhlatilaksi, kolmannen kirjoja ja lehtiä kierrättäväksi lukusopeksi.

Aktivismien tukemisen suositusten pohjaksi voitaisiin selvittää lupaavia ratkaisuja, joissa yhteiskäyttötiloja hallinnoi taloyhtiöiden sijaan joku päätöksenteoltaan sukkelampi taho. Toisaalta voitaisiin koota hyviä esimerkkejä taloyhtiöiden keskinäisen yhteistyön tuomista mahdollisuuksista yleisemminkin ja pyrkiä niitä esiin tuomalla innostamaan lähekkäisten taloyhtiöiden toimijoita alueilla tarttumaan edelläkävijöinä itse toimeen yhdessä.

Tapaamisessamme Helsingin ympäristökeskuksen edustajien kanssa puhuttiin taloyhtiöiden yhteistyön hyödyistä korjausrakentamishankkeissa. Roihuvuoressa kaupunginosayhdistyksen aktiivit ovat organisoineet tiedonvaihtoa taloyhtiöiden hyvistä jakamiskäytännöistä, mm. ruoankierrätyksessä ja tavaroiden lainaamisessa. Maunulassa on kehitetty putkiremontin ryhmäkorjausmallia. Olisiko hyödyksi koota idea- ja esimerkkikokoelmaa aktivismeista myös erityisesti taloyhtiöissä toimivia ajatellen – mitä kaikkea yhteisöjen ja alueen hyväksi voikaan tehdä paitsi talokohtaisesti myös yhdessä lähitaloyhtiöiden kanssa?

 

Hukkatila houkuttaa kaupunkitilan haltuunottoon ja rakentaa aktivismien ja hallinnon kumppanuutta

Helsingissä moni tuntee yhteisöllisyyden ja osallistumiskulttuurin edistäjäorganisaationa Yhteismaa ry:n. Vastaavan tyyppinen kaupunkikulttuurin kehittäjä Hukkatila ry (kotisivu, Facebook-sivu) toimii Tampereella. Saimme 20.4.2015 vieraaksemme sosiaalitieteiden laitokselle Helsinkiin Hukkatilan aktiivin ja yhden perustajajäsenistä Mikko Kyrönviidan.

Yhdistyksen perustaminen harvensi rivejä, mutta nosti toimintamahdollisuudet uudelle tasolle

Mikko ja kumppanit perustivat Hukkatila ry:n vuonna 2011 yhdistykseksi, joka kehittää kaupunkitilan käyttöä ja elävöittää kaupunkikulttuuria Tampereella. Kaupunkitutkimusta ja aluetiedettä opiskellut Mikko oli kiinnostunut tarttumaan eläväisen kaupungin kehittämiseen konkreettisesti ja tuomaan omaa osaamistaan laajemmin yhteisöjen hyväksi. Myös muut yhdistyksen perustajat olivat ajatelleet tarttua tuumasta toimeen ja alkaa vaikuttaa oman ympäristönsä elävöittämiseen. Lisäinspiraatiota toivat myös Mikon ja hänen aktivistikollegansa kaupunkikokemukset Berliinissä asumisen ajoilta.

Hukkatilan toiminta saa virikkeitä myös Mikon päivätyöstä projektisuunnittelijana Porissa Kaikkien Pori -hankkeessa, joka vuorostaan hyötyy Mikon kansalaisaktivistina hankkimasta osaamisesta. Hankkeessa kehitetään Porin tiettyjä kaupunginosia hyvinvoinnin, osallistumisen, yhteistyön ja viihtyisyyden kannalta, tavoitteena pitkäjänteisesti myönteinen aluekehitys jatkuvien toiminta- ja yhteistyökäytäntöjen luomisen kautta.

Yhdistyksen perustaminen teki paremmin mahdolliseksi rahan hakemisen toiminnalle. Yhdistys myös virallisti siihen saakka epämuodollisemmin toimineen aktivistiryhmän yhteistyökumppanien ja viranomaisten näkökulmasta selkeämmin tunnistettavaksi toimijaksi. Yhdistysmuodon kääntöpuolena voi olla toiminnan vapaamuotoisuuden häviäminen ja Hukkatilan toiminnassakin on huomattu, että viralliset vastuut ja velvoitteet eivät kaikkia houkuta. Nyt yhdistyksen virallisista jäsenistä aktiivisia on vähän alle kymmenen. Toimintaan osallistuu kuitenkin yhteistyökumppaneina monia yhdistykseen kuulumattomia.

Hukkatila luo aktivismille puitteita ja tuo kaupungille uuden yhteyden kansalaisiin

Hukkatila toimii aktivistien ja hallinnon välissä aktivismien mahdollistajana ja helpottajana. Se järjestää kaupunkilaisten omaehtoiselle toiminnalle tiloja hoitamalla tarvittavat luvat ja muun yhteydenpidon kaupungin ja muiden tiloista vastaavien kanssa. Esimerkiksi Klingendahlin tehtaan vanhasta pumppaamorakennuksesta tuli näin kesäksi 2013 paikka, jossa kaikki halukkaat pääsivät järjestämään musiikki-, teatteri-, runo- ja muita keksimiään tapahtumia sähköjen, vessojen ym. puolesta valmiissa puitteissa. Hukkatila toimii pääasiassa Tampereen keskustan tuntumassa. Lähiöihin sen toiminta on ulottunut lähiympäristöpyöräretkillä.

Tunne_tianoos_Tesoma_kuva_Heini_Ylijoki

Yhteisöllinen tapahtuma voi olla myös liikkuva. Kuvassa ihmiset tutustuvat Tampereen lähiöihin Hukkatilan järjestämällä Tunne tianoos -pyöräretkellä. Kuva Heini Ylijoki.

Hukkatilan toimijat ovat asiantuntijoita siinä, mitä kaikkea tilojen käyttöön saamisessa on otettava huomioon. He tuntevat kaupungin strategiat ja kielenkäytön ja pystyvät perustelemaan, miten hankeideat ja muut ehdotukset tukevat kaupungin tavoitteita. He myös tietävät, miten asioita saadaan kaupungin hallinnossa eteenpäin, vaikka tämä ei aina heiltäkään onnistu.

Aktivistit ja muut kaupunkilaiset hyötyvät Hukkatilan asiantuntemuksesta etenkin, jos heillä ei itsellään satu olemaan tällaisia valmiuksia. Monilla ei ole. Hukkatilan kautta tulevat ehdotukset herättävät helposti Tampereen kaupungin kiinnostuksen siksikin, että Hukkatila on jo tunnettu toimija ja kaupungilla on yhteistyöstä sen kanssa hyviä kokemuksia. Haasteena on tasapuolisen kohtelun turvaaminen: Kaupungin pitäisi palvella yksittäisiä aloitteentekijöitä yhtä hyvin kuin Hukkatilan kaltaista erityisosaajaa. Ylipäätään kaupunkilaisia ideoineen ja tapahtumineen pitäisi palvella yhtä hyvin kuin suuria kaupallisia toimijoita, joilla on muutenkin enemmän resursseja käytössään.

Kuten Kaupunkiaktivismi-työpajassa pohdittiin, Hukkatilan kaltaisten välittäjäorganisaatioiden yksi hyöty on jatkuvuuden tuominen kaupunkiaktivismiin niin kaupunkilaisten kuin hallinnonkin näkökulmasta. Kaupungille Hukkatilalla on arvoa muun muassa linkkinä niihin kaupunkilaisiin, joita ei tavoiteta kaupunginosayhdistysten tyyppisten perinteisten organisaatioiden kautta eikä kaupungin virallisten osallistumiskanavien kautta.

Pieni raha voi ratkaista paljon

Joitakin hankkeita Hukkatila on saanut toteutettua täysin ilman rahoitusta. Usein hankkeiden toteutuminen on kuitenkin kiinni verraten pienen, mutta merkitsevän rahasumman löytymisestä. Jo 200–300 euron avustus voi ratkaista tapahtuman toteutumisen, sillä yleisötilaisuusilmoitus sekä katu-, melu- ja muut luvat voivat maksaa satoja euroja, tai sillä voidaan kattaa esimerkiksi tapahtumakahvion perustamisen kuluja.

Muutama satanen tai muutama tuhatkin euroa voi olla pieni raha monelle yritykselle tai kaupungille. Pari sataakin voi kuitenkin olla liian iso summa siihen, että järjestävät aktivistit olisivat ainakaan toistuvasti valmiit satsaamaan sitä omasta pussistaan. Kahvilatoiminnalla on usein katettu tapahtumien kuluja. Kahvituotoista saattaa periaatteessa saada alkusijoitustaan takaisin, mutta pienelle järjestäjäjoukolle rahojen menettämisen riski on äkkiä liian iso henkilökohtaisesti otettavaksi.

Suurimpia, muutaman tuhannen euron avustuksia Hukkatila on saanut Tampereen kaupungilta ja Pirkanmaan maakuntarahastosta. Yrityksiltä kuten arkkitehtitoimistoilta on saatu muutamia satasia. Levy-yhtiöt ja muut tapahtumajärjestäjät ovat tukeneet Hukkatilan tapahtumia tarjoamalla niihin jopa eturivin artisteja esiintyjiksi veloituksetta. Myös monet taiteilijat ja yksittäiset artistit ovat tukeneet yhdistyksen toimintaa omalla panoksellaan. Tukijoiden saaminen on onnistunut parhaiten Hukkatilan aktivistien henkilökohtaisten kontaktien kautta.

Finlaysonin terassi: puoltava yhteistyökumppani ja ammattitausta avainasemassa

Hukkatila on herättänyt paikkoja elämään pääasiassa käyttötarkoitukseltaan muuttuneilla, usein teollisuuskäytöstä poistuneilla alueilla. Yksi näistä on Finlaysonin alueella sijaitseva eläkeyhtiö Varman omistama terassi lähiaukioineen. Kesällä 2014 Hukkatila loi paikasta yhteistyössä museon (mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli) ja muiden yhteistyökumppanien kanssa monipuolisen tapahtumakeskuksen hyvällä menestyksellä.

Takaterassi_kuva_Mikko_Kyrönviita copy

Takaterassin avautuminen tapahtumapaikaksi on saanut osallistujilta kiitosta tilan elävöitymisestä ja hukatun terassin löytymisestä. Kuva Mikko Kyrönviita.

Museo tarjosi tapahtumille markkinointikanavia ja tiloja, ja tapahtumat vuorostaan toivat museolle uutta yleisöä. Lupien hankkiminen sujui helposti. Tampereen kaupunki myös myönsi hankkeelle tuotantotukea. Kaupungin tukikäytäntöihin liittyy tosin hieman ristiriitaisuuksiakin, sillä saadusta tuotantotuesta maksettiin heti puolet takaisin kaupungille meluluvan muodossa. Melulupamaksu pitää toki tasapuolisuudenkin nimissä periä, mutta tällaisessa toiminnassa sen osuus voitaisiin huomioida tukea myönnettäessä. Läheinen ravintola Plevna näki hankkeen arvokkaana uusien asiakkaiden tuojana ja ryhtyi tukijaksi antamalla aterialahjakortteja jaettavaksi esiintyjille.

Hankkeen toteutumisessa oli suuri merkitys sillä, että museon johto näki hankeidean museon toimintaa tukevana ja lähti viemään asiaa eteenpäin. Tästä oli apua erityisesti tilat omistavan Varman saamisessa vakuuttuneeksi hankkeen hyödyllisyydestä. Alussa Varman kanta oli, että ”punkkarien on parempi pysyä muualla”. Suhtautumisen kääntymistä myönteiseksi auttoi, kun Varman edustajat ymmärsivät, että Hukkatilalla on tapahtumien järjestämisessä ammatillista taustaa eikä kysymys ole vain ”hippien” hauskanpidosta.

Kesäsiirtola: aktivistit välittäjinä keskustelussa alueen tulevaisuudesta

Menestyksellinen oli myös kesällä 2012 toteutettu hanke, jossa Hukkatila loi Näsijärven rannalla sijaitsevasta täyttömaa-alueesta monitoimisen kaupunkilaisten Kesäsiirtolan konttikahviloineen, esiintymislavoineen, viljelypaikkoineen ja skeittiramppeineen. Maan pääomistaja YIT kävi aloitteesta pitkään sisäistä keskustelua ja lopulta myöntyi todettuaan hankkeen yrityksen imagolle myönteiseksi.

Alueelle oli alustavasti suunnitteilla tunnelin rakentaminen joskus tulevaisuudessa. Asukkailla ei kuitenkaan ollut suunnitelmista juuri tietoa. Kesäsiirtolassa monet tulivat kyselemään Hukkatilan aktivisteilta alueen tulevaisuudesta. Asukkaat pääsivät kuulemaan heiltä suunnitelmista epämuodollisesti kesänvieton lomassa, paikan päällä, jossa kunkin oli helppo myös miettiä, mitä itse alueelle haluaisi.

Kesäsiirtola_kuva_Liina_Luoma

Kesäsiirtola_Goodiepal_kuva_Heini_Ylijoki

Näsijärven rannalle luotu Kesäsiirtola havainnollisti, mihin kaikkeen tila voikaan innokkaiden ihmisten käsissä taipua. Kuvassa elektronisen taiteen kohutempauksistaan tunnettu tanskalainen Goodiepal luo kesäillan tunnelmaa yhdessä Kesäsiirtolan monista kulttuuritapahtumista. Kuvat Liina Luoma ja Heini Ylijoki.

Suunnittelun kohteena olevilla alueilla toimintaa järjestävät aktivistit voivatkin olla suunnittelusta vastaaville avuksi tiedottamisessa suunnittelusta ja mahdollisuuksista osallistua siihen. Paikan päällä ihmisten kanssa keskustellessaan aktivistit myös saavat ymmärrystä käyttäjien näkökulmista ja ideoista. Kumppanuudet aktivistien kanssa voisivat olla kaupungeille yksi kehityskohde mietittäessä, miten suunnittelun vuorovaikutus saadaan palvelemaan suunnittelua, tiedonhankintaa ja eri osapuolten oppimista vähillä resursseilla.

Kesäsiirtola-hanke toi Hukkatilalle myös Tampereen kulttuuriteko 2012 -palkinnon, perusteena erityisesti toiminnan merkitys yhteisöllisen ja omatoimisen kulttuurin edistämisessä. Palkinnon myönsi Tampereen kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunta kuntalaisilta saatujen ehdotusten perusteella.

Skeittiaktivistit kaupungin herättäjinä ja sparraajina

Hukkatilan toimintaa on inspiroinut myös Mikon skeittaajana hankkima vahva tuntuma kaupunkitilan kehittämistarpeisiin erilaisten harrastuskulttuurien näkökulmista. Skeittareiden toiminta Tampereella on yksi hyvä esimerkki aktivistien kyvystä näyttää kaupungille kehittämisen suuntaa ja auttaa ohjaamaan resursseja erityisryhmien kuten skeittareiden tarpeiden huomioon ottamisessa.

Skeittaus oli pitkään Tampereella hunningolla, Mikon sanojen mukaan ”hoidettu Ö-luokkaisesti”. Kesällä 2010 skeittarit tarttuivat itse toimeen käymällä kehittämään Tikkutehtaan alueen tyhjiä teollisuustiloja skeittausympäristöiksi. Vuonna 2012 he perustivat skeittausta edistämään Pirkanmaan kaarikoirat ry:n.

Tikkutehdas_DIY_kuva_Liina_Luoma

Kaupunkilaiset voivat saada omin voimin aikaan esimerkiksi skeittitilan, kuten skeittariaktivistit Tikkutehtaan alueella. Kuva Liina Luoma.

Toiminta sai paljon mediahuomiota Aamulehdessä ja kansainvälisestikin. Tämä herätti myös Tampereen kaupungin. Pian aloitettiin Tampereen ensimmäisen betonisen skeittipuiston suunnittelu, johon kaupunki kutsui skeittaajat asiantuntijoina mukaan. Skeittareiden aktiivisuuden myötä Tampere on ottanut skeittikaupunkina aimo harppauksen; yhteistyössä suunniteltua, elokuussa 2015 virallisesti avattua betoniskeittipuistoa on luonnehdittu Suomen parhaaksi!

Skeittaus on kaupungin suunnittelun kysymyksenä kimurantti sikäli, että lajiin kuuluu ihmisten ilmoilla oleminen, mutta syntyvän melun vuoksi skeittaus olisi houkuttavaa ohjata etäälle ainakin asuintaloista. Varta vasten rakennettuja skeittipuistojakin tarvitaan. Monille laji on kuitenkin ennen kaikkea kaupunkitilan käyttöä keskusaukioiden tyyppisissä, monenlaista muutakin käyttöä mahdollistavissa paikoissa.

Keskeisellä paikalla skeittaamisessa on yllätyksellisyyttä, vuorovaikutteisuutta ja kaupunkikulttuurin luomisen ulottuvuutta tavalla, joka erillisissä skeittipuistoissa jää puuttumaan. Katujen, aukioiden ja vastaavien tilojen suunnitteluratkaisuilla voidaan estää tai mahdollistaa ja myös houkuttaa skeittausta. Parhaimmillaan ratkaisut tukevat skeittauksen toimimista myönteisenä yllätysten ja vuorovaikutteisuuden tuojana tilan kaikkien muidenkin käyttäjien kannalta.

Aktivismien tukemisen selkäranka: välittäjäyhdistys + yhden luukun virkamies

Parhaimmillaan Hukkatilan kaltaisella kansalaisyhteiskunnan manageri- tai välittäjäorganisaatiolla on vastinparinaan taho, joka hoitaa aktivismien tukemisessa yhteyksiä hallinnon sisällä. Hukkatilan toiminnalle arvokkaaksi on muodostunut tietämys tällaisista yhden luukun periaatteella toimivista rohkeista avainhenkilöistä.

Tampereen kaupungilla heitä toimii ainakin muutama. He ovat edistäneet Hukkatilan aloitteita huolehtimalla kaiken tarvittavan järjestämisestä hallinnon sisällä Hukkatilan kannalta mahdollisimman helposti. Vastaavia yhden luukun toimijoita on tullut vastaan joissain tiloja hallinnoivissa yrityksissäkin, esimerkiksi Spondassa.

Avuliaat rohkeat virkamiehet ovat muun muassa nopeuttaneet luvanhakuprosesseja, jopa kehottamalla Hukkatilaa etenemään hankkeen toteuttamisessa vaikkei virallista päätöstä luvan myöntämisestä ole vielä ollut. He ovat kertoneet hankkeissa huomioon otettavista vaatimuksista ja hoitaneet niiden täyttämistä. Esimerkiksi skeitattavien veistosten tuomisessa kaupunkitilaan Hukkatilan toimijoille ei olisi tullut mieleen, että täytyy tehdä ilmoitus kuluttajapalvelusta ja maksaa siitä 150 euroa. Virkamies paitsi kertoi tästä, myös teki ilmoituksen Hukkatilan puolesta. Hyvin myönteisenä on jäänyt mieleen myös Pumppaamo-hankkeessa tilojen avainta antamaan tullut työntekijä, joka paitsi antoi avaimet, myös esitteli hukkatilalaisille pumppaamon tilat ja sanoi vielä, ettei viitsi tästä laskua kirjoittaa.

Yhden luukun roolin ottaneita henkilöitä yhdistää Hukkatilan kokemuksen mukaan vaikutusvaltainen, mutta riittävän lähellä käytäntöä oleva asema organisaation keskitasolla. Nämä henkilöt pystyvät toimimaan jossain määrin johdon ohi, mutta he myös tuntevat operatiivisen tason toimijoita. Yhden luukun toimijoiden asema on vahva käytännössä, vaikkei välttämättä muodollisesti. ”Yhtenä luukkuna” palvelee esimerkiksi eräs virkaikänsä puolesta arvostettu sihteeri.

Yhteistyö kaupungin kanssa sujuu jo hyvin, mutta jarrujakin on

Hukkatilan yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut enimmäkseen hyvin. Ennen yhden luukun virkamiesten löytämistä suurena haasteena oli, että kaupungin toimijat eivät usein tienneet, mitä jonkin aloitteen toteuttamiseksi tarvitaan tai keneltä mistäkin asiasta voisi kysyä. Hallinnon kulttuuri käytäntöineen ei ole vielä mukautunut kaupunkilaisten uuteen aktivoitumiseen – mutta Tampere yhden luukun virkamiehineen on tässä edelläkävijöiden joukossa.

Tampereen kaupunki on enimmäkseen ollut halukas avaamaan tiloja kaupunkilaisten käyttöön. Eräälle teollisuuskäytön jäljiltä käyttämättömäksi jääneelle alueelle Hukkatila ja jotkut muutkin ovat kehittäneet monia ehdotuksia, mutta kaupunki ei ole lämmennyt niistä millekään. Syy ei ole selvinnyt. Mikko arvelee, että kaupungilla on alueelle vireillä muita vielä ei-julkisia suunnitelmia. Kaupungin toimintaan voisi tässä kaivata lisää avoimuutta.

Joissain tapauksissa tilojen käyttöön saamisen on estänyt kaupungin vastuuseen liittyvä tiukka normien noudattaminen. Tapahtumapaikka-aloite on kaatunut jopa siihen, että kaiteen korkeus paikalla ei ole täyttänyt turvallisuusmääräyksiä eikä kaupunki ole halunnut joutua vastaamaan määräyksen sivuuttamisen seurauksista. Hukkatila toivoisi normien soveltamiseen ja vastuunjakoon lisää joustavuutta. Jos toteutuksen esteenä on kaiteen korkeuden kaltainen asia, voitaisiin esimerkiksi sopia, että toiminta alueella ei ole kaupungin vastuulla vaan kukin osallistuja vastaa putoamisen varomisesta itse.

Tampereen kaupunki on kuitenkin kesän 2015 aikana näyttänyt myös erittäin hienoa aloitteellisuutta ja avannut Lielahden kartanoa ja entistä teollisuusaluetta kaupunkilaisten käyttöön. Hiedanrannaksi nimetty alue odottaa tulevaa rakentamista, mutta ennen sitä kaupunki mahdollistaa alueella erilaisia tapahtumia ja väliaikaiskäyttöä. Nähtäväksi jää, miten tämä jatkuu. Alueella tapahtumaa jo järjestämässä olleet hukkatilalaiset toivovat, että näillä toiminnoilla ja kokeiluilla voisi olla rooli myös alueen suunnittelussa ja tulevaisuudessa.

hukkatila1

Tampereen kaupungin kesällä 2015 käyttöön avaama Hiedanrannan alue on tarjonnut paikan mm. kaikille avoimille puutarhajuhlille. Kuva Mikko Kyrönviita.

Koulutuksella apua ja inspiraatiota hallinnon toimintaan aktivistien kanssa

Niin Tampereella kuin muuallakin hallinnon toimijoiden työtä voisi helpottaa ja innostaa aktivistiyhteistyöhön valmentavilla koulutustilaisuuksilla. Kaupunkiaktivismi-hankkeen keskusteluissa yhteistyökumppanien kanssa on saanut kannatusta ajatus, että hankkeen puitteissa valmisteltaisiin rohkean hallinnon (työntekijän) koulutuspaketti. Hukkatilan kokemuksen perustella kouluttautumismahdollisuuksia voisi olla hyödyllistä järjestää myös tiloja hallinnoiville yrityksille. Monessa yrityksessä suhtaudutaan kaupunkilaisten vapaaehtoistoimintaan perustuviin aloitteisiin vielä epäillen.

Koulutuksessa voitaisiin käsitellä muun muassa joustavuuden lisäämistä organisaation sektoreiden työnjaossa niin, että yhden luukun palvelussa välttämätön kokonaisuuksien käsittely ja hallinnollisten rajojen yli toimiminen olisi työntekijöille helppoa ja houkuttavaakin. Työntekijän arkeen koulutus voisi tuoda tietoa organisaatio- ja kaupunkikohtaisesti yhteyshenkilöistä ja vastuista ja yleisemmin hyvistä käytännöistä muun muassa kumppanuuksissa, normien soveltamisessa ja avoimuudesta ja tasapuolisesta kohtelusta huolehtimisessa.

Mikko toivoo Kaupunkiaktivismi-hankkeen tuovan ymmärrystä siitä, mitä arvoa eri tahot kaupunkiaktivistisessa toiminnassa näkevät. Miten tapahtuu se, että kaupunkien ja yritysten työntekijät ja päätöksentekijät alkavat nähdä aktivismia arvokkaana? Hukkatilan kaipaamia tutkimuksen pohjalta kiteytettyjä perusteluja aktivismien hyödyistä tarvitaan myös koulutuksen selkärangaksi.

Asiantuntevimpia rohkean työntekijän ajattelutapoja ja käytäntöjä esitteleviä kouluttajia olisivat varmasti rohkeat yhden luukun toimijat itse. Mutta jos heitä nostetaan toimintatapojensa vuoksi esille koulutuksen yhteydessä tai muuten, voiko huomio koituakin heille haitaksi? Onko mahdollista välttää riskiä, että esimerkiksi joustavan normien soveltamisen tuominen esiin johtaakin joustavasti toimineen työntekijän paheksumiseen tai rankaisemiseen?

Millaista koulutusta kaipaisit itsellesi, kollegoillesi, yhteistyökumppaneillesi?

Pohdintaa rohkean hallinnon piirteistä ja niiden kehittämisen tukemisesta on Kaupunkiaktivismi-hankkeessa aloitettu huoneentaulujen hahmottelulla. Rohkean kaupungin/viraston huoneentauluun on kirjattu mm. kehotus kannustaa työtekijöitä kokeiluihin ja riskinottoon silläkin uhalla, että tulee virheitä. Rohkean hallinnon työntekijän huoneentaulussa on mm. suositus suhtautua aloitteisiin ensisijaisesti sallivasti.

Millaiset muut toimintatavat luonnehtisivat kaupunkiaktivismia hyvin tukevaa ja hyödyntävää hallintoa? Mihin asioihin aktivistien kanssa toimimista käsittelevässä koulutuksessa olisi tärkeintä keskittyä? Millaisena koulutus olisi houkuttava ja hyödyllinen kaupungin työntekijöiden kannalta? Entä yritysten kannalta? Mikä rooli kaupunkiaktivisteilla olisi koulutuksessa?

Kerro mieluusti ajatuksia, kommentteja ja ehdotuksia Facebook-ryhmässä, huoneentauluihin suoraan (se käy helposti Google- tai Facebook-tunnuksella, ks. pikajohdatus työtilaan) tai kommenttikentässä tässä alla!

 

 

Vuotalo ruokkii paikalliskulttuureja ja etsii uusia tapoja kylvää aktivismin siemeniä

Kaupunkiaktivismi-hanke vieraili 6.3.2015 Vuotalolla tapaamassa Helsingin Kulttuurikeskuksen Vuotalon toimijoita. Palaverissa olivat mukana Kulttuurikeskuksesta Tuuli Tokkola, Riitta Aarniokoski, Monika Silander-Stolt, Kati Hurme ja Päivi Mikkola. Keskustelimme Vuotalon, Stoan ja yleisemmin kaupungin kulttuuritoimen toiminnan yhteyksistä kansalaisten aktivismeihin ja tarpeista, joihin hanke voisi auttaa vastaamaan.

Yhteisöllisyys on Kulttuurikeskuksen toiminnassa tärkeä teema. Paikalliset kulttuurikeskukset kuten Vuotalo ja Stoa ovat alueillaan ”tukijalkoja”, joiden ympärille voi syntyä monenlaista yhteisöllistä toimintaa. Keskukset eivät luo paikalliskulttuuria vaan auttavat ihmisiä luomaan sitä. Vuosaaressa on esimerkiksi rakentunut vuosien myötä elokuvankatselukulttuuria, kun Vuotalollla on pitkäjänteisesti esitetty erilaisia vähemmän tunnettuja elokuvia ja järjestetty niihin liittyviä oheistapahtumia. Kävijämäärät kertovat elokuvaharrastuksen suosion kasvusta.

Kulttuurikeskuksen toimijat käyvät vuoropuhelua kaupunkilaisten, taidealan toimijoiden ja kaupungin hallinnon välillä. Kulttuurikeskuksen toimijat sekä osallistavat kaupunkilaisia kulttuuritoimintaan että pyrkivät tukemaan heidän omaa aktiivisuuttaan.

Tämä on osa kulttuurikeskusten ns. aluetehtävää. Aluetyöhön kuuluvat aluefoorumit, jotka toimivat kanavana Kulttuurikeskuksen ja järjestöjen yhteistyölle. Esimerkki aluetyöstä on myös alussa oleva Orastus-projekti, jossa järjestetään monenlaisia osallistumismahdollisuuksia ja luodaan monia ryhmiä puhuttelemaan pyrkivää taidetta. Projektissa on mukana taiteilija, joka mm. käsittelee kasvimetaforan avulla maahanmuuttoaihetta. Kulttuurikeskus on kokeillut myös asukasraatia keinona saada kaupunkilaisia mukaan suunnitteleman kulttuuripalveluja. Kokemukset siitä eivät kuitenkaan olleet kovin kannustavia.

Aktiivisuuden tukemista on mm. kaupunkilaisten auttaminen heidän omien ideoidensa toteuttamisessa, kuten tapahtumien järjestämisessä. Maahanmuuttajien järjestöt tarvitsevat toisinaan apua kieliasioissa. Kulttuurikeskus on auttanut niitä mm. vuokralomakkeiden täyttämisessä. Facebook on madaltanut ihmisten kynnystä ottaa vuotalolaisiin yhteyttä. Esimerkiksi mahdollisuutta näyttelyn järjestämiseen on helppo kysyä Vuotalon Facebook-sivun kautta.

Osallistaminen tähtää kaupunkilaisten aktivoitumiseen pidemmällä aikavälillä. Kulttuurikeskuksen toiminta antaa täkyjä, joihin kaupunkilaiset voivat tarttua ja joista he voivat saada innostuksen jatkaa toimintaa itse. Vuotalolla mm. järjestetään lapsille ja nuorille kaupunkiviljelykursseja, joilla lapset ja nuoret perustavat omia kaupunkiviljelmiä. Vastuu viljelmien hoidosta on lapsilla ja nuorilla itsellään – kaupunki ei tule pelastamaan, jos viljelmä jää hoitamatta.

Kokemukset lasten ja nuorten viljelytoiminnasta ovat olleet myönteisiä. Viljelmät ovat tuoneet kesäisin eloa Vuosaaren ytimessä sijaitsevalle Mosaiikkitorille. Tori ei kuitenkaan viljelmien kanssakaan toimi julkisena tilana niin hyvin kuin voisi. Tori ei houkuttele pysähtymään ja viettämään aikaa. Olisi hyvä, jos asukkaat tavalla tai toisella innostuisivat ottamaan toria yhteisenä tilana haltuun. Ideat siitä, miten Kulttuurikeskus tai joku muu voisi sellaista edistää, olisivat tervetulleita.

Kulttuurikeskus pyrkii jatkuvasti löytämään toimintamuotoja, jotka innostaisivat ihmisiä osallistumaan taiteen tekemiseen ja paikalliseen kehittämiseen uusin tavoin, etenkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole aktiivisia. Mm. tulevaa Vuosaaren Taiteiden yötä suunnitellaan hyvin toiminnalliseksi niin, että se toisi herätteitä monenlaiseen aktiivisuuteen.

Stoassa suunnitellaan ensimmäistä Idän yhteistä kyläjuhlaa. Sillä pyritään kannustamaan ihmisiä rakentamaan kaupunginosien omien identiteettien ohella yhteistä Idän identiteettiä. Vuosaaressa moni identifioituu vuosaarelaiseksi ja Kontulassa kontulalaiseksi, mutta itäisillä kaupunginosilla on myös jotain yhteistä, jota voisi hyödyntää rikkautena. Idän kyläjuhla olisi selvästi erilainen kuin vaikkapa Käpylän tai Kumpulan kyläjuhla. Parhaimmillaan ensimmäinen Idän kyläjuhla voisi innostaa itähelsinkiläisiä kehittämään kyläjuhlaperinnettä itse eteenpäin.

Uusia aktivoivia taidemuotoja on suunnitteilla myös osana Kulttuurikeskuksen Helsinki-mallia, jossa taidelaitokset ulottavat toimintaansa eri puolille kaupunkia. Vuosaari on Jakomäen, Maunulan ja Kaarelan kanssa yksi mallin uusista kohdealueista. Esimerkiksi Kontulassa mallin mukaisella toiminnalla on onnistuttu tavoittamaan mukaan ihmisiä, jotka eivät Kulttuurikeskuksen aktiviteetteihin muuten ole osallistuneet. Idea Helsinki-malliin on saatu pitkäjänteisestä kulttuuripolitiikastaan tunnetusta Lyonista. Lyonissa on onnistuttu edistämään myönteistä paikalliskehitystä, kun esimerkiksi tanssitalo on tietoisesti tuotu ”vaikeaan” lähiöön.

Lyonin mallissa Helsinkiä on inspiroinut myös miellekartta, jossa kulttuuria hahmotetaan jatkumona ihmisten arjen asioista (mm. äidinkieli, ruoka, uskonto) kulttuurihallintoon. Arjen kulttuuri otettu yhdeksi Vuotalon taidetoiminnan teemaksi vuodelle 2016. Siinä yhteydessä aktivismeja voi pohtia esimerkiksi siltä kannalta, miten arjen kulttuurit muokkautuvat aktivistisen toiminnan kautta, kuten aktivistien kehittäessä ruoka- ja muuta kierrätystä tai organisoidessa ruokapiiritoimintaa. Nykyarkea voi tarkastella menneiden aktivismien muovaamana. Vuosaaressa esimerkiksi uimahallissa käymisen kulttuuri on pääsyt syntymään, koska aktiiviset asukkaat aikoinaan antoivat kaupungille kipinän uimamahdollisuuden järjestämiseen – rakentamalla eräänä kesäyönä paikalle itse maauimalan perusteet!

Tuntuma on, että asukastoiminnassa on usein ehkä viiden vuoden elinkaari, jonka jälkeen toiminta alkaa hiipua, ellei uusia osallistujia saada mukaan. Esimerkiksi Aurinkolahti-Seura on järjestänyt ilotulituksia ja nykyään niiden jälkiä siivoamassa on enää suunnilleen yksi ihminen. Esimerkit uudenlaisista aktivismeista olisivat hyödyllisiä, sekä esimerkit tavoista, joilla kaupungin toimijat voisivat niiden syntymistä edistää.

Etenkin nuorista moni osallistuu mieluummin johonkin muuhun kuin järjestötoimintaan. Mahdollisuus saada rahoitusta jonkin idean toteuttamiseen tai muuta avustusta toisaalta vaatii yleensä järjestöntapaisen virallistetun organisaation. Voisi pohtia tapoja, joilla tukimuotoja saataisiin helpommin myös epävirallisten toimijaryhmien ulottuville niin, ettei lupaavien tukea tarvitsevien ideoiden toteuttaminen kaadu turhaan muotovaatimuksiin. Esimerkit paikalliskehittämisestä joukkorahoituksella aikaan saadun kulttuuritoiminnan avulla olisivat mielenkiintoisia.

Yksi mahdollisuus on innostavien esimerkkien esittely lyhytluennoilla Vuotalon järjestämien keskustelutapahtumien yhteydessä. Tutkijat voisivat kertoa vaikka ulkomailla jo toimivista kaupunkiaktivismeista, jollaisia Suomessa ei vielä ole tullut vastaan. Erityisen vaikuttavaa olisi, että jonkin innovatiivisen aktivismin aikaan saaja tai edistäjä olisi kertomassa toimintansa tarinaa itse.

Keskustelua ihmisten tavoista toimia alueensa kehittäjinä itse voisi herättää myös Upé-lautapelillä*, jossa pelaajat luovat unelmien aluetta kulttuuritaloineen. Pelaajilta on tullut uusia ideoita, esimerkiksi yksi lapsiryhmä keksi, että perustetaan fillarikerho. Pelaaminen järjestyy parhaiten, kun osallistujat kutsutaan etukäteen ja he ovat siten valmistautuneet viettämään pelin äärellä tuokion aikaa. Uusia tilaisuuksia pelin käyttöön etsitään. Pelituokiota voisi tarjota myös vaikka työporukoille tyky-toiminnaksi.

Pelaaminen voisi olla ohjelmanumerona jossakin tulevassa aluefoorumissa. Vuotalolaiset ehdottivat, että Kaupunkiaktivismi-hankkeen tutkijat tulisivat mukaan pelaamaan – mainiota, se olisi arvokas mahdollisuus! Pelaaminen voisi myös olla tapa tuoda aktivismiesimerkkejä muualta rikastamaan paikallista ideointia, kun tutkijat toisivat pelaajina näistä esimerkeistä virikkeitä keskusteluun.

Kulttuurikeskuksen ja Vuotalon toiminnalle olisi apua Vuosaareen keskittyvästä kulttuurikartoituksesta. Toiveena olisi löytää graduntekijä sellaista toteuttamaan. Työtä voisi inspiroida mm. vancouverilainen kulttuuriosaamiskartta. Graduntekijä voisi saada sisällöllistä tukea tekemiseen myös Kaupunkiaktivismi-hankkeen gradutiimissä, jossa tähän mennessä on kolme graduntekijää. Me hanketiimissä pidämme idean mielessä ja koitamme auttaa tekijän löytymistä. Lukijat, tietoa tästä gradumahdollisuudesta saa mieluusti levittää! Yhteyttä voi ottaa meihin tai Vuotalolla Tuuli Tokkolaan, etunimi.sukunimi@hel.fi.

Hyödyllistä olisi myös apu Kulttuurikeskuksen toiminnan tuloksellisuuden mittaamisen ja arvioinnin kehittämiseen siltä kannalta, että mittarit kertoisivat toiminnan tärkeistä tuloksista ja vaikutuksista. Mittareita on moni taho yrittänyt kehittää, mutta toimintaa ohjaavat edelleen perinteiset määrälliset mittarit kuten salissa järjestettyjen esitysten määrä, esitysten osallistujamäärä ja kävijöiden tyytyväisyys lukuarvona. Talon ulkopuolella esimerkiksi Mosaiikkitorilla järjestetty toiminta ei mittareissa näy. Olisi hyödyllistä saada mittaamisessa näkyväksi esimerkiksi sitä, miten Kulttuurikeskus on onnistunut edistämään asukkaiden aktivoitumista toimimaan itse ja tukemaan heidän itse järjestämäänsä toimintaa.

Stoassa on valittu aktivismi vuoden 2016 teemaksi. Sen yhteydessä voi tarjoutua monia mahdollisuuksia Kulttuurikeskuksen ja Kaupunkiaktivismi-hankkeen yhteistyölle. Hanke voisi esimerkiksi olla mukana luomassa vuoropuhelutilaisuuksia, joissa hankkeen siihenastisia tuloksia tuotaisiin inspiroimaan erilaisten toimijoiden kohtaamista ja aktivistisen toiminnan innovointia ja edistämistä yhdessä.

Sovittiin, että palataan vuoropuhelujen järjestämisen, pelin käytön, aktivismiesimerkkien esittelyn ja muiden yhteistyöideoiden toteuttamiseen tarkemmin sitä mukaan kun Kulttuurikeskuksen tapahtumien ajankohtia tarkentuu ja hankkeen työ etenee.

*Upé-pelin ovat kehittäneet Helsingin ja Espoon kulttuurituottajat Pimu Consulting Oy:n kanssa.

 

 

 

Miten aktivistit luovat lähiöiden elinvoimaa?

Muotoiluagenttien tapaamisessa 6.2.2015* keskusteltiin lähiöiden kehittämisestä ja yhtenä näkökulmana siinä asukkaiden aktiivisuudesta. Muotoiluagentit on avoin kaupunkien työntekijöiden verkosto, joka tarkastelee muotoilun merkitystä ja mahdollisuuksia kaupunkien kehittämisessä.

Lähiöiden kehittämisen yksi haaste on, että suunnitelmien ja niiden toteutuksen välinen aika voi venyä pitkäksi. Suunnittelun näkökulmasta asukkaiden aktiivisuuden merkitys korostuu tilanteissa, joissa suunniteltuja parannustoimenpiteitä, kuten puiston uudistamista, joudutaan odottamaan.

Helsingissä Kontulan Kalliopuiston suunnittelussa pohdittiin, voisivatko asukkaat esimerkiksi kaupunkiviljelyn kautta intoutua käyttämään ja elävöittämään aluetta saman tien eikä vasta sitten, kun puistosuunnitelman toteutus alkaa. Alueen elinvoimaisuutta edistävää tilan haltuun ottoa voi olla myös kirpputorikäytännön luominen. Esimerkiksi Aleksis Kiven kadulle on syntynyt sunnuntaikirpputoriperinne.

Myös yhteisesti hankitut tai tuotetut taideteokset voivat auttaa paikkojen elävöittämistä. Helsingissä Kannelmäkeen siirretty Unelma-taideteos on innoittanut paikallisia toimijoita järjestämään mm. Unelma-iltamat ja Lasten Unelma -tapahtuman. Espoossa Leppävaara-Seuran aktiivit saivat aikaan yhteisötaideprojektin, jossa Alberganesplanadin lippuaukio herätettiin henkiin uusilla lipuilla.

Muotoiluagenttien keskustelussa tunnistettiin tarve tehdä spontaani tilojen kehittäminen taiteen avulla nykyistä helpommaksi. Taideteosten aikaan saamisesta tulee helposti iso ja byrokraattinen prosessi. Vastaan tulee vastuukysymyksiä, esimerkiksi Leppävaarassa pohdittiin, voiko Leppävaara-Seura ottaa vastuun lipputankojen pitämisestä kunnossa jatkossa.

Millaisia muita esimerkkejä löytyy aktivistien aikaan saamista julkisten tilojen myönteisistä kehityssysäyksistä, taiteen, kirpputorien, tapahtumien, viljelyn tai jonkin muun avulla?

Mitä kaupungin toimijat voivat tehdä tukeakseen sitä, että asukkaat ottaisivat itse tiloja haltuun?

*Tapaamisessa alusti mm. Helsingin Lähiöprojektin projektipäällikkö Tero Santaoja. Tapaamisesta ja muotoiluagenteista lisää muotoiluagenttien Facebook-ryhmässä.